lauantai 24. joulukuuta 2011

Mukavaa ja rauhallista Joulua 2011!


Tänä jouluna päätän, että minun on hyvä olla.
Kiedon lahjaksi lämmintä joulumieltä ja kuusen tuoksua,
kynttilän valoa. Annan aikaa läheisille.
Lähetän lämpimiä ajatuksia ystäville.
Annan joulun tulla, ihan sydämeen asti...

-Heidi Manelius-


Kuin tilauksesta eilen alkanut vesisade muuttui ensin illalla rännäksi ja sitten lumeksi ja nyt aattoaamuna maan peittää puhdas valkoinen lumi - ei voisi luontoäiti meitä enempää hemmotella.

Kello on kohta viisi aattoaamuna ja allekirjoittanut alkaa tehdä vielä viimeisiä jouluaskareita, mutta sitten koko perhe rauhoittuu joulun viettoon.

Hauskaa ja rauhallista Joulua!

perjantai 23. joulukuuta 2011

23/12/2011: Lemmy 2-vuotta!!!!



ONNITTELUPUSSUJA VEIKALLE

Tasapuolisuuden vuoksi emäntä teki kakut kummallekin



Veikkaa ja lahjaa kannattaa pitää silmällä kuitenkin

Lahjan kimpussa





lauantai 17. joulukuuta 2011

17/12/2011: Agilityn kouluviikko 9 ja arkitokoilua 7

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia - kiva! Koirakoulun kursseilla mennään jo viimeisiä kertoja - tylsää!

Tiistaina päästiinkin kahden viikon jälkeen taas arkitokoilemaan. Olikin tosi erinlainen ja mukava tunti: harjoiteltiin kyllä näitä vanhoja tuttuja odottamisia, mutta sitten saatiin vinkkejä/piristystä arkeen kun yksi kurssille osallistuva Jack Russelin terrieri näytti omistajineen meille opeteltuja temppuja ☺ vauhdikasta peruuttamista, namin nappaamista ilmasta, yms..
Mekin saatiin kokeilla!!!
* Jalkojen välistä pujottelua päästiinkin jo kesällä harjoittelemaan Lemmyn kanssa kera Muuramelaisten, mutta nyt pääsin kokeilemaan Hiskin kanssa - Hiskihän hokasi heti missä mennään, mutta emäntää taas patistettiin olemaan hiukka nopeampi...
* Namia pidettiin nenän päällä ja vasta käskystä sai pudottaa sen ja syödä suihinsa: meillä ei mennyt kummankaan koiran kanssa ihan nappiin, mutta harjoittelu oli sitäkin kivempaa!!! Minä tein Hiskin kanssa ja koira oli niin söpö ja taas täysillä touhussa mukana, että en voinut kuin nauraa ääneen...
* Namin nappaaminen ilmasta onnistui Hiskiltä heti ja Lemmy ei oikein hokannut mistä oli kyse. Saatiinkin kotiläksyksi seuraavalle kerralle harjoitella joitakin temppuja. Kotona jo olikin pakko sitten kokeilla ja jo ensimmäisenä iltana saatiin tuloksia: kummatkin koirapojat osaavat nyt tämän namin nappaamisen...
Hiskin kanssa ajattelin vielä treenailla tätä jalkojen välistä pujottelua - on niin sähäkkä kaveri, että en usko että kovin montaa treenikertaa edes tarvitsemme.

Torstaina olikin sitten toiseksi viimeinen agilitytreeni minulla ja Lemmyllä.

A-estettä: eipä ollakaan tehty sitten kesän. Lemmyä mietitytti kovin, mutta makkaranpaloilla sekä psyykkisellä, että henkisellä tuella kahteen kertaan tehtiin. Huomasi, että liian pitkä aika oli tässä harjoitusten välissä - koiraa jänskätti kovasti.

Rataharjoituksia: aika nahkeasti alkoi - Lemmy oli tosi väsynyt pitkästä päivälenkistä ja juuri ennen kouluun lähtöä ehti vielä Hiskin kanssa painia puolisentuntia, joten takki oli aika tyhjä. Ensimmäinen rata, ensimmäinen yritys meni hyvin, toisella yrityksellä Lemmy taas mietiskeli liikaa ja aikaa radan suorittamiseen meni triplasti mitä kanssatreenaajilla.




Toinen rata olikin sitten jo helpompi, koska pystyin olemaan Lemmyä vastassa esteen "naamapuolella" ja Lemmy teki niin hyvin ja vauhdikkaasti ettei ikinä tällä kurssilla ole tehnyt! Tähän olikin sitten hyvä lopettaa tunti!!!

Joulukuu jatkuu edelleenkin plussakelissä ja metsäpolut ovat melkeinpä pelkkää kurakkoa, joten tosi lyhykäisiä ovat olleet koirapoikien ja minun aamu- ja iltalenkit: otsalampun valo tuntuu oikein imeytyvän kurakkoon ja polkujen uomat on lähes mahdoton erottaa kurakon ja lumilänttien joukosta. Onneksi tuo isäntä käy poikien kanssa arkisin kunnon lenkin päivännäöllä, ettei koirista ihan sohvaperunoita tämän poikkeuksellisen sään vuoksi tule ☺ Emännästä sitten en viitsikään mainita mitään....

Lemmyn agilityvehkeet keräsin viikolla pois takapihalta saunaan sulamaan - eli kevättä odotellessa!

lauantai 10. joulukuuta 2011

10/12/2011: Agilityn kouluviikko 8 ja lumileikkejä

Koirapoikien viikko onkin mennyt melkein lomaillessa ☺ ja jännätessä tulisiko sitä lunta, jotta pääsisi telmimään...

Eilisen pikalumimyrskyn jäljiltä lunta onkin nyt kymmenisen senttiä ja aamulenkkillä päästiinkin koirapoikien kanssa availemaan polkuja. Vielä oli kuitenkin sen verran hämärää, että pidemmälle metsään ei menty. Hiski ei tahtonut pysyä taluttimessa kun oli niin IHANAA kun on lunta - tuhnutteli nenä maassa menemään ja yritti ottaa epätoivoisia spurtteja, jotka sitten jäivät lyhyenlaisiksi taluttimen stopatessa.

Edellisen luontoäidin järjestämän myräkän jäljiltä meille onneksi jäi vielä yksi lumikasa tuohon aivan talomme päätyyn, josta Lemmy on onneksi saanut tyydytettyä pahimman lumi-ikävänsä ☺


Kaivamisen iloa


Torstaina päästiin Lemmyn kanssa onneksi kuitenkin agilitytreeneihin ja taas oli tosi luxusta: oltiin ainokaiset osallistujat. Tehtiin taas yksinkertaista rataa: kaksi vastakkaista putkea ja välissä rinnakkaiset esteet.


Kotinaapurissa asustaa ilmeisesti juoksuinen narttu ja Lemmy onkin jo monta päivää haikeillen katsonut takaoven ikkunasta takapihalle ja piippaillut. Nyt edellisellä kurssillakin oli ollut narttu, jonka juoksut olivat alkamassa ja Lemmyhän bongasi hajun heti sisään tullessa. Mahdotonta nuuskutusta ympäri hallia ja meikäläisen käskyt menivät lähes kuuroille korville. Mutta nyt ei kuitenkaan jännitelty mitään ja ratakin tehtiin tosi hienosti, tosin kuin hidastetussa filmissä. Tauon aikana Lemmy sitten ehtikin jo lirauttaa pisut yhden esteen päälle ja katsoi sitten ihmetellen minua kun toruin. Onneksi oltiin ainokaisia osallistujia, koska pesu- ja kuivatushommissa sitten menikin tovi! Ilmeisesti Lemmy sai mielestään merkattua hallin itselleen ja viestitettyä myös tälle nartulle kuka se kingi on, koska seuraavat rataharjoitteet menivät tosi hyvin!!! Koira kuunteli tosi tarkkaavaisesti ja teki hyvin...  
Loppuaika relattiin. Harjoittelin kontaktia - istumista ja maahanmenoa. Silittelin ja hieroin koiraa ja kehuin kovasti. Oli tosi ihana treenikerta!!!

Nyt sitten aamupuuron syöntiin ja odottelemaan päivän kirkastumista - päivälenkillä päästäänkin sitten ihailemaan lumista metsää ja availemaan lisää polkuja ♥



tiistai 6. joulukuuta 2011

Juhlakasta Itsenäisyyspäivää 2011!

Yöllä on satanut pari senttiä lunta ja luonto on mitä kauneimmillaan
- täällä on hyvä olla!

JUHLAKASTA ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ 2011!
Ilman heitä, selvinneitä, jostain sieltä,
puhuisimme nyt vierasta kieltä.
Ilman heitä, joiden ristit ovat puuta,
arkipäivä olis kuudes joulukuuta.

 

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Koiramaiset pikkujoulut 2011

Nyt sitä ollaan taas kotosalla - takana Vesikoirien pikkujoulut - minulla ja isännällä masut täynnä hyviä tarjoamuksia ja koirapojat mussuttavat lahjaksi saamiaan luita.

Mukavaa oli, vaikka meidän kaksikko jouduttiinkin ottamaan jäähypenkille puolessa välissä juhlia: Lemmy rakastui taas uuteen ihkuun tyttöön ja Hiski komensi kaikkia muita vähänkin häntä lähestyviä siihen malliin, että koko juhlakansan viihtymisen kannalta pojat laitettiin hihnoissaan jäähylle joksikin aikaa...

Mukavaa oli ja paikkahan oli mitä mainioin: Jääskelän tilan kota keskellä metsää - siinä saivat koirat juosta mielensä mukaan!

Pari valokuvaakin sain karvakorvista otettua!

Hiski - älä tuu mun luo!

Jäähyllä ja tylsää on

Voisi tässä vähän höntsätäkin, jos emäntä antaisi...

Lemmy tutkiskelee naistarjontaa.

Ensi vuotta odotellessa...
Paikalla oli toistakymmentä ihmistä ja kolmisenkymmentä koiraa, joten nämä kuvat hämäävät: hyörinää ja melskettä riitti! Tässä vielä yksi kuva alkuhyörinöistä...



Juhlimisiin!

4/12/2011: Tokoilua ja Agilityn kouluviikko 7.

Viikossa on ehditty kokea kunnon lumimyräkkä, ehditty nauttia pika-talven valoisuudesta, syksyisestä loskasta, ihanista pakkasen kohmettamista metsäpoluista ja tänä aamuna taas herättiin hitusen valkoiseen maisemaan... Ei voi sanoa, että säitten suhteen olisi tylsää.
Onneksihan elämä kahden koirapojan kanssa ei ole ikuna tylsää - säistä välittämättä ☺

Viime sunnuntaina tokoilimmekin vielä lumettomalla, mutta jäisellä kentällä Muuramelaisten kanssa. Isäntä oli Hiskin kanssa ja minä Lemmyn. Näin meillä meni:

* istumisen ja maahanmenon harjoittelua: vähän ehdin vilkuilla isännän ja Hiskinkin touhuja - hienosti meni. Hiskin opittua maahanmeno sinne sitten mennäänkin vauhdilla eikä jäädä miettimään. Lemmyn kanssa istumiset onnistuivat, mutta "prinsessa" asenne maahanmenossa oli taas ihan uutta, enkä voinut olla nauramatta... Kenttä oli jäätynyt ja Lemmy oli sitä mieltä, että emännälle on riitettävä melkein maahanmenot - masu jäi maasta noin 5 sentin päähän, mutta koira oli sitä mieltä, että tätä kuitenkin kannattaa kokeilla. No ei kannattanut! Vaatimalla vaadin koiran maahan ja niinhän sitä sitten oli mentävä, jos aikoi nakin palan saada.
* istumisen ja odottamisen yhdistäminen: kaksi keilaa keskelle pihaa ja kaksi treenaajaa pihan kumpaankin päähän. Käveltiin keilan luo, istutettiin koira ja ohittaen toisen koirakon jatkettiin matkaa. Hyvin meni. Allekirjoittanut sai palautetta liiasta harppomisvauhdista, mutta viimeiset kerrat osasin jo vähän hiljentää, jotta Lemmykin ehti mukaan harjoitukseen. Oli tosi hyvä harjoitus! Isännällä ja Hiskilläkin meni hienosti - ei haukkumisia eikä hörhöilemisiä - hienosti kontaktia isäntään.
* luoksetulo: isäntä ja Hiski tekivät ensin - voi mahdoton Hiskin vauhtia ja nyt perässä tuleva hihnakaan ei hiljentänyt vauhtia - häntä heilui ja vauhtia piisasi eli hienosti meni! Minä uhkuin Lemmyn kanssa itsevarmuutta, joten menin tosi kauaksi ja kutsuin koiran: "sivu". Samaan aikaan kenttää alettiin jo valmistella agilitytreenejä varten ja paikalle kannettiin esteitä - Lemmyhän säikähti kolinaa ja minun luokseni tulon sijaan singahti esteitä kantavan naisen luokse "riemukkaasti" haukkuen. Kutsuin luokse ja yritimme uudelleen. Taas sama toistui, nyt kyllä koira kaarroksen tehtyään palasi luokseni, mutta ihan sivulle tulosta ei voi puhua, koska minun ja koiran väliin jäi parin metrin tuulirako. Kehuin ja palkitsin kuitenkin koiran, koska häiriötekijöistä huolimatta tuli luokseni.
Oli tosi mukava treeni ja tehokas ohjaaja. Enää yksi kerta jäljellä ja sitten tämä ilo loppuu ▬

Sunnuntai-iltana alkoi oikea lumimyräkkä ja aamulla lunta olikin kymmenisen senttiä - hassusti kävi minun lauantaina virittelemilleni takapihan agility-kamoille, mutta onneksihan ehdimme tosi hyvin treenailla Lemmyn kanssa lauantaina - ja tosi hyvin koira tekikin. Harvalla on näin hienoa tilataidetta takapihallaan!!!




Tiistainen arkitokoilu peruttiin kouluttajan sairastumisen takia. Eipä oikeastaan harmittanut - käytiin lumisessa metsässä iltalenkki ja onneksi sinne olikin jo ilmaantunut polkuja, joten ei tarvinnut itse arpoa mistä kulkisi.

Torstaina jatkettiin Lemmyn kanssa agilitykurssilla. Meillä oli ainoastaan yksi rata, jolla harjoiteltiin eli ympyrään astellut kuusi estettä.




Ensin tehtiin ympyrää kumpaankin suuntaan eli peräjälkeen kaikki kuusi estettä, kuunneltiin tovi agility-kilpailun sääntöjä ja sitten vielä "valssattiin" esteet pariin otteeseen - eli kierrettiin ensin oikealta kolme estettä ja sitten vasemmalta kolme estettä. Ihan kohtuu hyvin meillä meni, kiitos lauantaisen kotipihalla harjoittelun!
Lemmy taas kuunteli pihalta tulevia ääniä alkuun, joten vähän takelleltiin eli mietittiin mennäänkö esteiden yli vai ei. Tarkkaavainen kouluttaja kylläkin hokasi, että Lemmy kuunteli ulko-oven vieressä olevan kellon tikitystä eikä pihalta kuuluvia ääniä ja kun kello otettiin pois seinältä alkoivat harjoituksetkin sujua! Oli tosi mukavaa, vaikka me ollaankin Lemmyn kanssa paljon muita jäljessä. Nyt olenkin jo laittanu mietintämyssyn päähäni, että mihin me jatkossa suunnataan.


Kaivamisen iloa - onneksi sentään yksi lumikasa jäi sulamatta...

Ihan ensin eli tänä päivänä suuntaamme Vesikoiramaisiin pikkujouluihin. Otan toiveikkaana kamerankin mukaan, josko saisin otettua pari kuvaa muistoksikin!

lauantai 26. marraskuuta 2011

26/11/2011: Agilitya ja arkitokoilua, kouluviikko 6.

Lumet tuli ja meni - sen verran kuitenkin maa ehti jo käydä jäässä, että olemme pitäneet Lemmyn kanssa agility-kotiharkkoja sisätiloissa. Vasta eilen illalla sain väsättyä kasaan tilaamani renkaan - harjoiteltiinkin illalla pelkällä renkaalla ja niin, että pidin rengasta yksinkertaisesti pystyssä käsivoimin. Hiskiäkin kiinnosti Lemmyn ja minun touhut tosi kovasti, joten Hiskikin meni jo renkaasta pari kertaa läpi... Tuumi vain, että eihän tässä ole mitään järkeä, mutta jos emännältä saa makkaranpaloja, kyllähän tästä läpi voi tapsutella ☺

Tiistaina arkitokoiltiin taas koirakoulun sisätiloissa.
Harjoiteltiin:
* odottamista ja ylpeänä voin todeta, että meidän pojat on tässä kyllä ihan huippuja!!! Ja se selityshän on ihan yksinkertainen: tätä käytetään arjessa jatkuvasti.
* seuraamisesta maahanmeno: minä tein Lemmyn kanssa ja todettiin, että oltiin unohdettu tämä kokonaan. Lemmy menee hienosti joka kerta maahan kunhan annan kädellä selvän merkin, mutta pelkällä äänellä annettu käsky on unohtunut näinä treenaamattomina kuukausina. Hiski teki isännän kanssa ja hienosti tekikin - koirahan oppi tämän maahan menonkin vasta parisen viikkoa sitten.
* odottaminen häiriössä. Tämä oli tosi mielenkiintoinen harjoitus. Tehtiin yksi koira kerrallaan:  jätin Lemmyn hihnassa kiinni hallin toiseen päähän, käskytin istumaan ja odottamaan ja peruutin itseni hallin puoleen väliin. Kouluttaja kävi "häiriköimässä" koiraa: huuteli, kutsui luokseen, heitteli palloa ja juoksenteli koiran edessä. Lemmy nousi ekalla kerralla seisomaan kouluttajan sitä luokseen kutsuessa, katseli epävarmana ympärilleen, mutta Hiskistä poiketen, ei ottanut minuun lainkaan katsekontaktia! Istui kyllä sitten käskyttäessä. Pallot ja muut asiat eivät sitten enää häirinneetkään, korvat olivat kyllä päätä myöten ja ilme oli pelokkaan hämmentynyt. Meni tosi hyvin!!! Hiski teki isännän kanssa ja malttoi pysyä lähes paikallaan. Lemmystä poiketen piti isäntään jatkuvan katsekontaktin tukea hakien, mutta muuten nappisuoritus. Kaikkein pahin oli PALLO. Hiski rakastaa palloja ja jos poika ei olisi ollut hihnassa kiinni, pallo olisi kyllä ollut jo karvakorvan suussa alta aikayksikön ☺

Torstaina käytiin Lemmyn kanssa agilityssa:

* aloitettiin putkella ja kahdella esteellä: ensin u-muodossa oleva putki ja sitten kaksi estettä kiertäen. Lemmy onneksi rakastaa putkea - putki mentiin hienosti, mutta sitten esteissä jäädyttiin - saatiin tehtyä kuitenkin kunhan houkuttelin koiraa joka esteen takana erikseen.

* jatkettiin putkella ja kolmella viuhkan muodossa olevalla esteellä.


Tämäkinhän meiltä olisi pitänyt periaatteessa mennä kuin vettä vain, mutta tässäkin minun oli pakko houkutella koira joka esteen yli erikseen, joten meno oli tosi takkuista ja töksähtelevää. Kouluttaja kuitenkin jotain positiivista sanoakseen kehui minun liikkumistani ja sitä, että kuitenkin jotenkin sain koiran liikkeelle. Toiseen suuntaan tehtäessä koiraa ei tarvinnutkaan enää niin hirveästi houkutella, vaan viimeiset kaksi estettä Lemmy teki ilman ylimääräisiä venkoiluja. Oli ihanaa!!!

Tällä kertaa Lemmyä ei häirinnyt mitkään äänet, joten sen puoleen oli tosi mukavaa. Koira vain jostain syystä jähmettyy joka esteen kohdalla ja katselee estettä ihmetellen, että uskallanko vai en - hetken miettimisen jälkeen ja minua katsoen kuin varmistaen, ettei tähän kuole, hyppää esteen yli leikiten. Mitä nopeampaan pystymme etenemään sitä vähemmän Lemmy ehtii miettimään, että hypätäkö vai ei.

Valitettavasti me ollaan kyllä nyt Lemmyn kanssa ihan väärällä kurssilla näiden takapakkien ansiosta: muut kurssilaiset ohjaavat koiran jo koko radan läpi ilman välipalkkauksia ja osan jopa ei tarvitse erikseen neuvoa koiraansa, vaan koirat osaavat jo itsenäisesti tehdä hypyt ja putken, tarvitsevat ainoastaan ajoituksessa käskytysapua- kurssin tässä vaiheessa näin pitäisikin olla. Meille ilmeisesti tulee kumpaankin kurssiin joulutauko ja ajattelinkin, että varaan meille pari hallivuoroa joulutauon ajaksi, jos on vain mahdollista. Pääsen harjoittelemaan Lemmyn kanssa ilman mitään ylimääräisiä häiriötekijöitä - jospa minä jollakin ihmeellä saisin Lemmyn taas tekemään esteet niin kuin alkuvaiheessa: ilolla ja vauhdilla.

Toivossa eläen!

Lämmittely leikkejä vai leikki lämmittelyä...

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

20/11/2011: Agilitya ja arkitokoilua, kouluviikko 5.

Näillä viikoilla ei nykyään tunnu olevan kuin alku ja loppu, joka kulminoituu viikonloppuun! Nämä viikonloput sitten eletäänkin nautiskellen ja yritetään pidentää jokaista tuntia, jotta nämä kaksi päivää eivät menisi liian pian ohi. Tänään on nautiskeltu koirapoikien kanssa ihanasta, edelleen lumettomasta, pakkaspäivästä metsässä: aamu- ja päivälenkit tehtiin tuonne metsään ja jo useasti mainitsemalle hakkuuaukealle, josta on tullut minun lempipaikkani. Aukealla risteilee parikin metsäauton tekemää uraa, joissa kura on lillunut alkukesästä saakka, mutta tänään oli ensimmäinen päivä kun kaikki suuremmatkin lammikot olivat jäätyneet ja päästiin liikkumaan ilman kuravellin väistelyä. Kyllä koirat nauttivatkin kirmailusta: Hiski edellä ja Lemmy perässä. Lemmyn kiinnitettyä liikaa huomiota metsän huumaaviin tuoksuihin Hiski juoksee Lemmyn ohi tätä hipoen kutsuen takaisin leikkiin - harvoin Lemmy tätä kutsua voi vastustaa!

Viikko siis meni taas hurjaa vauhtia, mutta onneksi sentään osaa hidastaa kulkuaan näiden meidän koulutuntien ajaksi:

* sunnuntaina käytiin tokoilemassa Muuramessa ja oli pelkkää luksusta: vain neljä koirakkoa, joista kaksi oli meidän omaa sakkia. Tosi ihana ja ammattitaitoinen kouluttaja, jolla oli nyt luksusaikaa meille kaikille neljälle harvan osanottajamäärän takia. Harjoiteltiin seisomista: hokattiin isännän kanssa vihdoin ja viimein miten päästä eteenpäin tämän taidon opettamisessa koirille: koira kulkee sivulla ja käskytän SEIS ja astun suoraan koiran eteen makupala kädessä ja palkitsen. Hiskikin tuntui jo vähän hokaavan mistä on kyse, vaikka tätä emme ole ehtineet harjoitella näiden koulutuntien ulkopuolella lainkaan. Harjoiteltiin myös seuraamista ja odottamista. Luoksepäästävyydessä Hiskin kanssa ei ole mitään ongelmia: saa katsoa hampaita ja etsiä kadonneita "kulkusia" eikä koira ole millänsäkään. Lemmy sen sijaan haukkuu, murisee ja peruuttelee - eli tähän ei ole tullut mitään muutosta. Mutta kivaa meillä oli!!! Toivon jo melkein, että näitä juhlapyhiä osuisi useammin näiksi koulupäiviksi niin meille olisi vain enemmän luksus-koulutusta tarjolla.

* tiistaina jalkauduimme paikallisen marketin pihaan arkitokoilun merkeissä: harjoiteltiin normaalia seurantaa, odottamista, katsekontaktia ja luoksepäästävyyttä. Heti ensimmäisen 15 minuutin jälkeen isäntä käski katsomaan minun tarkemmin Lemmyn käyskentelyä: koira ontui oikeaa etutassuaan. Lähemmin tarkasteltuamme tassu vuoti verta ja Lemmy passitettiin isännän kanssa autoon lopputunniksi tassua hoitamaan. Lopuksi harjoiteltiin läheisellä kevyenliikenteenväylällä vielä ohittamisia ja tällä kertaa siis sillä etäisyydellä kuin mitä oikeassakin elämässä. Hiskin kanssa kaikki onnistui: koira ei ollut millänsäkään ohi kulkevista ihmisistä ja pyöristä. Kouluttaja kommentoikin mainiosti meidän kaikkien hyviä suorituksia, että pääsee tosi helpolla kun näyttää, että kaikilla sujuu ohittamiset ja muutkin harjoiteltavat asiat paremmin kuin hyvin.


Kotiin päästyämme suihkuttelin Lemmyn tassun, laitoin sideharsoa ja vielä sukan kaiken kukkuraksi tassua suojaamaan. Illan koira tassuaan aristeli, mutta jo seuraavana päivänä ontuminen lakkasi... Torstaina jalka oli täysin kunnossa, joten illalla pääsimme kuin pääsimmekin agility-treeneihin.

* torstai oli toivoa taas täynnä: edelliskerran paniikki oli koiralta poissa - onneksi koirakoulun naapurin renkaat taisivat tulla vaihdetuksi silloin edellisen koulukerran aikana ja hiljaisuus oli mahtavaa. Lemmy vähän katseli ulko-ovea ja kuulosteli, että jos nyt kuitenkin jotakin kuuluisi mitä pitäisi pelätä!

Aloitimme kolmen esteen kanssa: esteet rinnakkain rivissä. Alkuun kahden esteen ylittäminen kaartaen ja sitten viimeisen esteen ylittäminen ja paluu ohjaajan luokse. Lemmy vähän haparoi, mutta tehtiin kuitenkin ihan mallikkaasti!



Seuraavana oli kotiläksyksi saamamme yhden esteen hyppiminen kahdeksikon muodossa. Minä tsemppasin Lemmyä olan takaa, mutta puhti ei ihan riittänyt kuitenkaan. Koira vain seisoi esteen luona, katseli ulko-ovelle ja välillä minuun, eikä tehnyt elettäkään. Minä yritin kaikkeni posket punaisena, mutta kun ei, niin ei. Yritin esteen lähestymistä vauhdilla, lähestymistä eri kulmassa, mutta ei! Koira ei vain halunnut hypätä. Minä olin taas satavarma, että jäätyminenhän se koira parkaan taas iski, mutta kouluttaja karisti tälläiset aatoksen mielestäni ja totesi yksikantaan: Lemmyä ei vain huvita. Oli kuulema sitä mieltä, että emännällä pitäisi nyt olla parempiakin houkuttimia kuin pelkät nakit... Kouluttaja muutenkin oli sitä mieltä, että Lemmyhän osaa jo kaikki esteet kuin vettä vain, mutta joka uuden koulutunnin jälkeen koiran into vain hiipuu entisestään. Minä istuin Lemmyn kanssa lattialla posket punottaen, silmät kosteana tätä kuunnellen - täytyy sanoa, että jos olisi ollut mahdollista olisin lähtenyt niiltä sijoilta kotiin mököttämään, mutta ei se mököttäminen nyt tässä auta. Nyt ollaan aallon pohjalla ja sieltä pitää vain uida ylös ja vetää koira perässään!!!
Mietin tuossa, että taidamme seuraavalla kerralla yrittää palata palkitsemisessa lelulla leikkimiseen: henga-agissahan me jätettiin loppua kohti namit kokonaan pois ja motivoin koiraa lelulla... Täytyypä miettiä tätä! 
Kouluttaja näytti meille vielä lisää kotiläksyjä esteiden suhteen.
Viimeiseksi meillä oli vielä pujottelua. Oltiin Lemmyn kanssa taas viimeisenä ja minäkin olin saanut taas kerättyä jostain tsemppiä suoritusta varten. Nyt Lemmy sitten jo kiristää emännän pinnaa karkaamalla pujottelukeppien luota haistelemaan muita koiria - mitä tämän koulusession aikana ei olekaan muuten vielä ennen tehty... Konahdin koiralle kunnolla ja kutsuin luokseni: koira tuli ja tehtiin pujottelu parhaiten mitä ollaan ikinä tehty!!! Olipa mukava päätös koulupäivälle.
Vieläkin kaivelee tuo huono suoritus keskimmäisen harjoitteen tekemisessä, mutta se on nyt vain unohdettava! Koira kyllä vaistoaa minun epävarmuuteni ja tälläisella tappiomielialalla kouluun lähteminen onkin sitten melkein sama kuin jäätäisiin kotiin. Nyt vaan aletaan tsemppaamaan ja harjoittelemaan kotona!!!

Elämän realiteettejä marraskuussa 2011: Hiskillä on aina ne parhaat luut


sunnuntai 13. marraskuuta 2011

13/11/2011: Isänpäivä onnitteluja & Agilitya ja arkitokoilua, kouluviikko 4.

Marraskuun lähes puoliväli ja lumi ONNEKSI antaa edelleen odotella itseään. Tämä työssäkäynti ihan selvästi rajoittaa tätä koirapoikien kanssa luonnosta nauttimista: aamulenkiltä kotiin tultaessa näkyy vasta ensimmäiset valkenevan päivän merkit ja iltalenkki tehdäänkin sitten jo taas pilkkopimeässä. Onneksi on nämä viikonloput ja nuo koulutunnit parina iltana!!!

Virtuaaliset onnittelut niin omalle kuin muillekin karvattomille ja karvallisille isille! 

Meillä vietettiin isänpäivää jo eilen lauantaina täällä meillä - aika kovasti meni rapsutusten puolelle, mutta ei kai sillä ole väliä. Karvakorvat osaavat kyllä jo asettua sellaisille paikoille, että vanhempieni on mahdoton olla edes vähän huomioimatta koiria: Hiski makoili isäni rinnalla sohvalla päivälenkin tassujenpesusta hieman vielä kosteana isäni housut kastellen ja Lemmy mammani vieressä pää sohvalta roikkuen mahalleen aurinkoa (lue:  rapsutuksia)  ottaen. Eli kaikki parhaat sohvapaikat oli viety, joten minäkin suosiolla istuksin olohuoneen rahilla.

Joo ja niitä koulukuulumisia:

Tiistaina arkitokoilussa pidettiinkin "pihapäivä": harjoiteltiin ohituksia, odottamisia ja luoksepäästävyyttä. Ohitukset meni mallikkaasti, koska vaikeuskerroin oli tosi matala: kiersimme lenkkiä niin, että toisiin koirakkoihin jäi väliä kokonainen autokaista. Odottamiset meni tosi mallikkaasti kummaltakin koiralta. Luoksepäästävyydessä ei Hiskin kanssa ole mitään ongelmia, mutta minä sitten olisinkin jäänyt luokalle Lemmyn kanssa, jos mahdollista... Kouluttajan kanssa meni vielä ihan hyvin, mutta sitten vieraiden tätien lähetyttäessä Lemmy haukkui, murisi ja perääntyi - tämän suhteen kyllä olen jo valmis antamaan periksi! Lopuksi harjoittelimme vielä seisomista - Lemmy ei ikinä tätä ole oppinut kunnolla ja Hiski vasta opettelee: eli tämä oikeastaan meni meiltä kaikilta vielä täysin alkeiden opetteluna. Ensi tiistaina, jos vain sää sallii jalkaudummekin sitten ihmisten joukkoon!

Torstaina Lemmyn kanssa kävimme agilityssä:
Ensimmäiset 15 minuuttia oli taas minulle kuin emäntää olisi grillissä käännelty: koirakoulun viereisessä hallissa oli talvirenkaiden vaihtajaiset menossa ja kolina&kilinä oli melkoista - Lemmy parka oli paniikissa. Alkuun pystyi syömään sentään pari nakin palaakin, mutta sitten tilanne paheni ja koira alkoi jopa läähättää... En tiedä kuvittelinko vai oliko sattumaa, mutta sain koira käskytettyä maahan makaamaan käskyllä "rauha" ja näytti ihan siltä, että koira vähän rauhoittui!
Alkuun treenattiin melko pitkään koirakoittain pujottelua. Meidän vuorolla Lemmy pakeni heti ulko-ovella valmiina poistumaan paikalta, mutta sain käskytettyä koiran luokseni. Lemmy pujotteli alkuun kuin unessa, mutta minä parhaani mukaan tsemppasin koiraa ja vihdoin ja viimein aloimme tehdä normaaliin tapaan. Edellis sunnuntaina harjoittelimmekin tätä kotiläksyksi saatua pujottelua kotona lainaten taloyhtiöltä aurauskeppejä. Pujottelu menee meiltä ihan hyvin nakkien voimalla, mutta mielestäni Lemmy ei vieläkään ymmärrä mistä on kyse - seuraa vain makupaloja.

Loppu tunnin käytimme kolmen rinnakkaisen esteen hyppimiseen: harjoiteltiin serpentiiniä ja kiertämistä - ensin kaksi ensimmäistä estettä hypättiin kiertäen ja sitten taas viimeinen este suoraan. Sain kovaa kritiikkiä itselleni, koska kyselin mahdottomasti ohjeita ohjaajalta ja siinä vaiheessa unohdin Lemmyn ja palkitsemisen. Lemmy vieläkin vähän kuunteli kolinoita, mutta hyvin koira teki. Hyvä Lemmy!!!



Hiski ei ole ollut meillä todellakaan vielä kauaa, mutta jotenkin ei enää edes muista aikaa ennen Hiskin tulemista. Minun ja karvakorvien ulkoilulenkit ovat melkoisen vauhdikkaita, joten olen kuitenkin kaivannut kovasti sellaista "laatuaikaa" kummankin koiran kanssa, että voisin keskittyä vain jompaan kumpaan turriaiseen. Olenkin nyt tehnyt joka sunnuntai näitä "exclusive"-lenkkejä kummankin koiran kanssa ja tuntuu, että me kaikki ollaan nautittu näistä tosissaan. Eilenkin tehtiin aamulenkki kolmistaan, mutta päivälenkin tein kummankin koiran kanssa erikseen. Ensin Lemmyn kanssa: muuten ihan normaali metsälenkki, mutta välillä harjoittelin luoksetuloja nakin voimalla. Sitten Lemmy kotiin ja Hiski mukaan. Hiskin kanssa sama metsälenkki ja samoin harjoittelin luoksetuloja, mutta ei niin paljoa: Hiski keskittyi juoksenteluun, pomppimiseen ja käpyjen kantelemiseen, minä Hiskin touhujen seurailuun, jota ei kyllä voinut tehdä hymyilemättä: pojassa on virtasta kuin pienessä höyryveturissa ja satunnaiset metriset ilmahypyt tuntuvat pikemminkin lisäävän vauhtia kuin hidastavan sitä ☺

Kohta lähdetään taas tokoilemaan Muurameen!

Ai niin, tilaamani agility esteet ja rengas tulivat torstaina: olen jo kasaillut välineitä vähän ja yritän päästä vielä iltapäivällä testaamaan ainakin esteitä...

Hyppiväistä isänpäivää kaikille!

maanantai 7. marraskuuta 2011

7/11/2011: Puutarhan marraskuu hämmästyttää

Voi, tälläisiä marraskuita lisää!

Vasta viime viikolla istuttelin tulppaanit. Maltillisesti tällä kertaa - harmittaa vieläkin viime keväänä syödyt ihanaiseni. Nyt täytyy vain toivoa, että niitä pieniä&karvaisia vierailijoita olisi vähemmän liikenteessä kuin vuosi sitten. Osan sipuleista ostin suoraan pakkauksissa...


Ja osan irtosipuleina. "Lainasin" alla olevat kuvat puutarha.com sivustolta, jotta muistaisin sitten keväälläkin mitä sinne maahan on oikein laitettu.


Viikonloppuna sitten hävitin vihdoin ja viimein viimeisetkin kesäkukkani takapihalta - sydämeen sattui kyllä vielä kovin! Daaliani, jotka eivät kesällä montaa kukkaa tehneet, jatkoivat kukkimistaan vielä nyt viikonloppunakin ♥



Yritin kiertää kameran kanssa puutarhaa, jotta saisin ikuistettua näitä pieniä ihmeitäni. Ihan kaikista en saanut onnistuineita kuvia, mutta tässä joitakin meidän iloksemme:



Ikuistamatta jäi valitettavasti vielä talonpäädyssä pajukoriin laittamani havut, joiden välistä työntyy liloja orvokkeja!!!


Tässä alimmassa kuvassa yksi puutarhani ehdoton suosikki:  lyhtykoiso
- ihanat oranssin ja keltaisen väriset lydyt ilostuttavat vielä ensi lumillakin!


Aurinkoisia marraskuun päiviä odotellessa...

lauantai 5. marraskuuta 2011

5/11/2011: Agilitya ja arkitokoilua, kouluviikko 3.

Ihanaa, tänään on vietetty pyhäpäivää lähes kotosalla. Päivällä pyörähdimme katsomon puolella tuolla Muuramessa mätsärissä. Lähinnä oli tarkoitus vähän katsoa kehän tiimellystä ja vaellella Hiskin kanssa ihmis- ja koiravilinässä vilinään totuttautuen. Hiskiä jännitti melkoisesti, mutta onneksi jännitys näytti katoavan sitä mukaan mitä pitempään siellä olimme. Lemmy käyttäytyi mallikkaasti ja voi tyytyväisenä todeta, että kyllä tämä meidän aktiivinen siedätyshoitomme vilinää kohtaan on tuottanut tulosta!

Viime sunnuntaina kävimme tokoilemassa Muuramessa. Minä olin taas Hiskin kanssa ja isäntä Lemmyn. Hiskillä oli lähes liian jännää ja en valitettavasti ehtinyt lainkaan katsoa isännän ja Lemmyn tekemisiä - ihan hyvin oli kuulema kuitenkin mennyt: yhtenä "rastina" oli koiran ohjaaminen maassa makaavan ämpärin ympäri ja tässä valitettavasti hihna oli kolahtanut ämpäriin sen melkein kaataen ja tämän jälkeen Lemmy oli ollut sitä mieltä, että hän ei kyllä tuota kierrä... ☺
Minulla ei Hiskin kanssa mennyt ihan putkeen: leikkaushaava arastaa vielä hieman, joten maahanmenot oli meillä istumisia, ämpäri kierrettiin mallikkaasti ja ohitusharjoitukset menivät metsään... Teimme kentälle kaksi vastakkaista riviä ja ohitimme toisemme koirakko kerrallaan. Hiski haukkui valtaisasti ja minä en edes tajunnut kieltää koiraa, koska muuten se tosi kauniisti käveli rinnallani. Saatiin ohjaajalta lähes häätö pois kentältä ja minäkin tapojeni vastaisesti konahdin - en saa koiraa hiljaiseksi en komentamalla enkä maanittelemalla... ohjeistus voisi siis olla muutakin kuin, että kiellä koiraa haukkumasta. Teimme myös pujotteluharjoituksia, eli kiersimme toisia koirakkoja koiran sivulla kulkien - tämä sitten taas jo menikin hyvin. Kunhan vain saan Hiskin huomion siirrettyä itseeni, meillä ei ole mitään hätää! Lopuksi otimme vielä luoksetuloja: isäntä onneksi sanoi, että Lemmyn ei tätä enää tarvitse harjoitella, joten saimme tehdä Hiskin kanssa harjoitteen kolmeen kertaan. Hiski vieläkin ihmettelee, että miksi se emäntä hänet jättää vieraan tätin viereen hihnassa ja sitten pitäisi laahautuvan hihnan kanssa emännän luo mennä. Tosi kauniisti tulee, mutta laahaava hihna vähän ihmetyttää ☺

Tiistaina taas arkitottelevaisuutta - voi itku, että minä olen onnellinen, että pääsimme koko perheen voimin tuonne kurssille. Tälläistä harjoiteltiin:
* aloitettiin taas tutulla katsekontaktin otamisella - koko perhe selvisi tästä ihan hyvin. Me Hiskin kanssa otettiin jo vähän kävelyaskeliakin ja kontakti pysyi.
* taas näitä kaivattuja ohitusharjoituksia. Isännällä ja Lemmyllä meni hyvin! Minulla ja Hiskillä ei niin kamalan hyvin kun vastaan tuli hyperaktiivinen Jack Russelin terrierri. Ensimmäisen kerran Hiski hyökkäsi koiraa päin raivoisasti haukkuen. Rauhoitettiin tilanne ja tehtiin vain uudelleen ja sitten jo meni taas hyvin. Koirat jopa saatiin istumaan ja rinnalle ja päästiin kättelemään vastaantulijan kanssa ihan rauhassa. Hyvä Hiski!!!
* lopussa rauhoittumisen opiskelua: Lemmy ei oikein jaksanut tapansa mukaan rauhoittua ja Hiski makasi kaikki koivet ojossa ja välillä kävi nojailemassa olkapäähäni (istuin lattialla koiran kanssa).

Torstai oli taas toivoa täynnä: päästiin Lemmyn kanssa agility-treeneihin!
Paikalla oli tuttuun tapaan taas vain me kolme koirakkoa.
* ensin kouluttaja halusi nähdä missä vaiheessa meillä on pujottelu: Lemmyhän menee kepit namin voimalla, mutta ei oikeasti kyllä tajua yhtään mistä tässä on kyse. Saimmekin kotiläksyksi harjoitella pujottelua kotona.
* ekaa kertaa harjoittelimme "kiertämistä", eli käskyllä koiran pitäisi osata kiertää kaksi rinnakkaista estettä. Olin ihan varma, että me ei tästä selvitä, mutta harjoite oli tosi hieno: ensin esteet olivat ihan normaalisti tosi lähellä toisiaan suorakulmassa ja vähitellen toista estettä valutettiin eteenpäin niin, että loppuvaiheessa esteet tosiaan olivat toistensa rinnalla. Lemmy hoksasi mistä oli kyse! Alkuun meitä vaivasi taas ramppikuume ja jäätyminen: minä olin varustautunut tähän riemukkaalla asenteella ja lelulla. Kun sain koiran ensimmäisen kerran ensimmäisen esteen yli (Lemmy mietti tosi kauan, että uskaltaako taas mennä ollenkaan), kiristin vain vauhtia, emmekä jääneet miettimään, että mennäänkö vai ei. Tauoilla leikin Lemmyn kanssa lelulla, jotta sain pidettyä koiran viereystason oikealla tasolla, ettei jäätymistä ehdi tulla.
* lopuksi kouluttaja halusi vielä katsoa, että kulkevatko koiramme jonossa olevien esteiden yli suoraan. Halliin oli laitettu kolme peräkkäistä estettä. Aloitimme ensin yhdellä esteellä: koira jätettiin esteen taakse istumaan ja siirryttiin itse esteen eteen, kutsuttiin koira luokse ja palkittiin. Joka kerta lisättiin yksi este, joten lopulta koiran ja minun välissä oli kolme estettä ja ME SELVITTIIN! Lemmy tuli suoraan ja innoissaan luokseni kaikki esteet selvittäen. Lopuksi vielä teimme esteet niin, että minä juoksin koiran rinnalla koko kolmen esteen matkan ja palkkionaksut olivat jo odottamassa viimeisen esteen edessä. Lemmy teki hienosti, mutta allekirjoittanut horjahti melkoisesti viimeisen esteen kohdalla - vain ihmeen kaupalla pysyin pystyssä. Eli taas palaamme siihten tosiasiaan, että kyllähän se Lemmy, kun vain emäntä kykenisi... ☺
Lopuksi kouluttaja vielä luennoi meille "koiran ohjaajan" eli meikäläisen liikkumisen tärkeydestä radalla. Meidän pitäisi kuulema käyttää päkijäjuoksua, joka on nopein tapa lyhyillä matkoilla. Kävikin ilmi, että toinen osallistuja oli sprintteri ja toinen harrastaa pitkän matkan juoksua - kummatkin tiesivät heti mistä on kyse. Minä istuin lattialla silmät suurena ja mietin, että juoksenkohan minä päkiöillä? Viisitoista vuotta juosseena en tosiaan tiedä miten ne jalkani tuolla maassa etenevät... Nyt 5 vuoden juoksutauon jälkeen sanoinkin isännälle, että nyt on kuule sinun lähdettävä katsomaan, että miten se sinun emäntäsi juoksee! Veikkaisin, että päkiäharjoitteluksi se minulla menee...

Ai niin, minähän sitten tilasin viime sunnuntaina kaksi estettä ja yhden renkaan näitä meidän agility-harjotuksia varten. Siinä ei kauan nokka tuhissut - puolisen tuntia netissä hintavertailuja tehden ja sitten vain tilaamaan: tavaroiden pitäisi tulla minulle parin viikon sisään Saksasta saakka. Toivotaan, että tavarat tulevat ennen kuin lumi - pääsisi testaamaan vielä kesäkelissä.

Nyt vain odotellaan!

Lemmy etsii juustopiiloja ja Hissu ottaa vähän rauhallisemmin...

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

30/10/2011: Agilitya ja arkitokoilua, kouluviikko 2.

Takana taas hektinen ☺ kouluviikko...

Tiistaina oltiin taas arkitottelevaisuudessa. Oli mukavaa!
Harjoiteltiin:
* luoksepäästävyyttä ja hienosti meni: Lemmyllähän tämä menee hienosti niin kauan kun vastassa on tuttu ihminen - Hiski katseli lähinnä vain muita koirakoita kouluttajan käydessä tervehtimässä. Seuraavalla kerralla varmaan sitten vaikeutuukin, kun käymme kukin toistemme koirien luona kääntymässä - eli Lemmyllä on paniikkia ilmassa, mutta Hiskistä en ole edes huolissani.
* odottamista istuen ja maaten: Lemmyllä on homma hanskassa - olemmehan harjoitelleet tätä jo yli vuoden. Isäntä näytti vaikeuttavan tätä jo sen verran, että käveli välillä Lemmyn ylikin - hyvin poika jaksoi odottaa.  Hiski tekee nyt jo tosi varmasti: maassa odottaessaan laskee leukansa jopa tassujen päälle ja osaa rentoutua vaikka ollaan yhä vieraassa paikassa ja vieraiden koirakoiden kanssa.
* luoksetulo: hienosti ja innoissaan Lemmy isännän luokse kiiti. Hiskille tämä on ihan uutta, joten taaskin koira katseli vähän ihmeissään ohjaajaa ja minua hallin toisessa päässä mietiskellen, että mitäs tämä nyt on. Vähän epävarman oloisena jolkotti luokseni, mutta kyllä me tämäkin klaarataan kun vain harjoitellaan.

Tortaina meillä oli Lemmyn kanssa toinen agility-tunti. Ihanaa - meitä ei näköjään osallistu kurssille kuin kolme koirakkoa, joten ehdimme tekemään tosi mukavasti harjoituksia per koirakko. Harjoittelimme koiran ohjaamista putkesta esteelle sekä kahden rinnakkaisen esteen tekemistä kahdella erinlaisella ohjaustekniikalla: serpentiini (koiraa ohjataan jatkuvasti saman puolen kädellä) ja puoli valssi (koiran ohjaus aloitetaan toisella kädellä ja esteiden välissä koiraa peruutetaan toisella kädellä ja sitten taas palataan ohjaamaan aloituskädellä esteen yli). Meillä meni alkuun tosi hyvin - saatiin ohjaajaltakin kehuja. Koira jaksoi keskittyä tosi hyvin ja teki innokkaasti - vuoron vaihdoissa seurasi minua tottelevaisesti, eikä hörhöillyt muiden koirien luokse. On ihanaa, kun saa nauttia näiden monenmonen yhteisen koulutunnin tuloksista sitten näin arjessa ♥
Noin kymmenen minuuttia ennen tunnin loppua tulikin sitten taas takapakkia: koulun ulkopuolelle alkoi kerääntyä jo seuraavaan tuntiin osallistujia ja alkoi kuulua koirien haukuntaa. Lemmy aktivoitui heti kuuntelemaan kärppänä ulkoa kuuluvia ääniä ja keskittymiskyky lopahti. Odottaessamme vuoroamme namit vielä maistuivat, mutta kun vuoromme oikeasti tuli, koira jäykistyi ensimmäisen esteen luokse ja kaikki kontakti koiran ja minun väliltä loppui - koira oli paniikissa. Yritin nameilla, houkutuksilla, mutta ei! Rauhoitin tilanteen ja aloitimme ihan alusta: pudotin ensimmäisen esteen riman niin, että se oli vain toiselta puolelta ylhäällä. Ja sitten mentiin - hitaasti, tosi hitaasti, mutta niin se Lemmy vain meni ja toisen esteen jo sitten ylittikin  normaalisti. Voi itku kun minua harmitti - ja sitten minua harmitti vielä enemmän se, että minua harmitti! Kehuin kyllä koiraa, mutta kyllähän Lemmy aisti, että emäntä ei ollut kovin tyytyväinen. Nyt minulla onkin viikkoa aikaa skarpata itseäni, koska luulen, että näitä jäätymisiä Lemmylle tulee jatkossakin. Seuraavalla kerralla minun täytyykin toimia jo ajoissa: heti ensimmäisten jännäysmerkkien ilmaantuessa otan käyttöön salaisen aseeni: sammakkolelun ja teen kaikkeni, ettei koira ehdi päästää itseään tuohon jäätymismoodiinsa.
Meidän pitäisi alkaa Lemmyn kanssa harjoittelemaan kotiläksynä ihan oikeasti näitä hyppyjä ja ohjauksia. Nyt minulla onkin aivoriihi käynnissä, että mistä kekkaisin meille parit esteet halvalla! En ole vielä käynyt googlettamassa paljonko sellaiset oikeat maksavat. Minulla olisi kyllä etupihalla lautaa varattuna ensi kesän perennapenkki talkoisiin, joten itsekinhän voisi tehdä - saisivathan sitten naapuritkin taas nauraa!

Nyt vain kaurapuuron keittoon - tunnin päästä ollaan jo tokoilemassa koko perheen voimin Muuramessa.

Ei muuta kuin harjoittelemisiin!

Syksyisellä takapihalla

maanantai 24. lokakuuta 2011

24/10/2011: Lippu salkoon, eikä suotta!!!

Tänään on nostettu ihan omakätöisesti lippu salkoon ekaa kertaa elämässä, eikä suotta!!!



































Hiskistä tuli tänään virallisesti meidän perheenjäsen Ollaan suut messingillä...

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

23/10/2011: Takaisin koulunpenkille

Ihanaa, Hiski on tervehtynyt täysin leikkauksesta! Haava on niin kauniisti ommeltu, joten sitä tuskin huomaa kunhan karvat vähän ehtivät kasvaa arven ympärille.

Unohdin kirjoitta aiemmin, että yhden kerran ehdimme käydä jo ennen Hiskin leikkausta Muuramen seudun kennelkerhon perustottelevaisuus koulutuksessa: hienosti meni. Isäntä teki Lemmyn kanssa ja minä pääsin Hiskin kanssa aloittelijoiden ryhmään. Harjoiteltiin vähän odottamista, toisten koirakoiden ohittamista ja luoksetuloa. Odottamiset meni tosi hyvin vaikka ekaa kertaa tehtiin, samoin toisten koirien ohittamiset - ei mitään ongelmaa!!! Luoksetulossa Hiski vähän mietiskeli: vieraan tätin luona piti istuksia ja sitten se emäntä lähti pois... Nyt se sitten kyykkii tuolla ja pyytää luokseen, mutta miten minä tästä mihinkään lähden kun se vieras täti pitää hihnasta kiinni. Ujonoloisena koira kuitenkin taaperti luokseni ja minä kehuin ja pussuttelin - hyvin meni!

Harmi - Lemmyn ja isännän harjoittelua en ehtinyt seurata lainkaan - ihan mukavasti kuulema oli kuitenkin mennyt.

Tiistaina meillä oli taas koko perheen koulutusilta ☺Aloitettiin koko porukalla arkitottelevaisuuskurssi läheisessä koirakoulussa. Minä treenasin Hiskin kanssa ja isäntä Lemmyn kanssa. Tarkoitus on vaihtaa tässä matkanvarrella välillä koiria, jotta kummallekin tulisi tasaista treenausta tuolla koulullakin.

Aloitettiin normaalilla katsekontaktin harjoittelulla. Hiskiä vähän jännäsi alussa ja kolmisen minuuttia haukkui muille korille, mutta heti kun aloitimme katsekontaktin harjoittelun koira unohti kaiken muun. Ottaa tosi hyvin kontaktia, minkä olen huomannut jo tuolla lenkeilläkin ja kotioloissa. Ensimmäisen kerran Hiski jo meni maahankin käskystä! Kotiopetteluun jäi sivulletulo. Lopuksi harjoittelimme koiran rentouttamista - tämäkin on tosi helppo harjoite, vaikkakin aika kauan tässä menee, että koira tämän sisäistäisi. Istuimme tuolilla koira kytkettynä ja päätimme mikä käsky olisi tähän sopiva, meillä käsky on rauha. Tarkoituksena on, että esimerkiksi linja-autopysäkillä käskyllä saa koiran rauhoittumaan ja odottamaan rauhassa joko istuen tai maaten - merkki kuitenkin olisi koiralle, että nyt ei tarvitse vartioida, ei leikkiä eikä tehdä mitään muutakaan, ihan vain ollaan ja rentoudutaan.
Lemmyn ja isännän harjoittelua seurasin vain sivusilmällä ja näytti, että niinhän siinä taas kävi kuin ennustinkin: Lemmyä jänskätti taas ihan kamalasti. Kouluttajalla oli mukanaan vieras uroskoira, joka oli laitettu koirakoulun 2. kerrokseen odottelemaan ja tämä reppana kärsi eroahdistuksesta: ylhäältä kuului vikinää ja haukuntaa ja Lemmynhän oli ihan pakko kuunnella jatkuvasti yläkerrasta kuuluvia ääniä, joten jo pelkkä katsekontaktin ottaminen oli ylivoimaista. Mutta ei se mitään: jo kahdeksannella koulutuskerralla Lemmy on jo oma itsensä ☺ - ei vaine, kyllä me päästään mukaan täysillä jo seuraavalla kerralla, jos ei sitten taas ole joitakin ylimääräisiä häiriötekijöitä.

Torstaina aloitimme Lemmyn kanssa Agility jatko 1-kurssin samaisella koirakoululla. Kyllä meitä hemmoteltiin: syyslomaviikon takia tunnilla ei ollut minun lisäkseni kuin yksi koirakko, joka oli jo tuttu meidän henga-agista. Tämä 10-kerran kurssi kuulema keskittyy nyt enemmän ohjaustekniikoihin, joten minä joudun melkoiseen paineeseen. Minulta puuttuu täysin koordinaatiokyky kropastani ja jo ensimmäisen 15 minuutin aikana löytyi yksi ylimääräinen raaja ja kaksi kättä jonka lisäksi unohdin kumpi puoli on vasen ja kumpi oikea! Saapa nähdä...
Harjoittelimme jo nyt ensimmäisellä kerralla kahta erinlaista käännöstä, koiran vaihtoa ohjaajan editse sivulta toiselle sekä sivulla kaarron tekemistä. En muista enää mitä hienoja termejä näillä oli: jokin oli ainakin "valssi", olikohan joku "mäkiset"... Kääk! Tänään oli tarkoitus lähteä treenaamaan näitä käännöksiä yms. Lemmyn kanssa tuohon lähikentälle - täytyy käydä ensin googlaamassa miten nuo käännökset menivät - en enää muista kuin ensimmäisen jota harjoittelimme enemmän...

Kääntymisiin...

Lemmy paijaa pikku veikkaa...

lauantai 15. lokakuuta 2011

2/10/2011: Juhlia (Hiski 1. vuotta), höntsäystä ja toipumista

Niin se arki vaan on lähtenyt sutjakkaasti liikkeelle laajentuneen laumamme kanssa! Tai oikeammin kovin kauaa arkea ei olla ehditty viettää kun on ollut kaikenlaista touhua ja menoa:

2.10. HISKI TÄYTTI VUODEN!
Emäntä leipoi kaksi kakkua: varsinaiselle synttärisankarille ja sankarin "isoveikalle" joka sopivasti täytti tasan 1 vuoden 9 kuukautta ja 9 päivää - eli suurta juhlaa oli senkin puolesta ilmassa. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat:

Emäntä oli liian hidas - komeaa kuvaa poseeraavasta koirasta ja syömättömästä kakusta ei saatu.

Hiskillä on paremmat eväät...

Multa loppuu kohta

Lahjan kimpussa

Lemmykin sai oman, mutta koiran mielestä lahjat menivät sekaisin: punainen on mun!!!

Viikko ehdittiin elää normaalia elämää ja nauttia takapihalla höntsäämisestä kirpakkaassa syksysäässä:

Paritanssia

Sudensyötti

Väistelyä

Irvistelyä

Ja nyt maanantaina Hiskiltä leikattiin piilokivekset pois. Siitä lähtien ollaankin hissuteltu ja paranneltu haavaa. Kauluria ollaan pidetty yöt, mutta päiväksi oli ihan pakko keksiä jokin vaihtoehto: koira parka istui apaattisena lattialla ja väkisin työntyi niin lähelle kuin pystyi yrittäen työntää kauluria jalan päälle, jotta olo olisi helpompi.
Sydänsärkyneenä onneksi keksin kaivaa esiin oman uimapukuni: heti puvun saatuaan ilme on kirkastunut, vaikka päivät vietetäänkin vielä lähes nukkuen.

Hyötymuotia takaa...

Pukee Hiskiä paremmin kuin minua.
Erotimme Hiskille koiraportilla keittiöstä rauhallisen oman huoneen: Lemmy istuksii ja makoilee koiraportin toisella puolella välillä piipitellen ja katselee meitä omistajia kummeksuen, että mikä Hiskillä on. Ei siis Lemmynkään elämä helppoa ole. Eilen illalla istuksin Hiskin kanssa keittiössä ja kuuntelin kun Lemmy könästi itsekseen olohuoneessa luun kanssa - onneksi isäntä tuli vielä illemmalla kotiin ja Lemmy pääsi vähän painimaan hänen kanssaan - ei ihan koko päivä mennyt hukkaan!

Nyt vielä parannellaan haavaa torstaihin saakka ja sitten Hiski pääsee jo taas toivottavasti Lemmyn kanssa normaaleihin höntsäilyihin ja metsälenkeille mukaan!

Ensi viikkoa odotellaan jo kovasti!

perjantai 7. lokakuuta 2011

7/10/2011: Hiski tuli!

Voi, voi - vähän kauemmin näissä "työkiireissä" meni kuin se pari viikkoa, mutta kyllä se on kannattanutkin: meidän lauma sai kauan kaivatun lisäyksen kun Hiski muutti perheeseemme pari viikkoa sitten. Tämä kotiutuminen ei ole käynyt työstä eikä kiireestä, mielumminkin ollaan relattu kaikesta ylimääräisestä ja "kotoiltu" entistä enemmän!



Päikkäreillä

Jo viikon yhteiselon jälkeen löytyi se leikkivaihdekin...




Niin kuin kuvista näkyy, ei kameralla tahdo pysyä tämän könästyksen kintereillä. Leikkiä tuntuu riittävän loputtomiin, välillä Lemmy muistaa kyllä paijatakin uutta pikkuveljeään nuollen tämän turkkia. ☺

Minä olen nyt keskittynyt opettelemaan pärjäämään kahden hihnan kanssa ja ihme kyllä, pianoa en ikinä oppinut soittamaan, mutta tämä kolmeen pekkaan lenkkeily alkaa jo sujua. Ei voi olla parempaa palkintoa kuin kaksi ihanaa perropoikaa taivaltamassa ihan vierivieressä, välillä toisiaan vilkaisten ja välillä nuolaisten toisen kuonoa.

Voi huokaus tätä ilon määrää!

Raportointi jatkuu seuraavassa numerossa...