lauantai 15. helmikuuta 2014

15/2/2014: Unelma-ammattini: pörrö-veturinkuljettaja

Muistatteko kuinka aamulenkin jälkeen tähän koneelle istahtaessani päättäväisesti lupailin kotipäivää, lekottelupäivää ja flunssan-parantelupäivää?

Onnistuin MELKEIN!

Iltapäivällä heitin huiviin pari buranaa, nukuin kahden tunnin päikkärit ja söin lautasellisen isännän laittamaa  ihanaa tonnikalasalaattia. Sitten varpaani alkoivatkin heilua hälyttävästi  - ihan selvästi flunssa on jo helpottanut. Koirapojat mukaan ja metsään ☺

Kahden viikon tauko metsälenkeistä on ihan selvästi tehnyt tehtävänsä (pikaisia hämärän hyssyisiä aamu- ja iltalenkkejä ei lasketa) - oli IHANA tarpoa taas tutulla hakkuaukullamme ja katsella poikien menoa.
Mieli oli virkeä ja olo autuinen, kuin olisi kävellyt ilmassa kymmenen senttiä maasta irtautuneena. Alkuhöntsien jälkeen pojat jo sitten rauhoittuvatkin ja loppumatka talsittiin hyvässä järjestyksessä emäntä etunenässä perro-junaa takanaan kuljettaen.
Siinä se ajatus sitten pätkähtikin päähän: jotkut unelmat näköjään toteutuvatkin!

Ihanat pojat



Ei kommentteja: