Täällä ollaan vasta herätty ja kello jo lähentelee kahtatoista. Lemmy Anselmi oli jo koiraportin takana vartioimassa, kun avasin silmäni, mutta Hissukka nukuksi yhä tyytyväisenä sohvalla. On se ihanaa kun nuo pojat ovat jo niin isoja, että pissitysvälikin voi olla jopa kaksitoista tuntia!
Nythän on muuten sitten Lepmanin lauman LOMA!
Loman odotus otti kyllä kovimmalle kuin ikinä: lahjaton emäntä ei tahtonut millään saada töitään tehtyä edes siihen pisteeseen, että lomalle olisi voinut edes harkita lähtevänsä. Kiitos lahjattoman emännän, me missattiin Hissun kanssa Laukaalaisten möllikisatkin viime keskiviikkona - plääh! Pääsin lähtemään töistä kotiin vähän ennen kuutta ja suurin motivaatio oli vain päästä kotiin iltakahville ja koirapoikien kanssa metsään.
Toissa torstaina käytiin Hissun kanssa taas hierojalla ja tällä kertaa ensimmäistä kertaa hierojatäti ei tullutkaan meille kotiin, vaan käytiin hänen uudessa työpisteessään. Varasin hieronnan vain Hissulle, kun jänskättelin vähän, että mitähän se Lemmy tuumaa joutuessaan uuteen paikkaan hierotuttavaksi: meneekö koko aika pelkästään hierojatätiä vahtiessa ja jo pussutasolle lämminnyt suhde ottaisi takapakkia. Hienosti kuitenkin meni! Hissusta ei edes huomannut, että oltiin vieraassa paikassa ja puolen tunnin hieronnan jälkeen Lemmy nojailikin jo isännän jalkaan silmät puoliummessa - hierojatädin paikassa on ihan selvästi FengShuit-kohdallaan! Välillä Lemmy virkosin sen verran, että kävi pussuttamassa hierojatätiä korvaan tai käteen.
Ja mikä hienointa: Hissun vanhat jumikohdat hartiaseuduilta olivat sulaneet pois! Lihaksissa kuitenkin tuntui, että poika on joutunut hyppimään entistä enemmän, mutta mitään jumeja ei pojasta löytynyt. Ihanaa!
Sovittiin, että elokuussa mennäänkin sitten taas ihan porukalla ja Lemmykin pääsee hierontaan.
Seuraava viikonloppu vietettiinkin sitten ihan tarkoituksella ilman mitään treenejä: vaelleltiin metsässä
ja nautiskeltiin lämmöstä takapihalla.
Niinhän siinä sitten kävi, että meille tulikin kaiken kaikkiaan kahden viikon tauko treeneistä!
Kummallakin viikolla tein pitempää päivää ja olin kotona niin myöhään, että aikaa ei oikeastaan jäänyt kuin iltakahvien juomiseen ja poikien kanssa iltalenkkiin.
Toisella viikolla päivätkin olivat jo niin kuumia, että isäntä joutui lyhentämään jopa päivälenkkien pituutta, joten ei ollut puhettakaan, että olisin lähtenyt saunomaiseen ulkoilmaan tekemään jälkeä tai leikkimään edes damin piilotusta koiruleiden kanssa.
Hissun elämään eivät treenaamattomuus ja yleinen tylsyys mitenkään vaikuttaneet, mutta Lemmyllä sen sijaan alkoi ilmetä satunnaista hännän jahtaamista ja yleistä hohhailua. Iltalenkinkin jälkeen Lemmy istui vieressäni pää polveani vasten syyttävästi silmiin katsellen ja huokaili: jotain tarttis tehdä!
Viime viikonloppuna oli jo ihan selvää: elämä on tylsää kummallakin karvakuonolla. Vielä iltalenkkien jälkeenkin sohvalla neulovaa emäntää painostettiin henkisesti: vielä on valoisaa - eikös jo mennä???
Maanantai meni vielä töissä, mutta tiistaina taas taivaat aukenivat: kävin poikien kanssa tekemässä pikatreenit (30 minuuttia). Jonkinlaista radan pätkää oli valmiina:
Treenilistalla oli kolme asiaa, joita piti Hissun kanssa treenata:
* saksalainen - kahdessa viikossa oltiin taas unohdettu lähes kaikki! Hissu haukkui kovaa ja korkealta, kun minä sekoilin kahden koipeni kanssa. Saatiin tehtyä onneksi loppuun vielä onnistuneitakin suorituksia.
* "kauko putket" - eli taas kerran alettiin harjoittelemaan, josko saisin Hissun ohjattua putkeen niin, että minun ei tarvitse kultsua saatella ihan putken suulle saakka. ONNISTUTTIIN HIENOSTI! Tehtiin radan pätkää niin, että hyppyytin Hissun ensin renkaan ja yhden tavis hypyn yli - stoppasin menoni viimeisen hypyn kohdalle ja ohjasin siitä Hissun taaimmaisena olevalle putkelle. Samaa tehtiin tuossa radan etuosassa olevalla putkella: sievästi A-esteelle, kunnon kontaktit ja sitten putkeen.
* takaakiertoja hypyille: näin tiistaina ennen salille lähtöä viikkoradan pohjan ja siinä olevat hirvittävät pyöritykset esteiden ees&taas. Olin paniikissa: mitenkä minä Hissun oikein edes saan ohjattua hyppäämään esteen takapuolelta? Ei muuta kuin aiemmilta kursseilta tuttu neljän hypyn neliö pystyyn ja harjoittelemaan. "Kierrä-hyppää"-käskyllä mentiin ja minun kaksi aivosoluani etsivät toisiaan: olen minä jotain muutakin joskus osannut!? Plääh!
Lemmyn kanssa lähes vapaata höntsää eli valmiina olevaa radan pätkää niin, että Lemmy saa tehdä lemppareitaan: paljon putkea ja A-estettä. Lemmyn biorytmit olivat taas kohdillaan: vauhti hölköttelyä, mutta kaikki hypyt tehtiin nätisti. Fiilisteltiin takaa kiertoja. Hallilla oli meidän lisäksi pari työmiestä hallin päätyovea korjaamassa, mikä tietysti Lemmyä kovasti kiinnosti: milloin vain sedät olivat näkyvissä, Lemmy jäi A-esteen päälle pällistelemään setiä. Minä annoin pojan tönöttää esteellä ja kytätä: katsoa saa, mutta ei haukkua. Mukavaa oli: Lemmyn kanssa pääsee aina kaikessa rauhassa miettimään ohjauksiaan, meno on yleensä sen verran verkkaista.
Eilen keskiviikkona oli viikkotreenit: huhhuh!
* kauempaa putkeen ohjaukset eivät sujuneet lainkaan niin kuin omissa treeneissä: Hissu keskittyi minun käskyttämiseeni tai meni putkeen väärältä puolelta - lisää treeniä: selkeitä käskytyksiä!
* hyppyjen ohjaukset ihan hukassa ja unohtelin radalla minne pitäisi seuraavaksi mennä - plääh!
* A-esteellä muistin kontaktit, mutta en enää erillistä vapautussanaa.
Olin taas niin ajatuksissani, että en edes muista - toivottavasti Hissulla oli edes hauskaa?!
Vaihdoin pari sanaa satunnaisen treenikaverinikin kanssa: kehui, että ollaan keväästä Hissun kanssa kehitytty paljon - lämmitti sydäntä! Olisin halannut, jos olisin kehdannut. Pohjamudissa uidessa kaikki pelastusrenkaat ovat tervetulleita!
Tänään olisi edessä neljännet möllit Keskisuomalaisten (Keski-Suomen kennelkerho) järjestäminä. Vielä ollaan kovati menossa - saa nähdä miten emännän ja koiran käy.
Palataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti