26.1.2013: Aikakirjamerkintä: vuoden 2013 ensimmäinen punkki

HUHHUH - nyt on siis ilmeisesti kevät...

Lemmy tiputti juuri leuastaan vuoden ensimmäisen hyvin syöneen punkkiaisen keittiön lattialle... Isäntä ihmetteli alkuun, että mistä se Lemmy mustikan on napannut, mutta tarkempi tarkastelu osoitti mustikalla olevan terhakkaat ja hyvin liikkuvaiset jalat...

Mielummin olisin tietysti havahtunut alkavaan kevääseen pajunkissoja ihmetellen kuin punkkeja hämmästellen.

Toivotaan nyt kuitenkin, että tämä oli joku yksinäinen sissi ja muut kaverit pysyvät vielä piilossa VIIKKOJA! Punkkitarkastuksia nyt siis kuitenkin ilmeisesti pitää alkaa taas harrastaa, vaikka koirapoikien jo 5 senttiseksi hupsahtaneet turkit eivät näitä tarkastuksia ainakaan helpota...

Plääh!

Kuva: terve.fi

25/1/2013: Tokoa ja taklauksia

Täällä sitä kökitään sisällä ja ihmetellään kuin tyhjästä alkanutta kastelevaa jalkarätti-lumisadetta ja ihan silmissä nousevaa ulkolämpötilaa...
Eilen alkuillasta mittari näytti - 15 pakkasastetta, joten taas yksi Hissun agilitytreeni jäi toteutumatta. Laskujeni mukaan meillä on ollut nyt treeneistä 7 viikon tauko ja pieni pelko alkaa ihan oikeasti jo hiipiä persuuksiin, että muistetaankohan me (lue: muistanko minä) enää lainkaan mitä ollaan menossa tekemään...

TOKOilua päästiin testailemaan pari viikkoa sitten sunnuntaina ja nyt ensimmäistä kertaa Palveluskoirayhdistyksen järjestämässä koulutuksessa. Rynnittiin treenihallille isännän ja koirapoikien kanssa hirveällä innolla ja vastassa oli kymmenisen ihmistä ilman koiran koiraa... Hetken ehdin jo ajattelemaan, että paikalla ei ole taaskaan ketään treenaajia, vaan joku satunnainen ihmisjoukko edelliseltä hallivuorolta... No onneksi oltiin kuitenkin ihan oikeassa paikassa ja ihan oikeaan aikaan.
Meidät paikalle saapuneet jaettiin 3 koirakon ryhmiin ja jokainen ryhmä erkani eri puolille hallia treenailemaan. Ideana oli, että ryhmästä treenaa kerralla vain yksi koirakko ja muut voivat jäädä kuunteluoppilaiksi tai sitten voi odotella vuoroaan kentän laidalla, mutta ylimääräiset koirat viedään autoon odottamaan. Vietiin siis koirat autoon ja palailtiin seuraamaan muiden harjotuksia.
Olipa se hienoa!!! Meidän karvakorvista ei edes vuosia treenaamalla saisi niin upeasti tottelevia ja ohjaajan "käsissä" pysyviä koiruuksia...
Olisin ollut tyytyväinen jo, kun pääsin niin läheltä seuraamaan näin upeaa omistajan ja koiran yhteistyötä, mutta sitten me päästiin vielä treenailemaan "yksityisopettajan" johdolla seuraamista - minä olin melleissäni.
Aloitin Lemmyn kanssa, mutta Lemmy oli taas sitä mieltä, että hän haluaa lähteä kotiin, joten yksinkertaisen katsekontaktin ottokin oli mahdotonta. Muutaman minuutin yritettyäni kouluttaja ehdotti, että koska koira on noin jännittynyt, niin on parempi lopettaa treeni kokonaan ja kokeilla vasta uudelleen seuraavalla kerralla. En kuitenkaan antanut periksi vaan ehdotin, että voisimme antaa Lemmyn taas hieman tottua meluiseen halliin ja kokeilla uudelleen vasta Hissun jälkeen - tämä onneksi kävi kouluttajalle.
Isäntä haki Hissun autosta ja kouluttajaa nauratti kovasti Hissun innokas olemus: häntä vispasi puolelta toiselle ja isäntää vedettiin hihnassa hallin läpi palavalla kiireellä. Hissu oli heti valmis treenaamaan eli jännittynyt velipoika ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Annoin Lemmyn isännälle, jotta pääsevät jatkamaan katsekontaktin ottamista.
Harjoittelimme nyt pelkästään seuraamista ja saimme kritiikkiä Hissun vinosta istuma-asennosta, jonka parantamisen saimme myös kotiläksyksi. Oli tosi virkistävää kun oli taas uusi ohjaaja - monta mokaani saatiin palautettua ruotuun. Minullahan on ollut mm. tapana toistaa seuraa-käsky aina kun tuntuu, että Hissu jää seuraamisessa minusta liian jälkeen. Nytpä kokeilimmekin toisin päin: toistan käskyn aina kun Hissu tekee oikein ja kun näyttää, että koira irtoaa liiaksi minusta "hymisen" hieman virheellisen toiminnan merkiksi.
Saimme tehtyä jo kerran täydellisen 180 asteen käännöksenkin. Toisella kertaa se sitten jo menikin pieleen koska ylpeenyin liiaksi kehuista: Hissu jäi jälkeeni noin metrin ja puikahti pikaisesti seuraamaan minua väärälle puolelle ☺ Emännällä oli taas hetken koira kateissa...
Jatkoin treeniä Hissun kanssa, kun isäntä jo aloitti Lemmyn kanssa seuraamistreenit kouluttajan avustuksella. Valitettavasti en siis nähnyt kuin pikkuisia pätkiä Lemmyn ja isännän treenistä. Treenin vaikeusastettahan lisäsi entisestään se, että taas ihan vieras täti tunki Lemmyn reviirille, mutta hienosti koira teki! Kyllä hattua täytyy taas nostaa mussukalle. Lemmy oli kyllä taas koko hallin söpöin poika, huokaus!
Sellaisen pienen pienen tokoilu-kärpäsen puremankin taisimme taas tältä reissulta saada...

Tiistain aamulenkillä minä sitten jouduinkin jo Lemmy-kullan TAKLAAMAKSI.
Jäin odottelemaan Lemmyä kevyenliikenteen väylän ja metsäpolun risteykseen, koska Hissu juoksi jo kaukana edellämme ja Lemmy oli jäänyt vielä tekemään tärkeitä nuuskutushommia jonnekin tienpenkalle. Kuului vain VIUH ja tajusin samassa olevani ilmassa vaaka-asennossa ja menossa vauhdilla selälleni auratulle tielle. Jostain kumman syystä sain taas kerran pidettyä pääni etunojassa, joten en lyönyt takaraivoani tiehen, mutta sen verran kolausta sain, että kaulajänteeni saivat melkoisen nykäyksen ees-taas.
Siinä minä sitten urpona makailin selälläni tiellä ja kuulostelin, että onkohan kaikki paikat vielä ehjinä. Sitten jo vähän hymyilyttikin, kun huomasin istuksivani yksin tiellä ja koirapoikia ei enää näkynyt missään. Etsiskelin tovin päästäni lennähtänyttä otsalamppua hangesta ja sen verran pökerryksissä olin, että vaikka lampussa paloi yhä valo, sain sitä hetken haiskella. Koirapojat senkun viilettivät "Lemmy-stadionin" toisessa päässä vilkaisematta edes minuun päin - hetken huudeltuani Hissu kävi moiccaamassa, mutta karkasi sitten takaisin Lemmyn kanssa höntsäämään. Pelastajakoirani ☺
Joskun on sanottu, että sattumukset tulevat ryppäissä ja niin ainakin sinä aamuna kävi: päästyämme kotiin isäntä seisoi nolosen näköisenä eteisessä seinästä kiinni pitäen. Oli kuulema kymmenisen minuuttia taistellut itseään pystyyn sängystä krampanneen alaselkänsä kanssa. En muista milloin oltaisiin näin hiljaiseloa vietetty kuin nyt nämä menneet kolme päivää... Isäntä on kyllä laahustanut uskollisesti rapian tunnin päivälenkit koirapoikien kanssa, mutta eilinen iltalenkki oli minun jätettävä suosiolla väliin - pää ei enää illalla kääntynyt mihinkään päin ja yläselkäkin oli tosi juntturassa. Onneksihan isäntä on jo tänään ollut sen verran hyvässä kunnossa, että oli yltynyt jopa metsässä heittelemään koirille keppejäkin sen verran paljon, että Hissultakin oli jo vähän kotimatkalla vauhti hiipunut.

Sunnuntaina olisi taas Palveluskoirayhdistyksen toko-treenit, mutta valitettavasti minun on nyt pakko jättää ne väliin, jotta kuntoutuisin ensi viikkoa varten. Tämä viikonloppu sitten ilmeisesti vietetäänkin nautiskellen buranoista ja hissuttelevista metsälenkeistä koirakamujeni kanssa.

Jospa sitä jo ensi viikolla päästäisiin Hissun kanssa agi-treeneihin iloisin mielin ja kääntyvin päin ☺

Joko kohta leikitään???

Mustavalkomaanantai haaste 145: ULKONA

Tämän kertaisen mustavalkomaanantain haastena oli ULKONA.

Valitettavasti tämä taitaa sitten ollakin viimeinen mustavalkomaanantain haaste, jos ei rohkeaa jatkajaa löydy... Nyt pidetään peukkuja ja isovarpaita joukolla pystyssä, jotta jatkaja löytyisi tai Irwikissi päättäisikin, että elämä ilman meidän joka viikkoista haastamista ei olekaan lainkaan hauskaa!!!

Tässä kuitenkin viimeiseen haasteeseen parikin kuvaa, jotka on otettu joulunaikaan tekemälläni metsäisellä kuvausretkellä. Retken anti oli sen verran mukava, että eiköhän näistä otoksista ensi vuoden joulukortit pysty tekemään ☺

Käykääpäs katsomassa vielä muidenkin otoksia täältä:

http://mustavalkomaanantai.blogspot.fi/2013/01/mustavalkomaanantai-145.html

Kiitos vielä Irwikissille haasteblogista, joka on mukavasti haastanut kuvailemaan & miettimään kuvauskohteita mustavalkoisen maailmankin näkökulmasta ja antanut mahdollisuuden käydä kurkkaamassa muiden kuvaajien upeita kuvia!

12/1/2013: Pieleen menneet treffit&koirahierontaa

Juuri palailtu myöhään venyneeltä aamulenkiltä koirapoikien kanssa ja iloisena voin antaa virallisen lausunnon, että nyt on ihan selvästi kevät!!! Isännän sääraportin mukaan päivä pitenee 4 minuuttia vuorokaudessa, linnut ovat alkaneet lauleskella selvästi innokkaammin ja yhdeksän aikaan on jo valoisaa. Ihanaa!

Viikko on mennyt taas hirveällä vauhdilla. Minä olen tehnyt pitkää päivää ja työpöydän ääressä kököttämisen vastapainona ollaankin käyty koirapoikien kanssa iltalenkit metsässä otsalampun avustuksella.

Mutta palataan nyt kuitenkin ensin viime sunnuntaihin - vaikka jo sen pelkkä ajattelu tuntuu, kuin tikkuja työnnettäisiin kynsien alle...
Paikallisessa koirapuistossa järjestettiin taas meidän veskarien treffit ja niinpä minäkin innokkaana suuntasin sinne koirapoikien kanssa kolmestaan, kun isännällä oli muita menoja. Vähän jännässä olin, koska olin nyt menossa treffeille ihan ensimmäistä kertaa itsekseni koirapoikien kanssa. Lemmystä en ollut tippaakaan huolissani ja edellisen kimppalenkillä tosi hienosti käyttäytynyt Hissukin ei suuresti jännitystä nostanut, pientä kuulostelua ilmassa kuitenkin oli.
Paikalla oli parisenkymmentä veskaria omistajineen. Lemmy riensi heti koirapuiston oven avattuani nauttimaan kamujen seurasta ja me jäätiin Hissun kanssa vähän sivummalle seisoskelemaan. Pari kaveria Hissua kävi moiccaamassa, mutta koira nosti heti hirveän älämölön ja panikoi, joten katsoin parhaaksi, etten päästä sitä edes hihnasta irti, vaan vedämme matalaa profiilia: juttelin joidenkin kanssa ja kiersimme koirapuistoa keppejä etsien. Välillä vilkuilin Lemmyn touhuja ja se tuntui NAUTTIVAN suunnattomasti ja meno onneksi näytti vähemmän rajulta kuin kotioloissa. Yhtään ihkun-ihkua tyttöä ei näyttänyt löytyvän, joten Lemmy näytti jolkottelevan ja könästävän tasaisesti kaikkien kanssa.
Työkaverini Kirsi tuli puistoon miehensä ja kultaisennoutajansa Ricon kanssa. Pääsimme vaihtamaan pari sanaa Kirsin kanssa ja Hissu sai rapsutuksia. Lemmykin kävi sen verran meitä moiccaamassa, että pääsin Kirsille ylpeänä esittelemään Lemmyn livenä. Ehdin jo kehuakin, että Lemmyllä onneksi näissä tapaamisissa ei ole ikinä ollut mitään ongelmia, ainoastaan liiallinen mielenkiinto ihania tyttöjä kohtaan on johtanut siihen, että jossain vaiheessa treffejä olen joutunut ottamaan Lemmyn jäähylle liiallisten lähentelyyritysten takia.
Ricon olisi tehnyt mieli kovasti tulla meitä moiccaamaan, mutta Hissu ajoi kaverin tiehensä uljaasti räkyttäen. Jutustelumme sitten keskeytyikin kuin veitsellä leikaten: näin kuinka Lemmy ottaa vauhtia lähes koirapuiston toiselta laidalta ja lähtee juoksemaan täysillä meitä kohti ja suoraan työkaverini koiran selkään hampaat irvessä ja rajusti muristen. Harppaan paikalle, nostan koiran kaulapannastaan pois toisen koiran selästä ja kellistän lumeen kuin paraskin koirakuiskaaja vuolaiden torujen kera. Koiran silmistä katoaa lasittunut katse, päästän sen ylös ja irroitan käteni hihnasta - yrittää vielä lähteä juosta jolkottamaan muiden koirien luokse. Käskytän istumaan, pyytelen Kirsiltä vuolaasti anteeksi, katson kelloa: 40 minuuttia treffejä mennyt - otan Lemmyn kiinni, hyvästelen Kirsin ja poistun paikalta takavasemmalle posket häpeästä punastuneena. Että sellaiset treffit! Olen yrittänyt analysoida tuota Lemmyn ihan puskasta tullutta reaktiota ja en keksi mitään muuta selitystä kuin, että tuli puolustamaan Hissua. Mielenkiintoista...

Onneksi maanantai-ilta vietettiin jo sitten iloisemmissa merkeissä: koirahierontaa!
Hissu pääsi ensin matolle hierottavaksi, vaikka vähän oliskin sitä mieltä, että minun selkäni takana makoilu olisi ollut kuitenkin mukavampaa, kuin oudosti eläinlääkärille tuoksuvan maton päällä makoilu. Hienosti antoi hieroa itsensä ja vahingossa haki asentoja, joiden ansiosta hierojatäti pääsi käsittelemään lonkkiakin tosi hyvin. HIssu vetelikin sitten sikeitä koko loppuillan, niin paljon hieronta koiraa rentoutti. Lihakset olivat kuulema mukavan rentoina ja ainoastaan yhdestä kohdasta selästä löytyi kivulias kohta, mutta senkin Hissu alkoi hieroa ilman suurempia piipityksiä.
Lemmy tapansa mukaan urisi ensimmäiset kymmenen minuuttia, mutta sitten oli kuitenkin jo ihan pakko tulla makoilemaan hierontamatolle meidän viereemme ja tarkkailemaan hierojatätiä ihan lähituntumaan. Mussukka kävi vahingossa lipaisemassa hierojan kättäkin, vaikka yrittikin pitää viimeiseen asti yllä kovan pojan mainettaan. Viimeksihän isäntä oli lattialla Lemmyn kanssa hieronnan ajan, mutta nyt päätettiin kokeilla minun kanssani. Peffasta työntäen koira saatiin matolle ja hieronta saattoi alkaa - ja voi itku, kun se tuntuikin sitten Lemmyn mielestä mukavalta. Koira makasi jopa oma-aloitteisesti kyljellään ja hieronnan loppuvaiheessa nukahtikin tassujen liikkeiden perustella juoksu-unia nähden.  Lemmylläkin löytyi selästä yksi aristava kohta, mutta muuten kaikki oli hyvin.
Hieronnan loputtua Lemmyn  piti luonnollisesti taas vähän urista, vaikka piti käydä antamassa vielä kiitos pusukin hierojalle. Oli mukavaa!

Hissun ja minun agilityn alkaminen siirtyi taas viikolla, joten meillä on ollut nyt ruhtinaallisen viiden viikon tauko treeneissä. Saa nähdä vieläkö me muistetaan ensi viikolla mitään ☺

Mutta palaillaan ja nautitaan alkavasta keväästä!

Paukuton Uusi Vuosi 2013 - no ei ihan!

Nyt se on sitten potkaistu käyntiin, vuosi 2013!


Toiveissahan oli mahdollisimman paukuton uuden vuoden aatto: "viinipullot" pysyivät kyllä totaalisesti kiinni sekä minun, että isännän osalta ja asuinalueellammekin lähes tulkoon onnistui ilotulitteiden/rakettien kasseissa pitäminenkin aina siihen kello 18 saakka.
Olikin ensimmäinen aatto jonka olen ikinä ollut töistä vapaalla ja varmaan jatkossakin tulen näin tekemään, jos vain on suinkin mahdollista. Päästiin käymään Lemmyn kanssa vielä puolilta päivin täysin rakettivapaa päivälenkki. Sen verran kuitenkin otin varman päälle, että lenkkeilimme kevyenliikenteen väyliä hihnassa, mutta tämä ei tuntunut Lemmyä haittaavan lainkaan - nyt kun ei taas ollut minnekään kiire, Lemmy ehti  möyriä hangessa ottaen lumikylpyjä ja tehden tärkeitä kaivuuhommia aura-auton tekemissä kinoksissa. Välillä koiran piti vain makoilla kinoksissa ja tarkkailimme yhdessä oravien ja lintujen touhuiluja, naapureiden lumen kolausta ja muutakin mukavaa.

Sain Eija-tädiltä kokeiltavaksi luontaistuote Calmexiakin:

Mietin taas pitkään - tuttuun tapaani - että kokeilenko tuotetta lainkaan Lemmyn kanssa, mutta kuultuani taas näitä elävän elämän juttuja paukkuja panikoivien koirien aattoillasta päätin kokeilla. Ensimmäisen tabletin annoin kello 17 ja toisen vielä 21.30. Ja ONNEKSI annoinkin! Hissulla ei taaskaan onneksi ollut mitään, mutta Lemmy alkoi kuulostella häntä koipien välissä raketti showta heti kello kuusi, kun pauke alkoi ja läähätys alkoi melkein samointein. Olimme varautuneet isännän kanssa viettämään iltaa katsellen Taru sormusten herrasta-trilogiaa kovolta.Ensimmäisen elokuvan ajan Lemmyn paniikki oli lähinnä kuulostelua ja lievää läähätystä, jonka sain loppumaan aika helposti naksujen piilottamisella ja yhteisellä luun syönnillä, koira jopa otti pienet tirsatkin välillä. Toisen elokuvan alkaessa ja kellon  lähestyessä puoltayötä paukekin luonnollisesti koveni ja luun syöntiin keskittyminenkin kävi entistä vaikeammaksi.Vuoden vaihtumisen ajankohta sitten ohitettiinkin silmät suurina älyttömän läähättämisen kera, jonka kuitenkin sain onneksi ajoittain loppumaan katsekontakti-harjoituksilla. Nameja koko iltana meni pussillinen, mutta aika hyvin kuitenkin selvittiin. Kuulin, että muilla calmex-tabletit olivat auttaneet täydellisesti. En voi olla vain ajattelematta, miten hirveä yö olisi ollut Lemmylle, jos olisin normaaliin tapaani ajatellut, että luomuna mennään ja piste!!! Ensi uutta vuotta varten kuitenkin valmistaudutaan lääkärikäynnillä ja otetaan Lemmylle kunnon proput käyttöön.

Niin, että mitäs muuta?
Vapaapäivät ollaan vietetty samaan tapaan kuin ennenkin, eli pitkiä metsälenkkejä. Nyt olen taas uskaltautunut metsään illallakin otsalampun kera ja iltalenkit ollaankin saatu tehdä melkein ilman muiden koirakoiden kohtaamisia. Onneksi muillakin on käytössä otsalamput, joten heti lampun välkkeen nähtyäni olen osannut valmistautua ohittamiseen tai puikkelehtimaan ohituksen risteäviä polkuja pitkin.

Varailin tuossa ennen lumien tuloa Hissulle keppejä puiden oksien väliin tuonne metsäpoluille, jotta meillä olisi mitä heitellä näin lumenkin aikana. Varannot ovat jo nyt ehtyneet, mutta onneksi fiksuna koirana Hissu onkin ottanut oman metodinsa käyttöön uusien keppivarantojen täydentämiseksi: hankeen kaivetaan kuoppa ja kuopasta paljastunut oksan tynkä katkaistaan kertaheitolla keppiä voimakkaasti ravistamalla. Helppoa, eikö totta ☺ Eli jos omistat metsää Jyskässä ja huomaat majavan rantautuneen metsääsi pikkupuita katkomaan, olet väärässä ja pyydän anteeksi, asialla on luultavimmin ollut meidän Hissu! Ei ne meidän yhdessä televisiosta seuraamat saukko-ohjelmat ole siis ihan hukkaan menneet...

Ensi viikolla taas onkin mukavasti ohjelmaa: maanantaina tulee koirahieroja, torstaina päästään Hissun kanssa taas aloittamaan agility joulutauon jälkeen ja sunnuntaina mennäänkin koko perheen kera ihan ensimmäistä kertaa Keski-Suomen palveluskoira ry:n järjestämälle toko-kurssille.

Tästä se lähtee - ihana arki!

Mustavalkomaanantai haaste 144: OMAKUVA

Vuoden 2012 viimeisenä haasteena mustavalkomaanantaissa oli aineena OMAKUVA.

Kauanpa piti miettiä, että onkohan minusta edes yhtään valokuvaa olemassa digikamera-ajalta... tämä täti kun enemmän tuntee olonsa kotoisaksi kameran toisella puolella.
Blogin aloittaminen on kuitenkin venyttänyt tässäkin suhteessa omia mukavuusaluerajoja ja niinpä jonakin päivänä piti kamera kaivaa esiin ihan sitä varten, että silloiseen blogin otsakkeeseen saataisiin kuva kirjoittajastakin, ei pelkästään rakkaista lemmikeistäni eli karvakorvista ja puutarhan kasveista.

Yksin en toki olisi tohtinut tähän kuvaan asettautua, mutta onneksi Lemmy tuli henkiseksi tueksi ja turvaksi ☺

Käyppä kurkkamassa toisten omakuvia täältä:
http://mustavalkomaanantai.blogspot.fi/2012/12/mustavalkomaanantai-144.html