28/4/2013: Polliisista päivää, eli emännän alter ego ja muuta torjuntaa

Huomenta, huomenta!
Herätty tasan kello kuusi kirpeään sunnuntaiseen pakkasaamuun. Olisihan tuota saattanut vielä nukkuakin, mutta ajattelin nousta ja hyödyntää hiljaisen sunnuntaisen aamun koirapoikien kanssa telmimiseen: pieni metsälenkki ja älytöntä kepin heittelyä kohmeisella "Lemmy-stadionilla". Ihanaa - saatiinkin tehdä lenkki taas ihan keskenämme ja pakkanen oli kovettanut kentän soran niin, ettei ylimääräisiä tassupesuja tarvittu - emäntä kiittää...
Lemmylläkin on taas kevättä rinnassa ja virtaa on vaikka muille jakaa. Uutena piristyksenä ukkeli on keksinyt ottaa kunnon pentukiepit aina aamulenkiltä kotipihaan kaarrettaessa eli juosta täysillä edes takaisin meidän tontin kaltevaa itäreunaa ja luikahtaen aina välillä ruusupuskien läpi talomme päätyyn (vielä ollaan onneksi selvitty ilman ruusunpiikkien nyppimistä turkista). Hissukin yrittää parhaansa mukaan pysyä mukana, mutta ainakin toistaiseksi isoveljen vauhti on ollut vähän liian kovaa ja ruusupuskat onneksi Hissu jättää suosiolla väliin.

Minulla alkoi - jostain kumman syystä - pukata syksyisillä metsälenkeillä esiin oikeassa otsalohkossa asuva alter egoni eli Kuopiolainen kyläpoliisi... Olen huomannut yhä useammin juttelevani koirapojille savoksi ja rauhoittelevani koirapoikia kuin juoppoputkaan vietäviä asiakkaita... Joo, tiedän - katsottu liikaa Poliisit-sarjaa.
Voan eipä nuo koirapojat ole pahallakkaan katsonna, vaikka entisestään rauhoittunut emäntä savvoa huonosti veäntää ja haastelloo käet vyötäisillä, että " ei myö taieta tuolta mihinkään peästä", "voan yritäppä nyt Lemmy vähän rauhottua" tai " ootellaampa nyt myö vähä aikaa, niin sitten peästään jatkamaan matkoa"... Mietin vain, että pitäisiköhän sitä yrittää nyt alkaa haastella noille koirapojille savoksi myös näissä kinkkisissä ohitustilanteissa? Löytyisiköhän se lisäannos rauhallisuutta ja päättäväisyyttä pelkästään murretta vaihtamalla - se jää nähtäväksi!

Punkkikausikin on sitten taas virallisesti avattu. Jo viikolla isäntä kaivoi pari Lemmyyn tekertunutta punkkia irti ja nyt viimeisenä kolmena iltana ollaan nappailtu vuoronperään Hissun turkista käveleviä otuksia. Minua on joka kevät arveluttanut noiden myrkkyjen laittaminen Lemmylle ja varsinkin nyt kun on kaksi toisissaan kyöhnäävää karviaista, tuntuu lähes mahdottomalta onnistua aineen laittamisessa niin, ettei toinen ole jo haistelemassa toisen niskavilloja ja lipaisemassa outoa hajunlähdettä.
Saapa nähdän olenko juuri tuhlannut 30 euroa turhuuteen ☻Näin mainoksen Fixodia Zx-tuotteesta, jonka luvataan vähentävän huomattavasti punkkien tarttumista. Tuotetta sai sekä jauheena, että tabletteina. Esitteessä sanotaan, että tuote VÄHENTÄÄ, ei siis edes lupaa, että yhtään punkkiaista ei koiraan tarttuisi. Noita kovempia litkujakin käytettäissä Lemmystä on aina kuitenkin pari punkkiaista löytynyt, joten jo noiden punkkiaisten väheneminen ilostuttaisi. Eilen annoin ruuan seassa ensimmäisen satsin ja täysi teho pitäisi saavuttaa kahden, kolmen viikon kuluessa. Toivotaan parasta!

Ei sis muuta kuin HölökynKölökyn - palataan asiaan!

21/4/2013: Tottis-seminaarin kuunteluoppilaana

Niinhän siinä sitten pääsi käymään, että intopinkona ilmoittauduin nyt lauantaina pidettyyn Tottelevaisuus-seminaariin. Kouluttajina toimi joukko rotikoidensa kanssa suojelua harrastavia kouluttajia. Tilaa oli vain 30 koirakolle, mutta onneksi mahduin sentään mukaan kuunteluoppilaaksi.
Näin jälkikäteen taisi olla oikein onnikin, etten mahtunut mukaan omieni kanssa - minun ryhmässäni seitsemän yhdeksästä koulutettavasta oli joko rotikoita tai dobbereita , joiden treeni taso oli jotakin, mistä meikäläinen voi vai unissaan haaveilla... Olisin ollut aikamoinen outolintu joukossa, mutta eihän se tosiaan olisi ollut ensimmäinen kerta ☺

Seminaariohjelman teemoina oli:
Kuinka koulutan iloisen ja voimakkaan tottelevaisuuden?
Miten rakennan hyvän tunnetilan koiralleni?
Voiko tottis olla hauskaa sekä ohjaajalle että koiralle?

Paljon tuli opittua, josta paljon oli sellaistakin mitä ei tälläinen tavallinen tokoilija tarvitse, mutta joitakin tosi hyviä vinkkejä - elämän totuuksia päivästä kuitenkin tarttui mukaan:

TUNNETILA

Taas kerran jotakin, joka käy maalaisjärkeenkin, mutta mikä sitten tahtoo unohtua: kun ollaan lähdössä treenaamaan on tosi tärkeää, että oma mielentila on kondiksessa. Ollaan todella lähdössä hommiin koiran kanssa, eikä seurustelemaan kavereiden kanssa. Jos homma tökkii jo treenipaikalle lähtiessä, koiran oppimisen kannalta on ihan sama vaikka jäät kotiin... Koira imee omistajansa viretilan kuin sieni. Innostusta siis kehiin tai sitten valitset suosiolla kotisohvan ja kolme jaksoa Kauniita&Rohkeita putkeen...

Jos treenaat montaa lajia, luo rutiini, josta koira tietää, että nyt ollaan lähdössä tokoilemaan eikä esimerkiksi jäljelle.

KÄSKYTYS VIHAISENA

Älä koskaan käytä luoksetulokäskyä vihaisena! Pyri stoppaamaan ei toivottu käytös jollakin muulla äännähdyksellä tai käskyllä. Luoksetulon täytyy olla aina ihana asia! Muista kehua koiraa luoksetulosta vaikka kultamussukkasi olisi juuri käynyt ottamassa hengen naapurin marsu raukalta...

KYLÄKÄVELYKÄSKY

Taas hyvin yksinkertainen älynväläys: KYLÄKÄVELYKÄSKY...
= Minäkin ohjeistan koirapoikia lenkillä seuraamaan samalla käskyllä, kuin mitä toko-treeneissä. 
Keksi kummallekin käskylle oma komento ja määritä samassa vaiheessa mitä vaadit koiralta tokoiltaessa ja mikä on riittävä taso kun kuljette normaalisti ulkona - onko koiran otettava katsekontakti myös kyläkävelyssä? Riittääkö, että koira seuraa sinua metrin säteellä vai haluatko, että koira kulkee sinua hipoen?

VAPAUTA KÄSKY ENNEN PALKKAAMISTA

Treenin osuuden lopetus vapauta-käskyllä ja palkkaaminen vasta sitten kun koira on "vapaa"-tilassa.
= tämänkin minä olen ihan unohtanut! Meillä palkan saaminen on ollut samalla vapautus. 
Olipa taas yksi hyvä neuvo, kun ajattelee treenaamista pidemmälle. Pelkästään vapautuskäsky tulee olemaan palkkio koiralle, eikä jatkuvaa nami/lelupalkkaa tarvitse antaa!

RUOKAKUPPI-PALKKAUS

Lähes kaikki palkkasivat koiransa joko patukalla/pallolla, mutta nyt näin ensimmäisen kerran myös palkkauksen "ruokakupilla". Harjoituksen jälkeen koira sai vapaa-käskyn ja palkkio-käskyn, jolloin se sai luvan käydä evästämässä kentän laidalla olevasta ruokakupista palkkansa ja palasi sitten takaisin ohjaajan vieraan jatkamaan seuraavaa harjoitusta. En ihan päässyt kärrylle, että mikä idea tässä oli, mutta enpä ole tälläiseen ennen törmännyt!

JOHTAJUUS, JOHTAJUUS ja JOHTAJUUS!!!

Minä onneton avasin suuni: kysyin kouluttajalta, että miten hyperaktiivinen, narttujen tuoksuista hullaantunut murkkuikäinen karvakorva saadaan treenaamaan - kannattaako treenaaminen unohtaa, jos mitään kaikupohjaa ei koirasta saa omalle treenilleen vai jatketaanko vain sitkeästi treeniä vaikka yömyöhään, kunnes koira saadaan kuuntelemaan... Tähän ei tullut suoraa vastausta, mutta kylläkin pitkä luento laumanjohtajuudesta, koulutuksen aloittamisesta lähes koiran kotiuduttua ja viittausta tuohon omaan tunnetilaan. Ohjeiden sisältöä en ihan kokonaan sisäistänyt, mutta ilmeisesti paras ratkaisu oli tässä tapauksessa joko emännän tai koiran vieminen piikille - niin metsään ollaan jo tässä vaiheessa menty, jos koira ei jaksa treeneihin keskittyä... Tässä vaiheessa olin ERITTÄINEN iloinen, ettei Lemmyn kanssa sovittu kurssille mukaan - emäntä olisi varmaan hirtetty jo heti alkuu puuttuvista munaskuistaan hallin kattoon esimerkkinä huonosta johtajuudesta... ☻

Mutta nieleskellyt on nyt nieleskelty ja opit imetty! Kyläkavelykäskyn ja seuraa-käskyn komentoja mietitään. Tänään ollaan jo alettu treenaamaan Lemmyn kanssa tasaista Kyläkävelyä - kylläkin vielä hihnassa... Yritetään ottaa liialliset keulimiset ja hidastukset kävelystä pois ja vaihtaa vaihde tasaiselle, vaivattomalle seuraamiselle...

Lennokkain haavein, tsau!

14/4/2013: Pissiaurinko ja muita kevään merkkejä

Tänä aamuna on herätty sateettomaan, harmaaseen päivään ja ihmetelty miten aamulenkin pystyy tekemään ilman pipoa ja vielä palelluttamatta korviaan...

Onneksi ☺koko lenkki ei kuitenkaan ollut täyttä harmautta täynnä... Palasimme kotiinpäin samaa reittiä kuin mitä meidän normi aamulenkkimme on. Huomasin asfaltoidun kävelytien ja metsäpolun risteyksessä ihanan puolimetrisen lätäkön, joka ihanasti loisti harmaassa aamussa keltaisena. No siinähän ne Lemmyn viimeisen neljän kuukauden aamupissit olivat sulaneet ihanaksi pissilätäköksi - yäk! Koirapoikiahan lätäkkö kiinnosti yli kaiken ja sainkin käytettyä kaiken viehätysvoimani saadakseni houkuteltua karvakorvat pois lätäkön luota...

"Merkintekijä" äitienpäivä lenkillä 2011.

Eilen sain vihdoin ja viimeinen aikaiseksi ottaa testiin toissa kesänä tilaamani ManMatin juoksuvyön ja -taluttimen (vetolevy ja joustava vetonaru). Tilasin netistä vimpan päälle olevat vermeet koirajuoksua silmällä pitäen, mutta Hissun tulon myötä vermeet ovat saaneet pölyttyä kaapin perukoilla - onneksi kamu ajoi  ne kuitenkin sisään viime talvena tunturissa oman koiransa kanssa ja hyvin olivat asiansa kuulema ajaneet.
Hetken ähkimisen jälkeen juoksukengätkin löytyivät kaapin perukoilta ja sitten vain vaatteet niskaan ja juoksuvyö vyötärölle, Lemmylle vanhat valjaat päälle ja eikun menoksi!
Ensimmäiset parisataa metriä kävelimme ja Lemmy sai tehdä tarpeensa, mutta sitten laitettiin juoksuksi (lue: lönköttelyksi).
Meillä koirajuoksu muuttuikin kyllä yllättäen emäntäjuoksuksi - koirajuoksussahan koira kulkee edellä ja antaa vetoapua isännälleen, mutta meidän tapauksessa emäntä itse lönkötteli menemään edellä raahaten 24 kiloista Lemmy-kultaa perässään hihna kireällä. En tahtonut saada juostua naurun pyrähdyksiltäni - Lemmy lönkötteli korvat päätämyöten ihmetyksen vallassa ja minä juoksin 40 asteen kulmassa eteenpäin kumartuneena: todellista voimaharjoittelua. Välillä oli pakko pysähtyä vetämään henkeä, yksinään nauramaan ja kehumaan&rapsuttamaan  Lemmyä.
Kotimatkalla viisastuin sen verran, että otin taluttimesta kiinni kädelläni ja tämä tuntui heti helpottavan Lemmynkin juoksua. Ei juossut ihan rinnallani, mutta selvästi hihnan kireys hellitti eli saimme vauhtimme synkkaamaan hyvin.
Pysähdyin taas hetkeksi, irrotin taluttimen vyöstä ja päästin Lemmyn tien varteen pissille. Koira veti heti pitkäkseen hankeen ja hautasi päänsä lumeen kuin sanoen, että nyt kyllä riitti!!! Yritin vähän topakoitua hymyilyltäni ja vedin koiran pois hangesta ja jatkoimme matkaa samoin tein.
Loppumatkakin mentiin sitten hihna kädessäni roikkuen ja hienosti mentiinkin - oma juoksurytmikin alkoi taas löytyä melkein puolentoista vuoden juoksemattomuuden jälkeen!
Ensi viikolla, jos vain suinkin ehdin, ajattelin testata vyön vielä Hissun kanssa, vaikka Lemmystä minulla onkin yhä haave tehdä juoksukaveri itselleni. Luulen kyllä, että ihan oikea koirajuoksu me unohdetaan ja jatketaan ihan normilenkkeilyllä... Jostakin kun vielä bongataan Lemmylle kunnon istuvat valjaat!?

Juoksemisiin!

13/4/2013: Ruokapuheita ja kielikylpyjä

Ulkona + 2 astetta ja ensimmäinen oikea kevät sade!!!
Aamulenkille lähtiessä vettä ripsotteli vasta vähän, mutta jo parinkymmenen minuutin jälkeen alkoi kunnon sade ja kasteli minut toppapuvussani totaalisesti, onneksi karvakorvien synnynnäiset goretex-puvut eivät parista pisarasta hätkähtäneet - ja muutenkin, nyt ei valiteta, vaan nautitaan kevään tulosta!

RUOKAPUHEITA

Lemmyn toissa syksynä alkaneet masuvaivathan saatiin kuriin onneksi jo lähes vuosi sitten kun aloimme syöttämään eläinlääkäriasemilta ostettavaa erikoisruokaa Royal Canin Gastro Intestinalia. Nyt marraskuussa aloimme kokeilemaan pikku hiljaa sekoittaa Lemmylle tähän erikoisruokaan muitakin nappuloita vältellen ehdottomasti riisiä ja vehnää. Kokeilumme eivät valitettavasti onnistuneet vaikka kävimme läpi kolme erilaista nappularuokaa. Nyt kuitenkin tärppäsi: puolitoista kuukautta sitten isäntä bongasi Mustin ja Mirrin mainoksesta Garniloverin Peruna&Kana-nappularuuan, jota aloimmekin taas maltillisesti syöttää Lemmylle vanhan ruuan rinnalla. Samalla vaihdoimme Hissullekin tämän samaisen ruuan.
Ihanaa - Lemmyn mahaongelmat näyttäisivät olevan nyt ohi! Kaikkihan ei kuitenkaan ole mennyt ihan nappiin, koska uusi ruoka on kummankin pojan mielestä ihan HIRVEÄTÄ ☻ Uudet nappulat kyllä menevät, jos mukaan lisää jotakin houkutinta, kuten tonnikalaa. Kanaa lisätessä kanan palat kyllä taitavasti keräillään nappuloiden seasta ja nappulat jätetään syömättä. Vielä en ole huolissani enkä aio alkaa ruokaa vaihtamaan nirsoille mussukoilleni, kummallakin on kuitenkin tuota ylipainoa, joten pieni painon pudotus ei tee kummallekaan yhtään huonoa... Jännällä odotellaan milloin poikien nälkätaso voittaa nirsoilun ☺

KIELIKYLPYJÄ

Hissu on ihana, mutta senhän te jo tiedättekin ☺ Isännän kanssa ollaan porukassa ihmetelty kaverin ainaista innostusta pienistäkin asioista ja suurin innostuksen aihe on tietenkin ulos lähteminen, on sitten kyse pelkästään takapihalle pantsailemaan pääsemisestä tai ihan normaali pissilenkille lähtemisestä. Pienikin viittaus puheessa sanoilla "mennä", "lähteä", "hakea" tai "pissi" saa Hissun pomppimaan ilosta ja ryntäämään ovelle innostuneesti hyristen. Voi sitä suurta pettymystä kun sitten käykin ilmi, että emäntä ei olekaan puhunut ulos pääsemisestä. Loman alussa päätimmekin kokeilla isännän kanssa vääntää näiltä osin keskustelumme englanniksi. Puolitoista viikkoa meillä menikin hyvin, mutta nyt jo Hissu kuullessaan sanan "pee" tai "going" kulmakarvat nousevat, korvat höristyvät ja katse hakeutuu minuun: joko, joko mennään? Nyt ollaankin povailtu, että jokohan vappuna joudumme vaihtamaan kielen ruotsiin ja sitten sen jälkeen saksaan. Hissun kielien oppimistaito vain taitaa olla vauhdikkaampaa kuin emännän, joten jossakin vaiheessa taidan olla nesteessä pikku kielimestarimme kanssa... Espanjan sovimme isännän kanssa jättävämme väliin tästä kielivalikoimasta - Hissulla on ihan taatusti iso-iso-iso-äidin-äidinmaidossa tullut tuo espanjan taito myötäsyntyisenä, joten kaveri taatusti oppii verbit aiemmin kuin emäntä itse ☺

Que?

Maanantaita odotellaan jännällä - tarkoitus olisi aloittaa taas talven tauon jälkeen tokoilut Muuramelaisten kanssa.

Palataan taas asiaan!

7/4/2013: Ärri&Purri: muutoksia voimakentässä

Niinhän siinä kävi, että taas se kahden viikon pääsiäisloma on lopullaan ja arki alkaa huomenna... ☻
Onneksihan illat ovat nyt jo aika pitkään valoisia, joten lohduttaudun ajatuksella, että ehdimme iltalenkillä metsään vielä valoisan aikaan. Joinakin iltoina olen käynyt vielä Lemmyn kanssa metsälenkin seitsemän jälkeen - tunkua muista kulkijoista ei ole ollut, mutta sehän on meille käynyt paremmin kuin hyvin.

Nyt kun pahimmat pakkaset ovat hellittäneet olemme alkaneet taas koirapoikeien kanssa viettää aikaa  takapihallakin. Hissu on tuonut metsälenkeiltä kepin jos toisenkin takapihalle, ja nyt kun hankikin on kantanut poikia, olemme viettäneet aikaa keppiä heitellen. Lemmy on lisäksi keskittynyt vaativiin kaivaustöihin yli polveen yltävässä lumihangessa ja keskelle pihaa onkin nyt ilmaantunut perron mentävä kaivo. Nyt vasta jälkikäteen tajusin, että aika vaarallinen tuo kaivuu tuossa lumihangessa on koirapoikien kepinvetoleikkejä ajatellen - onneksihan kumpikaan ei ole vielä sinne humpsahtanut!

Hissu täytti viikolla jo peräti kaksi ja puolivuotta - vauva-aikojen pitäisi nyt siis vierallisesti olla ohi - taitaa kyllä olla niin, että Hissu tulee olemaan aina emännän oma pikku mussukka, iästä viis!
En tiedä onko tuo ikätehnyt tehtävänsä vai mikä, mutta nyt saan toimia välillä jo erotuomarinakin keppileikeissä - kummallakin tahtoo aina välillä keittää hiukka yli ja mukava keppileikki alkaakin lähestyä ihan oikeita tappeluja. Tasajakoisesti kuitenkin vielä mennään, eli kummaltakin tahtoo palaa päreet tasapuolisesti. Kummatkin ovat sen verran itsepäisiä, että olen katsonut parhaaksi puuttua ärryittelyyn ennen kuin jommalla kummalla keittää totaalisesti yli ja hampaat siirtyvät pian kepistä veljeen. Viisaammathan neuvovat, että urosten pitäisi antaa itse selvitellä välinsä, mutta aion olla piittaamatta neuvoista vastakin näissä keppitappeluissa: emäntä on pomo ja uhittelut loppuu silloin kun emäntä haluaa, ei sillon milloin veljekset niin päättävät...
Lauman hierarkiahan on jo selvä eli Lemmy on päällikkö ja Hissu seuraa veljeä jäljessä - niin hyvässä kuin pahassakin - ja tähän järjestykseen tuskin tulee muutosta vähään aikaan!

Emännän valvovan silmän alla

Lemmy kutsuu leikkiin

Taas menee vähän yli: Ärri&Purri ja vain yksi keppi

Välillä sovitaan ihan oma aloitteisestikin

Nyt kuitenkin kohti arkea - vaikka hampaat irvessä...