Jos ei tule lunta, niin sitten tulee räntää. Jos taivaalta ei tule mitään, niin sitten on pakkasta sen verran, että Hissun tassuja palelee - tämä talvi koittelee kovasti uskoani siihen, että olisin talvi-ihminen 😖
Back to basic: luoksetuloja
Keskiviikkona tämän vuoden ensimmäinen vapaapäivä. Ihanaa aurinkoa ja tyytyväisenä tarpoimme naapurin auraamaa tietä. Kotiin tullessa postiauto kääntämässä itseään postilaatikoiden luona: Lemmyltä karkotushaukku ja käskytin odottamaan - ukon elekieli oli sellaista, että tartuin pannasta kiinni. Onneksi tartuin, sinnehän tuo mokoma olisi rynnännyt auton perään. Tiukkaa tuijotusta silmiin ja hyvin lyhykäinen palaute, että nyt en ollut oikein tyytyväinen toimintaa. Matkaa jatkettiin sopuisasti tuumaillen, että vahinkoja sattuu...
Perjantai-illan lenkki samaista tietä otsalampun valossa. Puolen kilometrin päässä näkyy yksittäinen valonlähden meitä lähetyen - arvailin itsekseni, että maastopyöräilijä tai potkukelkka, jossa valo, koska valo oli sen verran matalalla. Lemmy hokaa lähestyjän, karkotushaukku, lähtee lähestymään tulijaa odotus-käskystä huolimatta. Ei muuta kuin pannasta taas kiinni ja suoraa tietä kotiin samalla nuhdellen.
Voi hyvänen aika - minun yhdeksän vee kaverini! Murkkuikä kakkonenko vaivaa?
Eihän se auta, niin monesti kuin muulloinkin: Back to basic - lauantaiaamun lenkille makkarat mukaan. Lenkillä noin kolmekymmentä kertaa luokse käskytys, palkaksi makkaraa ja sitten vapautus. Lemmyä ei enää paluumatkalla paljon hajut kiinnostaneet, kun piti ottaa ihan varmuuden vuoksi kontaktia ilman käskytyksiäkin ja napanuorankaan ei tarvinnut venyä kymmentä metriä pidemmäksi: emäntä on niin ihana ja sen kanssa on niin mukava lenkkeillä, kun motivaatio saadaan kohdilleen 😜
Hissu ei muutenkaan kauaksi karkaa, mutta nyt seurasi maha minun lahdettani hinkaten välillä iloisia pupuhyppyjä otellen - meiltähän tämä käy...
Talvinosetusta
Ensimmäistä Nosettelu-talvea eletään ja vähän vielä hakee miten lajia voisi ulkona treenailla.
Eilen testissä pelkkä laakerinlehti ja vessapaperirullan hylssyt, joissa vielä pari kerrosta paperia jäljellä: myttäsin vielä hajun lisäämisen jälkeen oikein kunnolla, jotta sain tosi pienen ja tiiviin nytyn aikaiseksi. Nytyt, koirapojat ja meetvurstin palat taskuihin ja räntäsateeseen.
Suunnattiin viime kesän suosikkipaikkaamme kaupungin varastokopille - kolme nyttyä piiloon 5-10 metrin välein ja ajatuksena treenailla siirtymistä ja isomman alan etsintää. Isomman alan etsintä ei nyt oikein lähtenyt, koska lunta oli aurattu ainoastaan neljästä kohtaa varaston vierestä siten, että sinne pystyi hajun piilottamaan. Hienosti löytyivät - siirtymiset kyllä menivät kummallakin minun jälkieni jälestämisessä, mutta jospa sitten kesällä paremmalla onnella.
Kotiin mennessä vielä yhden menomatkalla piilotetun kätkön nuuskinnat.
Minähän olen yrittänyt opettaa ilmaisuksi kiinteää silmiin tuijotusta, mutta Hissun innostuessa ilmaisuksi tulee aina vaan enemmän tassuilla kohteen raapiminen. En oikein hokaa, miten tästä päästäisiin eroon, mutta onneksihan me ollaan vasta menossa kurssille (jossakin vaiheessa tätä vuotta), joten sieltä varmaan apukin löytyy.
Mutta nyt räntäiselle päivälenkille - tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti