24/5/2014: Jäljen jatkoa ja KampusJälkeä Vol. 1

No moi - täällä nautitaan kesästä: ulkomittari kellottaa + 29 astetta ja samanmoisista keleistä ollaan saatu nauttia lähes koko viikko. On tämä vaan mainiota!

MAANANTAI
starttasi jännissä merkeissä: Päästiin Lemmyn kanssa uudestaan kaksi vuotta sitten toroksi jääneen jäljen jatkokurssin pyörteisiin. Tein Lemmylle vain yhden jäljen ja kouluttajan palautteen mukaan aivan liian lyhyen ja helpon. Olin vähän epävarmoissa tunnelmissa, koska jälki oli tämän vuoden ensimmäinen... Kyllä lähes puolen vuoden tauko näkyi Lemmyssäkin: kulta tarpoi menemään häntä kohti taivasta ja nenäkin eksyi tämän tästä nuuskimaan ilmaa sen sijaan, että se olisi vaellut tassuttamaani jälkeä pitkin. Ohjeeksi: pidennä jälkeä, alkuun vielä kunnon herkkuja maahan, jotta nenä oppisi taas vaeltamaan pöpelikön halki ja erikseen vielä lyhyttä jälkeä isoilla kepeillä, jotta Lemmy oppisi merkkaamaan myös kepitkin...

PERJANTAINA
iski panniikki! Viikon muut illat olivat menneet kaikkeen muuhun touhuamiseen, joten Lemmyn jäljen teko oli jäänyt. Aamulla hokasin, että koska iltakin oli pyhitetty jo muille hommille, tämän päivän ruokatuntini olisi otollinen aika käydä tekemässä Lemmylle ihka ensimmäinen KampusJälki.

Jälki ehti vanhentua rapiat neljä tuntia, kunnes isäntä kaarsi parkkiin kampukselle. Lemmylle valjaat ja liina messiin ja jäljelle! Vaikeuskerrointa oli lähes liikaakin: lämpömittari kellotti +29 astetta, kello puoli neljä oli kampuksen ruuhkaisin hetki kun opiskelijat ja henkilökunta kiiruhtivat viikonlopun viettoon ja nurmikentillä joille jäljen osittain tein, makoili auringonpalvojia. Lemmyllä oli korvat tiukasti päätä myöten ja kulta yritti parhaansa mukaan väistellä hurjaa vauhtia meidän kummaltakin puolelta ohi vilisteleviä pyöräilijöitä. Jäljen alkupäähän kuitenkin selvittiin. Pari metriä ehdittiin jäljestää kun törmäsimme esteeseen: pariskunta oli levittänyt vilttinsä jäljen päälle ja blokkasivat meidät jälkemme, joka jatkui viilentävien vuorimäntyjen katveeseen. 1/3 jäljestä menetettiin, mutta suuntasimme kohtaan, mistä jälki putkahti takaisin nurmikentälle. Lemmy nuuskutteli ja välillä vilkuili peloissaan ohi kiitäviä pyöräilijöitä. Onneksi tämän lyhyen osuuden jälkeen pääsimme puikahtamaan vilkkaan kevyenliikenteen väylän yli kampuksen rauhallisempaan osaan. Sen verran kevyenliikenteen väylällä oli ollut liikennettä, että jälki oli kadonnut, mutta fiksuna poikana Lemmy otti jäljestä kiinni nenu taivasta kohden ja merkkasi vielä ylityksen jälkeen merkiksi jättämäni pyykkipojan. Jälki kiemurteli tenniskentän reunamaa ja siellä Lemmyn keskittymiskyvyn katkaisi hetkeksi nurmikolta löytynyt tennispallo, joka ehdittiin sitten ottaa jo suuhunkin: minä kehuin merkkaamista : ) Jatkettiin matkaa ja taas hetken päästä Lemmy jäi korvat päätä myöten ihmettelemään tenniskenttää harjalla harjaavia pelaajia. Näistä koitoksista kuitenkin selvittiin ja keskittymiskykykin alkoi olla jo taas normaali. Matka jatkui tosi vaikeaa osuutta: taas yhden kevyenliikenteen väylän ylittäminen - hyvin meni - ja jatkui kuutisen metriä kuivaa mäenrinnettä halkoen. Tässä jälki katosi, Lemmyä jo vähän itkettikin, kun ei saanut jäljestä kiinni - minä stoppasin menomme siihen paikkaan ja hetken nuuskutettuaan Lemmy löysi taas jäljen. Viimeiset 20 metriä nurmikenttää ja sieltä sitten löytyikin jo jäljen loppu: pilleripurkki merkattiin! Jätin jäljen loppuun ison kourallisen aura-juustoa, mutta ne olivat löytäneet tiensä parempiin suihin, joten ainoastaan pilleripurkissa oleva juustomötikkä ja emännän kehut päättivät tämän jäljen. Onneksi - Lemmy oli ihan läähkämyksissä sekä kelistä, että lähes liian vaikeasta jäljestä. Äkkiä kotiin viilenemään ja syömähommiin! Hyvä Lemmy!

Nyt tässä istuksitaan blogia päivitellen ja odotellen Lemmyn tämän päiväisen metsäjäljen vanhentumista. Isäntä teki jäljen, joten jännällä odotetaan, meneekö jäljen löytämiseen tovi vai lähteekö Lemmy-juna nuuskuttamaan varmasti ja nopeasti kuten minun tekemiäni jälkiä.

Lisää seuraavassa raportissa! Heips!

18/5/2014: Aamulenkkien ihanuutta ja pujottelun kotiläksyt

Hiipuvaa sunnuntaita!

Nouseva aurinko on taas bongannut emännän itsensä ja kutkuttaa hereille aamuisin jo kello neljän ja kuuden välillä. Alkuun yritin kyllä sitkeästi pakolla sulkea silmäni ja jatkaa unia, mutta jossakin vaiheessa luovutin ja päätin, että koska kohta on kuitenkin syksy, niin miksi jäädä sitä odottelemaan ja jättää hyödyntämättä ihanat kevät aamut? Nyt herättyäni suuntaan heti pukemaan, otan koirapojat messiin ja suuntamme metsään. Pojat ovat olleet yhtä melleissään näistä pitkistä ja kiireettömistä lenkeistä kuin minäkin. Töissä aamukahvin aikaan minulla tahtoo valitettavasti tapahtua pieni repsandus ja olen ilostuttanut työkamuja pitkillä haukotuksilla ja venytyksillä samalla silmät suurella kertoen miten ihana aamuinen metsä on - sori vaan kamuseni!

Keskiviikkona töistä suoraan treeneihin: osa maanantain epiksien radasta yhä paikallaan. Ihanaa - päästiin harjoittelmaan osiota, johon maanantaina ei edes ehditty kakka-episodin takia: hyppy, kaksi perättäistä putkea ja A-este. Hienosti Hissu veti - emäntä hidasteli, joten Hissu kannusti minua kajahtavin haukahduksin.
Jotenkin kuitenkin treeni-ilo kadoksissa - plääh! Maanantai vieläkin painaa sen verran pääkopassa...
Lemmyn kanssa kokonaista rataa: Lemmylle tyypilliseen verkkaiseen tahtiin mennään, mutta koko rata saadaan tehdyksi ☺Välillä A-este houkuttaa mussua sen verran, että minun stoppaus yrityksistäni huolimatta este käydään tekemässä välillä extrana. Eipä haittaa - ihanaa tehdä Lemmyn kanssa, kun koira nauttii!
= treeniaika 40 minuuttia.

Perjantaina starttasi Hissun ja minun neljän kerran pujottelukurssi. Yritetään saada pujotteluun hieman enemmän vauhtia ja lisäksi tämän pikakurssin jälkeen meidän pitäisi osata ohjata koira ongelmitta mistä tahansa kulmasta pujotteluun. Olipa mukavaa! Meille otettiin pari ohjuria avuksi, jotta Hissun ei tarvitse niin kamalasti miettiä miten pujottelun alku menee - pystytään keskittymään vauhtiin.

Tänään käytiin pikaisesti hallilla treenaamassa. Niinhän siinä kävi, että lähtötohinoissa treenikassi jäi kotiin, joten naksut ja pallopalkat piti tänään vaihtaa pelkkiin rapsutuksiin ja kehuihin.
Hienosti Hissun kanssa saatiin tehtyä: vain pariin otteeseen koko pujottelu vauhtia lisäämällä ja ohjauksia eri kulmista puolittamalla tehtävä keppimäärä. Paljon rapsuja ja kehuja!
Hallin pienellä puolella oli muita treenaamassa, joten Lemmyn kanssa ei oikeastaan treeneistä voisi edes puhua. Käskyt ja kutsut menivät alkuun täysin kuuroille korville, koska pojan kaikki mielenkiinto oli toisella kentällä ja korvat olivat jopa kierossa kuunnellen mitä kummaa siellä oikein puuhattiin. Kun selvisi, että eivät "naapurit" mitään mielenkiintoista tehneetkään, naksuja eikä pallopalkastakaan ollut tietoa, Lemmy keskittyi nuuskuttamaan hallin lattiaa ainoastaan välillä kuninkaallisesti minua vilkaisten kuin sanoen, että meillä on muuten bruukattu nämä hommat tehdä palkkaa vasten... Yritin kuitenkin kiskoa tästäkin treenistä vähän iloa irti, joten jokaisen onnistuneen pöydälle nousun ja putken suorittamisen jälkeen Lemmy sai rapsuja ja kehuja - nuuskuttelua ei kehuttu, mutta ei myöskään poikaa siitä kovisteltu...
= treeniaika 40 minuuttia.

Ensi viikolla taas puhaltaa uusia tuulia: maanantaina palataan Lemmyn kanssa jälkikurssin jatkolle, joka jäi meiltä vähän toroksi kaksi vuotta sitten liian vähäisen osallistujamäärän takia. Tiistaina hurautetaan Muuramelaisten luokse ja aloitellaan Hissun agitreenit heidän kanssaan. Varpaat kyllä vähän pyörii - kaikkea mukavaa siis taas tiedossa.

Ensi viikkoon!

13/5/2014: Mölli-agien toinen korkkaus - onneksi on muutakin elämää...

Hyvää sateista iltaa Keski-Suomesta!

No niinhän siinä kävi, että eilen korkattiin Hissun ja minun agiharrastuksen toiset mölli-kisat!
Jännitystä ei ollut ilmassa lainkaan niin pajoa, kuin edelliskerroilla - minä uhkuin itseluottamusta, koska opettelin radan ulkoa jo hyvissä ennen strarttia, eli olisin osannut sen unissanikin.

Meillä oli taas reilu tunti odotusaikaa ennen rataan tutustumista ja katselimmekin sitten ihaillen toisten suorituksia. Vähän ennen omaa vuoroani otin taas käyttöön salaisen aseeni eli pallon, jolla sitten leikimmekin Hissun kanssa odotuspaineita vähennellen.
Vähän ennen rataan tutustumista nousin jo hermostuneena verryttelemään ja vartomaan kentälle pääsyä ja Hissua alkoi kovasti läähätyttää... Toisin kuin kuvassa, radalla oli pari tosi kinkkistä kohtaa eli kolmen ensimmäisen hypyn jälkeen putkeen ohjaaminen sekä A-esteeltä seuraavaan hyppyyn ohjaaminen = kummassakin tosi kinkkisen kulmat. Ehdin hyvin kokeilemaan eri vaihtoehtoja ja treenaamaan radalla olevan keinun niin, että saan laskettua keinun maahan rauhallisesti ilman kovia pomppuja, mutta kuitenkin mielestäni jatkamaan rataa soljuvasti eteenpäin ohjaamalla Hissun putkeen.
Hissu messiin ja radalle. Jatkosta onkin sitten kaksi eri versiota - isäntä toimi kuvaajanroolissa, joten lähdöistä on nyt poikkeuksellisesti ihan elävääkin kuvaa, joka ei valehtele.
Oma versio: Hissua jänskätti kovasti - ensimmäiset hypyt saatiin tehtyä kunnialla (kiitos sunnuntaisen oman treenin, jossa juuri tätä harjoittelin). Kolmannella hypyllä Hissua jo jänskättää niin, ettei suostu hyppäämään. Käydään pariin otteeseen hakemassa vauhtiakin ja pian päästään etenemään. Puomin jälkeen hyppy ja putki ja sitten porhallettiin keinulle - Hissu oli sen verran edellä, että ehti tehdä kunnon mahalaskun keinulla. Sain koira ohjattua putkeen ja vielä seuraavatkin kolme hyppyä. Saavuttiin pujotteluun - Hissu jatkaa matkaa ja alkaa hätäkakalle pujottelun viereen: minä huudan pyyhettä ja pesuainetta. Nolosena poistumme kentältä.
Videoitua: ohjaan kolmannella esteellä Hissun liian lähelle hyppyä. Hissun häntä heiluu, mutta ei pysty hyppäämään niin läheltä estettä. Peruuttelee ja onnistuu - jatketaan putkeen.
Uusinta kierros: Hissu läähättää ja on paniikissa - saman voi nähdä omin silmin, että filmiltä. Luovutetaan jo kolmannella esteellä ja poistutaan nolosina kentältä.
Kahvia ja pullaa.
Masentaa aina siihen asti, kun  katson kotona lähdöt videolta: Hissu on ihana! Meillä ei ole mitään hätää kun vaan minä en töhötä - nyt skarpataan ja odotellaan innolla ensi kuun seuraavia kisoja! Tässä välissä pidetään hauskaa omissa treeneissä...

Välillä ei sitten treenata ollenkaan, ei edes ajatella treenaamista. Eletään tavallista elämää ja nautitaan!

ps. Hissun kilpparitulokset tulivat: lääkkeet tehoavat - terve poika ♥

11/5/2014: Onnea Äideille

ÄITIENPÄIVÄ ONNITTELUT 

 

kaikille karvaisille ja karvattomille äideille ja mummoille!

Meillä onniteltiin äitiä jo eilen kukkasin ja tätä päivää ollaankin sitten vietetty JATtilan hallilla kisoja fanittamassa! Heti perään omat treenit halilla. Ihana koko hallin mittainen rata valmiina - hauskaa oli! Varsinkin sitten kotosalla kun katsoimme isännän kuvaamat treenit viedeolta ☺ Kieltämättä, voisi tämän keski-ikäisen, Keski-Suomalaisen, keskikokoisen emännän itsensä jalat toimia vähän vikkelämmin radalla!

Mukavaa sunnuntaita ja palaillaan asiaan taas ensi viikolla!
Tsau!

16/5/2014: Agi-popparit Vol. 2/2014: tarjolla sytykkeeksi yksi agilisenssi

No moimoi!

Tänä aamuna herätty hämärään sateiseen aamuun, jota säestää takametsästä kuuluva lintujen laulu: nyt tekisi mieli avata ikkuna ja käpertyä takaisin nukkumaan. Mutta emmehän me sellaista tee ☺

MAANANTAINA oli Hissun ja minun toiset Agi-popparit eli ratatreeni, jonka pystyi tekemään kuin kilpailusuorituksen tai osissa harjoitellen - kouluttaja antaa sen jälkeen vinkkejä miten parantaa suoritusta.
Minua jännitti ihan SAIRAASTI, vaikka marssinkin kentälle rinta rottingilla ja ilmoitin suureen ääneen, että tehdään rata kerralla kuin mölleissä konsanaan.
No joo - eipä se nyt ihan niin mennyt... Jännitys näkyi suorituksessa...

Alussa oli kolmen hypyn sarja ja saatiin vinkiksi suorittaa estesarja niin, että olisimme koiraa kutsumassa kolmannen esteen vierellä. Riisuin Hissulta kaulapannan ja jätin odottamaan ensimmäisen esteen taakse - aivan liian jyrkässä kulmassa seuraavaan hyppyyn nähden. Hissu jo läähätteli stressistä, mutta lähti kuitenkin kutsusta matkaan: ensimmäinen este kierrettiin ja toinen sekä kolmas hypättiin. Meno stoppasi siihen: ei muuta kuin alusta. Hissu läähätti, vilkuili ympärilleen silmävalkuaiset välkkyen ja tuli luokseni vasta usean kutsun jälkeen. Jätin pojan taas odottamaan esteen taakse ja nyt mielestäni parempaan paikkaan. Kutsuin Hissua: koira kiersi taas ensimmäisen esteen ja hyppäsi seuraavat kolme - ei muuta kuin taas vauhti stopattiin ja aloitettiin taas alusta: Hissu suuntasi läähätellen lähimmälle ulosmenoaukolle radalla. Kutsuin poikaa pitkään ja hartaasti - tuli lopulta takaisin. Kouluttajan ohje: kutsu koira toisen esteen luota. Hissu teki hienosti alun kolme estettä, mutta sitten minä aloin sekoilla enkä enää muistanut minne mennä... Ei muuta kuin neljännen kerran alusta ja nyt sitten päästiinkin jatkamaan jo 10. esteelle eli putkelle. 9. esteen eli hypyn ohjasin väärin ja unohdin valssata: otettiin pari kertaa uudelleen ja niinhän se siitä sitten lähti. Radan loppu tehtiin vielä pariin otteeseen. Sain palautetta: sekoilevaa ohjausta - koiran olisi helpompi suorittaa rata, jos ohjaaja tietäisi mitä tekisi... Hissu sai paljon rapsuja, kehuja ja nameja. Emäntä itse sai kahvit. Kotiin palattua, sitten kun veri taas alkoi aivoissa virrata, hatutti ihan vietävästi: onko kellään tarvetta sytykkeille - nyt olisi yksi agilisenssi saatavissa...

TIISTAINA omat treenit hallilla - jäljellä osa tuosta maanantaisesta radasta: vieläkin hatutti maanantainen ja treeni-ilo oli kateissa.
Tehtiin Lemmyn kanssa ensin. Lemmy teki tosi taas tosi hyvin - intoutui jopa tekemään puomia, joka satunnaisesti jänskättää kultaa kovasti. Nyt jo hymyilytti ☺ 

Hissun kanssa hiottiin viitisen kertaa tuota maanantaista pahaa paikkaa, eli alun kolmea hyppyä. Kertaakaan ei saatu onnistumaan niin, että odottelin kolmannen hypyn kohdalla Hissua kutsuen. Tyydyttiin siis aloittamaan toisen hypyn kohdalta ja hienosti meni!!!
= Treeniaika 35 minuuttia.

TULEVANA MAANANTAINA olisi sitten edessä Hissun ja minun toiset epikset eli epäviralliset agikisat. Valehtelisin, jos sanoisin, että odotan innolla... Mutta kokeilemaan mennään vaikka hampaat irvessä ☻

Ihanaa viikonloppua, sateesta huolimatta tai sateeseen vedoten...
Tsau!

2/5/2014: Viimeisen lomaviikon tohinoita

No Moi!

Nyt sitä ollaan jo ehditty nauttia viimeisestä lomaviikostakin ja palattu arkeen kokonaisen kolmen työpäivän voimin - onneksi olin ottanut tämän perjantain vapaaksi, joten nyt saa taas palautua "KAMALASTA" ARJESTA peräti neljä päivää - hehee...

Viimeinen lomaviikko meni kyllä hurjaa vauhtia:

TORSTAINA käytiin polskuttelemassa poikien kanssa.
Lemmy uskaltautui altaassa jo nappaamaan suuhunsa pallonkin, mitä ei olisi ikinä uskonut siinä vaiheessa, kun me kolmen ihmisen voimin houkuteltiin uijaa altaaseen ja kun houkuttelut eivät enää auttaneet, niin turvauduttiin voimaan ja pörriäinen työnnettiin pepusta altaaseen vievälle rampille.
Hissukaan ei ihan ilolla vielä altaaseen mennyt, mutta uiminen näytti sujuvan jo paremmin kuin edellisellä kerralla. Kummatkin koirat uivat jo nyt itsenäisesti ja ohjaaja vain hellävaraisesti avittaa, jos uimakierrokselta veinataan kovin lähteä väärään suuntaan.
 

 

PERJANTAINA käytiin treenaamassa hallilla agia ja vihdoin ja viimein onnistui sekin, että vanhempani lähtivät katsomaan treenejä! Onneksi kentällä oli rata valmiina ja minulle jäi ainoastaan tehtäväksi miettiä, että missä järjestyksessä radan tekisin. Taisin kyllä tehdä aika vaativan radan, koska aina jossakin vaiheessa unohdin, että mistä kohdasta minun pitikään mennä. Onneksi isä oli avustamassa ja huuteli kentän laidalta ohjeita mihin suunnata seuraavaksi ☺ Hissu teki hienosti kaikki vaikeimmatkin kohdat! Lemmyä jänskätti, kun mummu ja pappa olivat kentän laidalla katsomassa: nuuskuttelua riitti ja joka toisen esteen kohdalla piti vilkaista heitä. Mutta vaikka tehtiin hitaasti, niin tehtiin ilman virheitä & rata tehtiin useaan otteeseen, joten en voi olla kuin tyytyväinen!

LAUANTAINA suunnattiin isännän kanssa nokka kohti JATtilaa ja vietettiin parituntinen kentän laidalla katsellen kisoja. Minä sain kahvit! Sitten jatkettiin Hissun kanssa matkaa omalle hallille ja päästiin osallistumaan agilitytuomari Rauno Virran koulutukseen. Olipa aika pro-meininkiä!
Tehtiin rata kahteen kertaan: ensin omatoimisesti ja sitten vielä toiseen kertaan, niin että saimme henkilökohtaisen palautteen. Ensimmäisen kerran jälkeen käytiin rata vielä yhdessä läpi kouluttajan kanssa ja hän antoi vinkkinsä, miten rata sujuisi jouhevimmin ja nopeimmin.
Hissua jännitti kamalasti: ensimmäisellä kertaa kieltäytyi alkuun hyppäämästä esteitä ja sitten jo kaksi kertaa karkasi radalta, kun paineet kävivät liian koviksi.
Toisella kertaa meni paremmin - vauhtia ja iloa riitti meillä kummallakin. Ja miksi näin, koska tauolla muistettiin leikkiä pallolla ja Hissun jänskättämiset katosivat sen tien.
Minulle ohjeet: älä pyllistele, älä pelkää esteitä - voit ohjata ihan esteen edestäkin, vauhtia - vauhtia: kyllä se koira seuraa sinua!

 TIISTAINA Muuramelaisten TOKO-klinikalla Hissun kanssa ja probleemana seisomisen opettelu (seisominen seuraamisen yhteydessä, kaukokäskyt ja avoimen luokan luoksetulo)
Viime syksynä opittu seisominen katosi vuoden vaihteessa kuin tuhka tuuleen, joten ollaan sitä itseksemme opeteltu alusta koko alkuvuosi. Itseksemme olemme päässeet taas hieman alkuun, mutta minä halusin saada klinikalta neuvoja kannattaako jokaiseen liikkeeseen opetella oma käsky sana, miten treenata yms.
Seisominen seuraamisen yhteydessä eli koira jää seisomaan käskystä ohjaajan jatkaessa matkaansa: nyt ollaan taas jo siinä pisteessä, että voin ottaa pari askelta ja Hissu malttaa odottaa. Kouluttajan neuvo: hyvin menee, samalla tapaa vain jatkaa eteenpäin! Käsky STOP kannattaa korvata lievemmällä sanalla eli ODOTA. Hissu seuraa edelleenkin vinossa, joten harjoituksia lähellä seinää, autoa tai jotain muuta mikä pakottaisin Hissun hilaamaan peppunsa lähemmäksi minua. Namipussi muualle oikealta, koska vino seuraaminen johtuu siitä, että Hissu on oppinut vahtaamaan enemmänkin namipussia kuin emäntänsä naamaa katsekontaktia hakien.
Kaukot eli kauko-ohjaus eli jossakin vaiheessa pystyn käskyttämään Hissun kauempaa maahan, istumaan ja seisomaan. Kouluttajan neuvo: aloita ihan alusta eli polvilleen maahan Hissun eteen ja siitä käskyt. Hissu siirtyy melkoisesti eteenpäin vaihtaessaan asennosta toiseen, joten tee treeniä kotona vaikka mattoa apuna käyttäen, jotta näet ettei koira liiku liikaa.
Luoksetulo stoppauksella: tämä osattiin jo syksyllä, mutta jo silloin parin treenikerran jälkeen Hissu alkoi hissuttelemaan pelkän luoksetulonkin yhteydessä silmät kysyen, että oliko tämä se juttu, jossa piti pysähtyä kesken kulun? Kouluttajan neuvo: pysähtymisen opettelu lähietäisyydeltä eli kartion kiertäminen ja koira stopataan heittämällä nami koiran eteen.
Olipa hyödyllistä taas kerran - ja mikä ihaninta, päästiin treenaamaan uuteen paikkaan, uusien häiriötekijöiden kera.

TORSTAINA eli vappupäivänä pikatreenit Lemmy-stadionilla. Sain ostettua vihdoin itselleni kartiot ja eilen käytiin sitten kokeilemassa kartioiden "merkkausta". Eli istutin kummankin pörriäisen vuorollaan vierelleni, kentällä kaksi kartiota ja lähetin koiran kartion luokse - kartion koskemisesta tuli palkka. Lemmy on tosi taitava - paljon kehuja ja rapsuja. Hissu ei ollut ihan varma, että mitä tässä nyt pitikään tehdä ja intoa oli taas niin paljon, että milloin käskytys ollut päällä, poika hyppeli pupuhyppyjä ympäriinsä. Rauhoittelukaan ei oikein tehonnut, joten teimme vain harjoituksen pari kertaa ja aloittelimme TOKO-klinikalta saatua vinkkiä, jonka pitäisi helpottaa avoimen luokan luoksetuloa. Kartion kiertäminenhän sujui hienosti, mutta stoppaaminen ei oikein onnistu, vaan Hissu valuttaa hiljalleen itseään minua kohti - tämä siis treenattaviin asioihin.

Paljon sitä mahtuu yhteen viikkoon ja pariin tuntiin!
Nyt tässä arvon, että vietettäisiinkö tämä miniloman loppu ihan vain köllötellen vai mentäisiinkö hallille tekemään vielä pienet treenit?! Sen aika näyttäköön ☺

Nyt aamukahvin keittoon - tsau!