Ette ole siis uskoa silmiänne: emäntä istuu koneella kirjoittelemassa lauantai-iltana kun kellokin lähenee yhdeksää eli hetkenä jolloin tälläisen täti-ihmisen menojalan pitäisi jaksaa vielä vipattaa ihan ilman käskemättäkin... No täällä ei vipata kuin emännän varpaat atk-pöydän alla Hissun masua kutitellen. Olohuoneen on vallannut lätkäinen kisastudio ja ainoastaan Lemmy vetelee kaiken älämölön ja innon keskellä häiriytymättömiä yöuniaan.
Viime viikonloppunahan aloitin koirapojille sen uuden punkkikarkotteen syöttämisen. Purkissa sanottiin, että saattaa aiheuttaa ripulia. Lemmy ei reagoinut aineeseen mitenkään, mutta Hissun kanssa sunnuntain ja maanantain välinen yö juostiin ulkona sekaisen mahan takia ja kera aamuauringon alkoi koira oksentelemaankin. Pienensin heti annostuksen 1/4 suositellusta ja nyt Hissu on onneksi taas ollut terve. Yritän nostaa annostusta nyt tosi maltillisesti!
Toukokuu on pyörähtänyt käyntiin tosi koleana ja tuulisena. Viikonloppuna arkistoin jo meidän ja koirapoikien talvinutut kaappeihin, mutta onneksi sentään rakkaat kuomaseni jäivät vahingossa työhuoneen lattialle. Tiistainen aamulenkki tehtiinkin hirvittävän tuulen ja yhden pakkasasteen turvin - onneksi hokasin ennen lähtöä katsoa ulos ikkunasta ja huomasin valkoisen pakkasvaipan alle piiloutuneen takapihan. Kuomaset jalkaan ja kaikki muu mahdollinen arkistoimaton talvivaatetus päälle ja niin sitä vain aamulenkki saatiin paleltumatta tehtyä. Koirapoikien aamuenergiat olivat onneksi kympissä, joten kumpikaan ei ehtinyt jäädä ihmettelemään kylmyyttä.
Vappupäivänä eli keskiviikkona päästiinkin taas pitkästä aikaa perheen kera parin tunnin metsälenkille ja ei voinut kuin taas harmitella, että miten harvoin me näitä perhelenkkejä tehdäänkään - oli tosi mukavaa. En taaskaan voinut kuin suu auki ihmetellä, että mitkä oudot vaihdokit ne meille lenkille olivat lähteneet mukaan kun toisten koirien ohitukset tehtiin nätisti isäntää peräkanaa seuraten tai hyvässä järjestyksessä polun vieressä istuen. Hissu vähän yritti toisen koiran nähtyään päästä sanasen sanomaan, mutta pelkkä isännän yhkäisy katkaisi koiran puhetulvan. Eipä se ole ihme, että isännälle satunnaiset kulkijat ääneen ihmettelevät miten hyvin ja kauniisti käyttäytyviä koiria hänellä onkaan!
Lemmyn kanssa käytiin muuten nyt sitten ihan ensimmäinen OIKEA juoksulenkkikin tekemässä! Jätin juoksuvyön nyt suosiolla kotiin ja solmin yksinkertaisesti taluttimen vyötärölleni ja näin mentiin. Lemmy ei vieläkään oikein ole innostunut tästä juoksemisesta, mutta kakka/pissitauoilla kehuin kyllä poikaa maasta taivaaseen ja sain pojan hännänkin heilumaan - kyllä se tästä, kunhan motivaatiota kaivetaan vähitellen enemmän esiin - ja jos ei muu auta, niin sitten aletaan lahjomaan raksuilla ☺
Tämä toukokuun eka viikko on ollut myös pientä pettymystä: Hissun agikursseista ei ole vielä yksikään käynnistynyt ja maanantainen toko jouduttiin jättämään väliin Hissun yöllisen huonon olon takia. Toivotaan, että elämä tästä vähän alkaisi treenamisen osalta aktivoitua - odotukset ainakin minulla ovat tosi korkealla! Toisaalta ainakin koirapojilla tuntuu olevan hauskaa ilman viikkotreenejäkin - emäntä se taitaa olla ainut tässä perheessä, joka vieroitusoireita potee. Jokohan kohta saisi apteekista vieroituslaastareita tähänkin vaivaan?
Mutta palaillaan asiaan ja toivottavasti jo kesäisemmissä merkeissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti