Ja mikä parasta, saatiin olla taas ihan kolmistaan, ei ristin sielua missään näkyvissä.
LOPPUJA
Tänä aamuna heräiltiin sumuiseen, viimeiseen lomapäivän aamuun.
Viisi viikkoa meni kuin hujauksessa - varsinkin tämä viimeinen viikko!
Tiistaina käytiin vielä viimeinen kerta Lemmyn jäljen jatkokurssilla. Minä tein vielä tälläkin kertaa jäljen ja pisimmän jäljen teinkin kuin mitä ikinä: Lemmy nuuskutteli menemään kuin juna isännän ohjauksessa kokonaiset parikymmentä minuuttia. Lisäilin tiukkoja mutkia, peräti viisi tien ylitystä ja pyristelin pahimmista löytämistäni puskista läpi. Ensimmäistä kertaa lisäiltiin myös häiriöjälkeä, eli sekä kouluttaja, että minä kävelimme tehdyn jäljen yli - kouluttajan häiriöjälkeä koira lähtikin seuraamaan ja itkeskeli hetken turhautumistaan, ennen kuin löysi taas oikean jälken. Kyllä me kehuttiin koiraa!
Nyt ollaankin sitten ihan omillamme! Ohjeeksi saatiin vähennellä entistä enemmän raksuja jäljeltä, pidentää jälkeä entisestään ja houkutella muitakin ihmisiä tekemään jälkeä koiralle.
Perjantaina lopeteltiin Hissun kanssa agilityn alkeet kurssi. Sekä edellisenä perjantaina, että nyt päästiin, tekemään vielä yksittäisiä esteitä itsenäisesti (A-este, pujottelu, pussi, pituus, muuri ja rengas) sekä kouluttajan kanssa nyt perjantaina puomia. Kouluttaja tsekkasi muutenkin missä olemme menossa pussissa ja renkaassa: minä sain ohjeet aloittaa esteiden suorittaminen yhä kauempaa sekä ohjeistaa Hissua selvästi käsi merkein - pussissahan meillä ei tahtonut omatoimisesti oikein sujua, koska töhötin ohjauksessa jotenkin ja Hissu seurasi minua pussin ohi...
Haikeat hyvästit siis alkeille!
ALKUJA
Joo, perjantaina oli viimeinen kerta agilityn alkeita ja torstaina päästiin jo maistamaan Hissun kanssa agilityn jatkokurssi 1:n antia (koiran ohjaaminen). Katsoin juuri kalenterista, että Lemmyn kanssa kävin samoisen kurssin vasta vuoden vaihteessa ja nyt jo minusta TAAS tuntui, että emäntä ei kyllä tästä selviä.
Harjoiteltiin taas niitä vanhoja tuttuja: valsseja, mäkelöitä ja sylkkäreitä. Näin ensimmäisellä kerralla harjoittelimme koiran kanssa vielä ilman esteitä, mutta ensi torstaina tanssiaskeleet pitäisikin sitten jo sujua esteiden kera - huhhuh!
Saatiin kotiläksyksi opetella sylkkäriä, mutta muidenkaan ohjausten opettelu ei ollut kiellettyä ☺
ELÄMÄN PIENIÄ ILOJA
ei ikinä puutu kun saa jakaa arkeaan näiden karvakorvien kanssa!
Extra-kivana päästiin eilen lauantaina Lemmyn kanssa osallistumaan poikkeuksellisesti kahdestaan Veskaritreffeille. Olipa muuten outoa kun puolet perheestä puuttui!
Minua jänskätti vähän, että joko Lemmyssä näkyy yhtään leikkauksen vaikutuksia lähinnä tyttörintamalla... Voi kuinka koira nauttikaan päästyään taas juoksemaan kamujen kanssa metsään - ja koira oli nyt ensimmäisenä järvessäkin lotraamassa ja minä ihmettelin, että minkä vaihdokin oikein olen saanut. Normaalisti Lemmyhän ei edes houkuttelemalla tassujaan kastele, mutta siellä se nyt ensimmäisenä viipotti ja vei joukkoa rantakaislikkoon. Vasta taukopaikalle saavuttaessa Lemmy ihastui taas yhteen ihkuun mustaan perrotyttöön ja valitettavasti minä sain ottaa pojan pariin otteeseen jäähylle rauhoittumaan. Onneksi tyttö oli kipakkaa sorttia ja Lemmy sain tuntea nahoissaan liialliset lähentely yrityksensä.
Loppumatkan Lemmy sitten kulkikin minun kanssani - emäntä loisti ylpeydestä: koira kävi välillä jälkijunassa tulevia koirakamuja moikkaamassa, mutta heti vislauksen kuultuaan palasi luokseni.
Voi - mukavaa oli!!!
Mutta nyt sauna kutsuu - täytyy pestä lomajämät ihan virallisesti pois ennen arkea...
Palaillaan!
Ohessa vielä tunnelmia veskaritreffeiltä ♥
Lemmyn ihku tyttö löysi kepin... |