sunnuntai 23. marraskuuta 2014

23/11/2014: Kuurankukkia ja hyvästejä


Huomenta, huomenta!

Ajatella - kohta saadaan hyvästellä taas yksi marraskuu. Tämän marraskuun aurinkoisien päivien lukumäärän pystyy laskemaan yhden käden sormilla,  mutta onneksi saimme edes yhden aurinkoisen lauantain ja minun oli pakko jalkautua heti aamusta koirapoikien ja kameran kanssa metsään...


Siellä sitä sitten eufoorisena tallusteltiin tuhansien jäätimanttien peittämässä metsässä...
Välillä koirapojat istutettiin polulle poseeraamaan...


Ja koirapoikien suhatessa metsässä omiaan minä pysähtelin kuvailemaan kuurankukkaisia maisemia...


Pimeimpiä, vesisateisia marraskuun iltoja ollaankin sitten käytetty antaumuksella treeneihin.
Lemmyn kanssa ollaan aktiivisesti käyty sunnuntai-iltaisin keskariveskarien toko-tunneilla, viime torstaina aloiteltiin RallyTokon peruskurssi ja Hissun kanssa viikottaiset agi-harkat jatkuvat - vaihtelevalla menestyksellä - ja yhteen extra kuukausivalmennukseenkin ollaan ehditty mukaan.
Viimeisen viikon aikana on hiipinyt mieleeni, että pitäisiköhän johonkin väliin ottaa IHAN OIKEASTI pari treenitöntä viikkoa ja keskittyä olennaiseen eli pyhittää arki-illatkin otsalampullisiin metsälenkkeihin, mielen ja nenän virkistämiseksi esim. damin piilottamisiin ja nyt kun on vielä mahdollista, jäljen tekemiseen Lemmylle? Tykkään kovasti treenata koirapoikien kanssa ja itse nuo karviaisetkin jo treenihallia lähestyessämme ilmoittavat suurenmoisella itkukaartilla ja hännän heilutuksin, että jee - treeneihin.
Mutta mitä vikaa on kotikoiran elämässä ja kotoilevassa emännässä? Kannattaisikohan sitäkin kokeilla?! Kokeillaan vaan - nyt vaan täytyy katsoa kalenterista mihin väliin se kokeilu mahdutetaan ☺  

Lähes viiden vuoden ajan olen suunnannut metsäretkemme läpi läheisen hakkuuaukun, joten arkistoista löytyy varmaan kymmeniä valokuviakin aukusta vaihtelevissa keleissä ja eri vuodenajoissa.
Lokakuun lopulla huomasin aukun idän puoleiselle sivulle vedetyn huomionauhan, mutta en siihen kiinnittänyt sen enempää huomiota. Seuraavalla aukulle suuntautuvalla lenkillä uteliaisuus voitti ja kävin vähän tutkailemassa nauhan tarkoitusta. Kuin tyhjästä sinne oli ilmaantunut kaksi tienpätkää, jotka loppuivat juuri ennen aukkua. Epäuskoista tuijotusta ja kirosanoja! Kotiin palattuamme kiireesti googlettamaan - toden totta: vuoden sisällä rakkaan aukkumme täyttävät omakotitalot!!!

Oli pakko päästä siis vielä kerran kuvailemaan:
 


 Kohta tämä kaikki on vain bittisiä muistoja - vielä viimeinen vilkaisu ja hyvästit...

Lisää kuvateksti

Etsintäkuulutus: 

etsitään vapaa-ajan käyttöön, lähinnä höntsäämiseen, kuvailemiseen ja kivillä istumiseen, soveltuvaa hakkuu-aukkua. Mielellään mahdollisimman pienellä ihmis- ja käärmepopulaatiolla. Sijainti noin kymmenen kilometriä Jyväskylän keskustasta. Kaikki vaihtoehdot huomioidaan!

Nyt nenä kohti joulukuuta ja uusia aukkuja...
Tsau!