Meillä on herätty normaaliin vappusäähän eli vettä vihmoo sopivasti ja tuuli riepottelee puita siihen malliin, että vappupalloillekin on luvassa kunnon kyytiä.
Mitäs meille? Aika messevästi menee ☺
Hissun kanssa tehdään agin kk-valkassa jo toista kuukautta keinua meetun ja kinkkuleikkeen voimalla. Koirapoikaa pelottaa vieläkin, mutta kunnon eväät ovat kuitenkin taanneet sen, että keinun kolahduksesta toivutaan yhä nopeammin.
Lemmyn kanssa ollaan kuuden kuukauden tauon jälkeen taas päästy vähän rallittelemaan valkkakentällä - olen onnesta niin sekaisin, että ihan ♥ sattuu!
Menneet pari kuukautta ollankin käyty kentällä Lemmyn kanssa ainoastaan leikkimässä&riehumassa. Viimeisen kuukauden "pariterapia" sitten tuottikin tulosta: valmentaja keksi, että parasta terapiaa saattaisi olla Lemmylle nähdä minun ja Hissun ilonpitoa kentällä. Alkuun pelkästään leikin Hissun kanssa ja viimeisinä kertoina vapaata treeniä ja ideana oli, että Lemmyä ei saanut huomioida mitenkään. Lemmy nuuskutteli koko kentän rauhassa läpi ja sitten jo koiraa alkoi ottamaan pattiin, että pelkästään Hissun kanssa tehdään ja herran oli pakko liittyä seuraan.
Parin viime treenikerran aikana karvakasan pelkolukko on alkanut ihan oikeasti aukeamaan: kylttien tekemiseen ei olla vielä palattu, mutta treenien toinen puolisko ollaan ralliteltu vapaavalintaisia liikkeitä ilon ja makkaran voimalla. Lemmyn keskittymistä häiritsee vieläkin tosi paljon kentän laidalta kuuluvat kolauksen ja ulko-ovesta seilaavat ihmiset, mutta sitä ihanaa innostunutta yhdessä tekemistä on kuitenkin paljon enemmän. Treenin koira aloittaa vieläkin julmetulla tyynnyttävällä haistelulla, mutta parin minuutin päästä katse jo etsiytyy minuun.
Tämä Lemmyn täysin puskista tullut treenilukko on kyllä sitten totaalisesti saanut oman itsetutkiskelunkin käynnistymään - peilit on siis kaivettu esiin. Minä, joka olen aina toitottanut sitä, että tehdään vain sitä mikä koirapojista kivalta tuntuu ja vain tasan niin kauan tehdään kun koirapojista iloa ja virtasta löytyy, seisoksin nyt kädet nyrkissä kentänlaidalla turhautuneena ja surusta soikeana siitä, että koira ei TOIMI!!! Nieleskelen omia tuntemuksiani ja hoen, että älä nyt hyvänen aika ainakaan enää näitä tuntemuksia Lemmylle siirrä.
Aloin pakostakin miettiä myös sitä, että missä menee raja koiran kiusaamisen ja kouluttamisen (totuttamisen) välillä? Viedä pelokasta koirapoikaa kentälle kerta toisensa jälkeen vain sen takia, että emäntä haluaa harrastaa.
Sen verran kuitenkin aivot vielä pelasivat kaiken tunnemyrskyn keskellä, että annoin Lemmylle ja itselleni parin kuukauden aikarajan - jos edistystä ei tapahdu, niin olkoon sitten niin, että treenaillaan vaan kotona ja koiran kiusaaminen saa loppua. Huput peilien päältä on riisuttu!
Tässä koiraharrastamisssa on nyt tainnut käydä niin, että annoin pikkurillin ja se vei koko käden!
Maalaisjärjen vientiä vastaan aiomme taistella kuitenkin parhaamme mukaan!
Jatkamme harjoituksia ja toivomme, että hauskanpidolta ei jää aikaa eikä tarvetta syvemmälle itsetutkiskelulle ☺
