Pakkasesta päivää!
Tämän talven ensimmäiset pakkaset ovat alkaneet ja niitä onkin sitten riittänyt jo pari viikkoa.
Viime viikonloppuna nautiskeltiinkin isännän kanssa vielä ihan inhimillisistä pakkaslukemista - 15 astetta, joten päästiin vielä ihan mukavasti tekemään kunnon lenkkiäkin.
Tämän talven "tassujen nostelu pakkasraja" näyttäisi menevän Hissulla 15,5 asteessa ja Lemmyllä 18 asteessa, joten alkuviikosta lenkit lyhenivät kiristyvän pakkasen takia vain pikaisiin pihalla piipahtamisiin. Alkuviikon lomapäivät sitten vietettiinkin lokoillen...
Pelkkää makoilua eivät meidän pakkas-päivämme ole olleet: ollaan laitettu nenät hommiin - omenan palojen piilottelua ympäri huushollia ja raksupullot käyttöön. En tiedä johtuuko uudenvuoden lupauksesta vai omien biorytmien kohdalleen asettumisesta, mutta nyt myös tokokärpänen pureskelee varpaitani päivittäin ja ollaankin palailtu treenailemaan vähän rallittelua ja tokon jäävejä pienen keittiömme katveessa. Eritoten seisomista ollaan joka ilta harjoiteltu ja jo viikon harjoitelun jälkeen ainakin Lemmyllä käsky alkaa vähitellen taas aktivoitumaan. Olen tässä jo tsuumaillut, että mihinkähän kohtaan pientä taloamme saisin viriteltyä edes pienimuotoisen ruudun, jotta voitaisiin sitäkin palautella mieliin.
Täytyy myöntää, että pikkuisen nämä pakkaset jo alkavat riittämään: on yhtä tuskaa katsella ikkunasta ulos kaunista lumen kuorruttamaa luontoa, paistavaa aurinkoa ja todeta, että pihallehan pääsee, mutta pitäisi lähteä ilman karvakamuja - Plääh!
Varsinainen haastehan näissä pakkasissa on ollut Hissun lämmittäminen agitreenejä varten sekä viime torstaista hierontaa varten. En tiedä olinko nyt niin kamalan fiksu, mutta isännälle loistin ylpeydestä kun keksin piilotella palloa pakastuneeseen pihaan ja Hissu pääsi sitä sitten innolla etsimään. Toivoin todella, että reilun kymmenen minuutin etsinnät lämmittävät koiran tarpeeksi - sen verran menoa ja meininkiä etsinnässä kuitenkin on, että tassuja ei ehditä jäädä nostelemaan palelemisen takia.
Eilen päästiin taas Hissun kanssa agin kk-valkkaan - messevää oli! Hissun viretaso vain tahtoo pompata vähän liian ylös ja emännän komentaminen vie melkoisesti mussukan keskittymiskyvystä. Onneksi näissä kk-valkoissa valkka-aikaa on vähän enemmän ja treenit tehdään kahdessa osassa, joten ensimmäinen osio yleensä uuvuttaa mussun äänijänteet ja tekemiseen keskittyminen vaimentaa komennushaukun, joten toinen osio saadaan aina vedettyä paremmin - joskus jopa ilman komentelua.
Eilen teemana oli vauhti, joka valitettavasti meiltä kyllä taas eilen puuttui. Radan piti olla sen verran helppo, että vauhdin nostamisen piti olla helppoa, mutta kyllä minulla taas vauhti pysähtyi ohjaustekniikan puutteellisuuteen. Onneksi sentään loppusuoralla saatiin vähän vauhtia aikaiseksi ja päästiin naatiskelemaan! Viimeisellä osiolla rimakorkeuskin pidettiin meille ihan huipussaan eli 55 senttiä ja hienosti Hissu näistä hirveistä korkeuksistakin vain selviytyi. Valmentajan kanssa sovittiinkin, että nyt varmaan on oikea aika kivuta kaikissa treeneissä maxi-korkeuksien käyttöön vaikka minusta se jotenkin tuntuukin hurjalta. Miten kummassa minun pikkuinen mussukkani voi olla maxi-koira - mutta niin se vain on.
Ei auta - nyt on pakko vähän jalkautua ja lähteä edes pienen pieni lenkki tekemään tuonne metsään. Katsotaan saanko minä ketään mukaan ☼
Palellaan!
ps. Hehee - ei tarvinnut yksin lähteä!
