16/10/2016: Herättelyjä

Huomenta!

Meillä ollaan herätty jo taas neljältä kuuntelemaan yläkerran asukkaiden elämää: vintille etsiytyneet hiiret pitävät karvakorvat hereillä ja karvakorvat pitävät luonnollisesti sitten allekirjoittaneenkin hereillä. Koko viikko on mennyt enemmän ja vähemmän yöllisten heräilyjen tahdittamana.
Hissu hälyttää haukulla vieraista ja Lemmy aktivoituu samointein murisemaan ja sitten rynnätäänkin jo emännän luokse. Alkuun yritin kaavamaisesti kieltää haukkumiset ja urinat, mutta tulos oli aika laiha, kun kummatkin pojat ovat täydessä hälyvalmiudessa jännityksestä täristen.
Viime yönä sitten hokasinkin - unenpöpperöstä huolimatta - kehua pojat vuolaasti hälytyksestä. Kehujen jälkeen Hissu ylpeänä kömpikin takaisin nukkumaan, mutta Lemmy jäi vielä hetkeksi nojailemaan jalkaani. Lisä kolinat sitten eivät enää hälytysreagtiota aiheuttaneetkaan... Jännällä odottelen ensi yötä! Voiko se olla näin yksinkertaista? ☺

Ollaan me ehditty taas vähän treenailemaan kodin ulkopuolellekin:
Tiistaina viikkovalkassa treenailtiin vauhtia Hissun kanssa - hienosti meni: pujottelu täytyy ottaa vain näköjään seuraavaksi herättelyn alle koska vauhtia puuttuu hurjasti ja korkeassa vireessä virheitä tulee melkoisesti!
Torstaina oli ihan eka oma rallytokovalkka Hissun kanssa, nyt ei enää Lemmyä sitten tuuraillakaan. Asiaa luopumisesta ja kontaktista: aika heikoilla ollaan, mutta siihenhän ei auta kuin harjoittelu.
Perjantaina päästiin Hissun kanssa jo toistamiseen JATtilan ratatreeneihin: valmiina 2-luokan rata ja oma ehtoista harjoitusaikaa vajaa kymmenen minuuttia.
Plussia: kentälle menosta puuttui kaikki jännittely sekä emännältä että koiralta ja uskomattomasti se Hissu 2-luokan hyppyrataa meni: pitkät estevälit ja jouhevasti kulkeva rata on ihan selvästi Hissun juttu!
Miinuksia: edelleenkin pujotteluun keskittyminen pojalla ontuu ja minä hätäpäissäni unohdan katsekontaktin koiraan.

Pakko se on uskoa: syksy on saapunut ja heijastinliivit kaivettiin kaapista käyttöön...

Auttavat muuten mukavasti ruskean pörrö-pojan bongaamista ruskaisesta metsästä myös päivännäöllä!!!

Mutta nyt aamukahvin juontiin, tsau!

08/10/2016: Ajatuksia kilpailemisesta

No moi!

Viralliset kilpailut yhä odottavat! Kaikki viralliset tekosyyt on käytetty loppuun: Hissun rekisteriotteen kopiokin tippui postilaatikkoon jo kaksi viikkoa sitten, keinu mennään jo joten kuten ja maxi-este-kammo on kaikonnut. Iloinen hykerryttävä tunne siitä, että kohta päästään kisaamaan OIKEASTI on hävinnyt kuin pieru saharaan ja mieli on tehnyt täydellisen putkijarrutuksen...

Yleensä karvakorvien kanssa lenkit ovat hykerryttävän mukavia ja rentouttavia, mutta tämän iltaisen lenkin pilasi pieni kilpaileva agilitypiru olkapäälläni kysellen, että joko kohta!?
Ja minun aivoni vastailivat vältellen, että Kuopio on kovin kaukana, Tampere on kovin kaukana, ilmatkin kylmenevät, joten mitenkä kummassa minä saan pidetty pikku Hissu-kultani lämpimänä kylmässä autossa ja vielä kylmemmässä hallissa. Eihän minulla ole rahaakaan kun se Bamixi pitäisi ostaa ja pihakin kaipaa yhä ensimmäistä pihapuutaan...

Kisakammo - onko se tuttua ja miten sen saa selätettyä? Nyt ollaan jo niin aallon pohjalla, että mietitään, että tarvitseeko sitä edes selättää?

Koirankasvatussuunnitelma A oli tehdä ehdottomasti Lemmystä maailman paras TOKO-koira (ei ihan ollut toteutettavissa - kumma kyllä ☺)  ja viimeiset kaksi vuotta on toteutettu suunnitelma C:tä, jossa Hissusta tehdään ensinnäkin kisakuntoinen Agikoira ja sen jälkeen kisakuntoinen - ja hermoinen Rallykoira. Huomaa: tässä vaiheessa on riisuttu jo pois vaaleanpunaiset aurinkolasit kilpailumenestyksestä ja sen tärkeydestä!
Eli pitäisikö palata suunnitelma B:hen eli kisat ovat ehdottomasti muita kuin meitä varten - treenaillaan ihan vain omaksi iloksi...

Torstaina olin mentaalivalmentaja Minna Marshin opissa stressin hallitsemiseksi - paska, kun en vielä silloin kärsinyt kisakammosta, olisi pitänyt kysyä neuvoa!

Houkuttaisiko?

8/10/2016: TriplaTreeniä ja TuplaRallittelua

No huomenta!

Syksy: pilvet roikkuvat savupiipun tasalla ja naamalla tuntuva kosteus enteilee sadetta: eipä haittaa - takana ihana lenkki koirapoikien kanssa!!!
Nykyään kaikki lenkit tehdään pelkästään metsässä, mutta tänään suuntasin metsän läpi lenkille, jolla pääsemme tassuttelemaan puolisen kilometriä läheisen omakotialueen läpi takaisin metsään. Puolitoista vuotta "maalla" asumista on tehnyt jo tehtävänsä ja koirapojista huomaakin, että taas ollaan lipsumassa hienosta ja hallitusta seuraamisesta vähemmän ja enemmän hektisiin ohituksiin, on sitten kyseessä pyöräilijä, ihminen tai elukka. Näihin lenkkeihin on siis pakko alkaa jollakin tavalla sumplimaan myös pätkiä, joissa näkyy muutakin elämää kuin pelkkiä metsänpuita. Kumma kyllä - isännällä ei ole vieläkään mitään ongelmia minkäänlaisissa ohittamisissa, joten tämä lepsuilu koskee pelkästään taas allekirjoittanutta!

Viikko meni taas nopeasti, mutta onneksi parina päivänä ehdittiin nautiskelemaankin: maanantaina Hissun kanssa agivalkassa, keskiviikkona omissa treeneissä hallilla ja torstaina rallyvalkassa tehden vähän kummankin pörriäisen kanssa.

AGIVALKASSA oli ihana vauhtirata, joten päästiin ihan kunnolla juoksemaan ja vähän taas petraamaan keinua meetun voimalla.
OMISSA TREENEISSÄ alkuun vähän rallittelua kummankin kanssa: Lemmyllä meni enemmän ja vähemmän taas nuuskuttelun puolelle ja Hissu oli selvästi menossa agitreeneihin, joten tanssi ympärilläni uljaasti haukkuen ja milloin sain pojan asettumaan viereeni seuruuseen ilman täytti vaimea mutina tylsyydestä.
Loppuajalla Lemmyn kanssa putkirallia edelleen uskomattoman nuuskuttelun kera ja eteneminen putkelta putkelle keskeytyi jatkuvasti muilta tippuneiden koulutusnamipalojen syömiseen lattialta.
Hissun kanssa upea oma treeni: meetu-keinua, kaukoputkia ja maltin&tarkkuuden hakemista pujotteluun.
RALLYVALKASSA Hissun kanssa kehään astumis treeniä ja lopuksi kummankin kanssa seuruuta. Open kanssa pohdintaa Lemmyn lisääntyneestä nuuskuttelusta = taitavalta ja jo ukkoiässä olevalta pörröltä voi jo tässä vaiheessa vaatia keskittymistä treeneissä!!! Hyi sinua lepsu emäntä!

Edellinen viikko ja tämän viikon alku tahkottiin Lemmyn kanssa KOTITREENEISSÄ seisomista ja niinhän se sieltä sitten lopulta löytyi!

Jotta elämä ei olisi tylsää, muutin nyt meidän rallyvalkan joka viikkoiseksi sillä ajatuksella, että teen parillisina viikkoina Lemmyn kanssa ja parittomina Hissun kanssa. Tästä tulee upeeta!!!

Hissua ajatus lisääntyvästä treenailusta vähän epäilyttää: Beam me up, Scotty!!!

2/10/2016: Synttärijuhlaa - Hissu 6-vuotta ♥

No huomenta!

Ollaan herätty mitä kauneimpaan aamuun juhlistamaan minun Hissu-mussukkani kuusivuotis -syntymäpäivää!!!

Kakkuainekset ovat jo odottelemassa, mutta jo ennen kuin pääsemme niin pitkälle käytiin mussun kanssa nauttimassa kirpakasta aamusta lenkin...

 kuvailun...

 ja kepinheittelyn merkeissä...

Joka päivä on ilon päivä näiden karvakorvien kanssa, mutta tällaisina juhlapäivinä sitä aina herkistyy: tuntee itsensä niin ONNEKKAAKSI kun perheessä on tällainen Duracel-pupu kuin Hissu on.

Onnea kultaseni ♥
Ja onnea myös Pepsu-äipälle ja Pimu-siskolle!!!

Ps. illalla vielä juhlittiinkin oikein kakkujen kera...