keskiviikko 24. joulukuuta 2014

24/12/2014: Rauhallista Joulunaikaa!

Mukavaa ja Rauhallista Joulua kaikille!




Aattoaamuna koti koristeltiin parilla joulukoristeella ja minä, joulupukkia autellen, laittelin jo heti aamusta lahjat odottamaan illalla tapahtuvaa lahjojen jakamista. Jossakin vaiheessa olohuoneesta kuului murinaa ja ähellystä: Hissu oli bongannut lahjaluut muiden lahjojen joukosta ja terävästi ilmaisi isoveikka Lemmylle, että ihan selvästi tänä jouluna kaikissa paketeissa oli Hissun nimi. Aamupäivän poika sitten sitkeästi makasikin lahjojen äärellä vartioiden niitä.


Hissulla oli pitkä päivä, mutta onneksi sitten illalla lahjat kuitenkin jaettiin ja Hissun pettymykseksi ihan tasapuolisesti kummankin pörriäisen kesken.

Ihania lomapäiviä!

tiistai 23. joulukuuta 2014

23/12/2014: Lemmy 5-vuotta!

PELKKÄÄ JUHLAA...

Voi miten se tämä aika kuluukaan...
Minun pikku pörriäiseni tuli jo miehen ikään - Lemmy täytti viisi vuotta


JA TRENDI-ELÄMÄÄ...


Emäntä itse yrittää edelleen pysyä trenditietoisena ja mitenkäs sitä muuten pysyisi, kuin taiteilemalla itse desing-kakkuja joiden rinnalla tarjoillaan amispussi (Amuse-bouche) joka tällä kertaa desing-kanaa...


ostamalla rakkaille karvakasoilleen PELKKIÄ desing-tuotteita eli itsensä RistoMatti Ratian suunnittelemat valjakset...


ja unohtamatta käyttää trendikkäästi hyväksi lähipalveluja eli ostamalla lähikoirakoululta Rally-Tokon jatkokurssin... Josta luultavasti itse emäntä on vähän enemmän innoissaan kuin synttärisankari itse.

Trendikästä Joulun odotusta ☺



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

23/11/2014: Kuurankukkia ja hyvästejä


Huomenta, huomenta!

Ajatella - kohta saadaan hyvästellä taas yksi marraskuu. Tämän marraskuun aurinkoisien päivien lukumäärän pystyy laskemaan yhden käden sormilla,  mutta onneksi saimme edes yhden aurinkoisen lauantain ja minun oli pakko jalkautua heti aamusta koirapoikien ja kameran kanssa metsään...


Siellä sitä sitten eufoorisena tallusteltiin tuhansien jäätimanttien peittämässä metsässä...
Välillä koirapojat istutettiin polulle poseeraamaan...


Ja koirapoikien suhatessa metsässä omiaan minä pysähtelin kuvailemaan kuurankukkaisia maisemia...


Pimeimpiä, vesisateisia marraskuun iltoja ollaankin sitten käytetty antaumuksella treeneihin.
Lemmyn kanssa ollaan aktiivisesti käyty sunnuntai-iltaisin keskariveskarien toko-tunneilla, viime torstaina aloiteltiin RallyTokon peruskurssi ja Hissun kanssa viikottaiset agi-harkat jatkuvat - vaihtelevalla menestyksellä - ja yhteen extra kuukausivalmennukseenkin ollaan ehditty mukaan.
Viimeisen viikon aikana on hiipinyt mieleeni, että pitäisiköhän johonkin väliin ottaa IHAN OIKEASTI pari treenitöntä viikkoa ja keskittyä olennaiseen eli pyhittää arki-illatkin otsalampullisiin metsälenkkeihin, mielen ja nenän virkistämiseksi esim. damin piilottamisiin ja nyt kun on vielä mahdollista, jäljen tekemiseen Lemmylle? Tykkään kovasti treenata koirapoikien kanssa ja itse nuo karviaisetkin jo treenihallia lähestyessämme ilmoittavat suurenmoisella itkukaartilla ja hännän heilutuksin, että jee - treeneihin.
Mutta mitä vikaa on kotikoiran elämässä ja kotoilevassa emännässä? Kannattaisikohan sitäkin kokeilla?! Kokeillaan vaan - nyt vaan täytyy katsoa kalenterista mihin väliin se kokeilu mahdutetaan ☺  

Lähes viiden vuoden ajan olen suunnannut metsäretkemme läpi läheisen hakkuuaukun, joten arkistoista löytyy varmaan kymmeniä valokuviakin aukusta vaihtelevissa keleissä ja eri vuodenajoissa.
Lokakuun lopulla huomasin aukun idän puoleiselle sivulle vedetyn huomionauhan, mutta en siihen kiinnittänyt sen enempää huomiota. Seuraavalla aukulle suuntautuvalla lenkillä uteliaisuus voitti ja kävin vähän tutkailemassa nauhan tarkoitusta. Kuin tyhjästä sinne oli ilmaantunut kaksi tienpätkää, jotka loppuivat juuri ennen aukkua. Epäuskoista tuijotusta ja kirosanoja! Kotiin palattuamme kiireesti googlettamaan - toden totta: vuoden sisällä rakkaan aukkumme täyttävät omakotitalot!!!

Oli pakko päästä siis vielä kerran kuvailemaan:
 


 Kohta tämä kaikki on vain bittisiä muistoja - vielä viimeinen vilkaisu ja hyvästit...

Lisää kuvateksti

Etsintäkuulutus: 

etsitään vapaa-ajan käyttöön, lähinnä höntsäämiseen, kuvailemiseen ja kivillä istumiseen, soveltuvaa hakkuu-aukkua. Mielellään mahdollisimman pienellä ihmis- ja käärmepopulaatiolla. Sijainti noin kymmenen kilometriä Jyväskylän keskustasta. Kaikki vaihtoehdot huomioidaan!

Nyt nenä kohti joulukuuta ja uusia aukkuja...
Tsau!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

19/10/2014: Köhäistä hiljaiseloa ja lisää Virtaa

No huomenta!

Tänään ollaan herätty ihan kunnon vesisateeseen ja käyty viiden minuutin pissilenkki takametsässämme: Lemmy jäi taktisesti jo lähtiessä Hissusta ja minusta jälkeen kökkien takapihan katoksen alla märkyyttä paossa ja saavutti sitten meidät metsässä uskomattoman juoksuspurttinsa ansiosta. Yhdet kunnon pissit ja sitten Hissut ja minut jätettiin taas talsimaan vesisateeseen ja Lemmy-herra katsosi takaisin takapihalle katoksen suojiin. Hissun kanssa siinä sitten tuumattiin, että mitäs mekään tänne jäämme talsimaan kun aamuasiat on saatu hoidettua - lähdetään vain Lemmyn perässä kohti kotia ja aamupalasen laittoon.

Viikot ovat menneet vauhdilla! Uutta kotia on tsuumailtu tiheään tahtiin, mutta vielä ei ole tärpännyt. Sen verran kuitenkin asiat ovat edenneet, että ylimääräistä kamaa ollaan alettu hävittää. Ette arvaakaan mitä työhuoneen kaapeista löytyi kassikaupalla:


koirapoikien rakkaudella trimmatut ja hillotut karvakasat! Haaveena oli saada pörrökarvaa omien neulomusten raaka-aineeksi, mutta tässä vaiheessa ollaan oltu vasta niin pitkällä, että karvoja on vain hillottu "omaksi iloksi". Tällä erää nämä kuitenkin kiikutettiin roskiin ja uusia varastoja aletaan täydentää taas ensi keväänä ☺

KÖHÄISTÄ HILJAISELOA


Lokakuun ensimmäisen viikonloppun sunnuntaina starttasi vihdoin ja viimein taas KeskariVeskareiden ryhmätreenit ja minun onnekseni tuossa meidän kotihallilla. Lauantai-iltana Lemmy kakoi kurkkuaan ja me tietysti katselimme isännän kanssa kurkkua otsalampulla huolissamme, mutta mitään luun palasia tai heinänkorsia ei kurkussa näkynyt. Sunnuntaina aamulenkillä Lemmyn ottaessa spurtteja juoksu loppui lyhyeen koiran alkaessa kakoa. Siinä sitten pähkäiltiin isännän kanssa, että voisiko tämä nyt olla sitä kennelyskää? Lemmyllä ei ollut lämpöä, virtasta olisi riittänyt vaikka pikku kylälle, ruoka maistui, ainoa normaalista poikkeava asia oli tuo hengästymisen aikana ilmaantuva kakominen.
Lemmy jätettiin siis kotiin pakkolepoon ja minä starttasin illalla Hissun kanssa veskari-treeneihin. Huolesta soikeana pälätin kaikille treeneissä, että olisikohan se tuo Lemmy saanut tosiaan sen kennelyskän ja sain neuvoksi, että kyllä sen Hissunkin sitten pitäisi pysyä poissa treeneistä, vaikka terve poika onkin. Sunnuntaista meillä sitten alkoikin puolentoista viikon hiljaiselo! Minä kielsin isännän ja poikien päivittäiset metsälenkit, illalla kävin Lemmyn kanssa pienen lenkin hihnassa ja erikseen Hissun kanssa metsässä. Lemmyllä oli tylsää jo maanantaina ja pentuhepuleita saatiin tasaiseen tahtiin - koira ei enää kakonut, mutta hepulit stopattiin siihen paikkaan pakkolepoon vedoten. Keskiviikkona sharmantti, vanhempi herrasmies Lemmy oli jo taas muuttunut AD/HD-kauhukakaraksi (flash backiä neljän vuoden taakse): lenkillä hypittiin auttamattomasti minua vasten, roikuttiin hanskoissa ja otettiin yllätys spurtteja pöpelikköön sillä voimalla, että kaulapantaan kuristuminen oli lähellä. Kieltäessäni moiset kotkotukset, Lemmy katseli minua silmiin kuin sanoen, että sinulle ei sitten kelpaa mikään: jos olen liian flegmaattinen valitat ja jos virtasta löytyy, niin valitat. Minä huokailin ja odotin malttamattomana saikkarin päättymistä.
Keskiviikkona vihdoin ja viimein saikkari loppui ja päästiin Lemmyn kanssa kolmannen kerran treenailemaan RallyTokoa. Intoa riitti! Torstaina isäntä vei taas pojat metsälenkillekin ja Lemmy oli kuulema ottanut kaiken ilon irti! Isännän oli pitänyt jo vähän Lemmyä toppuutellakin, että ei liikaa taklaisi pikkuveikkaa.
Ihanaa - nyt ollaan taas terveenkirjoissa!

LISÄÄ VIRTAA


Tiistaina päästiin Hissun kanssa (jo toiseen otteeseen) Rauno Virran oppiin agilityn saloista. Oli mukavaa! Viime kerrasta olen ilmeisesti petrannut: en saanut enää huomautuksia pyllistelystä enkä esteiden pelkäämisestä. Kouluttaja-setäkään ei enää yhtään pelottanut Hissua ja nakin paloja käytiin hakemassa jo ihan kädestä.
Hissu teki hienosti! Hypyt ja putket haettiin tosi kaukaa - koira oli ihan selvästi kisavireessä.
Sain tosi hyviä vinkkejä mm. soljuvaan saksalaiseen, ohjauskuvioiden yksinkertaistamiseen sekä oppia katsoa rataa koiran näkökulmasta.
Saatiin pieniä lupauksia siitä, että päästäisiin mahdollisesti käymään hänen koulutuksessaan vielä kerran tänä vuonna eli vierailu hallilla on hyvin todennäköinen. JEE!!!



Mutta nyt lähdetään aamukahvin keittoon!
Palataan asiaan toivottavasti taas pian...

torstai 2. lokakuuta 2014

2/10/2014: Hiski 4 vuotta!!!

Niin se aika rientää ja meidän perheen pieninkin täytti jo neljä vuotta ♥



Synttäreitä vietettiin taas ihan oman perheen kesken, minä leivoin kakut ja pojat ottivat naamalleen juhlahetken vaatimat hautajaisilmeet...















































Ihan oikeasti - oli meillä mukavaakin - varsinkin kun pojat pääsivät kakkujen kimppuun!



lauantai 27. syyskuuta 2014

27/9/2014: Rallytokoa Vol1.

No huomenta!

Maanantaina herättiin rännän värittämään maisemaan - ensi kertaa tänä syksynä.
Nyt on siis pakko tunnustaa, että talvi on ihan oikeasti tulollaan ja jokaiseen jälki-reissuun Lemmyn kanssa pitää suhtautua sillä vakavuudella, että se voi olla vuoden viimeinen... Plääh!

Viimeisillä jälkikurssin kerroilla jo huokailin meidän opelle, että olisihan se IHANAA päästä Lemmyn kanssa jotakin tekemään ihan ohjatustikin. Lemmy-kulta kun on saanut nyt jo vuoden seisoa kentän laidalla kadehtien katsomassa, kun ollaan Hissun kanssa saatu käydä agin ohjatuissa treeneissä. En mitenkään väheksy tai ole sitä mieltä ettenkö nauttisi, kun saan itsekseni treenata koirapoikien kanssa, mutta ohjatuissa treeneissä on kuitenkin aina ne omat hyvät puolensa - varsinkin kun on kyse Lemmystä. On aivan eri asia koiralle keskittyä tekemiseen, kun metrin päässä treenailee muita koirakkoja ja omatoimiset pentusiepit & muut rallattelut ovat oikeasti kiellettyjä kesken treenin. Oona-open ehdotuksesta ja todella hyvästä tuurista johtuen päästään treenaaman Lemmyn kanssa rallytokoa pari kertaa peruskurssille. IHANAA!

Katso!


Keskiviikkona startattiin siis hallille tuntia aikaisemmin normaali aikataulusta poiketen. Kurssilla Lemmyn ja minun lisäksi kolme muuta koirakkoa. Lemmyn pettymykseksi ja minun onnekseni kurssilla ei näytä tällä kertaa olevan yhtään Ihkua tyttöä, jotka todellakin saisivat Lemmyn sekoamaan ajatuksissaan... Vaikeuskerrointa oli - kiitos kysymästä - ihan tarpeeksi muutenkin!
Lemmyä jänskätti viereiseltä kentältä kuuluvat agitreenien äänet ja oman treenikentän vieritse kulkevat ihmiset: kaikkia ja kaikkea piti kuunnella ja tuijottaa. Onneksi lihapullat saivat keskittymiskyvyn aina välillä kohdistumaan ihan oikeasti treenaamiseenkin.
Mutta nyt saa heittää arvauksia: mitkä oddsit on, että kesken treenien ilmaantuu kentän laidalle täti imuroimaan hallin lattiaa? Olisin ennen keskiviikkoa veikannut, että sen puolesta ei kannattaisi rahojaan likoon laittaa - toisin kuitenkin kävi: tunnin puolessa välissä Lemmyn keskittymiskyvyn vei kokonaan hallin käytäviä imuroiva täti... Lemmyn korvat hakeutuivat alta aikayksikön päätämyöten, kävely keskeytyi siihen paikkaan ja etutassu nousi ennakoivasti pakoon ryntäämistä varten. Ei muuta kuin hihnasta kiinni ja mahdollisimman kauaksi tätistä ja imurista. Lemmy katseli minua hädissään, johon minä vastasin työntämällä lihapullaa kaverin nenää kohden - lihapulla katosi hanakkaasti suuhun ja päästiin jatkamaan treeniä. Tässä vaiheessa oli jo pakko nauraa ääneen ja miettiä lottoriviä tulevaksi lauantaiksi...
Harjoiteltiin sivulta eteen siirtymistä & edestä sivulle ja vaikeuskertoimella koiran kierrättämistä takakautta sivulle. Sain Lemmyn jo aika hyvin tulemaan eteeni, mutta poika istuu aika vinossa. Takaakierrossa Lemmy kyllä olisi tehnyt, jos vain minä olisin osannut: välillä huomasin olevani kyykyssä vinottain ja sotkeutuneena hihnaan - ehkä vaatii vielä harjoittelua. Kotiläksyksi kylttien opettelua ja jo tällä kerralla opeteltuja liikkeitä.
Sitten Lemmy isännän hoiviin ja juoksulla seuraavalle kentälle agikentän opetteluun...



Hissukin selvisi agitreeneistä moitteettomasti - saatiin kehuja vauhdista! Oli se vaan taas messevää vetää pätkä rataa onnistuneesti ja vauhdilla! Paljon ihania putkia, joihin Hissu (kiitos omien treenien) hakeutuu jo aika hyvin.

Kiirettä piti, mutta meillä oli mukavaa! Isäntä reppana istui taas kaksi tuntia koiratolppana hallilla ja kotiin päästyämme valitteli kipeytynyttä polvea. Ihan selvä treenivamma ☺

Mutta nyt myö taidetaan lähteä vähän puutarhahommiin,
Tsau!



lauantai 20. syyskuuta 2014

20/9/2014: Kesän 2014 agi-möllikäisiä

No huomenta!

Joo, ollaan kyllä huomattu - taas kaksi viikkoa hurahti täällä käymättä...

mutta nyt tuli huono omatunto ja hätä - kaikki viimeiset Hissun ja minun agin möllikisat on vielä kirjaamatta tänne ylös. Nyt vain kalenterin kimppuun...

Viidennet möllikäisemme Laukaassa. 
Tämän kesän mahtavimmat ukkoskuurot sattuivat sopivasti tuolle illalle ja kisoja jouduttiin siirtämään kymmenisen minuuttia myöhemmäksi suihkumaisen sateen ja salamoiden takia.
Pientä jännitystä oli ilmassa, mutta rata näytti siltä, että siitä selvitään...
Hetkeä ennen omaa vuoroa hain Hissun autosta ja pari askelta otettuani viereisestä autosta ryntäsi pieni terrierri Hissun kimppuun. Minä sain pidettyä koiraa kauempana pari sekunttia, mutta sitten sähikäinen harhautti ja pääsi hampaillaan tarttumaan Hissua vasemmasta kyljestä kiinni. Hissu huuti ja panikoi. Piirileikki oli sen verran sekaista ja vauhdikasta, että minulla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä koirien väliin. Onneksi terrierrin emäntä rienti apuu ja irroitti koiran Hissusta.
Kentälle astellessa oltiin aika shokissa - sekä koira, että emäntä. Hissulla häntä masun alla, silmät välkehtivät pelosta. Ei muuta kuin vinkulelu kehiin ja pikaisesti etsimään kontaktia: hetken lelulla leikittyämme katsekontakti alkoi taas löytyä, häntä nousi normaalisti törröttämään pystyyn ja heilumaan. Sitten jo riennettiin radalle!
ROUND 1: Jätin Hissun odottamaan esteen taakse ja koira vilkuili hermostuneena avoimelle kaukalon ovelle kuin odotellen, että kohta sieltä joku tulee päälle... Ensimmäisestä katsekontaktista rynnättiin radalle ja tehtiin kelpo suoritus! Puomikaan ei pelottanut Hissua lainkaan, joten minä hymyilin onnesta!
Radan loputtua Hissu oli jo taas oma itsensä, minä olin vieläkin niin poissa tolaltani, että en tahtonut löytää talutinta mistään...
Tauolla Hissun tarkastus - ihossa ei mitään jälkiä, koira ei aristanut mitään kohtaa selässään - oli onni matkassa: kaveri oli ilmeisesti roikkunut koko piirileikin ajan Hissun turkin karvoissa!
ROUND 2: Otettiin taas aika lennokas lähtö. Takkuiltiin oikein kunnolla normi esteilläkin, mutta vauhtia oli enemmän. Lopussa hihna taas kateissa.
Minä olin vieläkin shokissa tapahtuneesta. Pieni palautteleva lenkki kisapaikalla ja äkkiä autoon ja kotiin - tuloksista viis. Autossa vähän itkuista niiskutusta ja jännityksen purkautumista. Voi V*ttu!!!  Pelko persuuksissa: näinköhän menneen kahden vuoden siedätystyö muita koiria kohtiin valui viemäriin...
= koko kisa jäi tuon vahingon varjoon. Positiivista oli kuitenkin, että Hissu ei saanut naarmuakaan, luotamme edelleenkin paniikkitilanteissa vinkulelun voimaan ja vieraammatkin puomit ovat JES.

Kuudennet möllikäiset Saarijärvellä. 
Olipa jännää: täysin uusi halli ja minun "ilokseni" kentällä oli lisäksi ripoteltuna pylväitä, jotka pitivät kattoa paikoillaan. Rohkeasti ilmoitin Hissun ekaa kertaa maxi-koiraksi - hyppykorkeus oli kuitenkin vain se 45 senttiä. Päästiin radalle kolmansina.
ROUND 1: Hissu odottamaan esteen taakse, josta koira sitten hilpasikin heti karkuun aidan viereen, missä isäntä meitä odotteli. Kirosin mielessäni: Laukaan tapahtumat selvästi olivat vielä Hissulla muistissa. Houkuttelin koiran uudelleen esteen taakse odottamaan ja sitten lähdettiin vauhdilla! Meni tosi hienosti - Hissu haki kaikki esteet itsenäisesti ja minä en törmännyt yhteenkään pylvääseen ☺
ROUND 2: Hissu oli tosi hermostunut lähdössä. Kaksi ensimmäistä hyppyä ja pituus mentiin taas vauhdilla, mutta selvittyämme neljännestä esteestä eli muurista, Hissu kirmaisi viereeni. Siitä taas ohjasin koiran mutkan kautta seuraavalle hypylle - koira palasi viereeni - ohjasin seuraavalle putkelle - putken tehtyään koira palasi vierelleni: Hissu jännitti ja napanuora veti koiraa luokseni... Rata tehtiin kuin tehtiinkin, mutta aikaa meni näihin ylimääräisiin lenkkeihin. Ei haittaa - mukavaa oli, vaikka Hissulle ylimääräisiä kilometrejä kertyikin näiden kaarteluiden takia.
Kanssamme kisaavat koirakot olivat tosi nopeita ja taitavia - minä nyin isäntää hihasta, että eikö me voitaisi jo lähteä kotia kohti. Onneksi isäntä piti kuitenkin pintansa, että kesken ei lähdetä mihinkään ja niinhän me niiattiin Hissun kanssa kolmas sija. Koirapojat saivat raksuja ja me mussutettiin tyytyväisenä isännän kanssa JIM-patukka puoliin. Hyvä Hissu!

PS. Jo seuraavan keskiviikon treeneissä koirakamut saivat sivuuttaa Hissun niin kuin ennenkin - ei uusia traumoja Laukaan tapahtumasta ♥.

Viime lauantai vietetiin Laukaassa virallisia kisoja fanittaen. Mikäs siinä oli ollessa: aurinkoinen kesäpäivä, kahvia, pullaa, hyvää seuraa ja taitavia koirakkoja mellevillä radoilla. Onneksi kännykkä oli mukana ja sain taas oteltua "inspiraatiokuvia".

Minä olin löytävinäni tältä radalta paikan putkijarrutuksellekin - kukaan muu ei sitä löytänyt. Pitäisikö olla huolissaan vai ylpeä?!



Takaakiertoja ja loppypyrähdyksiä...



Nyt jännätään, että mihin pääsemme seuraavaksi kisaamaan! Kovasti tekisi mieli mennä jo kokeilemaan noita ykkösluokan ratoja, mutta ne saavat odottaa kunhan olemme ehtineet tovin totutella korkeampiin esteisiin ja treenata pelkästään hyppytekniikkaa.

Mutta nyt aamukahvin keittoon - tsau!



sunnuntai 31. elokuuta 2014

31/8/2014: Elukan elämää eli Lemmyn sunnuntai

Iltaa, iltaa!

Pikaisesti piti tulla ihan käymään ja kertomaan pari juttua elukan elämästä nimeltä Lemmy.




































Eilinen päivä meni metsälenkkien, agi- ja jälkitreenien merkeissä ja tänään ollaankin sitten vain kotoiltu.

Kotoilu ei onneksi ole koskaan tylsää, kun voi seurata Lemmyn ja pikkuveikka Hissun edesottamuksia.
Niin meillä kuin teilläkin on koti täynnä elukoita - joskus se vaan tuppaa unohtumaan.
Me elukat, jotka itseämme ihmislajiksi kutsumme olemme täyttäneet elämämme jos jonkinlaisilla turhanpäiväisyyksillä, vaikka väittäisin, että niin me ihmiset kuin muutkin elukat olemme onnellisimpia kun on masu täynnä, minnekään ei satu ja on mukavaa omanlaista seuraa völjyssä... Jotakin eroavaisuuksia kuitenkin meillä ja koiralajilla on - sen taas tänään huomasin istuessani työhuoneen sohvalla neulomassa ja koirapoikien köllötellessä vieressäni. Lemmyllä oli meneillään sukukalleuksien hyvin tarkka pesuoperaatio, mutta koska pikkuveikka Hissukin halusi tarkastaa isoveikan vehkeet, Lemmy herrasmiesmäisesti keskeytti pesupuuhansa siksi aikaa, että Hissu sai todettua läheisellä hajukontaktilla, että totta tosiaan - aika puhtaalta jo näyttää. Sitten Lemmy häiriintymättä jatkoi puhdistusoperaatiotaan. ONNEKSI joissakin asioissa kuitenkin koira-elukoilla ja ihmis-elukoilla on eroavaisuuksia yksityisyyden rajoissa ☺

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tänään leivoskella koirapojille liha-tonnikalapyöryköitäkin treeninameiksi. Lemmy istui uskollisesti koko leivontasession ajan eli parikymmentä minuuttia vierelläni keittiössä ja tarkkaan seurasi, että kaikki ainekset muistettiin pyörykkätaikinaan laittaa. Kaksi pellillistä saatiin herkkuja aikaiseksi...




































ja maltettiin vetäytyä päiväunosille odottelemaan pyöryköiden nousemista ja isännän paistotoimenpiteitä.
Jossakin välissä isäntä oli kadonnut takapihalle otettuaan paistuneet pyörykät uunista jäähtymään ja siinä vaiheessa Lemmylle tuli kova hätä: emäntää käytiin vaativasti herättelemässä märällä ja kylmällä nenällä tökkien. Kun laiska-emäntä ei oikein tahtonut vasta herättyään tajuta, että mistä oli kyse, Lemmy aina välillä karautti juosten keittiöön ja sitten takaisin itkuisena kuin minulle sanoen, että NYT NE ON VALMIIT! Emäntä kun ei vieläkään reagoinut sama toistui: kaulapannan kolina kaikkosi työhuoneesta keittiöön ja takaisin ja minua katseltiin korvat päätämyöten itkien, että on se nyt kumma ettei tajuta - PYÖRYKÄT ON VALMIIT! Pyöryköiden vähän viilennyttyä Lemmy sitten sai pari pyörykkää maistiaisiksi ja sitten maltettiinkin taas mennä takaisin nukkumaan: päivän työt tehty!

ONNEKSI minä en enää muista miten tylsää elämä oli ennen Lemmyä! Voisin vannoa, että menneiden reilun neljän vuoden aikana minulle on ilmaantunut hymykuopat ja naurunrypyt silmäkulmiin - ja kaikki vain sen ansiosta, että voin jakaa elämäni ja kotini kahden elukan kanssa ♥

Iloista arkea!

lauantai 30. elokuuta 2014

30/8/2014: Hiski eli Hissumus Maximus

No huomenta!

Ihanaa lauantaista aamua vietetty = ollaan palattu normaaliin päivärytmiin ja vastaanotettu ilolla syksy.

Mikäs tässä on taas ollessa: Aurinko naureskelee taivaalla Ilmatieteenlaitoksen ennusteille, jotka ovat lupailleet pilvistä päivää. Lämpöä kymmenisen astetta. Kaksi ihanaa koirapoikaa ja emännällä UUDET kumisaappaat, joilla kelpaa taas käydä lätäköissä hyppimässä. Ensimmäinen työviikko takana ja ollaan hengissä! Takana ihana metsälenkki ja aamukahvit tulella.

Niinhän siinä sitten kävi, että minun pikkuinen Hissu kullannuppuni tarkistusmittauksessa osoittautui maxi-koiraksi. Aiemmin keväällä mittäsin pojat ja sain Hissulle säkäkorkeutta 42,6 ja Lemmylle 47. Hyppytekniikkatreeneissä sain onneksi treenikaverilta apuja miten ja mistä kohdasta koira kannattaa mitata ja tarkastusmittauksessa Hissu kellotti 46 senttiä. Tiistaina ollaan menossa taas Muuramelaisten kanssa treenaamaan ja toiveissa on, että sillä reissulla Hissu (ja toivon mukaan Lemmykin) mitataan nyt ihan virallisella mitalla.

Viikkotreeneissä ja viikkoradan opiskelussa ollaan hypitty vielä mini- ja medikorkeuksista. Omissa agitreeneissä olen jo nostellut hyppykorkeutta 50 - 55 senttiin - rimat eivät ole tippuneet, mutta kun nostan renkaan oikealle korkeudelle se alkuun "halkaistiin" eli hypyt eivät yltäneet niin korkealle. Hypyn ja renkaan yhdistäessäni on Hissu päättänyt, että rengas suoritetaan suloisesti renkaan ja renkaan kehikon välistä pujahtaen. Minä puistelen päätäni ja Hissu katselee söpösilmillään ihmetellen, että miksi se pallo ei nyt lennä? Rakensimpa sitten vähän pidemmän pätkän parista hypystä, renkaasta ja putkesta - ihanaa, pari kertaa onnistuttiin. Vielä pitää treenata, mutta onneksi Hissu näyttää olevan niin innoissaan radan tekemisestä, että silloin ei ehditäkään suloilla, vaan ihan oikeasti hypätään renkaan läpi ☺

Viettäkäähän mukava päivä!
Tämä emäntä suuntaa nyt aamukahville ja suunnittelemaan tämän päivän koiruuksia!

Maximaalista söpöyttä, könästystä ja säkäkorkeutta...



maanantai 18. elokuuta 2014

18/8/2014: Agitreenejä kera saksalaisen ja niiston

No hups heijakkaa - taas meni kolme viikkoa kesälomaa ja onnistuin olemaan käymättä täällä...

Helteitä riitti ihan viime viikkoon saakka ja en saanut oikein inspistä tulla tännekään valittamaan jo tylsiksi muuttuneita päiviä, jotka täyttyivät kotoilusta 90 prosenttisesti. Sukkaa pukkasi ihan mukavasti, mutta uskon näkeväni koirapoikien kaihoisista katseista painajaisia vielä seuraavan talvenkin. Kiltisti pojat kuumimman jakson päivästä jaksoivat makoilla, vaikkakin joka kerta minun noustuani ylös sohvalta poikien katseet kirkastuivat, joko nyt jotain alettaisiin hommata? Uskollisesti aamu- ja päivälenkit kierrettiin korttelia, raksupallot olivat päivittäisessä käytössä ja vasta illan vähän viilentyessä pääsimme vaeltelemaan metsään.

Joitakin päiviä oltiin reissussa koko perheen voimin - en voinut kuin kiitellä tekniikan kehitystä eli auton ilmastointia. Kukaan meistä ei läähättänyt ja taukopaikatkin valitsimme mahdollisimman viileistä kohteista...



Joinakin päivinä uhmattiin Hissun kanssa kuumuutta ja käytiin pikaisesti jalkapatikalla hallilla treenaamassa, mutta ihan hullun hommaahan se oli, kun lämpömittari kuumotti 27 astetta varjossa. Keskiviikkosten valkkaritreenien lisäksi kävimme jo päivällä itseksemme treenaamassa illan rataa ja minä revin hiuksiani hohhaillen. Kaikki kuitenkin aina aukeni varsinaisissa illan treeneissä ja minä saatoin vain huokailla, että kyllä se Hissu osaa ja miten sitä itse ei hokaa ihan selviä ohjauksia... Valkkari ja omatoimisten treenien lisäksi ehdittiin käydä korkkaamassa parit möllikäisetkin, mutta palataan niihin joskus muulloin. Ihan lyhykäisesti kommentoin, että hengissä ollaan ☺

Loppuviikosta ja viikonloppuna onneksi on jo ollut normaalia kesäkeliä ja olemme päässeet Lemmyn kanssa vihdoin ja viimein tekemään jälkeäkin. Lauantaina tein taas Lemmylle reippaan 20 minuutin jäljen ja jäin kökkimään keskelle metsää jäjen "loppusaaliiksi". Lemmy teki taas hienoa työtä ja näytti hyvin närkästyneeltä kun hokasi minut jäljen päästä - mieluisempi palkka ilmeisesti olisi ollut kalkkuna kuin tylsä emäntä. Nyt pidetään vain varpaitakin pystyssä ja toivotaan, että päästäisiin vielä tänä syksynä treenaamaan ihan ohjatustikin pari tuntia.

Tänään aamusta tallusteltiin koirapoikien kanssa hallille pienessä tihkusateessa - eipä paljoa haitannut, kun saatiin nautiskella kuitenkin normikesän lämmöstä + 19 astetta ja asfaltilla talsiminenkaan ei koirapoikien tassuja taatusti kuumottanut.
Minä ja Hissu kärsitään nyt runsaudenpulasta...
* Kävin kuuntelemassa hyppytekniikka luennon ja ehdimme käydä jo yhdellä hyppytekniikkatunnillakin, mutta vielä kertaakaan emme ole päässeet itse tekemään harjoitteita - plääh!
* Kauko-putket mättää: Hissu ei ohjaudu putkeen itsenäisesti (paitsi kisoissa) vaan minun täytyy saatella poika putken suulle noin puolen tai kokonaisen metrin päähän.
* Keinu pelottaa minua - ollaan jääty junnaamaan siihen, että hidastan kädellä keinun putoamista - harjoitellaan ainoastaan yksittäistä keinua.
* Niistoistani jää aina pois Hissun ohjaaminen kädellä hypyn taakse.
* Saksalainen sujuu, mutta ei olla muistettu harjoitella sitäkään moneen viikkoon.
* Kontaktit valuu - Hissu on niin innoissaan, että ei malta jäädä puomille tai A-esteelle odottelemaan ennen kuin annan luvan matkan jatkumiselle. Kontaktit onnistuu kisoissa, mutta omissa treeneissä malttamattomuutta on ihan liikaa.
Tänään palattiin Hissun kanssa ihan perusteisiin: putkeen ohjaamisia mahdollisimman kaukaa - kuutisen toistoa ja raksupalkka: onnistuu! Keinua: istuin taas viitisen minuuttia lattialla keinun vieressä ja Hissu sai palkan aina tönäistyään keinun lattiaan tassullaan = viitisen toistoa keinua, joista kahdella viimeisellä kerralla en enää hidastanut keinun vauhtia yhtään = pallopalkka. HYVÄ HISSU!!! Pelkkiä niistoja ja saksalaisia parin hypyn voimin. Kontakteja A-esteellä.
Lemmyn kanssa tehtiin pelkästään keppejä, A-estettä, putkea ja pöytää. A-esteellä aloittelin ihan omaksi ilokseni Lemmyn toppaamista & kontaktin ottamista ennen seuraavalle esteelle syöksymistä. Kepeissä oli taas jo pikkuisen vauhtia, vaikka Lemmystä näkee, että tässä ahkeroidaankin vain ruuan eteen ei sen takia, että se olisi koirasta lainkaan hauskaa. Viimeiset A-esteet ja putket pallopalkalla - Lemmy keikisteli esteiden välissä ja rojahti onnellisena pallosuussa maahan - kaikkensa oli kulta antanut...
Kamat kassiin ja kotiin!
= Treeniaika 1 tunti

Viimeistä lomaviikkoa siis tässä jo elellään.
Yritetään vielä pari reissua heittää sekä nautiskella kiireettömistä aamuista ja pimenevistä illoista!

Palataan taas asiaan!


tiistai 29. heinäkuuta 2014

29/7/2014: Neljännet agi-möllikäiset

Huomenta, huomenta!

Tänä aamuna on kyetty taas pitkästä aikaa tekemään normaali aamulenkki metsään. Nyt aamulla, kello kahdeksan, lämpömittari kellotti 22,5 astetta varjossa eli pari astetta vähemmän kuin aikaisempina aamuina.
Oli ihanaa päästä taas metsään!

Onneksi varjoisampiakin paikkoja metsästä löytyi...

Aikakirjamerkintöihin lisättäköön, että viime viikko oli kuumin viikko suomessa 50 vuoteen!
Tunnustan, jos ette kerro muille, että minä joka rakastan lämpöistä, hohhailin jo vähän viikonloppuna: ulkona 29 - 30 astetta, joten halukkaat lenkkikaverit olivat aika vähissä. Lauantaina kävin koirapoikien kanssa lähikaupassa (edestakainen matka n. kaksi kilometriä) ja lenkki veti pojat niin uuvuksiin, että nukkuivat lenkin jälkeen koko iltapäivän.
Olisi tehnyt mieli lähteä hallille treenaamaankin poikien kanssa, mutta eipä siinä olisi ollut mitään kannatusta, kun olisivat olleet puolikuolleita jo siinä vaiheessa kun olisimme talsineet helteessä hallille.
Viikonloppu sitten vietettiinkin tosi hiljaisissa merkeissä: pikaisia pissilenkkejä ja vähän oleilua takapihalla pergolan verhojen varjossa. Hissun lämpörajakin rikkoutui:  näyttäisi olevan siinä +29 astetta, eli tämän yli kun mentiin, ei Hissullakaan enää ollut yhtään kiire pihalle!

Ai niin - torstaina korkattiin Hissun ja minun neljännet agimöllikisat!


Lämpöä riitti: 29,5 astetta. Matkaeväänä paljon vettä ja reipasta mieltä.
Rata oli oikeasti helppo, mutta minuun iski rimakauhu rataan tutustumisessa: miten kummassa minä saan Hissun ohjattua hyppäämään kahdet rinnakkaiset esteet? Aivot ihan jäässä lämpöisestä säästä huolimatta. Kaksi aivosolua etsivät toisiaan paniikissa: Miten minä saan Hissun tuosta ohjattua - miten minä saan Hissun tuosta ohjattua - miten minä saan Hissun tuosta ohjattua????  Kanssakilpailijat juoksivat rataa alusta loppuun ja minä jammailin näiden kahden esteen edessä - hikeä pukkasi säästä riippumatta. Sitten peliin vähän huokailua ja rauhoittumista - kyllä se Hissu osaa! Sitten jo vähän hymyilytti.

ROUND 1: Radan aloitus: rengas ja puomi. Sanoin isännälle odotusvaiheessa, että jos me puomista selvitään, niin sitten ei ole mitään hätää. Varmuuden vuoksi kourissa pari makkaran palaa. Pyllistelin kentällä niin, että varmasti sain renkaan läpi katsekontaktin Hissuun ja sitten mentiin - aina puomin alulle saakka. Sitten Hissu otti ja lähti - loiva kaarto koko kentän läpi ja suoraan kohti kentän reunalla seisovaa isäntää. Namupussissa oleva vinkulelu (hätätapauksia varten) heti käyttöön - Hissu kaartaa takaisin luokseni, makkarat ei maistu, mutta kuin ihmeen kaupalla koira kaartaa puomille ja sitten mentiin matalana ja hiljaa. Hölkkäilin puomin sivullaa lähellä koiraa ja kehuin vuolaasti. Alastulossa kunnon kontaktit ja sitten jo taas mentiin - rinnakkaiset esteet vaivatta - emäntä valssaa ja siitä putkeen. Vauhtia on ihan mukavasti ja loppurata mennään tasaisen varmasti.

ROUND 2: Radan aloitus: rengas ja puomi. Pyllistelyt sikseen - otetaan vauhtilähtö. Ensin rengas ja sitten Hissu juoksee puomille, mennään taas matalana ja hiljaa - minä kehun ja lepertelen. Alastulossa kunnon kontaktit ja sitten taas mentiin - ei tuplakäskytyksiä, mukavasti vauhtia ja soljuvasti mennään - minä ehdin jo nauttiakin menosta. Pussin jälkeen Hissulla on vauhtia enemmän kuin ekalla kertaa, mutta saan pojan palaamaan metrin verran liian pitkäksi venyneestä juoksusta ja ohjattua hypylle hienosti. Minä riemuitsen, Hissun häntä heiluu!
Nyt hymyilyttää - Isännän ja Lemmyn luokse radan reunalle rinta rottingilla.
Ei ole kahvia ja pullaa - vichyä huiviin puoli litraa ja sitten kotia kohti. HYVÄ ME!


Kotona voi ottaa jo paljon rennommin...


Seuraavat möllikäiset näyttäisivät olevan elokuun ekalla viikolla Laukaassa - sinne siis!

Yritetään nauttia lämmöstä - vielä kun voidaan!
Tsau!

torstai 24. heinäkuuta 2014

24/7/2014: Vihdoinkin: KESÄLOMA!

No huomenta!

Täällä ollaan vasta herätty ja kello jo lähentelee kahtatoista. Lemmy Anselmi oli jo koiraportin takana vartioimassa, kun avasin silmäni, mutta Hissukka nukuksi yhä tyytyväisenä sohvalla. On se ihanaa kun nuo pojat ovat jo niin isoja, että pissitysvälikin voi olla jopa kaksitoista tuntia!

Nythän on muuten sitten Lepmanin lauman LOMA!

Loman odotus otti kyllä kovimmalle kuin ikinä: lahjaton emäntä ei tahtonut millään saada töitään tehtyä edes siihen pisteeseen, että lomalle olisi voinut edes harkita lähtevänsä. Kiitos lahjattoman emännän, me missattiin Hissun kanssa Laukaalaisten möllikisatkin viime keskiviikkona - plääh! Pääsin lähtemään töistä kotiin vähän ennen kuutta ja suurin motivaatio oli vain päästä kotiin iltakahville ja koirapoikien kanssa metsään.

Toissa torstaina käytiin Hissun kanssa taas hierojalla ja tällä kertaa ensimmäistä kertaa hierojatäti ei tullutkaan meille kotiin, vaan käytiin hänen uudessa työpisteessään. Varasin hieronnan vain Hissulle, kun jänskättelin vähän, että mitähän se Lemmy tuumaa joutuessaan uuteen paikkaan hierotuttavaksi: meneekö koko aika pelkästään hierojatätiä vahtiessa ja jo pussutasolle lämminnyt suhde ottaisi takapakkia. Hienosti kuitenkin meni! Hissusta ei edes huomannut, että oltiin vieraassa paikassa ja puolen tunnin hieronnan jälkeen Lemmy nojailikin jo isännän jalkaan silmät puoliummessa - hierojatädin paikassa on ihan selvästi FengShuit-kohdallaan! Välillä Lemmy virkosin sen verran, että kävi pussuttamassa hierojatätiä korvaan tai käteen.
Ja mikä hienointa: Hissun vanhat jumikohdat hartiaseuduilta olivat sulaneet pois! Lihaksissa kuitenkin tuntui, että poika on joutunut hyppimään entistä enemmän, mutta mitään jumeja ei pojasta löytynyt. Ihanaa!
Sovittiin, että elokuussa mennäänkin sitten taas ihan porukalla ja Lemmykin pääsee hierontaan.
Seuraava viikonloppu vietettiinkin sitten ihan tarkoituksella ilman mitään treenejä: vaelleltiin metsässä



 ja nautiskeltiin lämmöstä takapihalla.

Niinhän siinä sitten kävi, että meille tulikin kaiken kaikkiaan kahden viikon tauko treeneistä!

Kummallakin viikolla tein pitempää päivää ja olin kotona niin myöhään, että aikaa ei oikeastaan jäänyt kuin iltakahvien juomiseen ja poikien kanssa iltalenkkiin.
Toisella viikolla päivätkin olivat jo niin kuumia, että isäntä joutui lyhentämään jopa päivälenkkien pituutta, joten ei ollut puhettakaan, että olisin lähtenyt saunomaiseen ulkoilmaan tekemään jälkeä tai leikkimään edes damin piilotusta koiruleiden kanssa.
Hissun elämään eivät  treenaamattomuus ja yleinen tylsyys mitenkään vaikuttaneet, mutta Lemmyllä sen sijaan alkoi ilmetä satunnaista hännän jahtaamista ja yleistä hohhailua. Iltalenkinkin jälkeen Lemmy istui vieressäni pää polveani vasten syyttävästi silmiin katsellen ja huokaili: jotain tarttis tehdä!
Viime viikonloppuna oli jo ihan selvää: elämä on tylsää kummallakin karvakuonolla. Vielä iltalenkkien jälkeenkin sohvalla neulovaa emäntää painostettiin henkisesti: vielä on valoisaa - eikös jo mennä???


Maanantai meni vielä töissä, mutta tiistaina taas taivaat aukenivat: kävin poikien kanssa tekemässä pikatreenit (30 minuuttia). Jonkinlaista radan pätkää oli valmiina:




Treenilistalla oli kolme asiaa, joita piti Hissun kanssa treenata:
* saksalainen - kahdessa viikossa oltiin taas unohdettu lähes kaikki! Hissu haukkui kovaa ja korkealta, kun minä sekoilin kahden koipeni kanssa. Saatiin tehtyä onneksi loppuun vielä onnistuneitakin suorituksia.
* "kauko putket" - eli taas kerran alettiin harjoittelemaan, josko saisin Hissun ohjattua putkeen niin, että minun ei tarvitse kultsua saatella ihan putken suulle saakka. ONNISTUTTIIN HIENOSTI! Tehtiin radan pätkää niin, että hyppyytin Hissun ensin renkaan ja yhden tavis hypyn yli - stoppasin menoni viimeisen hypyn kohdalle ja ohjasin siitä Hissun taaimmaisena olevalle putkelle. Samaa tehtiin tuossa radan etuosassa olevalla putkella: sievästi A-esteelle, kunnon kontaktit ja sitten putkeen.
* takaakiertoja hypyille: näin tiistaina ennen salille lähtöä viikkoradan pohjan ja siinä olevat hirvittävät pyöritykset esteiden ees&taas. Olin paniikissa: mitenkä minä Hissun oikein edes saan ohjattua hyppäämään esteen takapuolelta? Ei muuta kuin aiemmilta kursseilta tuttu neljän hypyn neliö pystyyn ja harjoittelemaan. "Kierrä-hyppää"-käskyllä mentiin ja minun kaksi aivosoluani etsivät toisiaan: olen minä jotain muutakin joskus osannut!? Plääh!

Lemmyn kanssa lähes vapaata höntsää eli valmiina olevaa radan pätkää niin, että Lemmy saa tehdä lemppareitaan: paljon putkea ja A-estettä. Lemmyn biorytmit olivat taas kohdillaan: vauhti hölköttelyä, mutta kaikki hypyt tehtiin nätisti. Fiilisteltiin takaa kiertoja. Hallilla oli meidän lisäksi pari työmiestä hallin päätyovea korjaamassa, mikä tietysti Lemmyä kovasti kiinnosti: milloin vain sedät olivat näkyvissä, Lemmy jäi A-esteen päälle pällistelemään setiä. Minä annoin pojan tönöttää esteellä ja kytätä: katsoa saa, mutta ei haukkua. Mukavaa oli: Lemmyn kanssa pääsee aina kaikessa rauhassa miettimään ohjauksiaan, meno on yleensä sen verran verkkaista.

Eilen keskiviikkona oli viikkotreenit: huhhuh!
* kauempaa putkeen ohjaukset eivät sujuneet lainkaan niin kuin omissa treeneissä: Hissu keskittyi minun käskyttämiseeni tai meni putkeen väärältä puolelta - lisää treeniä: selkeitä käskytyksiä!
* hyppyjen ohjaukset ihan hukassa ja unohtelin radalla minne pitäisi seuraavaksi mennä - plääh!
* A-esteellä muistin kontaktit, mutta en enää erillistä vapautussanaa.
Olin taas niin ajatuksissani, että en edes muista - toivottavasti Hissulla oli edes hauskaa?!
Vaihdoin pari sanaa satunnaisen treenikaverinikin kanssa: kehui, että ollaan keväästä Hissun kanssa kehitytty paljon - lämmitti sydäntä! Olisin halannut, jos olisin kehdannut. Pohjamudissa uidessa kaikki pelastusrenkaat ovat tervetulleita!

Tänään olisi edessä neljännet möllit Keskisuomalaisten (Keski-Suomen kennelkerho) järjestäminä.  Vielä ollaan kovati menossa - saa nähdä miten emännän ja koiran käy.

Palataan!

perjantai 18. heinäkuuta 2014

18/7/2014: Tylsän tädin tylsä piha

Piiiitkästä aikaa olen ehtinyt vähän käydä tutkailemassa mitä pikku, pikku puutarhassani on taas tänä kesänä tapahtunut! Aiemmin käytin jo pari iltaa rikkaruohojen nyppimiseen, mutta muuten sitten pihalla oleminen onkin käynyt pelkästä viihteestä! Lukunurkasta on vääntynyt kivuttomasti neulontanurkka ja tulostakin on taas syntynyt:



Pari pitkää työpäivää tehneenä olenkin sitten voipuneena istuksinut illankähmyssä työhuoneen sohvalla juoden iltakahvia ja katsellut takapihaa ihmetellen, että miten tämä on mahdollista: minä joka rakastan värejä niin vaatteissa kuin kodin sisustuksessakin olen saanut aikaan näin KAMALAN tylsän pihan???


Katsotpa työhuoneen ikkunasta minne tahansa kaikki kukkapenkit ovat pelkän violetin kukan peitossa - tai mielumminkin kukkia on siellä täällä.  
Missä on se ihana englantilaisen puutarhan kukkapaljous ja värikkyys, johon olen niin ihastunut?
Tai se toinen ääripää eli japanilaisen puutarhan yksinkertainen kauneus?

Tänä kesänä päätin kyllä ensimmäistä kertaa, että kesäkukissa mennäänkin pienellä budjetilla, joten ainokaiset kesäkukkani (mammaltani saamani pensaskrassin siemenet) odottelevat vielä ensimmäisiä   kukkasiaan. Ruukut, jotka normaaleina kesinä ovat jo kesäkuussa täyttyneet itse kasvatetuista daalioista, kehäkukista ja samettiruusuista ovatkin täyttyneet tillistä, persiljasta ja kähäräendiiveistä (kiitos Railin ja Matin!)



ja mansikkamaani ( se pikkuinen ja se toinen pikku-pikku-pikku mansikkamaani) joutuivat väistymään 14 siemenperunan muodostamien perunapenkkien tieltä. Lisäksi istuttelin niihin vielä avomaakurkkua ja kesäkurpitsaa (jotka valitettavasti kokivat kovia kesäkuisen lumisateen aikana ja satoa ei tänä vuonna kummastakaan saada) sekä pensaspapua (jonka satoa jo kovasti odotellaan).










Tänä iltana oli sitten pakko lähteä tutkimusretkelle kameran kanssa - onko koko piha todellakin väritön ja harmaa? - Ei se ihan ollut:

Portaiden vierustalla ujot liljat odottavat aukeamistaan:


Pergolaa kiertää pikkusydänten rinki: 



Pergolan päätyä koristaa ihana laikkuköynnös värikkäine lehtineen:

                 
Pergolan etelänpuolen pihaa valloittaa vapaasti leviten tummakurjenpolvi....



Ja kaikki kauniit ruusuni olen piilottanut talon päätyyn ruusukujaksi:



Ehkä toivoa ei vielä sovi heittää - loma on vasta alkamassa ja muistikirja täyttyy kasveista, jotka on PAKKO SAADA!!!
... tulikuusama♥... - Varpaat heiluu jo ☺

Väreilemisiin!

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

6/7/2014: Vartiointipalvelu Lemmy Anselmi: LAKKOUHKA


Meillä on nyt jo viidettä vuotta pihan vartioinnissa käytetty Vartiointipalvelu Lemmy Anselmia.
Eilen oli aivan ihana helteinen lauantai, joten lähes koko päivä vietettiin takapihalla: me muut vapaapäivää viettäen ja Lemmy-reppana joutui tekemään ultrapitkän vartiointivuoron...

Päivä oli kaikin puolin haasteellinen:

Parin talon päässä oleva musta lapukka pääsi ajoitain takapihalle ja päästi ilmoille raivokkaita huutoja: V*ittu - pihalla ollaan! Tuu haastan jos uskallat!

Naapurin Tarmo koira oli jätetty yksin takapihalle ja joka ainokaisesta ohikulkujasta, oli se sitten ihminen, koira tai auto, Tarmo paran oli yritettävä ilmoittaa mahdollisimman korkealta ja kovaa sisällä hääräävälle ihmisäidille: tuolla liikkuu joku, tuolla liikkuu joku!!!

Taloyhtiöömme vasta muuttanut parivaljoakko uros kultsuja pääsi myös välillä jaloittelemaan takapihalleen ja siitä piti ilmoittaa myös kuuluvasti: "meiän mailla", "meiän mailla"

Lemmy-kulta yritti hoitaa työnsä mahdollisimman mallikkaasti ilmoittaen minulle joko vaimealla murinalla tai haukahduksin, että lajitovereita oli päästetty jossakin pihalle ja josta minä sitten nuhtelin koiraa.


Lähinaapurissa oli kylässä koira, jota tunnuttiin koulutettavan parin tunnin välein: pihalta kantautui käskevä pienen tytön ääni: "istu", "istu" "istu" ja joka sitten aina välillä muuttui muotoon "maahan", "maahan", "maahan".
Lemmy kuunteli pää kallellaan käskytystä ja katseli välillä minua ihmetellen - minä vain toppuutin, ei välitetä!

Illan koittaessa naapurissa alettiin paistaa makkaraa - Lemmy istui nenä koira-aidan ulkopuolella ja haistelee: miksi meillä on vain kalakeittoa!?

Tänään  sopimusneuvottelut menivät uusiksi:  Lemmy passitettiin sisälle jäähylle käytyään räksyttämässä naapurin rouvalle pensasaidan läpi...

Lemmy meni lakkoon: miksi emäntä palkkaa vahteja, jos vahdit eivät saa hoitaa työtään?

Saa nähdä löytyykö sopu edes pitkällisten neuvottelujen jälkeen...



 Ei ole helppoa olla koira!



sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

29/6/2014: Juhlahumussa: Keski-Suomen Spanielikerho 50-vuotta!

No moimoi!

Täällä ollaan toivuttu eilisestä juhlahumusta: oltiin Hissun kanssa spanielikerhoa juhlimassa Jääskelän tilalla kera parinkymmenen muun koirakon.

Koko viikon odotin jännällä lauantaita - tarkoitus oli lähteä juhlimaan Lemmyn kanssa ja näin jo mielessäni, kuinka Lemmy tapaa taas ihania spanielityttöjä ja pääsee vähän nuuskuttelemaan ja leikkimään. "Arpaonni" kuitenkin suosi meitä eilen aamulla ja aamulenkillä Lemmy-kulta astui oikean takatassunsa johonkin, joka tuikkasi jalkaan millisen pistoksen ja verta tuli aikamoisesti. Voi huokaus!

Puolisen tuntia mietin, että lähdenkö yksin vai mitähän tässä oikein tekisi... Sitten päätin soittaa Lemmyn kasvattaja Helenalle, joka on ollut jo kauan spanielikerhon toiminnassa mukana ja varmistelin, että ovatkohan heillä koirat olleet vapaana näissä tapaamisissa/häppeningeissä - vapaana juoksevat koirat, varsinkin liian uteliaat sellaiset, saavat Hissun perääntymään ja panikoimaan, joten sellaiset tilaisuudet eivät meille käy. Onneksihan nyt on koirien kiinnipitopakko ja tapaamisissa koirat ovat olleet kuulema hihnassa, joten suunnitelmiin muutos ja Hissu messiin.

Alkuun päästiin kokeilemaan Hissun kanssa vedestänoutoja ja Hissuhan innostui niin, että damin lentäessä vähän kauemmaksi oli se sieltä noudettava, vaikka siinä joutuikin ihan oikeasti UIMAAN!!! Voi että minä olin ylpeä Hissusta! Meidän tietääksemme Hissu ei ole edellisessä elämässään uinut tai ei ainakaan meidän aikana eikä tahdo edes tassujaan kastella. Ihanaa - taas meillä on yksi uusi puuha, mitä voimme yhdessä käydä tekemässä tylsyyden karkottamiseksi!

Seuraavaksi käytiin tekemässä temppurata, jossa oli mm. peruuttamista, seuraamista ja muuta mukavaa yhdessä tekemistä: Hissu sai kunniamaininnan hienosta peruuttamisesta! Ja hauskaa oli!

Viimeiseksi kävimme vielä testaamassa Hissun kanssa ihan ensimmäisen laahausjäljen oikealla linnulla. Oli yllättävän vaikeaa Hissulle - ollaan niin kaavoihin kangistuttuja, että Hissu etsi koko jäljen ajan sieltä puuttuvia raksu-apuja, välillä minulle etsittiin sammaleen seasta keppejä heitettäväksi ja muutenkin haahuili eniten mitä ikinä. Poika yritti selvästi ottaa hajua ilmasta, eikä maasta niin kuin yleensä ja vilkuili minua metrin välein hakien tukea, että teenhän minä oikein? Kokeillaan kyllä uudelleenkin, jos vain mahdollisuus tulee!!!


Temppuradalle pääsemistä vasta odotellaan.

Ja mikä parasta, koko päivä pärjättiin ilman rähinöintiä! Alku kokoontumisessa Hissu kielloista huolimatta räksytti kaikkea mahdollista viitisen minuuttia, mutta sitten kulta totesi, että ilmeisesti tässä ei kuitenkaan ole mitään pahaa tapahtumassa - kukaan kun ei kiinnittänyt Hissuun mitään huomiota - joten haukkuminenkin lakkasi. Vitsi, että minä olen iloinen ja ylpeä Hissusta!!!

Mutta nyt aamukahvin keittoon, tsau!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

22/6/2014: Laivuri Lemmy ja jälkijuna

Iltapäivää!

On ollut aivan ihana Juhannus!

Perjantai vietettiin mökillä ja isäntä ehti vielä toiveensa mukaisesti illaksi kotiin katsomaan jalkapalloa.
Lämpöä oli rapiat 12 astetta ja välillä vihmoi vettä, mutta se ei onneksi haitannut.

Mökkitielle kääntyessämme takapenkin täytti Hissun vieno itku ja Lemmynkin oli ihan pakko viimeiset sata metriä seisoa meidän välissämme etupenkin käsinojalla nokka 10 sentin päässä etuikkunassa tähystäen, että varmasti löydetään perille.
Voi mahoton mikä riemu pääsi valloilleen, kun päästin pojat irti mökin pihassa - Lemmy juoksi eturintamassa edestakaisin mökkipihaa, eikä tältä ilolta ensimmäiseen viiteen minuttiin ehditty edes mummua ja pappaa moiccaamaan - Hissu yritti pysyä vauhdissa mukana, mutta turhaan.
Me ollaan saatu vähän Lemmyltä painoa pois ja alkuvuoden agitreenit ovat kasvattaneet pörrön kuntoakin sen verran, että koko sen iltapäivän ihmettelin, että minkä kumman ikiliikkujan minä oikein mökille mukanani toin. Lemmyn ja Hissun leikki jatkui koko grillin sytyttämisen ajankin. Puolentoista tunnin kuluttua Hissu sai jo tarpeekseen ja päätti piiloutua penkkini alle kauaksi Lemmyn ainaisista leikkiin kutsuista.
NELJÄ ja PUOLI TUNTIA Lemmy veti mökillä menemään hullun kiilto silmissään: milloin pörrö ei juossut pihaa edestakaisin, hakenut papan kanssa puita grilliin ja saunaan, se seisoskeli laiturin nokassa toinen tassu vettä kaapien ja juoden puoli järveä, tiiraillen lintuja, joista jotkin kävivät ihan selvästi koiraa tahalteen kiusaamassa ja välillä kipaisten venesatamasta matalikkoa pitkin kunnan puolelle kakkareissulla.
Jotkut vesikoirat rakastavat uimista - meidän Lemmy opettelee vasta kaltevalla laiturilla laivurin hommia...
Virtasta tuntui riittävän  ☺ Ja minä nautin kullan onnesta!
Kotiin päästyämme Lemmy sitten nukkuikin 14 tuntia putkeen - raskas Juhannus...




Mutta peruutellaan vielä viime viikkoon: maanantaina käytiin jälkikurssilaisten kanssa keskenämme tekemässä ristiin jäljet toisillemme. Tämähän oli nyt vasta toinen kerta kun Lemmylle tekee jäljen joku muu kuin joku meidän perheestä, mutta jo nyt edelliskerran itkuskelut ovat hävinneett ja Lemmy tuntuu hokaavan, että hajun lähteellä ei olekaan mitään väliä, kunhan pääsee vaan jäljestämään! Meidän pitäisi nyt vain sitten rohkeasti pidentää jälkeä, jotta Lemmy pääsee tosissaan tekemään töitä. Ensi tiistaina on kurssin viimeinen kerta ja sen tavoitteena on antaa minulle ja Lemmylle eväät, joilla pääsisimme etenemään keppien merkkauksessa. Monista ja monipuolisista harjoituksista huolimatta keppien merkkaaminen ei ole onnistunut lainkaan sitten viime tammikuisten harjoitusten.

Tänään ollaan otettu rennosti: vähän kohennettu puutarhaa ja äsken tehtiin koirapoikien kanssa kiireetön metsälenkki. On se täm kesä vain ihanaa aikaa!




Palataan!




perjantai 20. kesäkuuta 2014

Ihanaa Juhannusta 2014!

Huomenta, huomenta!

Täällä on herätty auringon paisteeseen - ihanaa!
Aamulenkiltä palattuani kävin vähän tuoksuttelemassa parhaillaan kukkivia juhannusruusujani...


Aikakirjamerkintöihin lisättäköön, että aivan näin ihanaan aamuun ei tiistaina herätty, kun taivaalta tuli LUNTA!!! Voitte arvata, että koirapoikien ja minun aamulenkki oli melkoisen lyhyt - parturoin Lemmyn vasta sunnuntaina ja koirapoika nosteli tassujaan jo märällä ruoholla ennen kuin oikeastaan edes olimme aamulenkille lähteneet. Voi mahoton, millä vauhdilla Lemmy asiointinsa jälkeen pinkaisi takaisin takapihan katoksen alle suojaan. Onneksi lumi kuitenkin, ainakin täällä meillä, suli samoin tein pois.

Tämän Juhannuksen sääennusteet ovat povanneet kaikkea muuta kuin poutaa - ainakaan ihanaa helteistä Juhannusta ei missään vaiheessa lupailtu. Onneksi on aina olemassa PLAN-B, eli puutarhahanska ostosten välissä löysin VAHINGOSSA alennettuja lankoja, joten niitäkin oli sitten IHAN PAKKO ostaa siltä varalta, että Juhannuksena sataisi ja viikonlopun joutuisi viettämään sisätiloissa...

Isäntä vähän kohautteli hartioitaan ja oli jo melkein sanomassa, että "eikös noita lankoja jo ole tarpeeksi kotona", mutta fiksuna ihmisenä nielaisi kommentinsa samointein masuunsa asti ☺

Nyt kuitenkin lähdetään aamupalan syöntiin ja aletaan valmistautua kyläreissuun vanhempieni mökille...

IHANAA JUHANNUSTA!!!





































Toivottaa HISSU koko meidän lauman puolesta