Vietellään iltaa koirapoikien kanssa kolmistaan kotosalla: poltellaan kynttilöitä ja vietetään aikaa ihastellen ikkunoista avautuvaa lumista maisemaa. Hissu ja Lemmy ovat kyllä nukuksineet alkuillan.
Kyllä olen muuten taas nauttinut näistä parista lomapäivästä!
Eilen pääsin Lemmyn kanssa kahdestaan pitkälle metsälenkille. Tänään päivällä kävimme lenkillä taas kolmistaan - satanut lumi ja tuisku ovat karkoittaneet lähes kaikki muut kulkijat metsästä pois, joten olemme saaneet nauttia taas lähes itseksemme päivälenkeistä.
Tämän päivän lenkki oli koirapojille tosi jännä, koska avasin meille polkua puoleen sääreen ulottuvaan koskemattomaan lumeen. Kesäisin olemme kulkeneet tätä polkua useaan otteeseen, mutta koskaan talvisin en ole reittiä pitänyt auki - toivotaan, että tänä talvena kuitenkin siinä onnistuisin. Yritin parhaani mukaan suunnistaa tutun oloisia puita ja näkymiä kohden, mutta jossain vaiheessa kyllä usko loppui ja piti ottaa mutkia suoriksi, joten ihan koko polkua en muuttuneessa maisemassa osannut enää löytää. Kyselin kyllä vähän neuvoa Lemmyltäkin, mutta Lemmy katseli söpösilmillään vain takaisin ja oli sitä mieltä, että emäntä kyllä saa viedä, kun on kerta meidät tänne tuonutkin ja vetosi lakisääteiseen talvilomaansa jäljestämisestä☺
Sen verran paljon lunta on jo tullut, että koirapojat leikkivät koko polun teon ajan perässäni majakkaa ja perävaunua varoen kertaakaan poikkeamasta minun jalanjäljistäni - ei ole mukavaa jos turkki kastuu...
Mutta heti kun saavuimme tutulle polulle, jota oli kuljettu jo vähän enemmän, Lemmyyn iski tylsyys välittömästi ja koirat katosivatkin samointein peräkanaa juoksemaan metsään - tässä vaiheessa sitten ei enää haitannut vähääkään, että joutui kulkemaan mahaa hipovassa lumessa poluista välittämättä. Vähään aikaan metsästä ei erottanut hännän tupsukaistakaan, kuului ainoastaan ryske, kuin hirvi olisi metsässä kulkenut. Minua hirvitti vähän tämä päätön meno ja pidinkin salaa peukkuja pystyssä, ettei kumpikaan vain nyt satuttaisi itseään - metsä kun on vieläkin täynnä metsäkoneen kaatamia yksittäisiä puita ja risukasoja. Hengästyneet ja lähes kaikkensa antaneet pojat kuitenkin palasivat pian retkeltään vahingoittumattomina. Onneksi virtaa oli kuitenkin sen verran vielä jäljellä, ettei ketään tarvinnut kotiin kantaa...
Kahlaamisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti