sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

22/7/2012: Kaikenlaista lomailua pukkaa

No moi moi - juuri kotiduttu juoksujalkaa Hissun kanssa iltalenkiltä sadetta paeten. Niinhän se sitten meni, ettei tämäkään päivä sujunut ilman sadetta... Onneksi ilta-aurinko kuitenkin tekee tepposiaan takapihalla kuin ilkkuen jatkuvasti kovenevaa sadetta ja houkuttaa kuvailemaan...







Ja mikäs tässä on kuvaillessa: 5 viikon kesäloma alkutekijöissään ☺

Nämä ensimmäiset 10-päivää elellään saikkarilla olevan Lemmy-kullan ehdoilla. Perjantainen strerilisaatio meni hyvin ja onneksihan tämä oli helpompi leikkaus kuin Hiskillä, jolta poistettiin ne piilokivekset ja lääkärisedän piti tehdä melkoisia kaivauksia niiden löytämisekseen. Lemmylle tehtiin parin sentin viilto kiveksien juureen, jota kautta siemenputket katkaistiin ja kivekset otettiin pois - vain rypistyneet kivespussit jäivät talteen. Tällä reissulla myös Lemmyn kaunis Hollywood hymy jäi historiiaan, lääkäri poisti nyt samalla ylhäältä katkenneen kulmahampaan.
Uusimmassa Koiramme-lehdessä olikin artikkeli sterilisaatiosta, mutta aika ohkaiseksi anti jäi ja luonnollisesti sävykin oli lähes kielteinen.
Ensimmäisen päivän Lemmy oli aika pihalla ☺ Yritimme pitää koiralla kauluria, mutta kyllä se oli niin onnetonta touhua, että illalla vaihdomme koiralle päälle jo isännän vanhat kalsarit. Illalla vielä puin koiralle kaulurin nukkumaan mentäessä ja majoittauduin itse olohuoneen lattialle patjoineni. Vielä puolen kolmen aikaan yöllä koira seisoi keskellä olohuonetta "tötterö" eli kauluri vasten  lattiaa huojuen puolelta toiselle. Sydän ja hermot eivät kestäneet tilannetta: otin kaulurin pois ja kävimme vielä viimeisen kerran yöpissillä ja puin koiralle taas kalsarit jalkaan. Koira asettui pesäänsä minun viereeni nukkumaan ja minä jätin käteni koiran kankun päälle, jotta heräisin jokaiseen asennon vaihtamiseenkin ja olisin pystynyt kieltämään kaiken leikkaushaavaan kohdistuvan mielenkiinnon - koira oli kuitenkin niin väsyksissä, että minun välillä heräillessäni käteni oli yhä kankun päällä ja koira oli muuttumattomassa asennossa. Näyttäisi, että Lemmyä onneksi enemmänkin harmittaa etutassusta tipan takia ajetut karvat, kuin mitä takapuolelle on tehty.
Eilen lauantaina kävin jo koiran kanssa hihnalenkin korttelin ympäri ja koira voi mitä mainioimmin.
Tänään päivälenkillä ei ainakaan vielä leikkauksen vaikutuksia näkynyt tai sitten vaikutus näkyi ylimääräisenä matchoiluna: jokaisen pissin jälkeen nurmikko ja sora lensivät entistä vauhdikkaammin kuopimisesta, sille ainokaisellekin vastaantulleelle koiralle piti ärhennellä oikein miehuuden tunnossaan ja nuuskutus (jos se vain on mahdollista) oli vieläkin intensiivisempää.

On ollut tosi mielenkiintoista seurata koirapoikien käytöstä: Hissu pelkäsi tavattomasti kaulurillista Lemmyä ja vaikka kaulurikin on otettu pois, Hissu ei oikein tohdi mennä lähellekään isoveikkaa. Pari suloista lipaisua on annettu, mutta muuten kumpikaan ei ole tehnyt edes elettä normi könästämisen aloittamiseksi.
Pahinta oli, kun Hissu pääsi isännän kanssa takapihalle palloleikkeihin ja Lemmy katseli onnettomana takaoven ikkunasta touhua...

Tosiaan, nyt ollaan ihan hissukseen viikon verran ja lenkitämme koirat erikseen. On ollut kyllä tosi ihana tehdä Hissun kanssa metsälenkkejä ihan kahdestaankin. Alkupuoli lenkistä meneekin yleensä keppien etsimisessä, kuskaamisessa ja noutamisessa ja loppu puoli sitten vedetäänkin henkeä tai paras löydetyistä kepeistä muuten vaan seuraa suussa koko loppu lenkin ajan. Hissu on kyllä todellinen sulopupu!!!

Ajattelin panostaa osan lomastani Hissun kanssa "kansan pariin jalkautumiseen" eli tavoitteenahan olisi, että saisimme Hissulta rapistettu viimeisetkin halut haukahdella vieraita ihmisiä nähdessään. Tosi hyvin ollaan edettykin, mutta nyt kun on aikaa ja halua, niin yritetään vielä intensiivisemmin. Koira on jo nyt nämä loman ensimmäiset päivät ollut aina mukanani etupihalla puutarhatöissä, uuden lipaston putsauksessa ja muussakin mahdollisessa. Pihassa kulkee kuitenkin jonkun verran ihmisiä, joten kotioveltahan on hyvä aloittaa! Edetään siis ihan saman kaavan kanssa kuin mitä tein Lemmynkin kanssa ensimmäisenä kesänä ja hyvin koira tottui.

Loppuun on ihan pakko laittaa kuva potilas Lemmystä!

Paranemisiin!



sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

15/7/2012: Agilityn iloa ja parturointeja

Huomenta, huomenta! Kierretty juuri ihana aamulenkki metsässä kera koirapoikien ja kaikkien järjen kuiskuttelujen vastaisesti Lemmy oli minulla taas irti. Ilmeisesti nyt kuitenkin on taas rauha maassa juoksuisten narttujen suhteen, koska napanuora on palautunut normaali pituuteensa eli koira ei katoa näköpiiristäni metsässä - Ihanaa! Viikolla jo teimme lyhykäistä metsälenkkiä niin, että kummatkin koirat olivat hihnassa ja olihan se aika tylsää, vaikka lainpykälien mukaan niin meidän pitäisikin aina lenkkeillä. Ei lenkistä paljon koirille iloa ollut ja nuuskuttelu / Hissun hännänheilumiset pysyivät tosi minimissä - kotiin tullessa oli meillä kaikilla varmaan samanlainen olo, kuin lenkillä ei olisi käytykään... Plääh!

Aikataulut alkaa nyt pukata päälle todenteolla: ensi perjantaina on Lemmyn sterilointi. Minulla oli tarkoituksena ehtiä vielä parturoimaan pojat ennen leikkausta ja Lemmykin sairauslomaa ja paniikkihan siinä iski kun katselin ensi viikon sääennustuksia: sadetta joka päivälle. Eilinen aamu aloitettiinkin sitten heti Lemmyn pesemisellä, Hiskin ehdinkin pestä jo viikolla. Iltapäivällä parturoin Hissun pergolassa - kolmeen otteeseen kyllä pieni pisarointi ajoi meidät sisälle, mutta onneksi en antanut periksi, joten kolmannella yrittämisellä pääsin parturoinnin aloittamaan puolipilvisessä säässä. Heti viimeisten partakarvojen ajelun jälkeen vettä alkoi tulla kaatamalla ja niinpä keli laittoi muuten aina niin rauhallisen emännän siirtelemään tassujaan melkoista vauhtia, jotta sain haalittua kaikki tirmmerit, jatkojohdot ja muut välineet sisään turvaan.
Illalla oli sitten Lemmyn vuoro. Tulin kotiin seitsemän jälkeen ja aurinko helotti täydeltä taivaalta, emännän naama loisti hymystä: ei muuta kuin trimmeri ja muut tarvikkeet kainaloon - ehdin takaovelle kun kesän pahin sakekuuro yllätti. Kimpsut ja kampsut mukana oli siis pakko suunnata suoraan vessaan - plääh! Tälle päivälle jäi vielä Lemmyn etutassujen parturointi, eli se kaikista pahin vaihe: koira arastaa tassuja tosi paljon, joten taistelujen päivä on luvassa. Kovasti elättelen toivetta, jotta pääsisin vielä pergolaan jatkamaan: olisi enemmän valoa ja tilaa.

Voi - maanantaina päästiin vielä viimeisen kerran koko joukolla Muuramen henga-agiin: tehtiin pari eri pienimuotoista rataa ja tällä kertaa taas niin, että kentällä oli ainoastaan yksi koirakko kerrallaan ja muut odottivat vuoroaan pihan ulkopuolella. Ihanaa! Aloittelin aina Lemmyn kanssa ja jatkoin Hiskin.

Radat:

 pujottelu pitkänä versiona, kolme hyppyä viuhkassa, pujottelu ja putki
putki, pujottelu pitkänä versiona, kolme hyppyä viuhkassa ja putki suorana

Lemmy oli innosta piukeena! Ensimmäisessä hypyssä koira mietti tuttuun tapaansa taas kymmenisen sekunttia menisikö vai ei, mutta sitten mentiin ja vauhdilla. Toisella radalla taas tehtiinkin sitten taas kaikkea muuta "askaretta": tähän asti niin pelottavan kamala kouluttajamme olikin yhtäkkiä koiran mielestä aivan ihku ja ensimmäisenä ennen radan aloittamista koiran piti käydä pitämässä sadetanssi kouluttajan ympärillä. Hyppyjen jälkeen koira piti parin minuutin juomatauon ennen putkea olevalla lätäköllä ja pujottelussakin piti nuuskutella vähän jokaisen kepin välissä. Mutta ei haittaa: Lemmy tykkäsi taas tehdä ja emännän sydän melkein suli onnesta.
Hissun kanssa alkutohinat menivät plörinäksi: koira oli taas niin innoissaan, että pomppi pupuloikkia ympärilläni eikä putkeen meno ollut tämän päivän kiinnostavimpia asioita. Alkukankeuden jälkeen kaikki meni mainiosti: koira nautti ja emäntä nautti ☺

Perjantaina käytiin Hissun kanssa vielä agilityn alkeiskurssilla pyörähtämässä - nyt sitten meillä alkoikin kuukauden tauko. Tehtiin itsenäisesti A-estettä, pussia ja pujottelua sekä kouluttajan kanssa pituutta sekä ensimmäistä kertaa rengasta, joka oli nyt ripustettu metallikehikon varaan aivan kuin sitten kilpailuissakin. Vettä tuli kuin Esterin p*****stä, mutta onneksi olimme jo siinä vaiheessa saaneet Hissun kanssa tehtyä nelisen kertaa A-esteen, jota ei voinutkaan enää tehdä - sen verran vesi liukasti esteen. Tyytyväisenä voin todeta, että kaikki meni taas tosi hyvin! A-este tuntuu nyt olevan Hissun suuri suosikki: vauhti on koiralla niin kova, että minun täytyy toppuutella koiraa alastulovaiheessa, jotta vahinkoja ei satu.

Mutta nyt aamukahville ja jatkamaan Lemmykin parturointihommia - aurinko paistelee ihanasti ja sateesta ei ole vielä tietoakaan - pitäkää peukkuja!

Takapihan höntsäykset odottavat...





tiistai 10. heinäkuuta 2012

Mustavalkomaanantai: 125 haaste: HERKKÄ

Tällä kertaa mustavalkomaanantaissa oltiin hyvin herkissä tunnelmissa, kun aiheena oli HERKKÄ:  

HERKKÄHETKI












 Lemmyn viikottaisiin tehtäviin kuuluu pikkuveikan korvien puhdistaminen
- on siihen puhdistettavalla haluja tai ei, putsaaja ainakin keskittyy työhönsä hellän määrätietoisesti...


Täältä lisää muiden kuvia:
http://mustavalkomaanantai.blogspot.fi/2012/07/mustavalkomaanantai-125.html

lauantai 7. heinäkuuta 2012

7/7/2012: Agilityn alkeita: hengaa ja Hissun perusteita (6&7)

Aivan ihana aamu! Heräilin tuossa puolikahdeksan pintaan ja poikkeuksellisesti keittelin heti kahvit ja tassuttelin koirapoikien kanssa puutarhaan aamukahville. Niitä harvoja aamuja kun heti aamusta tarkenee istuksia T-paidassa takapihalla.

Meillä on ollut taas vipinää agi-rintamalla! Viime perjantaina ja eilen oltiin Hissun kanssa taas agilityn peruskurssilla ja paljon tuli uutta:

* puomi - eli se hirvitys mitä kauhistelin livenä siellä SM-kisoissakin. Hissua vähän jänskätti heiluva ja huojuva hökötys, mutta jo toisella kerralla innostus selätti pelon. Viimeiset kerrat mentiin sitten jo hölkällä ja häntä heiluen. Olin tosi ylpeä kaverista! Ohjaajakin kehui kovasti Hissua ja emäntä loisti ☺

* keinu - eli se toinen hirvitys, jota jo kerran treenattiin Eija-tädin kera omalla hallivuorolla ja joka alkoi jo heti alusta mennä vinoon: Hissu näytteli hampaita ja oli muutenkin sitä mieltä, että kuka koskee koiraan, saattaa joutua kokemaan hampaittenkin hipaisun. Varoittelin jo heti ekalla treenikerralla ohjaajaa, että meillä on tosi huono kokemus keinusta. Nyt kuitenkin kaikki meni mainiosti: keinua oli kuitenkin helpotettu niin, että keinun laskeutuva osa ei mennytkään suoraan maahan asti vaan heijasi alla olevaa metrin korkuista pöytää vasten. Tehtiin 2 kertaa 4 kerran treeniä ja tässäkin ensimmäisen epäröivän kerran jälkeen Hissu alkoi taas tykätä jutusta ja viimeinen kerta mentiin vauhdilla! Tosi hienoa.

Vanhojakin asioita treenailtiin: triplaesteitä, pujottelua ja hyppy-putki yhdistelmää.

Keskiviikkona päästiin taas koko perheen voimalla Muurameen henga-agittamaan.
Tein aina ensin Lemmyn kanssa ja sitten Hiskin. Isäntä toimi koiratolppana ja tiimin huoltajana.

Treenailtiin:

* triplahyppyjä + pussia: eli ensin kolme estettä ja sitten pussi.

Lemmylläkin oli taas iloa mukana! Esteet olivat tosi korkeita ja Lemmy miettikin hetken esteen takana mennäkö vai ei, mutta sitten mentiin ja lujaa. Pussiahan me ei Lemmyn kanssa ikinä ehditty oikein oppia, mutta nyt jo päästiin niin pitkälle, että koira menee pussiin ja minä raottelin pussin toista päätä ihan, ihan pikkaisen, jotta koira rohkaistui ja uskalsi juosta pussin läpi.
Hissun kanssa meni hienosti, tosin koira oli juoksemassa luokseni jokaisen esteen välissä, mutta sain ohjattua koiran kuitenkin hyvin seuraavalle esteelle. Hissun kanssakin oli pussilla käytössä pieni kurkistusaukko pussin suulla ja sillä me mainioisti saatiin pussikin tehtyä.

* pujottelu - tämähän on meille jo vanhaa tuttua. Lemmyn keskittymiskyky vähän oli hakoteillä, mutta saatiin tehtyä, vaikka vauhtia meillä ei ollutkaan - joku ihana tyttö oli taas ilmeisesti ollut tekemässä ennen meitä ja jokainen sentti pujottelukeppien välistä piti haistella tosi tarkkaan - onneksihan ihanainen tyttökin oli tehnyt saman pujottelun, joten haju johdatteli Lemmynkin tekemään radan oikein, vaikka emännän namit eivät tässä vaiheessa voineetkaan yhtään vähempää kiinnostaa ☺ Hissulla ja minulla alkaa jo olla vähän tekemisen makua - koira ilmiselvästi tajuaa mitä ollaan tekemässä ja ohjailee jo tosi hyvin itseään pujottelukeppien välitse. Nyt vain minun pitäisi saada enemmän itseluottamusta ja alkaa vähitellen karsia käsillä ohjailua ja luottaa pelkästään ääneeni.

Olipa tosi hieno treenailu viikko: kelit olivat mitä parhaimmat, lämpöä lähes tasaisesti +23, eli juomataukoja pidettiin runsaasti ja muutenkin kaikki tauot seisoskeltiin varjossa.
Ei voisi kesäiltoja paljon rattoisammin viettää - paitsi tietysti takapihalla loikoillen ☺




keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Alkukirjainhaaste: RO-alkuinen suomenkielinen sana

ROSKIS tai oikeammin koirankakkaroskis
- mikään ei voi ilostuttaa enempää kahden kädenlämpöisen kakkapussin kanssa vaeltavaa emäntää kuin koirankakkaroskis...



Tätä ei voinut nauramatta katsoa ja oli pakko palata paikalle vielä kameran kanssa: 
olen tiennyt, että monen mielestä ei voi olla pahempaa olemassa kuin koirankakka, mutta eiköhän tämän koirankakkaroskiksen ohittavien ihmisten suojelemisessa ole vähän liioiteltu, kyseessä ei kuitenkaan ole ydinjätteen loppusijoituspaikka... ☺





Täältä lisää kuvia:
http://alkukirjaimet.blogspot.fi/2012/07/haaste-64-ro.html 

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Mustavalkomaanantai 124. haaste: YLÖSALAISIN

Tällä kertaa mustavalkomaanantaissa oltiin ihan nurinkurin, kun aiheena oli YLÖSALAISIN:  

UIMASSA
























Tulipa hurja kuva! Näyttäisi, että ollaan jään alla sukelluspuuhissa, mutta totuus on toinen:
toinen koira raahaa toista vetolelulla mitä kauneimpana ja lämpimämpänä heinäkuun päivänä halki takapihan nurmikon...





Täältä lisää muiden kuvia:
http://mustavalkomaanantai.blogspot.fi/2012/07/mustavalkomaanantai-124.html