sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

31/3/2013: Aamuretki Hiihtomaahan

Huomenta, huomenta!

Pitkäaikainen haaveeni aamulenkistä&kahveista HalssilanHiihtomaassa on nyt sitten vihdoin ja viimein toteutunut!
Lemmyn kanssahan teimme ensimmäisenä talvena pari retkeä tänne, mutta motivaationa oli enemmänkin polkujen avaaminen metsään kuin pelkästään kuumasta juomasta ja seurasta nauttiminen.

Illalla jo varoittelin isäntää, ettei hätäile, jos meitä ei aamusella kotona näy hänen herättyään, vaikka kello olisikin jo vähän enemmän - meillä on retkipäivä ☺

Seitsemän aikaan heräsin, pakkasin repun - karvakorvia en sentään reppuun laittanut... Käytännön syistä aamukahvi vaihtui kuumaan kaakaohon, mutta se nyt ei tämän retken ihanuutta lainkaan vähentänyt...
Sen verran innoissani olin, että menomatkalla ei ehditty heitellä keppejä eikä höntsätä, emäntä vei ripein askelin ja pojat seurasivat jäljessä...

Isännän kanssa jo illalla puhuimme, että toivottavasti herään mahdollisimman aikaisin, koska minun haaveenani oli hiihtomaa ilman ainuttakaan ylimääräistä ihmistä, koiraa, kissaa... Povasimme kyllä, että kun on kyse minusta, niin ainakin yksi humalainen aamu hönössään sinne tiensä löytää, pari luokkaretkiryhmää ja vähintään yksi tietyömaa on hiihtolatujen lähelle noussut, jotta pääsen kiertämään reisiin asti ylettyvässä lumessa työmaan ☺ Ei onneksi kuitenkaan... Hiihtäjiä oli jonkun verran, mutta niistähän ei meille haittaa ollut ja todennäköisesti ei meistäkään heille.


Lemmy tarkistaa eväät
Pojille olin pakannut evääksi parit raksutikut, mutta Lemmy löysi jo heti minun evääni tarkastettuaan maasta puoliksi jäätyneen makkaran, joka sitten olikin niin ihana ja haasteellinen, että sain heitellä palloa yksikseen Hissulle, Lemmy karkasi makkaran kimppuun aina kun ehdin selkäni kääntää...

Hiihtomaassa

Parikymmentä minuuttia ehdimme nauttia paikan hiljaisuudesta nautiskellen eväistä ja palloa heitellen, mutta sitten aukun laidalle jo ilmestyikin täti koiran kanssa kädet puuskassa seisokelemaan ja tuijottamaan meitä. Minä keräilin tavarat reppuun ja suuntasimme takaisin metsään...

Tulomatkalla koukkasimme kotiin rakkaan hakkuuaukkuni kautta ja maltoin jopa pysähtyä heittelemään keppiä pojille ja vähän kuvailemaan.


Kuva-arvoitus: etsi kaksi perroa ja yksi keppi



Loput kaakaot ja hiihtomaassa syömättä jääneet eväät einestinkin sitten takapihalla ihanassa aamu auringon paisteessa ja lämmössä - sehän on synti, jos eväät pitää kotiin syömättä viedä!

Mukavaa oli, ensi viikolla uudestaan!

perjantai 29. maaliskuuta 2013

29/3/2013: 4 viikon tilitys ja Ihanaa pääsiäistä!


























TERVETULOA KEVÄT ♥

No hei-hei!
Ei me ihan olla kokonaan karvakamujen kanssa kartalta kadottu, vaikka kirjoittamisessa onkin ollut harmittava lähes neljän viikon tauko. Allekirjoittaneen aika on mennyt flunssassa ja vaikka kuinka olenkin koneen aamulla avannut ja houkutellut Lemmyä ja Hissua avaamaan sanaisen arkkunsa, niin näppäimistölle asti ei yksikään tassu ole ylttänyt. Onneksi koko elämä ei ole kuitenkaan pelkkää sairastelua ollut, joten kahden viikon perinteisestä pääsiäislomasta on jo melkein puolet käytetty, ollaan ehditty nauttia agilitystä niin harkoissa kuin kisakatsomossakin, Lemmy on käynyt uimassa, pojat on taas kertaalleen hierottu ja muutakin mukavaa ollaan ehditty hommailemaan ☺

Kuluneen neljän viikon aikana ollaan ehditty Hissun kanssa kolmeihin agitreeneihin ja jännällä odotellaan vielä tämän Agility 2-jatkokurssin viimeistä kertaa. Ilmoitin meidät jo sinne jatkoonkin, eli mölli-kurssille, mutta ongelmana on edelleen Polleparkin käyttökielto, joten uutta treenipaikkaa ja aikaa etsitään. Treeneissä on ollut tosi mukavaa!!! Minähän nyt luonteeni mukaisesti edelleen töhöttelen, mutta Hissu nauttii olostaan suunnattomasti ja meidän yhteispeli radan pätkillä on kyllä mukavasti kehittymään päin.
Erikoisen iloinen olin tällä meidän viimeisellä treenikerralla, kun ohjaaja järjesti meille peräti neljä omatoimiharjoitetta ja ohjaajan kanssa päästiin ohjatusti harjoittelemaan keinua. Keinuahan ollaan harjoiteltu Hissun kanssa ainoastaan kerran ja silloinkin keinun toisessa päässä oli korkeahko pöytä, joten ihan kokonaista kiikku-liikettä päästiin Hissun kanssa tekemään nyt ekaa kertaa... Hissulla häntä heilui ja vauhtiakin oli melkein liian kanssa, mutta onneksi tässä vaiheessa pidin vielä tiukasti kiinni pojan kaulapannasta turvallisuussyistä ja kouluttaja avitti kiikkuliikettä hidastamalla keinun vauhtia alastullessa.
Haasteellisin treenipätkä oli hypyn - putken - hypyn ja pujotelun yhdistäminen eli koiran ohjaaminen hypyn jälkeen tosi tiukan mutkan kautta kepeille. Radan pätkää harjoiteltiinkin sitten kumpaankin suuntaan.

Sain ohjattua Hissun tosi hyvin pujottelun alkuun, mutta koska käytimme vain puolikasta keppikujaa normaalista, Hissun vauhti oli aivan liian kovaa ja pujotelussa sitten usein menikin kaksi keppiä kerralla...   Eipä tuo nyt haitannut, ohjaukseni kuitenkin meni tosi hienosti!
Viime viikonloppuna kävin katsomassa JATn hallilla agikisoja eli huokailemassa radan vierellä miten äärettömän helposti se joiltakin käy... Taas kerran jouduin toteamaan, että itseltä pitäisi saada karsittua kaikki ylimääräinen hötkyily ja hoppu, niin Hissunkin olisi paljon helpompaa seurata ohjeitani. Voi kun olisinkin päässyt Hissun kanssa rataa kokeilemaan - lohduttaudun ajatuksella, että mikäli sellainen päivä vielä tulee, niin se on lähempänä tänään kuin eilen ☺

Olen alkanut muutenkin aktivoitua taas kesän treenien suhteen sen verran, että olen etsiskellyt meille Hissun kanssa vielä toista agikurssia, koska olisi mukava päästä treenaamaan kaksi kertaa viikossa. Etsinnät tekee vaikeaksi se, että koska nykyisen koirakoulun kurssit ovat vielä avoinna päivän ja kellonajan suhteen, en oikein uskalla ilmoittautua sitten vielä muillekaan mahdollisille kursseille, jotta en joudu jotakin viime hädässä perumaan...Sen verran kevään ja kesän aikatauluista tiedän, että koko perheen voimin pääsemme taas huhtikuun alusta tokoilemaan maanantaisin ja toukokuusta eteenpäin henga-agittamaan keskiviikkoisin.
Ei auta, pitää nyt vain odottaa tuon Hissun ja minun mölliagin aikataulut ja ruveta sitten tekemään jatkosuunnitelmia...

Lemmy pääsi uimaan! Viime sunnuntaina päästiin spanieleiden kanssa Koirasporttiin uimaan. Tämä oli taas sellainen tutustumiskäynti, joten uintiin oli varattu kymmenen minuuttia, mutta sen verran kovaa hommaa uinti on, että Lemmyn neljän kierroksen uintiin ei mennyt edes tuota kymmentä minuuttia. Alkuun Lemmyä taas jänskätti kovasti - vieras täti kun tuli ihan iholle kiinni - mutta samoin kuin edellisellä kerralla, yhden kiepin uituaan tätikin unohtui kun uiminen olikin niin vänkää... Tätä meidän täytyy saada lisää!!!

Maanantaina oli meidän eka virallinen lomapäivä, joten saatiin sovittua hierojatädin vierailukin jo kello kahdeksitoista. Lemmy piti taas normaalia Lemmy-peliään, eli ensimmäiset kymmenen minuuttia hieroja tätiä piti vaklata kulmain alta, urista ja tehdä nuuskuttelu-tarkastuksia kaikkiin tädin tuomiin tavaroihin aina sukan kärjestä lattialla lojuviin muistiinpanoihin. Lemmyn jänskätys selvästi tarttui nyt Hissuunkin, jonka sain maanittelemalla maanitella hierontamatolle. Matolle päästyään Hissu kuitenkin onneksi rentoutui ja hieronta sujui mallikkaasti: mitään jumeja ei löytynyt. Lemmyn sitten sainkin raahata masusta kiinni pitäen hierontamatolle, mutta niin mukavaahan hieronta kuitenkin taas oli, että urinatkin loppuivat minuutissa ja jo kymmenen minuutin kohdalla koiran pää kolahti lattiaan saakka ja simmut menivät kiinni. Toiselta puolelta peffan/lonkan kohdilta löytyi melkoista jumia, mutta kuulema aika hyvin hieroja sai kohtaa käsiteltyä, joten jumiinkin saatiin helpotusta. Toukokuussa jatketaan tästä...

Mutta nyt täytyy taas sanoa MOI ja lähteä laittamaan kahvit ropisemaan, aamupesulle ja vaihtamaan vähän kuivempaa ylle - tuli taas istahdettua tähän hikisenä, suoraan aamulenkiltä tulleena...

Joten moi oheisen runon myötä...

Minkä eläimen pääsiäisaamuna näet,
sen luontoinen olet koko vuoden:
lammas tuo laupiaan mielen,
sika suttuista elämää,
kissa uneliaisuutta ja viluisuutta,
koira viisautta ja äreyttä,
kaunis lintunen hyvää tuulta
ja naimaonnea,
vanha varis pahaa.



 Terkuin, viisaasti ärhennellen, emäntä itse...

lauantai 2. maaliskuuta 2013

2/3/2013: Pelkkää hauskanpitoa

Voi hurja - maaliskuun ensimmäinen viikonloppu - kohta taas yksi talvi on pelkkä muisto...

Lähdettiin koirapoikien kanssa aamuiselle metsälenkille tasan kello seitsemän - 16 asteen "pikku" pakkasessa. Oli vielä vähän hämärää, mutta metsään päästyämme aurinko nousi!

Olipa taas mahtava lenkki: ketään muita ei ollut vielä liikenteessä, polut ovat tosi hyvässä kunnossa ja nouseva aurinko värjäsi koko itäisen mäntymetsän kirkkaan oranssiksi. Olisipa taas ollut kamera messissä.


Nyt tässä jo juodaan aamukahvia ja kirjoitellaan sepustuksia parin seuraavan silmäparin kera...

Elämä on hemmotellut Hissua jo koko kuluneen viikon: kaatoivat läheisen voimalinjan läheisyydestä metsää ja niinpä Hissu on saanut päivälenkeillä iloita yllättävästi kasvaneista keppivarannoista - isäntä onkin nyt jo varta vasten suunnannut lenkit voimalinjan alta, jotta on päässyt heittelemään keppejä oikein olan takaa - tällä kertaa sekä kuvainnollisesti että oikeasti ☺ Hissu onkin jo sitten kotiin palattua poikkeuksellisesti näyttänyt jopa pieniä väsymyksen merkkejä...

Viikko on muuten sujunut ihan kotioloissa: torstaiset minun ja Hissun agiharkat peruttiin treenitilan puutteen vuoksi, eli Polleparkin maneesi on yhä käyttökiellossa. Iloisena otin vastaan viestin, että ensi torstaina ja toivon mukaan siitä eteenpäinkin pääsemme harkkoihin Killerille JATn hallille.
Peruuntuneiden treenien ja viime treenien epäonnistumiseni myötä otinkin haasteen vastaan ja olen harjoitellut kotona Hissun ohjaamista vauhdissa vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle puolelle (ulkonahan olisi ollut aivan liian helppoa harjoitella). On ollut haasteellista ja hauskaa eli meidän koko "suuri" viisi metriä pitkä, puolitoista metriä leveä eteis/olohuone-yhdistelmä on pyhitetty ohjaus treeneille. Lemmy on jätetty istumaan keittiöön "odota"-käskyllä ja Hissun olen istuttanut ulko-oven eteen odottamaan. Kun olen ehtinyt harpata pari metriä olen vapauttanut Hissun "odota"-käskystä "mennään"-käskyllä ja ohjannut koiran namin avulla vierelleni ja olemme jatkaneet matkaa rinnatusten aina takaovelle saakka. No joo - Hissu on ollut PIKKUISEN innoissaan.... Mennään-käskyä ei oikein malteta odottaa, joten koira irtautui mukaani jo melkein heti ja vauhtimmekin kasvoi jo pieneksi hölkäksi - tässä vauhdissa meidän maximi treenimatkamme viisi metriä on aika lyhyt ☺ Loppu aikana minun naurun pyrähdykseni ja Hissun innostunut tuhina jo houkuttelivat Lemmynkin kurkkimaan keittiön ovelta, että mitä kummaa ne oikein siellä hommaa... Viimeisillä kerroilla meno oli jo sen verran hulvatonta, että jätin suosiolla "odota"-käskyt pois ja ainoastaan seurautin koiria, kumpaistakin omalla puolellaan ja kummatkin saivat vaivannäöstään raksupalkan... Ei se mitään, saatiin kuitenkin harjoiteltua ja minun mahalihakseni saivat hyvät jumpat kaikesta nauramisesta. Tänä viikonloppuna ehkä suuntaamme kuitenkin ulos...

Keskiviikkonahan oli ehdottomasti tämän vuoden kaunein auringonpaisteinen päivä ja torstaina sovimmekin isännän kanssa, että lähden töistä tuntia aikaisemmin, jotta ehdimme tehdä jossakin vähän kotoa kauempana päivännäöllä perhelenkin metsään. Vesisadehan alkoi sitten tietysti jo aamupäivällä eikä tauonnut ennen iltaa. Päätimme vaihtaa aiotun metsälenkin sitten höntsäys-painotteiseksi retkeksi samaan metsään, jossa olimme aiemmin olleet jälkikurssilla. Yllätys, yllätys: metsätie, jolla olimme kesällä käyneet lenkkeilemässä ja jälkeä tekemässä olikin muuttunut kaupungin ylläpitämäksi hiihtoladuksi, joten eihän meillä ollut sinne sitten mitään asiaa. Pettyneinä jatkoimme matkaamme, mutta onneksi kilometrin eteenpäin ajettuamme löysimme oikein lupaavan leveän polun, jota oli joskus ajettu moottorikelkalla ja ura näytti olevan vieläkin hyvässä kunnossa. Hissu haukkui innosta jo heti autosta ulos päästyään, mitä tapahtuu tosi harvoin ja Lemmynkin askeleessa oli taas sitä pentumaista innostusta. Jos osaisivat puhua kummatkin olisivat varmaan huutaneet yhteen ääneen "höntsälle, höntsälle... "
Aikamme uraa tallusteltuamme se yllättäen loppuikin risteävään ajotiehen, joten ei auttanut kuin kääntyä takaisin. Rapiat 20 minuuttia kului: ajallisesti huono lenkki, mutta onneksi uusi polku ja uudet tuoksut innostivat karvakorvia niin paljon, että älytön höntsäys, juokseminen ja Hissun lumipenkassa olevien keppien kaivaminen taatusti polttivat koirien energiaa jo niin paljon, että päätimme suunnata takaisin kotiin. Ja tietysti mikä ihaninta - koirapojilla tuntui olevan tosi hauskaa.  Hieno lenkki - isäntä ja emäntäkin nauttivat...

Ai niin, viime lauantaiseen vuodatukseen liittyen: arki-iltaiset privaattilenkit ollaan Hissun kanssa tehty nyt normipannalla ja koira ei vedä!!! Eli meidän lähes kuukausen kestäneet treenaamiset ovat tuottaneet tulosta. Hyvä Hissu!

Nautitaan keväästä!