sunnuntai 26. elokuuta 2012

16/8/2012: Alkuja&loppuja: agilitya, jälkeä ja elämän pieniä iloja

HuhHuh, kotiduttiin juuri koirapoikien kanssa metsäiseltä iltalenkiltä - ihana kesäinen sää ja mukava karvainen seura laittoivat emännän itsensäkin laittamaan lenkillä paikoin jopa juoksuksi ☺
Ja mikä parasta, saatiin olla taas ihan kolmistaan, ei ristin sielua missään näkyvissä.

LOPPUJA

Tänä aamuna heräiltiin sumuiseen, viimeiseen lomapäivän aamuun.


Viisi viikkoa meni kuin hujauksessa - varsinkin tämä viimeinen viikko!

Tiistaina käytiin vielä viimeinen kerta Lemmyn jäljen jatkokurssilla. Minä tein vielä tälläkin kertaa jäljen ja pisimmän jäljen teinkin kuin mitä ikinä: Lemmy nuuskutteli menemään kuin juna isännän ohjauksessa kokonaiset parikymmentä minuuttia. Lisäilin tiukkoja mutkia, peräti viisi tien ylitystä ja pyristelin pahimmista löytämistäni puskista läpi. Ensimmäistä kertaa lisäiltiin myös häiriöjälkeä, eli sekä kouluttaja, että minä kävelimme tehdyn jäljen yli - kouluttajan häiriöjälkeä koira lähtikin seuraamaan ja itkeskeli hetken turhautumistaan, ennen kuin löysi taas oikean jälken. Kyllä me kehuttiin koiraa!
Nyt ollaankin sitten ihan omillamme! Ohjeeksi saatiin vähennellä entistä enemmän raksuja jäljeltä, pidentää jälkeä entisestään ja houkutella muitakin ihmisiä tekemään jälkeä koiralle.

Perjantaina lopeteltiin Hissun kanssa agilityn alkeet kurssi. Sekä edellisenä perjantaina, että nyt päästiin, tekemään vielä yksittäisiä esteitä itsenäisesti (A-este, pujottelu, pussi, pituus, muuri ja rengas) sekä kouluttajan kanssa nyt perjantaina puomia. Kouluttaja tsekkasi muutenkin missä olemme menossa pussissa ja renkaassa: minä sain ohjeet aloittaa esteiden suorittaminen yhä kauempaa sekä ohjeistaa Hissua selvästi käsi merkein - pussissahan meillä ei tahtonut omatoimisesti oikein sujua, koska töhötin ohjauksessa jotenkin ja Hissu seurasi minua pussin ohi...
Haikeat hyvästit siis alkeille!

ALKUJA

Joo, perjantaina oli viimeinen kerta agilityn alkeita ja torstaina päästiin jo maistamaan Hissun kanssa agilityn jatkokurssi 1:n antia (koiran ohjaaminen). Katsoin juuri kalenterista, että Lemmyn kanssa kävin samoisen kurssin vasta vuoden vaihteessa ja nyt jo minusta TAAS tuntui, että emäntä ei kyllä tästä selviä.
Harjoiteltiin taas niitä vanhoja tuttuja: valsseja, mäkelöitä ja sylkkäreitä. Näin ensimmäisellä kerralla harjoittelimme koiran kanssa vielä ilman esteitä, mutta ensi torstaina tanssiaskeleet pitäisikin sitten jo sujua esteiden kera - huhhuh!
Saatiin kotiläksyksi opetella sylkkäriä, mutta muidenkaan ohjausten opettelu ei ollut kiellettyä ☺

ELÄMÄN PIENIÄ ILOJA

ei ikinä puutu kun saa jakaa arkeaan näiden karvakorvien kanssa!
Extra-kivana päästiin eilen lauantaina  Lemmyn kanssa osallistumaan poikkeuksellisesti kahdestaan Veskaritreffeille. Olipa muuten outoa kun puolet perheestä puuttui!
Minua jänskätti vähän, että joko Lemmyssä näkyy yhtään leikkauksen vaikutuksia lähinnä tyttörintamalla... Voi kuinka koira nauttikaan päästyään taas juoksemaan kamujen kanssa metsään - ja koira oli nyt  ensimmäisenä järvessäkin lotraamassa ja minä ihmettelin, että minkä vaihdokin oikein olen saanut. Normaalisti Lemmyhän ei edes houkuttelemalla tassujaan kastele, mutta siellä se nyt ensimmäisenä viipotti ja vei joukkoa rantakaislikkoon. Vasta taukopaikalle saavuttaessa Lemmy ihastui taas yhteen ihkuun mustaan perrotyttöön ja valitettavasti minä sain ottaa pojan pariin otteeseen jäähylle rauhoittumaan. Onneksi tyttö oli kipakkaa sorttia ja Lemmy sain tuntea nahoissaan liialliset lähentely yrityksensä.
Loppumatkan Lemmy sitten kulkikin minun kanssani - emäntä loisti ylpeydestä: koira kävi välillä jälkijunassa tulevia koirakamuja moikkaamassa, mutta heti vislauksen kuultuaan palasi luokseni.
Voi - mukavaa oli!!!

Mutta nyt sauna kutsuu - täytyy pestä lomajämät ihan virallisesti pois ennen arkea...
Palaillaan!

Ohessa vielä tunnelmia veskaritreffeiltä


Lemmyn ihku tyttö löysi kepin...


Mustavalkomaanantai 127. haaste: HYLLY/HYLLYLLÄ

Mustavalkomaanantain 127. haaste oli tällä kertaa

HYLLY/HYLLYLLÄ


Mies kivestä - hyllytettynä - odottelemassa jo uuden kevään koittamista puutarhassa...




Käypä kurkkaamassa täältä myös muiden kuvia:
http://mustavalkomaanantai.blogspot.fi/2012/08/mustavalkomaanantai-127.html

perjantai 24. elokuuta 2012

52 kuvaa vuodessa, viikko 34: ÄÄRIVIIVAT

Voi - bongasin kesällä uuden blogin: 52 kuvaa vuodessa eli Haasta itsesi ottamaan kuva viikottain vaihtuvan aiheen inspiroimana. 
Vähän myöhässä tämänkin taan bongasin, mutta ilolla ja mielenkiinnolla ollaan mukana!!!




Varjoja verhoissa




Käy tutustumassa blogiin ja muiden kuviin täältä:
http://52kuvaavuodessa.blogspot.fi/2012/08/kuva-kymmenen-aariviivat.html#comment-form

perjantai 17. elokuuta 2012

Mustavalkomaanantai 126. haaste: KAKSI/PARI

Tällä kertaa mustavalkomaanantain haasteena oli KAKSI/PARI:

KAKSI PARIA


Kaksiparia aikaa raksuttaa...



Kurkkaapa täältä myös muiden haastekuvia:

http://mustavalkomaanantai.blogspot.fi/2012/08/mustavalkomaanantai-126.html


torstai 16. elokuuta 2012

16/8/2012: Koirahierontaa ja jälkeä (jatkokurssin 1.&2. kerrat)

IHANAA AAMUA - huomenta
Voihan nenä - oli ihana aamu! Lämpömittari näytti 16,5 astetta, pilvistä ja yöllä oli satanut vettä - kumpparit jalkaan ja koirakaverit mukaan ja aamulenkille metsään. Oli ihanaa!!! Nyt on jo tosi vaikea sanoa, että voittaako näitä hitusen jo syksylle tuoksuvia aamuja yksikään keskikesän aamu vai onko kyse mielumminkin siitä, että mieli ja kroppa alkaa jo valmistautua sen oikean syksyn tuloon... Tänä aamuna ei kaivattu siis hitustakaan auringonpaistetta, ampiaisten pörinää... Koirapojat olivat taas elementissään: Lemmykin juoksi hulluna polkuja edestakaisin saaden pentumaisia hulluuskohtauksia ja Hissun kanssa saatiin pari tosi hyvää kepinveto matsiakin aikaiseksi... Tyytyväiset koirat = onnellinen emäntä!



KOIRAHIERONTAA
Nyt sekin ihme on sitten nähty: Hissulla kävi koirahieroja viime perjantaina täällä kotosalla. Ensimmäiseen käyntiin varattiin 1,5 tuntia aikaa ja käynti aloitettiin sillä, että kävelytin ja juoksutin Hissua tuossa parkkipaikalla ja hierojatäti katsoi Hissun liikeradat. Siirryimme sisätiloihin ja täti haastatteli minua vielä 15 minuuttia kysellen tarkemmin Hissusta ja pyytäen minua täydentämään tietoja koirasta, sen lisäksi mitä olin jo ennakkoon vastaillut varatessani aikaa (vammat, ruokailu, yms.).
Oli tosi mukava "tilaisuus": Hissua jänskätti vähän kun vieras täti istui niin lähellä, eikä tätiä oikein sitten nähnytkään koska tämä istui koiran takana - Hissu vilkuili olkansa yli aina välillä ja katsoi sitten minua varmistellen, että tämähän on o.k..
Mitään jumeja ei onneksi löytynyt! Täti käsitteli ensin Hissun takajalat ja sen jälkeen selkärangan, etutassut jätettiin vielä odottelemaan seuraavaa kertaa: etutassujen käsittelyn aikana koiran pitäisi malttaa maata kylkiasennossa rentona ja tämä ekakerta on yleensäkin koiralle kuulema niin jännä paikka, että se jätetäänkin suosiolla toiseen käsittelykertaan. Lopussa Hissun piti jo laittaa pitkäkseen - tuntui se vaan niin hyvältä kun täti hieroi ☺
Hierojatäti tuleekin meille nyt sitten tasan kuukauden päästä tästä ensimmäisestä hieronnasta eli syyskuun alussa. Silloin aika on varattu sitten kummallekin koiralle.

JÄLKIKURSSILLA
Jälkikurssi on edennyt vauhdilla ja loppuu nyt sitten oikeastaan ennen kuin on alkanutkaan: kurssille oli ilmoittanutunut meidän lisäksi muitakin, mutta nyt eivät aiokaan osallistua, joten kurssia ei jatketa vähäisen osallistujamäärän takia. Töpöksi kurssi jää, eli ainoastaan kolme kertaa viidestä toteutuu. Olen lohduttanut itseäni sillä, että koska meidän lisäksi ei ole muita osallistujia, niin ainakin me ollaan nyt saatu kolme yksityistuntia jäljestämisestä mikä on kyllä aika luksusta.
Sitten peruskurssin olen pidentänyt jälkeä tupla/triplamittaiseksi, vähennellyt raksujen jättämistä jäljelle ja ottanut käyttöön jäljen merkkaamiseen PYYKKIPOJAT. Heti kurssin alussa pyykkipoikia suositeltiinkin, mutta niin kuin tapoihini kuuluu, ensin on aina yritettävä omin keinoin. Voi minua: serpentiinit katoavat metsän väreihin, mutta valkoiset pyykkipojat loistavat jo kauas metsässä ja helpottavat tosi paljon jäljen seuraamista. Lemmy on edennyt tosi hyvin, joten nyt jälkeä jo voi tehdä joku muukin kuin minä. Huomenna onkin tarkoitus lähteä sitten testailemaan isännän jäljestämistä.
Viikolla kävimme tekemässä Lemmylle pari jälkeä näihin lähimaastoihin ja todellakin: ihmeiden aika ei ole ohi! Kummallakin kerralla jäljen keskeytti ohi kulkeva koira - Lemmy kommentoi parin sähäkän haukauksen kera ja jatkoi sitten jälkeä täysin keskittyneesti. Kouluttaja sanoi, että se ei olekaan mikään ihme, koska tuntuu, että tämä on se Lemmyn JUTTU!!!
Ensi tiistaina sitten onkin se viimeinen kerta ja nyt täytyy kerätä muistiin kaikki mahdollinen kysyttävä, jotta osaamme jatkaa tästä eteenpäin omin voimin!
Innostunut kun taas olen kyselin kouluttajalta jo vähän, että mitenkäs tästä eteenpäin, jos vain intoa riittää sekä koiralla, että emännällä. Koirakouluhan järjestää tämän jälkikurssin jatkonkin sitten taas ensi vuonna uudestaan, joten sinnehän me tietysti mennään, mutta sen lisäksi meidän kuulema kannattaisi ilmoittautua paikalliseen palveluskoirayhdistykseen ja sitä kautta pääsisimme mukaan kursseille, tapahtumiin ja löytäisimme muita lajista innostuneita. Luulen, että tämä syksy ja alkukevät me harjoitellaan omin voimin - jos ei nyt sitten ihmeitä satu ja törmäämme ko. toimintaa jo jossain muussa muodossa - ja vasta keväällä otan yhteyttä tuonne paikalliseen yhdistykseen.

Mutta muuten onkin sitten lomailtu! Metsälenkit ovat jääneet vähän vähille: kesäflunssani täytti eilen kokonaiset kaksi viikkoa ja kiusaa sen verran vieläkin, että vauhtilenkit voi unohtaa suosiolla.
Takapihalla mellestämisestä ollaan nautiskeltu, syöty vattuja ja viimeisiä mansikoita ja Lemmy on tietysti ahkerasti vahtinut tontin rajoja, vaikka emännän mielestä tästä toiminnasta voitaisiin kyllä jo luopuakin.

Nautitaan kuitenkin vielä viimeisistä lomapäivistä!

Tylsää - Lemmy ei könästä...







Sano Lemmylle, että mun kanssa ON leikittävä

Jihuu - Lemmy käynnistyi sittenkin...

Ja lopuksi lähes virallinen poseerauskuva 14.8.2012

lauantai 4. elokuuta 2012

4/8/2012: Kesän vika hengailu ja antibiotteja

No voi itku - tässä on pari viikkoa mennyt kuin vilauksessa! Edellisen kerran kirjoitellessani Lemmy loikoili jo kotona pallittomana, Lepmanin lauman kesäloma oli vasta alussa ja viimoisia henga-ageja odoteltiin...

Lemmy lokoilee edelleenkin kotosalla pallittomana ja pari päivää virtastakin on ollut ihan niin kuin ennen vanhaan. Kaikkihan ei kuitenkaan taaskaan mennyt ihan niin kuin Strömsössä, vaan jouduimme jo toissa torstaina käymään koiran kanssa taas lääkärissä: Lemmyn leikkuuhaavasta (vaikka olikin vain itikan mittainen) alkoi tihkuta verta... Meitillä olo oli taas kyllä niin kädetön kuin olla ja voi: vaikka tihkutus oli tosi pientä, minä yritin vakuutella itselleni, että näin pieneen tihkutteluun ei koira voi kuolla yhden yön aikana... Aamulla soitin heti kahdeksalta lääkäriasemalle ja sainkin ajan jo yhdeksi. Tosi pitkän ja hermostuneen aamupäivän mentyä pääsimme onneksi sinne lääkäriin ja niinhän siinä kävi, että Lemmy-kulta sain 10-päivän antibiottikuurin. Emäntä sai kunnon moitteet siitä, että kauluria ei oltu pidetty ja vaikka vannoin kautta kivien ja kantojen, että koira ei ole koskenut haavaan eikä ole tuntenut muutenkaan pienintäkään vetoa sitä kohtaan, lääkäri ei tuntunut minua uskovan vaan oli sitä mieltä, että koiran nuolemisen takia leikkaushaava oli tulehtunut. Allekirjoittanut poistui posket punottaen asemalta pilleripurkki taskussaan. Koska  kerta "opettaja" määrää, niin kotiin päästyämme laitoin koiralle kuuliaisesti kaulurin kaulaan - leikkasin siitä kylläkin kymmenisen senttiä pois, jotta koiran olo vähän helpottuisi: pahinta Lemmyllä tuntui olevan se, että se ei osannut mennä makuulle tötterön kanssa. Ja voi vinetto: koira piti kiltisti kauluria, mutta minun herätessäni seuraavana yönä puoli neljältä, reppana taas istuksi olohuoneen lattialla vaappuen puolelta toiselle.
Voi itku - ei siis muuta kuin pöksyt takaisin jalkaan!
Nyt onneksi antibiotit on syöty ja tämä ilta on jo vietetty pöksyttömänä. Huomenna pojat pääsevätkin sitten taas höntsäämään kahden viikon tauon jälkeen - saa nähdä millainen ilo siitä sitten seuraa...
Emäntä on nyt helpottunut ja hymyilee ☺

Toissa keskiviikkona käytiin tämän kesän viimeisessä henga-agissa Muuramessa. Lemmy odotteli isännän kanssa autossa ja minä pääsin taas Hissun kanssa tekemään pariin otteeseen pientä radan poikasta: putki, hyppy, hyppy, putki ja putki. Oli ihanaa!!! Emäntä sai heti läksyksi poistaa kaikki ylimääräiset "hyvä"- huudahduksen radan suorittamisen aikana ja viimeisellä kerralla ainoastaan yhden kerran suustani pääsi vahingossa innostunut HYVÄ-huuto, joten ilmeisesti se emäntäkin jotakin aina oppii. Viimeinen suorituskerta meni muutenkin tosi hyvin - jopa isäntä kehui, että suoritus oli jo näyttänyt ihan ammattimaiselta - emäntäkin oli saanut laittaa ihan juoksuksi! Lemmy oli seurannut autosta silmä tarkkana pikku-veikan suoritusta ja pientä itkuakin oli ollut havaittavissa - ihanaa intoa siis isoveikallakin riittäisi.
Ohjaaja lupaili vähän, että jos vain töiltään ehtii, järjestäisi mahdollisesti vielä kerran pari harjoituksia ennen talvea ja sehän meille kelpaisi!!!

Huomenna siis siirrymme taas arkeen, vaikka olenkin nauttinut SUUNNATTOMASTI Lemmyn saikkariaikana kummankin koiran kanssa erikseen tehdyistä lenkeistä. Lemmyn kanssa lenkit ovat tosiaan olleet tosi pieniä, mutta Hissun kanssa sitten olemmekin nauttineet sitä enemmän pitemmistä metsälenkeistä ja osittain myös jalkautumisesta kevyenliikenteen väylille: ihmisten ohitukset menevät mallikkaasti ja jo 90% muiden koirienkin ohittelusta menee paremmin kuin hyvin. Lemmyn saikkarissa oli siis ne hyvät ja huonot puolensa!

Ensi viikolla mennäänkin sitten Hissun kanssa niille ihan ensimmäisille torikahveille kahteen pekkaan!
Katsotaan miten käy!

Terkkuja!!!