Tänä aamuna on kyetty taas pitkästä aikaa tekemään normaali aamulenkki metsään. Nyt aamulla, kello kahdeksan, lämpömittari kellotti 22,5 astetta varjossa eli pari astetta vähemmän kuin aikaisempina aamuina.
Oli ihanaa päästä taas metsään!
 |
| Onneksi varjoisampiakin paikkoja metsästä löytyi... |
Aikakirjamerkintöihin lisättäköön, että viime viikko oli kuumin viikko suomessa 50 vuoteen!
Tunnustan, jos ette kerro muille, että minä joka rakastan lämpöistä, hohhailin jo vähän viikonloppuna: ulkona 29 - 30 astetta, joten halukkaat lenkkikaverit olivat aika vähissä. Lauantaina kävin koirapoikien kanssa lähikaupassa (edestakainen matka n. kaksi kilometriä) ja lenkki veti pojat niin uuvuksiin, että nukkuivat lenkin jälkeen koko iltapäivän.
Olisi tehnyt mieli lähteä hallille treenaamaankin poikien kanssa, mutta eipä siinä olisi ollut mitään kannatusta, kun olisivat olleet puolikuolleita jo siinä vaiheessa kun olisimme talsineet helteessä hallille.
Viikonloppu sitten vietettiinkin tosi hiljaisissa merkeissä: pikaisia pissilenkkejä ja vähän oleilua takapihalla pergolan verhojen varjossa. Hissun lämpörajakin rikkoutui: näyttäisi olevan siinä +29 astetta, eli tämän yli kun mentiin, ei Hissullakaan enää ollut yhtään kiire pihalle!
Ai niin - torstaina korkattiin Hissun ja minun neljännet agimöllikisat!
Lämpöä riitti: 29,5 astetta. Matkaeväänä paljon vettä ja reipasta mieltä.
Rata oli oikeasti helppo, mutta minuun iski rimakauhu rataan tutustumisessa: miten kummassa minä saan Hissun ohjattua hyppäämään kahdet rinnakkaiset esteet? Aivot ihan jäässä lämpöisestä säästä huolimatta. Kaksi aivosolua etsivät toisiaan paniikissa: Miten minä saan Hissun tuosta ohjattua - miten minä saan Hissun tuosta ohjattua - miten minä saan Hissun tuosta ohjattua???? Kanssakilpailijat juoksivat rataa alusta loppuun ja minä jammailin näiden kahden esteen edessä - hikeä pukkasi säästä riippumatta. Sitten peliin vähän huokailua ja rauhoittumista - kyllä se Hissu osaa! Sitten jo vähän hymyilytti.
ROUND 1: Radan aloitus: rengas ja puomi. Sanoin isännälle odotusvaiheessa, että jos me puomista selvitään, niin sitten ei ole mitään hätää. Varmuuden vuoksi kourissa pari makkaran palaa. Pyllistelin kentällä niin, että varmasti sain renkaan läpi katsekontaktin Hissuun ja sitten mentiin - aina puomin alulle saakka. Sitten Hissu otti ja lähti - loiva kaarto koko kentän läpi ja suoraan kohti kentän reunalla seisovaa isäntää. Namupussissa oleva vinkulelu (hätätapauksia varten) heti käyttöön - Hissu kaartaa takaisin luokseni, makkarat ei maistu, mutta kuin ihmeen kaupalla koira kaartaa puomille ja sitten mentiin matalana ja hiljaa. Hölkkäilin puomin sivullaa lähellä koiraa ja kehuin vuolaasti. Alastulossa kunnon kontaktit ja sitten jo taas mentiin - rinnakkaiset esteet vaivatta - emäntä valssaa ja siitä putkeen. Vauhtia on ihan mukavasti ja loppurata mennään tasaisen varmasti.
ROUND 2: Radan aloitus: rengas ja puomi. Pyllistelyt sikseen - otetaan vauhtilähtö. Ensin rengas ja sitten Hissu juoksee puomille, mennään taas matalana ja hiljaa - minä kehun ja lepertelen. Alastulossa kunnon kontaktit ja sitten taas mentiin - ei tuplakäskytyksiä, mukavasti vauhtia ja soljuvasti mennään - minä ehdin jo nauttiakin menosta. Pussin jälkeen Hissulla on vauhtia enemmän kuin ekalla kertaa, mutta saan pojan palaamaan metrin verran liian pitkäksi venyneestä juoksusta ja ohjattua hypylle hienosti. Minä riemuitsen, Hissun häntä heiluu!
Nyt hymyilyttää - Isännän ja Lemmyn luokse radan reunalle rinta rottingilla.
Ei ole kahvia ja pullaa - vichyä huiviin puoli litraa ja sitten kotia kohti. HYVÄ ME!
 |
| Kotona voi ottaa jo paljon rennommin... |
Seuraavat möllikäiset näyttäisivät olevan elokuun ekalla viikolla Laukaassa - sinne siis!
Yritetään nauttia lämmöstä - vielä kun voidaan!
Tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti