Terveisiä helteiseltä Tikkakoskelta!
Käytiin eilen pyörähtämässä isännän kanssa Agilityn SM-kilpailujen katsomossa.
On ne hurjia!!! ... siis nuo kilpailuun osallistuneet koirakot!
Isännän kanssa istuttiin täällä vähän kauempana katsomossa, jotta näimme kilpailijoiden koko suorituksen kerralla, mutta käytiin kyllä ottamassa vähän lähituntumaa kentänkin laidalla, koska halusin ihan oikeasti kuulla millä käskyillä ihmiset ohjastivat koiriaan. Ihan yhtä päättömiä jokeltelivat kuin minäkin ☺
Nyt näin ensimmäisen kerran melko läheltä kokonaisuudessaan tuon puominkin ja sen miten hurjalla vauhdilla koirat suorittavat tuon keinunkin.
Pituutta ollaan harjoiteltu vasta kolmella "laudalla", mutta näyttää että lopullisessa on peräti viisi lautaa.
Kouluttaja arvioi silmämääräisesti, että meillä kummatkin koirat kuuluvat tuohon maxi-sarjaan, mutta kyllä minua hirvitti katsoa belgianpaimenkoiran suoritusta ja ajatella, että meidän pikku Hiskinkin pitäisi noista korkeuksista hypyt suorittaa. Kovasti odottelin perrojen suorituksia, mutta valitettavasti näin ainoastaan yhden koiran ja sekin teki medi-radan - oli ihan yhtä sukkela jaloistaan ja innoissaan tekemisestä kuin Hiski. Korvat lerpattivat vauhdissa niin kovaa, että onneksi suuremmilta tuulen puuskilta vältyttiin, koira olisi varmaan lähtenyt lentoon niin kuin sadun Dumbo-elefantti ☺
Olipa antoisa reissu!
Itselle tuli kyllä aika ristiriitaiset tunteet: toisaalta ollaan Hiskinkin kanssa tosi alussa treenailussa, mutta kuitenkin jo harjoiteltu kaikki esteet kertaalleen - ja pikkupikku hiljaa me hilataan itseämme eteenpäin ja tavoitteena olisi, että joskus selviäisimme tälläisestä rääkistä ja radasta, huhhuh... Kovinhan me ollaan innostuneita, mutta emännän panokset taitaa loppua kyllä jo ennen ensimmäistäkään mölli-agia...
Mutta ei se mitään, ei kiirehditä suotta asioiden edelle: tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka... ja matkasta me aiotaan nauttia täysin siemauksin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti