26/12/2016: Tapanin taivallusta

Huomenta!

Plääh - nyt se joulu on sitten taas ohi. Onneksi sentään tämä päivä saadaan koirapoikien kanssa vielä vietellä kotosalla nautiskelemassa ennen arjen alkamista. Ensi viikko on taukoa niin virallisista kuin omistakin treeneistä ja illat aiotaan vaan kotostella - täysillä!

Mikä ihanin aamu - kamera ja koirapojat messiin ja menoksi!

23/12/2016: Lemmy 7-vuotta!

Meillä on juhlittu ♥

Ensin vähän ulkoilua...

 virallisen synttärikuvan ottamista...

ja sitten vähän kakkuilua...

Onnea rakas Lemmy ja ihanat sisarukset ympäri suomea!

18/12/2016: Ulkohoukutuksia

 Hyvää Joulunodotusta!

Me olemme toipuneet nyt jo pari viikkoa kisakuumeesta ja elämä on palaillut omille laduilleen.
Ollaan päästy ihanasti treenailemaan pari kertaa viikossa koirakoululle ja muuten hiottu kotona keittiössä ralliliikkeitä - mutta unohtamatta tietysti tyysti vapaapäiviä!
Hissun kanssa ollaan päästy nauttimaan parista extra-ilostakin eli viime sunnuntaina agin kk-valkasta ja nyt perjantaina käytiin pyörähtämässä JATtilan hallilla 10 minuutin ratatreenin muodossa.

KK-valkassa Hissu toimi kuin kone, mutta JATtilassa törmättiin taas siihen suureen haasteeseen eli keinukammoon. Hissu ei ole tehnyt keinua missään muualla kuin tuolla omalla hallilla ja siellähän se sujuu jo ihailtavan helposti. Vieras keinu mentiin hienosti ensimmäisellä kerralla, mutta toisella ja kolmannella kerralla sainkin käyttää kaikki houkuttelutaitoni, jotta karviainen edes keinulle nousi. Olipa karmaisevia minuutteja!!! Mitä tästä opimme: agiradat taitavat saada vielä vähän aikaa odottaa kilpakentillä. Toisaalta se pieni agilitypiru tuossa olkapäällä toistelee, että tuurilla ne laivatkin seilaa: käytte kisaamassa yhden hyppyradan ja vain yhden agiradan = jos se yksikin agiradan keinu menee yhtä hyvin kuin JATtilan eka, niin nollat ovat mahdollisia...
Taidan vielä kamuni agilitypirun kahville...

Toissa viikolla pääsin poikkeuksellisesti tuuraamaan kamuani ja pääsinkin rallytreeneihin kummankin karviaisen kanssa. Lemmy-setä (kohta seitsemän vee) sikailee radalla ja nauttii olostaan täysillä! Ryntäilee pitkin kenttää kuin pahinkin kakara ja omaa vuoroa odotellessa itketään niin kovasti että koko halli raikaa. Isäntä keksi onneksi hyvän keinon, jolla kova äänistä itkuisuutta saadaan edes vähän hillittyä: Lemmy saakin nyt katsella Hissun ja minun treeniäni hieman raotettujen seinämien välistä.
Viime torstaina oli treenien aiheena viretilan hallinta ja päästiin pariin otteeseen harjoittelemaan Hissun kanssa käytösruutuakin. Kaverilla vire pukkaa vähän keulimaan, mutta ei niin pahasti, että siitä olisi haittaa. Parempi, että virettä on liikaa kuin liian vähän.

Viikolla on jo pimeää minun kotiuduttuani, joten iltaiset otsalamppulenkit ovat olleet niin minimalistisia, että ihan hävettää, joten viikonloppuisin sitten ollaan oltu pihalla senkin edestä. Minulla ja pojilla on ollut hyvin tärkeät päämäärät: koirapojilla nuuskutella menemään TÄYSILLÄ

ja minun agendani on ollut edetä valoa kohti! Ei mitään niin ylevää kuin miltä tämä kuulostaa, vaan valoterapia on ollut nyt tarpeeseen - ja sitä ollaankin saatu ♥

Lauantaina aurinko jo pilkisteli...

Tänään sitä näytti olevan jo aamulenkillä luvassa...

Taivaanrantaa tuijotellessa silmiin oikein koski - tuijottelin kuitenkin...

Sitä ihan oikeaa valo- ja väriterapiaa...

 Olenko muuten muistanut sanoa, että maalla on mukavaa? ☺

Täällä maalla kulkiessani minusta on tullut oikein intohimoinen elukkajälkien seuraaja. Talomme ympäristössä seikkailee edelleen tiuhaan tahtiin kettu, joka näyttää ylittävän kotitiemmekin prikulleen samasta kohtaa kuin mekin lenkeillämme. Tänäänkin aamulenkilläkin myötäilimme kettu-kaverimme polkuja tovin matkaa.Yllättyneenä olen huomannut, että koirapojatkin ovat alkaneet poikkeuksellisesti osoittaa mielenkiintoa näitä ketun jälkiä kohtaan: entisessä kodissa ketun jäljet saivat olla ihan rauhassa nuuskutuksilta, koska koirakavereiden jäljet olivat paljon kiinnostavimpia - täältä koirakaverian jäljet puuttuvat lähes tyysti.

Nyt me kuitenkin aletaan syömähommiin - palataan astialle toivottavasti taas pian!
Tsau!

6/12/2016: Onnea 99-vuotiaalle!

Mikäs tässä on ollessa?! Maailman kauneimmassa maassa maailman parhaiden karvakamujen kanssa...

Hyvää itsenäisyyspäivää ja onnittelut 99-vuotialle!

5/12/2016: Vihdoinkin: ihan oikeita kisoja!

Huomenta!

No nyt se oikeiden kisojen korkki on korkattu Hissun kanssa  - ja ihan tuplasti!

27.11. JATtilan kisoissa ensin agikisat ja eilen 4.12. PopDogin rallytoko. Sijoituksia en ole vielä katsonut tarkemmin, mutta agista selvittiin vitosella ja pilkun jälkeisillä (ihanneajan ylityksestä) ja rallista 94/100.
Ei voi olla kuin tyytyväinen - sekä suorituksiin, että hermojemme hallintaan.

Agissa saatiin vedettyä alle mukava pikatreeni lämmittelykentällä ja sinne jäivät myös kaikki Hissun jännitykset - aivan mahtavaa! Kentällä Hissu kulki kuin juna, mutta viimeiset kolme estettä sotkivat emännän tippuvat housut, joten ihanneaikakin ylittyi. Isäntä lupasi ostaa minulle henkeselit ennen seuraavia kisoja!

Rallytoko-kisoihin olinkin menossa talkoilemaan, joten sain soviteltua meidän startin jo toiseksi - ei jäänyt liikoja aikoja jännitellä...

Pientä jännitystä ilmassa. Kuva: Sanna Hokkanen

Yritin radalla olla hihkumatta liikaa, jotta Hissu ei innostuisi kovin tekemään tunnettuja pupuhyppyjään, mutta ilolla kuitenkin mentiin. Yhden kyltin uusin ja virhepinnoja rapisi myös koiraan koskemisesta ja ilmeisesti taas vinossa istumisista. Hissun häntä heilui kuulema taas koko radan ajan ja pari innostunutta pupuhyppyäkin kehveli oli ehtinyt tehdä.
Tuomarin kommentit: Iloinen suoritus. Kannustava kiva ohjaus.

Näitä lisää - kiitos! ☺

16/10/2016: Herättelyjä

Huomenta!

Meillä ollaan herätty jo taas neljältä kuuntelemaan yläkerran asukkaiden elämää: vintille etsiytyneet hiiret pitävät karvakorvat hereillä ja karvakorvat pitävät luonnollisesti sitten allekirjoittaneenkin hereillä. Koko viikko on mennyt enemmän ja vähemmän yöllisten heräilyjen tahdittamana.
Hissu hälyttää haukulla vieraista ja Lemmy aktivoituu samointein murisemaan ja sitten rynnätäänkin jo emännän luokse. Alkuun yritin kaavamaisesti kieltää haukkumiset ja urinat, mutta tulos oli aika laiha, kun kummatkin pojat ovat täydessä hälyvalmiudessa jännityksestä täristen.
Viime yönä sitten hokasinkin - unenpöpperöstä huolimatta - kehua pojat vuolaasti hälytyksestä. Kehujen jälkeen Hissu ylpeänä kömpikin takaisin nukkumaan, mutta Lemmy jäi vielä hetkeksi nojailemaan jalkaani. Lisä kolinat sitten eivät enää hälytysreagtiota aiheuttaneetkaan... Jännällä odottelen ensi yötä! Voiko se olla näin yksinkertaista? ☺

Ollaan me ehditty taas vähän treenailemaan kodin ulkopuolellekin:
Tiistaina viikkovalkassa treenailtiin vauhtia Hissun kanssa - hienosti meni: pujottelu täytyy ottaa vain näköjään seuraavaksi herättelyn alle koska vauhtia puuttuu hurjasti ja korkeassa vireessä virheitä tulee melkoisesti!
Torstaina oli ihan eka oma rallytokovalkka Hissun kanssa, nyt ei enää Lemmyä sitten tuuraillakaan. Asiaa luopumisesta ja kontaktista: aika heikoilla ollaan, mutta siihenhän ei auta kuin harjoittelu.
Perjantaina päästiin Hissun kanssa jo toistamiseen JATtilan ratatreeneihin: valmiina 2-luokan rata ja oma ehtoista harjoitusaikaa vajaa kymmenen minuuttia.
Plussia: kentälle menosta puuttui kaikki jännittely sekä emännältä että koiralta ja uskomattomasti se Hissu 2-luokan hyppyrataa meni: pitkät estevälit ja jouhevasti kulkeva rata on ihan selvästi Hissun juttu!
Miinuksia: edelleenkin pujotteluun keskittyminen pojalla ontuu ja minä hätäpäissäni unohdan katsekontaktin koiraan.

Pakko se on uskoa: syksy on saapunut ja heijastinliivit kaivettiin kaapista käyttöön...

Auttavat muuten mukavasti ruskean pörrö-pojan bongaamista ruskaisesta metsästä myös päivännäöllä!!!

Mutta nyt aamukahvin juontiin, tsau!

08/10/2016: Ajatuksia kilpailemisesta

No moi!

Viralliset kilpailut yhä odottavat! Kaikki viralliset tekosyyt on käytetty loppuun: Hissun rekisteriotteen kopiokin tippui postilaatikkoon jo kaksi viikkoa sitten, keinu mennään jo joten kuten ja maxi-este-kammo on kaikonnut. Iloinen hykerryttävä tunne siitä, että kohta päästään kisaamaan OIKEASTI on hävinnyt kuin pieru saharaan ja mieli on tehnyt täydellisen putkijarrutuksen...

Yleensä karvakorvien kanssa lenkit ovat hykerryttävän mukavia ja rentouttavia, mutta tämän iltaisen lenkin pilasi pieni kilpaileva agilitypiru olkapäälläni kysellen, että joko kohta!?
Ja minun aivoni vastailivat vältellen, että Kuopio on kovin kaukana, Tampere on kovin kaukana, ilmatkin kylmenevät, joten mitenkä kummassa minä saan pidetty pikku Hissu-kultani lämpimänä kylmässä autossa ja vielä kylmemmässä hallissa. Eihän minulla ole rahaakaan kun se Bamixi pitäisi ostaa ja pihakin kaipaa yhä ensimmäistä pihapuutaan...

Kisakammo - onko se tuttua ja miten sen saa selätettyä? Nyt ollaan jo niin aallon pohjalla, että mietitään, että tarvitseeko sitä edes selättää?

Koirankasvatussuunnitelma A oli tehdä ehdottomasti Lemmystä maailman paras TOKO-koira (ei ihan ollut toteutettavissa - kumma kyllä ☺)  ja viimeiset kaksi vuotta on toteutettu suunnitelma C:tä, jossa Hissusta tehdään ensinnäkin kisakuntoinen Agikoira ja sen jälkeen kisakuntoinen - ja hermoinen Rallykoira. Huomaa: tässä vaiheessa on riisuttu jo pois vaaleanpunaiset aurinkolasit kilpailumenestyksestä ja sen tärkeydestä!
Eli pitäisikö palata suunnitelma B:hen eli kisat ovat ehdottomasti muita kuin meitä varten - treenaillaan ihan vain omaksi iloksi...

Torstaina olin mentaalivalmentaja Minna Marshin opissa stressin hallitsemiseksi - paska, kun en vielä silloin kärsinyt kisakammosta, olisi pitänyt kysyä neuvoa!

Houkuttaisiko?

8/10/2016: TriplaTreeniä ja TuplaRallittelua

No huomenta!

Syksy: pilvet roikkuvat savupiipun tasalla ja naamalla tuntuva kosteus enteilee sadetta: eipä haittaa - takana ihana lenkki koirapoikien kanssa!!!
Nykyään kaikki lenkit tehdään pelkästään metsässä, mutta tänään suuntasin metsän läpi lenkille, jolla pääsemme tassuttelemaan puolisen kilometriä läheisen omakotialueen läpi takaisin metsään. Puolitoista vuotta "maalla" asumista on tehnyt jo tehtävänsä ja koirapojista huomaakin, että taas ollaan lipsumassa hienosta ja hallitusta seuraamisesta vähemmän ja enemmän hektisiin ohituksiin, on sitten kyseessä pyöräilijä, ihminen tai elukka. Näihin lenkkeihin on siis pakko alkaa jollakin tavalla sumplimaan myös pätkiä, joissa näkyy muutakin elämää kuin pelkkiä metsänpuita. Kumma kyllä - isännällä ei ole vieläkään mitään ongelmia minkäänlaisissa ohittamisissa, joten tämä lepsuilu koskee pelkästään taas allekirjoittanutta!

Viikko meni taas nopeasti, mutta onneksi parina päivänä ehdittiin nautiskelemaankin: maanantaina Hissun kanssa agivalkassa, keskiviikkona omissa treeneissä hallilla ja torstaina rallyvalkassa tehden vähän kummankin pörriäisen kanssa.

AGIVALKASSA oli ihana vauhtirata, joten päästiin ihan kunnolla juoksemaan ja vähän taas petraamaan keinua meetun voimalla.
OMISSA TREENEISSÄ alkuun vähän rallittelua kummankin kanssa: Lemmyllä meni enemmän ja vähemmän taas nuuskuttelun puolelle ja Hissu oli selvästi menossa agitreeneihin, joten tanssi ympärilläni uljaasti haukkuen ja milloin sain pojan asettumaan viereeni seuruuseen ilman täytti vaimea mutina tylsyydestä.
Loppuajalla Lemmyn kanssa putkirallia edelleen uskomattoman nuuskuttelun kera ja eteneminen putkelta putkelle keskeytyi jatkuvasti muilta tippuneiden koulutusnamipalojen syömiseen lattialta.
Hissun kanssa upea oma treeni: meetu-keinua, kaukoputkia ja maltin&tarkkuuden hakemista pujotteluun.
RALLYVALKASSA Hissun kanssa kehään astumis treeniä ja lopuksi kummankin kanssa seuruuta. Open kanssa pohdintaa Lemmyn lisääntyneestä nuuskuttelusta = taitavalta ja jo ukkoiässä olevalta pörröltä voi jo tässä vaiheessa vaatia keskittymistä treeneissä!!! Hyi sinua lepsu emäntä!

Edellinen viikko ja tämän viikon alku tahkottiin Lemmyn kanssa KOTITREENEISSÄ seisomista ja niinhän se sieltä sitten lopulta löytyi!

Jotta elämä ei olisi tylsää, muutin nyt meidän rallyvalkan joka viikkoiseksi sillä ajatuksella, että teen parillisina viikkoina Lemmyn kanssa ja parittomina Hissun kanssa. Tästä tulee upeeta!!!

Hissua ajatus lisääntyvästä treenailusta vähän epäilyttää: Beam me up, Scotty!!!

2/10/2016: Synttärijuhlaa - Hissu 6-vuotta ♥

No huomenta!

Ollaan herätty mitä kauneimpaan aamuun juhlistamaan minun Hissu-mussukkani kuusivuotis -syntymäpäivää!!!

Kakkuainekset ovat jo odottelemassa, mutta jo ennen kuin pääsemme niin pitkälle käytiin mussun kanssa nauttimassa kirpakasta aamusta lenkin...

 kuvailun...

 ja kepinheittelyn merkeissä...

Joka päivä on ilon päivä näiden karvakorvien kanssa, mutta tällaisina juhlapäivinä sitä aina herkistyy: tuntee itsensä niin ONNEKKAAKSI kun perheessä on tällainen Duracel-pupu kuin Hissu on.

Onnea kultaseni ♥
Ja onnea myös Pepsu-äipälle ja Pimu-siskolle!!!

Ps. illalla vielä juhlittiinkin oikein kakkujen kera...

24/9/2016: Saija Mustosen agivalkassa

No huomenta!

Nyt on eilinen valkka takana... Ja oli kyllä ihan paikoitellen ihan niin vaikeaa kuin tuo ratapiirros antoikin ymmärtää!!!

Nyt taskussa on pari vinkkiä ja niksiä lisää sekä toisen treenipuoliskon tapahtumat tallennettuna videolle isännän toimesta. Eilinen ilta menikin sitten tämän kahdeksan minuutin treenin analysoinnissa (ensimmäistä kertaa elämässä videokuva ei näyttänytkään niin pahalta kuin miltä kentällä tuntui) ja mahakippurassa nauramiseen, kun katseli pelkästään Hissun tekemisen iloa ☺ 
Taitotasoni oli niin matalalla, että videolle ei tallentunut pitkiä upeasti vedettyjä radan pätkiä vaan enemmänkin minun ja valmentajan seisoskelua kentällä ja ohjauslinjojen opettamista lähes kädestä pitäen - ja Hissun iloista riekkumista ympärilläni (paljon hännän heilumista, iloisia pupuhyppyjä ja railakasta haukkumista emäntää komentaen - ja selvästi valmentajakin jo sai osansa).
Opin minä jotain ihan uuttakin: vekki-ohjauksen - ja lupaan, että sitä tullaan myös käyttämään.

Nyt kohti uusia seikkailuja!

24/9/2016: Ruskaa etsimässä...

No huomenta!

Täällä ollaan herätty harmaaseen lauantai-aamuun ja alettu "valmistautua" Hissun kanssa niin henkisesti kuin ruumiillisestikin iltapäivän agivalkkaan - päästään Mustosen Saijan parin tunnin valmennukseen. Selvennyksenä: Hissu vetää tuossa vieressäni sikeitä masu täynnä aamuraksuja ja minä vietän aamua täällä koneella kirjoitellen ja siemaillen aamukahvia.
Sähköpostiin oli jo tullut ratapiirroskin eikä se ainakaan liian helpolta näyttänyt, joten oppimiskäyrä on pakostakin nouseva...

Viime sunnuntaina käytiin  koirapoikien kanssa etsimässä ruskaa, mutta aika hakusassa oli...

Edellisen myrskyn tuhojakin löytyi vähän...

Onneksi mukana oli kaksi tönötykseen tyytyvää kuvattavaa - taskussa olevalla täydellä raksupussilla saattoi olla kyllä osuutta asiaan...

Lemmy:

 Hissu:

Onneksi kuvausten välissä pääsi sitten päästelemään vähän höyryjäkin - Lemmy kutsuu emäntää leikkiin:

Mikäs sen parempaa: syksyinen metsä, mukana kamera ja pari aulista kuvattavaa ☺
Näitä päiviä lisää kiitos!

11/9/2016: Möllirallya ja Lemmyn paluu areenalle

No huomenta!

Täällä ollaan herätty pilviseen sunnuntaiaamuun. Käyty pikapissilenkki, haettu lehti, koirapojat menneet takaisin unosilleen ja minä olen käyttänyt aamun kahvitellen ja unelmoiden "koiraurheilusta"...

Mutta edetäänhän nyt käsikirjoituksen mukaan:

Möllirallya
14. elokuuta kurvattiin koko sakilla Hankasalmen Koirakarnevaaleille. Läheisen  Citymarketin möllirallittelun lannistusta karkottaakseni ilmoitin meidän Hissun kanssa rallittelemaan mölli- ja alokasradalle. Oli ihanaa päästä tekemään Hissun kanssa taas pitkästä aikaa kokonaista rataa ja jotenkin nämä hiekkakentät ovat minulle niitä mieluisimpia paikkoja kisata: häiriötekijät ovat yleensä minimissään ja omaa vuoroaankin voi odotella sen verran sivummalla, että Hissun odotusenergia ei kulu suotta kanssakilpailijoille kommentoimiseen (lue toisille räksyttämiseen).

Kuva: Milla Mäkinen

Kuva: Milla Mäkinen

Kuva: Milla Mäkinen

Kuva: Milla Mäkinen

Kuva: Milla Mäkinen

 Meni paremmin kuin hyvin - tekemisen ilo oli palannut, oma jännitys minimissään ja radat, jotka eivät olleet meille ylivoimaisia. Päästiin kummallakin radalla maistamaan pronssia!

Hissun pupuhypyistä (eli iloisesta poppimisesta rinnallani seuruussa) saatiin vähän kommenttia, mutta tässä vaiheessa mussulla saa olla puolestani enemmän iloa kuin malttia.

Onneksi järjestäjätiimillä oli niin runsaslukuiset palkinnot, että Lemmykin pääsi iloitsemaan ihan omasta pötkylästään!

Lemmyn paluu areenalle
Hehee - totta se on: Lemmy on tehnyt näyttävän paluun rallytokovalkkaan!
Meidän ihana Oona-ope palasi äippälomalta ja samasta hetkestä palasi myös Lemmyn treeni-ilo valmennuksiin. Minä olen NIIN onnellinen ♥
Ensimmäisen treenin Lemmy aloitti ryntäämällä open luokse ilosta soikeana, tekemällä pari kertaa kentällä makaavan putken ja unohtamalla hetkeksi tyysti, että kyllä minä emäntäkin siellä kentällä olin.
Nyt ollaan jo kolme kertaa päästy Lemmyn kanssa valkkoihin ja nyt viimeisellä kerralla viisaudenhampaan poistoa potiessani Lemmy pääsi isännän kanssa käännöksiä hiomaan:

Jo toisella valmennuskerralla pääsin tekemään Lemmyn kanssa tosi pitkää rataa, jolla kyltti toisensa jälkeen koiraa pyöritettiin edessä ja takana välillä puolta vaihtaen: hikihän siinä tuli ja syvä hätä, että kuinka vähän minä osaankaan!!! Vaikka mitä virkkaisitte, niin treenaaminen kotona ilman "valvovaa silmää" ei todellakaan ole sama kuin päästä treeneihin osaavan open kanssa! Oona vähän lohdutti sanomalla, että kyllä me jotakin ollaan ihan itseksemmekin saaneet aikaan, mutta itsekseni virkkasin, että paljon, paljon on vielä edessä päinkin opittavaa...Yritän olla kuitenkin panikoimatta, vaikka läksylista jääkaapinovessa on jo parilta kerralta melkoinen ☺

Unelmia koiraurheilusta
Niin tosiaan, tänä aamuna on kahviteltu ja haaveiltu "koiraurheilusta": luettu blogeja ja naamakirjasivuja tottiksesta, hausta ja raunioetsinnästä - luettu, huokailtu ja mietitty syntyjä syviä...

... mutta, jospa vasta sitten seuraavassa elämässä ☺