Hyvää uutta vuotta 2019!

                            Ihanaa alkanutta vuotta 2019!

Meillä vuosi vaihtui tuttuun tapaan vähävauhtisin elkein eli kotosalla - vieraspatja levitettiin olohuoneen lattialle ja ilta kuudesta yö kahteen katsottiin televisiota äänenvoimakkuus kaakkoon käännettynä ja rullaverhot tiukasti ikkunoissa. Minulla on Lemmylle vielä yksi rauhoittava tuolla jemmassa, mutta onneksi pahat aavistukseni kova paukkuisesta ja aikarajoja rikkovasta paukuttelusta eivät toteutuneet, joten rauhoittavakin sai jäädä vielä jemmaan. Kävimme aamulenkin jo ennen kymmentä - ei kuulunut paukkuja mistään!

Neljän aikaan vielä kahdestaa Lemmyn kanssa hihnalenkillä. Hihna jotenkin hämäsi kaveria, joten otti heti kotitielle tultuamme vainun nelijalkaisesta kaverista ja lähti jäljestämään. 15 minuuttia taivallettiin naapurin tien vierttä, useasta suunnasta kuului vaimeita paukauksia, mutta ne eivät Lemmyä häirinneet - kaveri ei edes reagoinut niihin, kun oli niin tohkeissaan uudesta jäljestettävästä. Jäljet katosivat metsään sen verran kauas, että hihna ei enää antanut periksi, Lemmy kääntyi kannoillaan ja lähti häntä taivastakohti sojottaen rinta rottingilla takaisin kotiin hyvin tyytyväisen oloisena itseensa - paukut eivät tässäkään vaiheessa voineet vähempää kiinnostaa. Pika-asiointi vielä metsän puolella ja sitten kotiin. Iltaruoka ja sitten Lemmy vetäytyikin nukkumaan: välillä patjan päälle jalkoihini ja välillä patjan viereen - täyttä unta aina kello kahteen yöllä, jolloin herättelimme pojan vielä iltapissille. Etäistä jylinää, mutta Lemmy jolkotteli pikaisesti metsään asioilleen ja yhtä pikaisesti takaisin sisään ja takaisin nukkumaan. Siis ihan mahtava vuoden vaihtuminen - ei olisi voinut paremmin mennä!
Mainittakoon sen verran, että Hissu nukuksi samoin koko illan, mutta kävi pari kertaa isännän kanssa pihassa pissillä paukuista välittämättä - ihanaa kun sentään toinen kavereista ei kärsi paukkeesta.

Vuosi lähti käyntiin hyvin endorfiinin huuruisissa merkeissä jo viime viikonloppuna, kun käytiin Hissun kanssa ensimmäisissä toko-kokeen omaisissa treeneissä koirakoulullamme. Minulla oli pari viikkoa valmistautumisaikaa ja tarkoituksena oli käydä vähän googlettelemassa mitä kokeeseen kuuluu yms., mutta joulukiireissä (😆 )pääsi unohtumaan - kolmeen vuoteen ei olla treenailtu tokosta kuin ruutuun menoa, mutta se ei pelaa, joka pelkää, joten selkä suorassa treeneihin. Onneksemme pääsimme suorittamaan osan osiomme viimeisinä, joten ehdin vähän saada tuntumaa mitä meidän oikein pitikään tehdä. Oli aivan mahtavaa: paikkamakuut meni täydellisesti, seuruussa päätin, että Hissuun on luotettava enkä vilaissutkaan poikaan = tuomari ystävällisesti huomautti, että kaveri vaihtoi puolta ihan itsekseen selkäni takan kaikilla suoran pätkillä, kaukoissa tuplakäsytystä, mutta kaikki muu meni ihan nappiin. Saadessani kapulan käteeni muistin, että pahus, tämähän se nyt oli se juttu mitä meidän piti Hissun kanssa harjoitella, joten Hissu katseli minua vain ihmeissään ja kapula jäi ottamatta suuhun. Hymyilytti: se kenen kanssa kapulan pitoa olin harjoitellut, oli kyllä ihan koko ruskea kaveri 😁 Kyllä meidän täytyy nämäkin ottaa johonkin väliin harjoiteltavaksi - on se vaan niin mainiota touhua = kuin paluuta ensirakkauden pariin 💓

Viime viikonlopulla myrskysi kunnolla ja lunta tuli 20 senttiä. Eilen availtiinkin polkuja sen verran innokkasti, että tänään minun reiteni olivat sitä mieltä, että lenkit tulisi suorittaa helpoimman mukaan, eli ihan teitä pitkin tallustellen. Voi - vielä on monta kilometriä talsimattomia, lumen täyteisiä polkuja odottamassa, mutta saavat kyllä odottaa ensi viikonloppuun.
Eilen availin polkua metsän läpi ja naapurin pellon poikki. Jo meno matkalla säikähdin kunnolla kun sivusilmällä näin Lemmyn jättäneet meidät Hissun kanssa polkua talsimaan ja hän itse juoksi metsäautotietä minusta vasemmalla meidän edelle keulien. Kova äänisesti käskytin kaveria takaisin luokseni ja näin kuinka kaverin pää kääntyili tiellä ensin vasemmalle ja sitten oikealle ja aivot raksuttivat, että kyllä se tuo emäntä on vähän vajaa: kahlaa lumessa kun 15 metkin päässä menee tie, joka on kovettunut täysin käveltäväksi traktorin jälkien kohdalta. Puoli minuuttia keskustelimme asiasta eli minä huusin pää punaisena, että nyt tänne ja äkkiä, ennen kuin Lemmy päätyi siihen, että kannattaa ehkä palata emännän luokse - sehän on se jolta on saanut aina makkaraa. No makkaroita ei tarjoiltu, vaan kolmeen pekkaan jatkoimme matkaamme pelolle.

Mukavaa tammikuun jatkoa, palataan taas asiaan piakkoin!

9/9/2017: Hyvästit kesälle

No moi!

Tässä vaiheessa voisi kysyä, että mikä elokuu?! Elokuu oli ja meni ja tännekään ei tullut sepusteltua mitään 😕 Kyllä me ihan hengissä oltiin ja touhuttiin kaikenmoista, mutta blogiloma valitettavasti venyi seitsemän viikon mittaiseksi... mutta mukavaa meillä on ollut, kesäkelien puuttumisesta huolimatta... Nyt voi vaan todeta, että syksy saa...

TOKO-kärpäsen pureman takia tai ansiosta käytiin heinäkuussa pyörähtämässä parissa toko-treeneissä: Hankasalmella heinäkussa: Lemmyn kanssa paikkamakuuta ja Hissun kanssa jäävejä.
Ja omalla hallilla kamusten kanssa pariin otteeseen.
Ihanahan se oli päästä omiensa kanssa tekemään, mutta kyllä sitä on ihana seurata muidenkin tekemisiä!

AXA-KISAtkin ovat pyörineet mukavasti koko kesän ohjelmistossa: PopDogin kisoista saatiin eka NOLLA hyppyradalta ja niitä axaratojen nollia käytiin metsästämässä pariinkiin otteeseen JATtilassa, kylläkin ilman nollatulosta. Kisaillat ollaankin sitten istuttu nenä kiinni näytössä ja katseltu kisavideoita: itsekehu haisee, mutta nyt alkaa jo näyttää siltä miltä pitää!!! Ihanneajan ylitysten kanssa ollaan painittu kisauran alusta alkaen (lue: viime marraskuusta 😁), mutta nyt jo pari kertaa ollaan ihanneaikaankin päästy! Rohkeampia irtoamisia vaan, niin kyllä me onnistutaan. Kisajännitys on karissut täysin pois ja nyt pääsenkin sitten nautiskelemaan vain erilaisten ratojen imusta ihan täysillä Hissun kanssa ♥ Elämä on kyllä ihanaa!

RALLYTOKOssa ollaan edelleen Hissun kanssa vältelty kisoja ja möllikäisiä, käyty vain kerran viikossa valkassa. Aina kuin vain on ollut mahdollista, olen tehnyt Lemmyn kanssa treenit ja Hissun vienyt kentälle vain silloin, kun aiheena on ollut joku mikä minua ahdistaa: kaikki käytösruutu ja seisonta treenit olen tehnyt Hissun kanssa ja kaiken muun Lemmyn kanssa.
Ollaan me vähän täällä kotonakin treenailtu ja pariin otteeseen (sateen tauotessa) käyty ihan omassa pihassakin seuruuta harjoittelemassa. Hissun kanssa agendana on ollut koko kesän se seisominen. Se kun saadaan sujumaan, niin edessä onkin varmaan tähän asti suurin haaste eli opettaa kummatkin pojat oikealla puolella seuruuseen! Viime torstaina ensimmäistä kertaa valkassa sitä kokeiltiin ja kyllä kummatkin karvaiset lapseni olivat ihan HUKASSA! Haasteet eivät siis lopu...

Kotosalla ollaan käyskennelty metsissä ja bongattu taas kerran HerraKarhusen läjä vajaan kilometrin päästä kotoa... Koirapojat eivät tälläkään kertaa läjään mitenkään reagoineet, mikä yhä ihmetyttää ja kummastuttaa minua. Isännän valtuutinkin nyt etsimään minulle lenkkien vakiovarusteeksi jonkinmoisen torven siltä varalta, että HerraKarhuseen tuolla lenkeillä törmäämme. Petotestiinkin poikien vienti vähän viehättäisi, mutta jotenkin vaan mietin, että onkohan siinä nyt sitten kuitenkaan mitään järkeä: kuollut elukka ei ehkä kuitenkaan ääni- ja tuoksumaailmaltaan ole sitä mitä oikea elävä karhunen?! Ehkä sitten kuitenkin jätämme petotestit väliin ja toivomme, että säästymme niiltä oikeassakin elämässä...

Tässä kuitenkin vielä pari kuvaa elokuun "helteiltä" - rakkaalla pelolla rakkaat kököttämässä...

Nyt näihin kuviin ja tunnelmiin: Tsau!

24/7/2017: Virtaa, Kisaa ja treenilöisiä - Hissun kanssa

No moi!

Joo - loma jatkuu 😃

Viime viikolla olikin vähän hiljaisempaa treeni- ja kisarintamalla - suurin osa ajasta ollaan istuksittu talonrappusilla ja odotettu sateen loppumista. Heinäkuu on ollut muuten ihan mahtava kuukausi Hissun kanssa harrastusten suhteen:

VIRTAA:
Heinäkuun ekana viikonloppuna Virran Raunon agiopissa oman hallin ulkokentällä. Hissu vetäisi lämmittelyssä nollat SM-tasoisella radalla - minä olin niin hämmennykissä, että en tahtonut saada sanaa suustani! Mukavasti taas ne kipukohdat radalta kuitenkin taas löytyivät, vaikka eka vetäisy menikin upeasti: vauhtia, vauhtia ja ajoitukset kohdille, niin hyvää tulee - oli tämän valkan opetus.

KISAA:
Heinäkuun ekana maanantaina kotikentällä yksi axarata ja yksi hyppyrata: kummatkin radat profiililtaan ihanan selkeät ja soljuvat - olipa upeaa!
Axaradalta ihan eka nollatulos, mutta yliaika toi miikkoja. Hyppyradalta hylky pujottelusta (mitä en lainkaan huomannut ohjatessa) ja viimeinen hyppyesteen Hissu kiersi. Videotuomaroinnista täällä kotona huomiona myös se, että ihanneaika olisi ylittynyt myös tällä radalla - vaikka viiletin niin kovaa kuin näistä kintuista lähti!
Kummallakin radalla sekuntteja vie Hissun hidas pujottelu, joten siinä harjoittelusarkaa.

Heinäkuun puolessa välissä - mukavasti potkua alkavaan lomaan - JATtilassa axaa taas kahden radan verran - ensin hyppyrata ja perään axarata. Taas ihanan selkeät radat!
Aloitus hyppyradalla - yhden esteen väistö ja väärältä puolelta hyppääminen (taas se muurin pentele) - kotona videotuomaroinnissa todettua, että ihanneaika ylittyi.
Jatkoa axaradalla: kontaktit kusi, upea keinu, mutta taas ihanneajan ylitys!
Mutta ihanaa oli!!! 

TREENILÖISIÄ:
Axan viikkotreenit ovat jatkuneet koko heinäkuun ilman taukoja - mikä kyllä meille sopii vallan mainiosti. Viikkotreeneissä on ollut johtoajatuksena vauhdin lisääminen, radan suorittaminen kisamaisesti ja Hissun vaatihaukkujen minimointi sillä, että mennään eikä vikistä.
Kisamaiset treenit ovat tuoneet yllätyksiäkin: Hissun lämmittelystä olen aina pitänyt huolen, mutta nyt 30 esteen rataa vetäessä ongelmaksi onkin muodostunut minun hyytymiseni. Viimeiset viisi estettä mennään etanavauhtia, kun maitohapot huutaa reisissä lopettamaan. Olenkin tänä kesänä joutunut ottamaan listalle entistä paremmin nyt myös oman kropan lämmittelyn: käydään Hissun kanssa parinkymmenen minuutin lämmittelylenkki, johon nyt olen lisännyt paluumatkalle kunnon spurtteja itselleni. Kisoihin lämmittelyt ovatkin nyt onnistuneet TÄYDELLISESTI, mutta vieläkin viikkotreeneihin lämmitellessä (ulkolämpötilan jäädesssä alle kahdenkymmenen asteen) spurttini eivät riitä! Harjoittelu ja hienosäätö jatkuu!
Kotipihassa ollaan Hissun kanssa harjoiteltu irtoamista parin hyppyesteen kera ja olen joutunut toteamaan, että kyllähän se kakara irtoaa, kunhan vain palkka on oikea eli hurjanpuoleista vetoleikkiä jokaisen suorituksen jälkeen. Olisiko nyt aika unohtaakin namitukset ja siirtyä palkkauksessa leikkiin?!
Rallittelutreenit kotioloissa ovat olleet tauolla koko heinäkuun. Viikkotreeneissä ollaan kyllä käyty, mutta kesätauko kestää nyt pari viikkoa. Lemmy kärsii suurista keskittymisvaikeuksista harkoissa, joten olen sitten vetänyt nämäkin treenit lähestulkoon vain Hissun kanssa. Ollaan päästy tekemään joka treenissä lyhykäistä radan pätkää ja ihanasti Hissun kanssa treenaamaan käytösruutua varten. Luulen, että elokuun kotikisat ovat vielä liian aikaisin Hissun ja minun avoimen kisailun aloittamista varten!
Torstai-iltana pääsin kamusten kanssa kotihallille tokoilemaankin omien treenien muodossa - olipa vänkää! Meille kyllä treeneihin väkisinkin tunki mukaan vähän rallitteluakin hypyn ja käytösruudun muodossa. Lopuksi pääsin muistuttelemaan pojille vähän ruudun tekemisen iloa. Iloa se oli myös emännälle: eivät olleet unohtaneet vieläkään kahden vuoden tauon jälkeen mistä oli kyse 😏

TREENITTÖMYYTTÄkin ollaan siis harrastettu - heti nurmikon vähän kuivahdettua ollaan oltu ihan pihalla - sopivasti palloleikkejä, pihan nuuskuttelua, auringossa makoilua ja välillä metsälenkkejä = ihan paraste perropojan elämää!
Eilen sateen tauottua pihassa oli ihana valo: aurinko paistoi ohuen pilvikerroksen läpi ja minun oli pakko viedä kamerakin päiväkävelylle pihaan, kyllä kannatti!

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin, palataan astialle taas pian!
TSAU!

Lemmy ja uusi lelu: Alli Gaattori

10/01/2016: Pakkasesta päivää - makoilua ja tokokärpästä

Pakkasesta päivää!

Tämän talven ensimmäiset pakkaset ovat alkaneet ja niitä onkin sitten riittänyt jo pari viikkoa.

Viime viikonloppuna nautiskeltiinkin isännän kanssa vielä ihan inhimillisistä pakkaslukemista - 15 astetta, joten päästiin vielä ihan mukavasti tekemään kunnon lenkkiäkin.

Tämän talven "tassujen nostelu pakkasraja" näyttäisi menevän Hissulla 15,5 asteessa ja Lemmyllä 18 asteessa, joten alkuviikosta lenkit lyhenivät kiristyvän pakkasen takia vain pikaisiin pihalla piipahtamisiin. Alkuviikon lomapäivät sitten vietettiinkin lokoillen...

ja eläinohjelmia telkasta katsellen...

Pelkkää makoilua eivät meidän pakkas-päivämme ole olleet: ollaan laitettu nenät hommiin - omenan palojen piilottelua ympäri huushollia ja raksupullot käyttöön. En tiedä johtuuko uudenvuoden lupauksesta vai omien biorytmien kohdalleen asettumisesta, mutta nyt myös tokokärpänen pureskelee varpaitani päivittäin ja ollaankin palailtu treenailemaan vähän rallittelua ja tokon jäävejä pienen keittiömme katveessa. Eritoten seisomista ollaan joka ilta harjoiteltu ja jo viikon harjoitelun jälkeen ainakin Lemmyllä käsky alkaa vähitellen taas aktivoitumaan. Olen tässä jo tsuumaillut, että mihinkähän kohtaan pientä taloamme saisin viriteltyä edes pienimuotoisen ruudun, jotta voitaisiin sitäkin palautella mieliin. 

Täytyy myöntää, että pikkuisen nämä pakkaset jo alkavat riittämään: on yhtä tuskaa katsella ikkunasta ulos kaunista lumen kuorruttamaa luontoa, paistavaa aurinkoa ja todeta, että pihallehan pääsee, mutta pitäisi lähteä ilman karvakamuja - Plääh!

Varsinainen haastehan näissä pakkasissa on ollut Hissun lämmittäminen agitreenejä varten sekä viime torstaista hierontaa varten. En tiedä olinko nyt niin kamalan fiksu, mutta isännälle loistin ylpeydestä kun keksin piilotella palloa pakastuneeseen pihaan ja Hissu pääsi sitä sitten innolla etsimään. Toivoin todella, että reilun kymmenen minuutin etsinnät lämmittävät koiran tarpeeksi - sen verran menoa ja meininkiä etsinnässä kuitenkin on, että tassuja ei ehditä jäädä nostelemaan palelemisen takia.

Eilen päästiin taas Hissun kanssa agin kk-valkkaan - messevää oli! Hissun viretaso vain tahtoo pompata vähän liian ylös ja emännän komentaminen vie melkoisesti mussukan keskittymiskyvystä. Onneksi näissä kk-valkoissa valkka-aikaa on vähän enemmän ja treenit tehdään kahdessa osassa, joten ensimmäinen osio yleensä uuvuttaa mussun äänijänteet ja tekemiseen keskittyminen vaimentaa komennushaukun, joten toinen osio saadaan aina vedettyä paremmin - joskus jopa ilman komentelua.

Eilen teemana oli vauhti, joka valitettavasti meiltä kyllä taas eilen puuttui. Radan piti olla sen verran helppo, että vauhdin nostamisen piti olla helppoa, mutta kyllä minulla taas vauhti pysähtyi ohjaustekniikan puutteellisuuteen. Onneksi sentään loppusuoralla saatiin vähän vauhtia aikaiseksi ja päästiin naatiskelemaan! Viimeisellä osiolla rimakorkeuskin pidettiin meille ihan huipussaan eli 55 senttiä ja hienosti Hissu näistä hirveistä korkeuksistakin vain selviytyi. Valmentajan kanssa sovittiinkin, että nyt varmaan on oikea aika kivuta kaikissa treeneissä maxi-korkeuksien käyttöön vaikka minusta se jotenkin tuntuukin hurjalta. Miten kummassa minun pikkuinen mussukkani voi olla maxi-koira - mutta niin se vain on.

Ei auta - nyt on pakko vähän jalkautua ja lähteä edes pienen pieni lenkki tekemään tuonne metsään. Katsotaan saanko minä ketään mukaan ☼

Palellaan!

ps. Hehee - ei tarvinnut yksin lähteä!

2/5/2014: Viimeisen lomaviikon tohinoita

No Moi!

Nyt sitä ollaan jo ehditty nauttia viimeisestä lomaviikostakin ja palattu arkeen kokonaisen kolmen työpäivän voimin - onneksi olin ottanut tämän perjantain vapaaksi, joten nyt saa taas palautua "KAMALASTA" ARJESTA peräti neljä päivää - hehee...

Viimeinen lomaviikko meni kyllä hurjaa vauhtia:

TORSTAINA käytiin polskuttelemassa poikien kanssa.
Lemmy uskaltautui altaassa jo nappaamaan suuhunsa pallonkin, mitä ei olisi ikinä uskonut siinä vaiheessa, kun me kolmen ihmisen voimin houkuteltiin uijaa altaaseen ja kun houkuttelut eivät enää auttaneet, niin turvauduttiin voimaan ja pörriäinen työnnettiin pepusta altaaseen vievälle rampille.
Hissukaan ei ihan ilolla vielä altaaseen mennyt, mutta uiminen näytti sujuvan jo paremmin kuin edellisellä kerralla. Kummatkin koirat uivat jo nyt itsenäisesti ja ohjaaja vain hellävaraisesti avittaa, jos uimakierrokselta veinataan kovin lähteä väärään suuntaan.
 

 

PERJANTAINA käytiin treenaamassa hallilla agia ja vihdoin ja viimein onnistui sekin, että vanhempani lähtivät katsomaan treenejä! Onneksi kentällä oli rata valmiina ja minulle jäi ainoastaan tehtäväksi miettiä, että missä järjestyksessä radan tekisin. Taisin kyllä tehdä aika vaativan radan, koska aina jossakin vaiheessa unohdin, että mistä kohdasta minun pitikään mennä. Onneksi isä oli avustamassa ja huuteli kentän laidalta ohjeita mihin suunnata seuraavaksi ☺ Hissu teki hienosti kaikki vaikeimmatkin kohdat! Lemmyä jänskätti, kun mummu ja pappa olivat kentän laidalla katsomassa: nuuskuttelua riitti ja joka toisen esteen kohdalla piti vilkaista heitä. Mutta vaikka tehtiin hitaasti, niin tehtiin ilman virheitä & rata tehtiin useaan otteeseen, joten en voi olla kuin tyytyväinen!

LAUANTAINA suunnattiin isännän kanssa nokka kohti JATtilaa ja vietettiin parituntinen kentän laidalla katsellen kisoja. Minä sain kahvit! Sitten jatkettiin Hissun kanssa matkaa omalle hallille ja päästiin osallistumaan agilitytuomari Rauno Virran koulutukseen. Olipa aika pro-meininkiä!
Tehtiin rata kahteen kertaan: ensin omatoimisesti ja sitten vielä toiseen kertaan, niin että saimme henkilökohtaisen palautteen. Ensimmäisen kerran jälkeen käytiin rata vielä yhdessä läpi kouluttajan kanssa ja hän antoi vinkkinsä, miten rata sujuisi jouhevimmin ja nopeimmin.
Hissua jännitti kamalasti: ensimmäisellä kertaa kieltäytyi alkuun hyppäämästä esteitä ja sitten jo kaksi kertaa karkasi radalta, kun paineet kävivät liian koviksi.
Toisella kertaa meni paremmin - vauhtia ja iloa riitti meillä kummallakin. Ja miksi näin, koska tauolla muistettiin leikkiä pallolla ja Hissun jänskättämiset katosivat sen tien.
Minulle ohjeet: älä pyllistele, älä pelkää esteitä - voit ohjata ihan esteen edestäkin, vauhtia - vauhtia: kyllä se koira seuraa sinua!

 TIISTAINA Muuramelaisten TOKO-klinikalla Hissun kanssa ja probleemana seisomisen opettelu (seisominen seuraamisen yhteydessä, kaukokäskyt ja avoimen luokan luoksetulo)
Viime syksynä opittu seisominen katosi vuoden vaihteessa kuin tuhka tuuleen, joten ollaan sitä itseksemme opeteltu alusta koko alkuvuosi. Itseksemme olemme päässeet taas hieman alkuun, mutta minä halusin saada klinikalta neuvoja kannattaako jokaiseen liikkeeseen opetella oma käsky sana, miten treenata yms.
Seisominen seuraamisen yhteydessä eli koira jää seisomaan käskystä ohjaajan jatkaessa matkaansa: nyt ollaan taas jo siinä pisteessä, että voin ottaa pari askelta ja Hissu malttaa odottaa. Kouluttajan neuvo: hyvin menee, samalla tapaa vain jatkaa eteenpäin! Käsky STOP kannattaa korvata lievemmällä sanalla eli ODOTA. Hissu seuraa edelleenkin vinossa, joten harjoituksia lähellä seinää, autoa tai jotain muuta mikä pakottaisin Hissun hilaamaan peppunsa lähemmäksi minua. Namipussi muualle oikealta, koska vino seuraaminen johtuu siitä, että Hissu on oppinut vahtaamaan enemmänkin namipussia kuin emäntänsä naamaa katsekontaktia hakien.
Kaukot eli kauko-ohjaus eli jossakin vaiheessa pystyn käskyttämään Hissun kauempaa maahan, istumaan ja seisomaan. Kouluttajan neuvo: aloita ihan alusta eli polvilleen maahan Hissun eteen ja siitä käskyt. Hissu siirtyy melkoisesti eteenpäin vaihtaessaan asennosta toiseen, joten tee treeniä kotona vaikka mattoa apuna käyttäen, jotta näet ettei koira liiku liikaa.
Luoksetulo stoppauksella: tämä osattiin jo syksyllä, mutta jo silloin parin treenikerran jälkeen Hissu alkoi hissuttelemaan pelkän luoksetulonkin yhteydessä silmät kysyen, että oliko tämä se juttu, jossa piti pysähtyä kesken kulun? Kouluttajan neuvo: pysähtymisen opettelu lähietäisyydeltä eli kartion kiertäminen ja koira stopataan heittämällä nami koiran eteen.
Olipa hyödyllistä taas kerran - ja mikä ihaninta, päästiin treenaamaan uuteen paikkaan, uusien häiriötekijöiden kera.

TORSTAINA eli vappupäivänä pikatreenit Lemmy-stadionilla. Sain ostettua vihdoin itselleni kartiot ja eilen käytiin sitten kokeilemassa kartioiden "merkkausta". Eli istutin kummankin pörriäisen vuorollaan vierelleni, kentällä kaksi kartiota ja lähetin koiran kartion luokse - kartion koskemisesta tuli palkka. Lemmy on tosi taitava - paljon kehuja ja rapsuja. Hissu ei ollut ihan varma, että mitä tässä nyt pitikään tehdä ja intoa oli taas niin paljon, että milloin käskytys ollut päällä, poika hyppeli pupuhyppyjä ympäriinsä. Rauhoittelukaan ei oikein tehonnut, joten teimme vain harjoituksen pari kertaa ja aloittelimme TOKO-klinikalta saatua vinkkiä, jonka pitäisi helpottaa avoimen luokan luoksetuloa. Kartion kiertäminenhän sujui hienosti, mutta stoppaaminen ei oikein onnistu, vaan Hissu valuttaa hiljalleen itseään minua kohti - tämä siis treenattaviin asioihin.

Paljon sitä mahtuu yhteen viikkoon ja pariin tuntiin!
Nyt tässä arvon, että vietettäisiinkö tämä miniloman loppu ihan vain köllötellen vai mentäisiinkö hallille tekemään vielä pienet treenit?! Sen aika näyttäköön ☺

Nyt aamukahvin keittoon - tsau!

20/4/2014: Punkkien paluu ja toko-treenejä kuukauden tauon jälkeen

Terve taas täältä lomalta!

PUNKKEJA
Viime viikolla VIIMEISTÄÄN tuli taas muistutus, että kevät on totta tosiaan täällä: Lemmyn silmäkulmasta löytyi kevään ensimmäinen punkki - plääh! Tässä sitä sitten ollaan porukalla mietitty ja pyydetty vähän kamuiltakin apuja pähkäilyyn, että myrkkyä vai ei, ja jos myrkkyä niin mitä?! Torstaina pesin pojat ja tarkoitus on nyt tässä viikonlopun aikana alkaa vielä parturointihommiin, jotta saadaan turkit lyhyeksi - toivottavasti tämä auttaa saamaan myrkkyjä enemmän iholle kuin karvapeitteeseen.

TOKO-TREENIT
Eilen pakenin isännän suursiivousta hallille kera koirapoikien. Isompi kenttä oli varattu, joten käytinkin koko treeniajan tokoilemiseen pienemmällä kentällä. Tehtiin ruutua, seuraamista, jäävejä, hyppyä, noutoja, luoksetuloa ja odottamista (paikalla makaaminen). Ei mitään ihmeellistä eli tasaisen hyvää työtä kummatkin tekivät.
Lemmy häiriytyi taas kentän reunaa kulkevista ihmisistä ja jokaiselle piti saada sananen sanottua, vaikka yritinkin hillitä koiraa. Milloin oltiin keskellä harjoitusta, Lemmy etsi kyllä katseella treenin häiritsijän ja ilmoille kajahti haukkusarja, mutta sitten kontakti palasi minuun kuin ei olisi poissa ollutkaan. Siinä vähän sitten itsekseni ihmettelin, että ei tässä oikein kultaa hyvästä kontaktista kehtaa palkatakaan, jospa ne Lemmyn kolme toisiaan etsivää aivosolua ovatkin sitä mieltä (lisättäköön tähän, että emännällä itsellään niitä aivosoluja on vain kaksi), että nykyään haukkumisestakin saa kehut.
Yritin saada tällä kertaa treeniin vähän enemmän kestoa, joten ruudunkin tein nyt niin, että käskytin koiran ruutuun, pysäytin sinne, kävelin kaaren ruudun luokse ja pyysin sieltä koiran seuraamaan itseäni. Yksi stoppaus ja jatkettiin seuraamisella samaan kohtaan, mistä ruutu alunperin oli alettu tekemään - sitten palkkaus ja kehuja ja taas sama harjoitus alusta.
Erikoiskehut Lemmylle ruudusta, jonka poika on hokannut tosi hienosti! Seuraaminen on Lemmymäisen laiskaa, mutta eihän meidän treeneissä onneksi aikaa oteta.
Hissun kanssa vietettiin tovi noutoa harjoitellen: kaikki menee tosi hyvin siihen saakka. kun Hissu innosta hykerrellen palaa luokseni kapula suussa ja sitten aloitetaankin leikki "Emäntä ei kapulaa saa" eli kapulaa heilutellaan käsieni edessä ja peruutellaan, jos vähänkin erehdyn käsiäni eteenpäin ojentamaan.
Huokailin hetken epätietoisena ja sitten päätin, että palataan ihan alkuun eli istuin hallin lattialle jalat ristissä, istutin Hissun viereeni, heitin kapulan ja käskystä nouto. Palatessaan Hissu taas esitteli innoissaan kapulaa minulle sitä kuitenkaan vapaaehtoisesti antamatta: houkuttelin koiraa lähemmäs minuutin ensin rauhoitellen ja houkutellen lähestymään minua niin lähelle, että saisin kapulan kumartelematta - ensimmäisen kerran kun onnistui, käskytin koiran pikaisesti istumaan ja annoin namin ja kehut. Sitten koira hyökkäsikin käsissäni olevan kapulan kimppuun. Toppuutin koiran istumaan ja aloitettiin taas alusta. Sain parikin onnistunutta noutoa, mutta joka kerta Hissun innostus vain kasvoi innostumistaan ja lopulta koira jo komensikin minua haukkuen antamaan kapulan = nyt meni yli! Nousin ylös, rauhoitin koiraa hetken ja vaihdoin Lemmyn treenaamaan.
Lopussa vielä oikein kunnon odotukset (paikalla makuut): jätin pojat makaamaan kentälle ja lähdin itse jo vaihtamaan kengät ja kaivelemaan takin päälleni. Kerran Hissu lähti jolkottelemaan luokseni omin päin, mutta palautin koiran takaisin odottamaan Lemmyn viereen. Odotusta kertyi viitisen minuuttia: Lemmy sain papukaijamerkin ja Hissu lupauksen, että tätä tullaan treenaamaan edelleen.
= Treeniaika 1 tunti 10 minuuttia

LOMA
on muuten sujunut lupsakkaasti ihan täällä kotosalla: kanssaihmiset ovat pakanneet itsensä ja koiransa ja häipyneet jonnekin pääsiäisenviettoon, joten olemme nauttineet yhä useammin lenkkejä muista kulkijoista hiljentyneillä kevyenliikenteenväylillä samoillen: minä uteliaana ihmisten pihoja ihastellen ja koirapojat tuoksuja nuuskutellen. Metsään ollaan "eksytty" ainakin kertapäivään: Lemmy on kovin innostunut kaikista kevään tuoksuista ja toisaalta edellisten viikkojen hiljaiselo purkautuu nyt ihan älyttöminä pentuhepuleina metsässä. Siellä metsä raikaa kun Lemmy pistää menemään "hennolla" 24,9 kilon kropallaan risuja ja kiviä väistellen. Hissu yrittää parhaansa mukaan pysyä perässä, mutta se on mahdotonta, joten pikkuveikka on joutunut tyytymään kohtaloonsa pelkkänä kovaäänisenä fanittajana ajaen Lemmyä takaa aina pari metriä iloisesti räksyttäen. Niinhän se on, että ei voi olla paljon parempaa kuin päästä metsään karvakaverien kanssa, on se meno sitten pentuhepuleita tai pelkästään yhdessä hiljaisuudessa taapertamista.

Mutta nyt tsau - aamukahvin keittoon!

30/3/2014: Lahjattomat edelleen harjoittelloo...

Hyvää maaliskuun viimeistä sunnuntaita!

Vähän on ollut hiljaista tämä blokikirjoittelu kaksi viikkoa - ollaan käyty ahkeraan harjoittelemassa hallilla koirapoikien kanssa ja mutta illat ovatkin sitten menneet kuin varkain sairastaessani NEULOOSIA * ...
Koirapojatkin ovat saaneet kärsiä emännän neuloosista: iltalenkille on päästy lähtemään VASTA kun puikkollinen on neulottu loppuun.

Agitreenit eivät ole menneet ihan putkeen: meillä on ollut valmiina ihania pitkiä ratoja, mutta minun keskittymiskykyni on ollut kadoksissa. Silloin kun agi-rata ei ole ollut valmiina olemme suihevasti tehneetkin toko-treenit.

AGI:
Hissuhan tekee hienosti, mutta koska omat ohjaukseni ovat ihan pielessä, eivät treenit ole näinä kahtena viikkona paljon mieltä lämmittäneet. Onneksi Lemmyn kanssa ollaan päästy vetämään pieniä ratasarjoja ja nautittu (naurettu vedet silmissä) pojan touhuille. Olen palkannut Lemmyäkin pallolla ja jokaisen radan pätkän jälkeen Lemmy on nauttinut pallopalkasta omaan Lemmymäiseen tapaansa piehtaroimalla pallon kanssa hallin ihanalla tekonurmella.
Pari kertaa ollaan tässä ehditty käydä Hissun kanssa siellä agikurssillakin: Hissu saa kovasti kehuja taitavuudesta ja iloisuudesta, mutta minä vien ryhmän aikaa hurjasti, koska takeltelen niin valtavasti: käskytän liian myöhään ja olen ihan pihalla kaikista vähänkin vaikeammista ohjauksista. No onneksi tyhmemmät eivät joudu maksamaan kurssista extraa...

Viime viikonloppuna oltiin JATin hallilla kisoja katsomassa: ronkat olivat kipeänä pelkästään jo radan reunalla seisomisesta ja kilpailijoiden ohjauksissa mukana elämisestä. On se vaan hieno laji!

Torstaina sähköpostiini tupsahti virallinen agi-lisenssini eli nyt meillä on lupa osallistua virallisiin agikisoihin!
Suunnitelmatkin on taas tehty - pian nähdään saadaanko ne vielä onnistumaan: kesä me treenataan - yritän saada Hissulta liikakilot pois sekä opetellaan hyppäämään normaalin maxi-koiran korkeuksista esteet. Minä yritän saada hermoni kuriin ja osallistutaan kaikkiin mahdollisiin mölleihin-pölleihin - nimellä ei ole väliä, kunhan minä saan kokemusta. Syksyllä sitten yritetään päästä ensimmäisiin virallisiin kisoihin hyppyradalla - saas nähdä kuinka eukon ja koiran käy!?

TOKO:
Tokossa "jankataan" edelleen seuraamista ja sivulle tuloja. Onneksi meidän kaikkien kolmen mieltä piristää ruudun tekeminen.
Toissa maanantaina mentiin hallille suoraan töistä ja siellä odotti ihana 32-esteen rata - ehdin juuri nostaa hyppykorkeudet meille sopiviksi, kun kouluttajamme ilmaantui paikalle ja hääti meidät radalta pois alkaen tehdä toista rataa kohta alkavalle koulutukselle. Nyt sitten tehtiinkin taas pitkästä aikaa tehokkaat 50 minuuttia pelkkää tokoa. Paikalle alkoi kerääntyä myös koulutukseen osallistuvia koirakoita, jotka tietysti häiritsivät Lemmyn keskittymistä. Yritimme kyllä parhaamme mukaan Lemmyn kanssa tehdä: ruutuun ja seuraamisiin kulta pystyi keskittymään, mutta kapulan nouto oli jo sitten liikaa: minä heitin kapulan ja annoin Lemmylle haku-käskyn - poika jäi nojailemaan jalkaani epätietoisen näköisenä. Treeniä ei ainakaan helpottanut se, että kentän laidalla olevat tätit ehtivät seurata Lemmyn harjoituksia ja nauraa kullalle, joka kuitenkin yritti parhaansa. Kokeiltiin uudestaan ja häiriöstä huolimatta Lemmy rohkeasti tepsutti kapulan luokse ja nosti sen mukaansa. Paluumatkalla kuitenkin minut kierrettiin mahdollisimman kaukaa ja kapula pudotettiin kentän äärimmäiseen laitaan. Tätit nauroivat. Minä yritin tsempata Lemmyä huonoin tuloksin.
Treeniaika: 50 minuuttia. Päätin kerätä kimpsut ja kampsut ja lähdimme kotiin.

Tämä viikonloppu on mennyt minulta pakkohuilissa ja antibiotteja napostellen. Lyhyen aamulenkin kykenin poikien kanssa tekemään, eli Lemmy-stadionille ja takaisin, siinä kaikki. Lemmyllä on jo kahden päivän kotona loikoilun energiat sisällä ja poika juoksentelikin koko lyhykäisen aamulenkin hullunlailla ympäri pienen pientä metsäämme ja kaima-stadioniaan. Onneksi huomenna on maanantai ja pojat pääsevät taas isännän kanssa kunnon metsälenkille...
Pitäisiköhän tuo kuume mitata - en ole milloinkaan ennen käyttänyt samassa lauseessa kahta sanaa eli onneksi ja maanantai... 

Nyt ei muuta kuin kuumemittarin etsintään ja palataan!!!

ps. pitäkäähän peukkuja, että paranen huomiseksi - ilalla olisi Hissun ja minun ekat ihan OIKEAT mölli-agi-kisat kotihallilla!

*******************

*Niin, että mikä neuloosi? Kotimaisten kielten keskus osaa selventää asiaa:

Kotuksen sanatietokantaan sana on kirjattu ensimmäisen kerran vuonna 2011, eli se on melko tuore. Sanaa on käsitelty ainakin Hyvä Terveys -lehden numerossa 4/2011, jossa siitä kirjoitetaan seuraavasti: ”Neuloosi on tämän syksyn juttu: ihanan hidasta, ekologista, mieltä hoitavaa käsillä tekemistä. Siis intohimoista neulomista!” Neuloosi on ollut myös Olivia-lehden uudissanapalstan aiheena lokakuussa 2012.

Neuloosi on mielestäni varsin käyttökelpoinen uudissana. Se kuvaa hyvin sitä tunnetta, kun mielen täyttää voimakas sisäinen tarve neuloa niin, että päivittäiset kotityöt jäävät tekemättä, puhelimeen ei tule vastattua ja nukkumaanmenokin viivästyy. Kaikki muu tekeminen tuntuu turhalta ajanhukalta. Neulomishinkua kuvaa hyvin erään blogin esittelyteksti, jossa kirjoittaja kertoo tykkäävänsä ”siitä, että ihmiset on armeliaita itselleen ja antavat vaikka kodin vähän repsottaa, jotta sais vähän neuloa ja nauttia elämästä”. 

6/3/2014: Pullikoivaa, palloilevaa maaliskuuta

Lepmanien minihiihtoloman viimeinen päivä eli maanantai pyörähti käyntiin lumisateen merkeissä...

Aamulenkki ehdittiin vielä käydä kuivin tassuin, mutta sitten lunta alkoikin jo tulla ihan kunnolla. Nyt ollaan koko viikko ihmetelty kadonnutta kevätmaisemaa ja tarvottu kymmenen sentin lumikerroksen läpi...

MAANANTAINA
isäntä tiputti meidän koirapoikien kanssa hallille treeneihin jo kello kymmenen. Onneksi paikalla oli taas joitakin agiesteitä ja lisäämällä jo olemassa olevien esteiden lisäksi pari hyppyä hieno rata tekniikan fiilistelyä varten oli valmis!

Lemmyn kanssa tehtiin yksittäistä puomia ja kummankin pojan kanssa treenattiin yllä olevaa radanpätkää eli paria hyppyä ja putkea. Hissun kanssa käytiin aina välillä hakemassa vauhti oikealle jäävästä puomista ja fiilisteltiin hitailla alastuoloilla.

Lopun treeniajan käytinkin sitten taas uuden opetteluun: löysin vahingossa agiesteiden joukosta pari "tötteröä" ja pääsin toteuttamaan haaveeni aloittaa koirapoikien opettamisen stoppaamaan halutun merkin eli "tötterön" kohdalla. Näitä kartioita käytetään tokossa vaikeimmissa liikkeissä eli erikoisvoittajaluokassa koira lähetetään merkille (kartiolle eli meidän kesken tötterölle)  ja jatketaan luoksetulolla sekä ohjatussa noudossa, jossa koiran täytyy pysähtyä ensin kartion luona ja sitten hakea määrätty kapula kolmen rivissä olevan kapulan joukosta.

(Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo
Koira lähetään suoraan edessä 10m päässä olevalle merkille, jossa se käsketään seisomaan. Sitten koira käsketään n. 23m päässä olevaan 3m x 3m kokoiseen kulmistaan merkittyyn ruutuun. Siellä koiran pitää mennä ohjaajan käskystä maahan. Kun koira on mennyt maahan, ohjaaja kävelee kolmion muotoisen radan ruudun kautta kohti lähetyspaikkaa. Matkan varrella hän saa luvan kutsua koiran vierelleen seuraamaan. Liike päättyy sen aloituspisteeseen. Ohjaaja saa käyttää sekä suullisia käskyjä että käsimerkkejä koiraa ruutuun ohjatessaan
 Ohjattu noutaminen
Koira lähetetään suoraan edessä 10m päässä olevalle merkille, jossa se käsketään seisomaan. Sen jälkeen koira lähetetään hakemaan 10m päässä olevaa noutoesinettä joko merkin vasemmalta tai oikealta puolelta. Ohjaaja saa käyttää yhtä aikaa sekä suullista käskyä ja käsimerkkiä. Yhteensä esineitä on merkin takana rivissä kolme 5m välein. Esineen luovutus tapahtuu joko ohjaajan edessä, josta koira siirtyy sivulle tai ohjaajan sivulla.)

Me aloiteltiin maltillisesti:
Vein namin töttetön luokse ja lähetin Lemmyn matkaan, kun nami haettiin tötterön luota kulta sai paljon kehuja ja rapsutuksia!
Hissunkin kanssa vein alkuun namin tötterön päälle ja lähetin Hissun matkaan ja taas kun nami haettiin Hissu sai paljon kehuja ja rapsuja. Meillä meni niin hyvin jo tämä ensimmäinen harjoitus, että uskaltauduin jo viemään tötteröt kauaksi toisistaan eri puolille hallia ja ohjasin Hissun käsimerkillä ensin toisen tötterön luokse ja kutsuin luokseni. Hissun istuessa taas sivullani, ohjasin koiran toisen tötterön luokse ja siitä taas sivulleni istumaan. 
Hyvä pojat!
= treeniaika 1 tunti

KESKIVIIKKONA
vietettiin koirapoikien kanssa liikuntailtapäivää eli käytiin KoiraSportissa uimassa.
Hissukin tietääkseni kasteli ensimmäisen kerran turkkinsa ihan uidessa, vaikka uimaopettaja olikin kyllä sitä mieltä, että Hissu ei kyllä nyt ollut ensimmäistä kertaa uimassa.
Lemmy hämmästytti meitä taas tempuillaan: tämä oli Lemmyn kolmas uimakerta ja uimaopettajaa ollaan kovasti jännitetty. Nyt kuitenkin Hissun ollessa huilitauolla altaan reunalla Lemmy kävi tuhnuttamassa uimaopettajan korvaa tai lipaisemassa tämän käsiä. Onkohan Lemmy saamassa taas uuden ystävän? Katselimme muutenkin kauhulla Lemmyn edesottamuksia Hissun uimavuorolla: poika juoksi ympäri hallia itkien ja kävi aina välillä uima-altaaseen johtavalla rampilla katselemassa uhkarohkeasti altaaseen kuin aikoen hypätä pelastamaan pikkuveikka Hissua. HuhHuh - onneksi draamalta kuitenkin vältyttiin.
Oli muuten väsyneitä poikia illalla! Kuvia ei valitettavasti tullut: isäntä kyllä oli puhelimeni kanssa valmiudessa, mutta puhelimen kameran ominaisuudet eivät yksinkertaisesti riittäneet kuvaamaan hämärässä uimahallissa räpiköiviä poikia - harmi!

TORSTAINA
töistä suoraan hallille treenaamaan. Meitä hemmoteltiin - 32 esteen agirata valmiina. Minun aivoni eivät olleet taas ihan terässä, joten päätin, että treenataan lyhyempää rataa ja keskitytään vanhoihin ongelmakohtiin Hissun kanssa: rauhallisiin alastuloihin puomilta ja A-esteeltä ja palauteltiin keinun tekeminen pallopalkalla. Nyt muuten tehtiin sitten ekaa kertaa keinua ihan kahteen pekkaan Hissun kanssa ja ONNISTUI!!! Koira menee innokkaasti keinulle, mutta malttaa stopata vauhtinsa ennen puolta väliä, jotta ehdin ottamaan keinusta kiinni ja vielä auttamaan keinun rauhallisesti alas. Hissun häntä heiluu ja minä loistan ylpeydestä!
Lemmy on kyllä kummasti piristynyt näissä meidän agitreeneissä ja me tehdään jo taas mukavasti sellaista 10-esteen rataa. Puomi oli tänään Lemmylle no-no, joten sen jätimme välistä, mutta tehtiin pari kertaa  A-este Lemmyn jännittelystä huolimatta.
Lopuksi vielä käytettiin hyväksi hiljainen halli ja piilottelin pojille lelun ja pallon hallille. Voi sitä iloa ja intoa! Hienosti kuitenkin malttavat istua ja odottaa piilotteluni ajan ja etsimään lähdetään vasta luvan kanssa. Ihana treenin kevennys!
= treeniaika 50 minuuttia

Tänä iltana kävin Hissun kanssa huokailemassa Lemmy-stadionin reunalla vain todetakseni, että koko kenttää peittää 10 - 15 sentin lumikerros - ulkotreenit saavat vielä tovin odottaa.

Eli kevättä odotellessa, tsau!

Ollaan jo kotiin lähdössä, mutta onneksi Hissu hokasi, että tötteröt veinasivat jäädä...

2/3/2014: Lemmy: hajutreeniä leikin varjolla

No huomenta!

Kolmen päivän pika-hiihtolomani keskimmäinen päivä alkoi tuttuun tapaan Lemmy-kullan vaimealla herättelyitkulla kello 6.20. Eilisen päivän riennot kuitenkin olivat vieneet voimani, että vastoin tapojani käskytin Lemmyn vielä takaisin nukkumaan. Kello 7:25 havahduin seuraavan kerran vaimeaan itkunpoikaseen ja tällä kertaa sitten jo nousinkin ylös: Lemmy kipitti heti vauhdilla sohvalle nukkumaan ja tyytyväisenä odottelemaan aamulenkille lähtemistä - emäntä saatu taas kerran ylös, joten tehtävä on hoidettu taas yhtenä aamuna ☺

Toissa viikolla taas muistin meidän kauan unohduksissa olevan leikin eli lelun piilottamisen.
Tässä pari viikkoa ollaankin sitten lähes joka ilta leikitty poikien kanssa piilottelua eli olen jättänyt koirapojat keittiöön istumaan ja odottamaan, piilottanut pieneen pirttiimme lelun ja pallon ja käskystä vapauttanut pojat etsimään esineitä. Voi sitä iloa ja tohinaa: ei veinaa meidän pienen eteisen seinät riittää kun kumpainenkin yhtäaikaa on olohuoneeseen rynnimässä.
Aikainen kevät houkuttaisi kyllä jo nyt metsään tekemään Lemmylle jälkeä, mutta ajattelin vielä odottaa seuraavaan viikonloppuun, jospa lämpöinen viikko antaisi kyytiä viimeisillekin lumen rippeille metsässä.
Eilen aamulla tein Lemmyn kanssa lähtöä koulutushallille ja muistinkin napata mukaamme vielä ylimääräisen lelun: mikä olisikaan mukavampi lelun piilotuspaikka kuin iso halli täynnä agilityesteitä ja muuta rekvisiitta.
Hallille päästyämme tein Lemmyn kanssa ruutua ja kapulan noutoa 15 minuuttia ja sitten aloitettiinkin lelun piilottaminen. Lemmy malttoi hyvin odottaa ja lähti etsimään vasta käskystä.
Valitettavasti parin piilotuskerran jälkeen hallille ilmaantui yksi koirakko ja Lemmy tunsikin sitten itsensä motivoidummaksi pitää tervetuliaishaukut vieraalle tädille kuin etsiä mitään lelua. Päästin koirakon isolle puolelle treenaamaan agia ja siirryin Lemmyn kanssa pienelle kentälle jatkamaan piilotusleikkiä. Lemmyä häiritsi suuresti isoon ääneen haukkuva vieras koira, joten korvat olivat jatkuvasti päätä myöten ja valitettavasti etsimisen ilokin katosi sitä myöten. Koira kyllä etsi lelun, mutta suuntasikin sitten kulkunsa joko kuuntelemaan vieraan koiran haukkumista mahdollisimman lähelle toista kenttää tai milloin haukkuhäiriö oli liikaa, niin suoraan ulko-ovelle.
Katsoin parhaaksi taas poistua paikalta ja jättää etsimisleikit seuraavaan kertaan.
Hyvä idea, hyvä toteutus, mutta ajoitus PIELESSÄ!
= treeniaika 30 minuuttia

Kotimatkalla onneksi häiriöt unohtuvat ja Lemmy nauttii ihanasta keväisestä aamusta hupenevien lumikasojen kera:

Ja sitten kotimatkan tylsin vaihe: istua emännän kuvattavana...Ilme kertoo kaiken!

Booring...

Parempien treenipäiviä odotellen, tsau!

20/2/2014: Kylmenee, lämpenee ja nyt jo polttaa

Kylmenee...

Lauantai-iltana aloittelin tämän kevään ensimmäisen urakan eli koirapoikien parturoinnin. Ikinä en ole näin aikaisin Lemmyäkään parturoinut, mutta läähättävät koirapojat ja kevät, joka lupailee aikaisella tulollaan, saivat minut kuitenkin jo nyt tarttumaan koneeseen.

Lauantaina istuttiin Hissun kanssa puolitoista tuntia vessan lattialla parturointi puuhissa ja sunnuntaina aamupäivästä jatkoi istuntoa Lemmyn kanssa. KOLME tuntia ähellystä ja puhellusta, mutta urakka oli tehty! Lemmyn turkki on ollut tosi helppo ajeltava ja joka vuosi pojan vanhetessa helpommaksi muuttui ajaa, koska se karheni vuosi vuodelta kuten perrojen turkin käy. Kastrointi on nyt kuitenkin muuttanut Lemmyllä myös karvanlaatua ja viimeisen vajaan vuoden aikana turkki on muuttunut tosi pehmoiseksi ja huopuvaksi - aivan samanlaiseksi kuin Hissulla on. Jälki oli huonointa ikinä ja viimeistelyyn olisin saanut käytettyä vielä puolituntia, mutta oli pakko luovuttaa kesken kaiken. Onneton unohdin katkaista lattialämmityksen ja noin 25 asteen lämpötila söi sekä naista että koiraa yllättävästi. Suosiolla jätin viimeistelyt nyt viikolle. Parina iltana ollaankin sitten taas istuksittu vessan lattialla ja olen siistinyt poikia saksien voimalla.

Isäntä onneksi starttaili jo autoa heti urakan päätteeksi ja vei minut viilenemään JATn hallille agi-kisoja katsomaan.
On se vaan hienoa touhua - kentän laidalta kaikki näyttää niin tavattoman helpolta.

Lämpenee...

Maanantain treenit:
Onneksi nappailin kännykällä inspiraatio kuvia omien treenien avuksi kisakentän laidalta

 ja sitten jo maanantaina päästiin jotain  ihan itse kokeilemaankin:

pujottelulta putkeen ja toisin päin. Näytti nimittäin vaikealta rastilta sunnuntaisissa kisoissa.
Maanantaina treenattiinkin pelkästään tätä yhdistelmää Hissun kanssa. Hissu hakeutuu hyvin esteeltä toiselle, mutta pujottelu on ihan hukassa. Lemmy sai tehdä taas putkea niin paljon kuin innostusta vain riitti.
Loppuaika treenattiinkin poikien kanssa tokoa: ruutua, kapulan noutoa ja seuraamista. Josskin vaiheessa hallin täytti agilityn treenaajat ja siinä vaiheessa Lemmyn keskittymiskyky ja tekemisen ilo taas katosivat ja sitä myöten minä kasailin treenikamppeet kasaan ja lähdettiin kotiin.
Treeniaika: 50 minuuttia

Nyt jo polttaa...
Tiistain treenit:
Isäntä tiputti meidät poikien kanssa hallille puolen neljän pintaan. Hallilla valmiina edellisen päivän agirata - IHANAA!!! Pojat radan reunalle odottamaan ja minä pääsin kuivaharjoittelemaan rataa.
Taidot eivät vielä tosiaankaan riitä vielä pitkälle: 21 esteen radan harjoittelin ja sitten myös tein kolmessa osassa - ensimmäinen osa kun meni hienosti lisäsin taas seuraavan kourallisen esteitä mukaan. Lopussa sainkin tehtyä Hissun kanssa jo kokonaisen radan kahteen otteeseen - taputin itseäni ja Hissua selkään!!!
Kun sain tehtyä radanpätkän kahteen kertaan Hissun kanssa vaihdoinkin Lemmyn kehiin ja Hissu pääsi huilaamaan vähäksi aikaa.
En muista milloin meillä olisi Lemmyn kanssa mennyt näin hyvin: tehtiin uskollisesti radan alkua pallopalkalla - Lemmyn vauhti on puolet Hissun vauhdista, mutta esteet tehtiin tosi puhtaasti ja hitaampi vauhti antoi taas minulle aikaa harjoitella ohjaamista sulavammaksi ja karsimalla ylimääräisiä käskyjä pois. Muuri jännitti Lemmyä, joten se me tehtiinkin sitten aina yhdessä hidastellen ja pujottelun korvasin joka kerta putkella. Lemmyn häntä ihan selvästi taas heilui, joten häntämittarinkin mukaankin Lemmyllä oli taas hauskinta aikoihin.
Hissun kanssa otettiin loppuun vielä yksittäisenä esteenä pujottelun harjoittelua ja sehän alkoi jo taas sujuakin. Täytyy vain muistaa lisätä tämä vielä useammin meidän treeneihin, jotta saadaan jossakin vaiheessa vielä takaisin viime kesänä menetetty pujottelun tekemisen ihanuus!!!
Treeniaika: 1 tunti

Nyt nämä pari iltaa ollaankin sitten taas enemmän ja vähemmän kyykitty kotona. Minä olen kauhistellut, että ajoinko sitten kuitenkin Hissun turkin liian aikaisin: aamullakin minua oli saattelemassa töihin hytisevä koira. Tänään Hissu ollaankin sitten päikkäreiden ajaksi peitelty peittoihin, kuin torkkuva lapsi ikään. Onneksi on tullut ostettua näitä talvitamineita pojille jo melkoisesti - nyt voidaan valita Hissulle ohuempaa palttoota päälle tänne kotioloihinkin, jos siltä näyttää!

Ihanaa - huomenna on perjantai ja treenipäivä!
Mikäs tässä on ollessa ☺

15/2/2014: Curriculum vitae Á la Hissu

Huomenta!

Nyt sitä on sitten tehty ihka ensimmäinen hakemus Hissun puolesta - Muuramelaisilta tuli jäsenlehti kotiin ja pyysivät ilmoittautumisia kesän kursseille.

Minähän istahdin jo samana iltana koneelle ja tein oikein kunnon hakemuksen agilityn jatkokurssille. Kopsasin Hissun ansioluettelonkin tuosta blogin Hissu koulunpenkillä - osioista sähköpostiin ja kehuin tietysti kullan maasta taivaaseen. Nyt vain jännällä odotellaan päästäänkö mukaan! Ilmoittautuminen ei voi ainakaan kaatua siihen, että ilmoittauduimme liian myöhään tai siihen, ettei Hissun taitotaso olisi tullut perusteellisesti kerrottua - jos se johonkin kaatuu, niin hakemuksia valkatessaan päättelevät, että tuo yli-innokas täti-ihminen ei voi kuin koitua kurssin tuhoksi!

Viikko on ollut taas kerran aika erikoinen: treenattu vain kahtena päivänä ja syyllinen laiskuuteen on emäntä itse. Kuumeiluni vain jatkuu ja motivaatio työpäivän jälkeen on kohdistunut enemmän kotisohvalla löhöämiseen kuin hallille lähtemiseen. Ei me kuitenkaan ihan olla sohvaperunoina oltu:

Maanantaina:
Isäntä haki töistä ja suoraan hallille koirapojat kyydissä. Kummankin pojan kanssa tokoilua: ruutua, kapulaa ja seuraamista. Lemmyllä koitettiin seuraamisessa pallopalkkaa ja sehän toimi: parempaa katsekontaktia saa näiltä kulmilta hakea ja innostusta riittää.
= treeniaika 20 minuuttia

Torstaina:
Isäntä haki töista ja suoraan hallille koirapojat kyydissä. Pelkkää agia. Hallilla valmiina neliöön asetetut neljä hyppyä.
Lemmy: pallopalkalla hyppy - putki yhdistelmiä: pojan häntä jopa heiluu ja vauhtia riittää - kiitos pallon. Minä hymyilen kuin Naantalin aurinko.
Hissu: ohjaustreeniä näiden neljän hypyn avulla. Yksittäisinä puomia ja rengasta. Jonkinmoista radanpätkääkin tehtiin, mutta minulta loppuivat voimat. Loppuun vielä viitisen kertaan yksittäistä keinua pallopalkalla: hienosti menee - Hissu on jo nyt yksin menossa keinulle, joten saan todella pitää varani, ettei edellisen viikon vahinko uusiudu, eli että koira käy vahingossa tekemässä keinun itsekseen.
= treeniaika 25 minuuttia

Torstaina sain otettu kännykällä joitakin kuviakin treenimuistoksi ☺
Jonakin näistä päivistä otan kyllä vielä ihan oikeankin kameran mukaan ja keskitytäänkin enemmän kuvailuun kuin treenaamiseen...

Tänään vietetään kotipäivää - parannellaan minun flunssaani ja muistellaan neljän vuoden takaista päivää kun Lemmy-kulta tuli meille ♥ Aamulla kysyinkin Lemmyltä, että vieläkö sinä muistat, kun me isännän kanssa sinut neljä vuotta sitten haettiin Helena-kasvattajan luota ja paluumatka tehtiinkin sitten auton takapenkillä raksutikkuja syöden? Lemmy katseli diplomaattisesti olohuoneen ikkunasta ulos, käänsi selkänsä minulle ja viestitti ylpeällä olemuksellaan, että akat ne vaan jaksaa aina hempeillä ja turhista höpöttää...

Hempeilevää viikonloppua ja palataan asiaan !

8/2/2014: Kevättä & Agimoniputkiexpertti Lemmy

Huomenta!

Taas on saatu yksi viikko kulutettua ja nyt naatiskellaan viikonlopun kiireettömyydestä!


Kevättä ilmassa:

* Minun sisäinen kelloni on vihdoin ja viimein alkanut taas käydä (yli puolenvuoden tauon jälkeen) ja automaattiherätyksistä on saatu nauttia jo viikona ajan. Joka aamu kello kuusi koen sisäisen herätyksen ja oloa voisi kuvailla jopa pirteäksi! Näistä aamuista ovatkin saaneet minun lisäkseni nauttia tietysti koirapojat: nyt minulla on ollut joka aamu 20 minuuttia enemmän aikaa herätellä Lemmyn hellävaraisesti rapsutellen ja vaihdella aamukuulumiset Hissun kanssa. 
* Tiistaina hurautettiin isännän kanssa suoraan hallille töistä ja muutaman minuutin saimme ihailla taas jotakin outoa näkymää: aurinko Jyväsjärven yllä...

Treenejä:

Parit omat treenitkin viikkoon saatiin mahtumaan.

Tiistaina:
Töistä suoraan hallille. Hallilla oli valmiina yksittäisiä esteryhmiä.
Lemmyä ja minua hemmoteltiin - koko kentällä oli yhteensä viisi putkea ja niiden sekä A-esteen kanssa puljatessa se aika sitten menikin - ja Lemmy NAUTTI!!!
Emännän oma agimoniputkiexpertti ♥

Aivot olivat sen verran taas jäässä, että en pystynyt sitten millään hahmottamaan meille pidempää radanpätkää tehtäväksi. Hissun kanssa tehtiinkin sitten A-estettä ja puomia yhdistettynä hyppyihin sekä jonkinmoisia viiden - kuuden esteen ohjausharjoituksia. Hissu oli taas innosta piukeana, joten jos käskytin poikaa sekunninkin liian myöhässä poika ehti painella jo itse valitsemaansa putkeen tai A-esteelle ja ulkopuolisen silmin olisikin voinut taas kysyä, että kumpihan meistä oikeasti sitä rataa suunnittelikaan ☺
= treeniaika 50 minuuttia

Torstaina:
taas suoraan töistä hallille. Kentällä oli valmiina ainoastaan keinu, A-este ja puomi.
Lemmyn kanssa tokoilua; kapulan hakemista ja ruutua ja piristykseksi vähän A-estettä.
Lemmyn biorytmit olivat taas kohdallaan, vaikka treenipalkaksi hommatut makkarat jäivätkin kotiin: hyvää keskittymistä ja ilolla tekemistä!
Häiriötäkin oli: hallilla käyskenteli vieras täti, jota Lemmyn toki oli pakko vähän tuijotella, mutta treenaamista se ei haitannut.
Kapula tuotiin jo pari kertaa emännälle saakka ja ruutuun hakeuduttiin vauhdikkaasti. Ruudussa taidetaan olla jo oikealla polulla: ruutuun hakeudutaan mallikkaasti huolimatta siitä millä puolella ruutua Lemmy odottaa käskyä tai mistä kohtaan minä annan käskyn. Lopuksi vielä pari kertaa yksittäistä A-estettä.

Hissun kanssa alkuun tokoilussa samat treenit: kapula haetaan vauhdikkaasti ja tuodaan jopa minulle saakka. Sivulle tullaan mallikkaasti, mutta ilmeisesti istuminen kapula suussa on mahdotonta: kun peffa kohtaa hallin lattian kapula tippuu automaattisesti suusta. Muuten kapulaa on niin ihana massutella, että sitä ei millään malteta antaa minulle käteen. Ruudussa ollaan edistytty, vaikka olenkin sitä mieltä, että Hissu ei hahmota ruutua vielä täysin. Ruutuun juostaan vauhdikkaasti, mutta joskus koko koira on ruudun sisässä ja joskus etutassut jäävät ruudun ulkopuolelle - tämä on kuitenkin helppo korjata, sitten kun ollaan niin pitkällä. Nyt vain vielä iloitaan tekemisestä. Mutta tästä on hyvä jatkaan!
A-estettä ja puomia tehtiin taas pareittain hypyn kanssa. Hiottiin alastuloja, jotta ne olisivat rauhallisia ja matkaa jatkettaisiin vasta käskystä.
Tehtiin KEINUA!!!! Eli ihan kouluttajan ohjeiden mukaisesti: Hissu etenee keinulle jo ilman houkutuksia ja pojan päästessä yli keinun puolen välin isäntä ja minä laskettiin keinun toinen pää maahan ilman romahdusta ja sitten pallopalkkaa ja bileet pystyyn! Keinun alaslaskeutuessa Hissu kyllä kyhjöttää keinulla kuin räsynukke, mutta pallon perään ampaistaan häntä heiluen. Aivan uskomatonta - mehän edetään!
= treeniaika 30 minuuttia

Eilen vietettiin taas pitkästä aikaa koti-iltaa, koska Hissun ja minun agikontakti loppui edellisellä viikolla. Olipa outoa - perjantai-ilta eikä treenejä!!! Pojat vetelivät sikeitä jo illalla kahdeksan pintaan ja minä vielä ajattelin varpaat innosta heiluen, että pitäisikö meidän rykäistä hallille pika treeneihin?! Onneksi järki voitti ja lähdimmekin sen sijaan extra-lenkille ulkoilmaan.

Mutta nyt kahvin keittoon ja naattimaan lauantaista!
Se on MORO!

2/2/2014: Laivat käy dieselillä ja Lemmy maggaralla

Suloinen sunnuntai:

Aamuinen metsälenkki eilisen lumisateen jäljiltä polkuja availlen ja päivälenkkiin yhdistetty tunnin tokoilu hallilla kera kummankin koirapojan.

Olen tässä vähän huokaillut Lemmy-kullan kadonneen keskittymisen takia, mutta tänään ilmeisesti löysin kaavan Lemmyn sydämeen: maggara!
Ennen päivälenkille lähtöämme kävin varastamassa isännän makkaralenkistä vaaksan verran ja pilkoin palasiksi treenipussiin mukaan.
Hallilla oli mitä parhaimmat mahdollisuudet pieleen menneeseen treeniin: jäätiin poikien kanssa pikkukentälle, jonka oikealla puolella eli isolla kentällä oli viitisen koirakkoa treenailemassa ja kenttämme vasemmalla puolella yksi onneton jäähylle joutunut karvakorva häkissä kumeasti haukkuen ja itkien. Lemmyllä korvat päätämyöten jo ennen treenin aloitusta ja katseli epävarmana kumeasti haukkuvan koiran suuntaan. Ei muuta kuin kamat levälleen ja treenaamaan. Aloittelin Hissun kanssa ruudun tekemistä ja vaihdoin sitten Lemmyyn. Korvat olivat vieläkin päätämyöten, mutta katsekontakti otettiin ilman pyytämättä ja ruudulle juostiin vauhdikkaasti häntä pystyssä - namialusta tyhjennettiin makkaranpaloista sekunneissa. Kentän ohi kulkevia tätejä Lemmy vähän treenin ohessa seuraili, mutta sitten katsekontakti taas saavutti minut (se täti, jolta saa makkaraa!!!).
Voin sanoa, että tänään saatiin vedettyä Lemmyn kanssa ensimmäinen täysin nappiin mennyt toko-treeni hallilla!!! HYVÄ LEMMY!

Ja oikein olan takaa tänään sitten treenattiinkin eli lähes kaikkea mitä voitiin: ruutua, kapulan noutoa esteen kanssa ja ilman, seuraamista, seuraamisesta maahanmenoja, sivulle tuloja yms.= treeniaika 1 tunti.

Hissu oli niin innoissaan, että kaiken muun kuin harjoituksiin keskittymisen ajan poika hyppi pupuhyppyjä ja juoksi ihan varmuuden vuoksi etsimässä ympäri kenttää kapulaa, joka pilkotti taskustani. Ehkäpä jossakin vaiheessa meidän täytyy aloittaa malttiharjoitukset, nyt kuitenkin nautitaan tästä Hissun ilosta ja innosta ☺

Ihana sunnuntai - ihanat koirapojat ♥

28/1/2014: Lemmy-kuvia ja treeniä

No heippa hei!

Elämä on vienyt emäntää kuin litran mittaa ja niinhän siinä sitten on käynyt, että tänne ei ole ehtinyt poiketa edes pikaisesti. Treenailtu on - maltillisesti - vaikka harvoja hallittomia päiviä ollaankin vietetty.

Viikolla ilonpilkahduksia tippui postiluukusta: edellisen lauantain valokuvat Lemmy-kullasta tulivat. Söpöyskerroin on yli mittataulukon ja ammattikuvaajan nopsaan rapsuva kamerakin oli tehnyt tehtävänsä: kuvien joukossa oli myös kielettömiä kuvia ☺ Lemmyn stressitaso oli sitä luokkaa, että ajattelin meidän saavan ainoastaan huohotuskuvia, mutta toisin oli käynyt.

Ai niin, treenattukin on:


Torstaina:
treeneihin taas suoraan töistä.
Agia: Hissun kanssa pelkkää A-estettä. Radan pätkää putki - A-este - putki: rauhallisia alastuloja ja etutassujen koskettaessa maata katsekontakti minuun, namia palkaksi. Lemmyn kanssa pelkkää putkea - mussu on taas niin säpinöissään, että jää junnaamaan pelkkään putkeen - ei haitta, pääasia että on kivaa!
Tokoa: Hissun ja Lemmyn kanssa kapulan noutamista. Hissu noutaa hienosti ja tuo, mutta vielä ei olla lähelläkään sitä, että koira istuisi ja antaisi kapulan minulle ilman iloista annan/en anna-leikkiä. Lemmy kyllä noutaa kapulan, mutta vie sitten kapulan isännälle, joka toimii kentän laidalla koiratolppana. Kun kutsun koiraa luokse, koira kyllä tulee mutta kapula jää - pariin otteeseen putki käydään tekemässä kuin vahingossa kapula suussa. Minua naurattaa niin, että henki meinaa lähteä - eihän treenaamisen pitäisi näin hauskaa olla ☺
Hissun kanssa pikaisesti seuraamista hallin laidasta laitaan - palloa palkaksi.
= Treeniin meni aikaa 50 minuuttia.

Perjantaina: Hissun ja minun agi-kontakti-kurssi.
* päästiin tekemään kontaktilaatikolla. Kouluttaja kehui kovasti Hissua - meni ihan nappiin, vaikka taukoa onkin taas tullut.
* A-esteellä hallittuja alastuloja: meitä hemmotellaan tällä kertaa kahdella kouluttajalla. Päästään tekemään estettä niin, että minä pääsen juoksemaan Hissun sivulla, toinen kouluttajista pitää hihnasta kiinni ja hidastaa Hissun vauhtia alastulossa, toinen kouluttaja palkkaa Hissun katsekontaktista minuun - minä juoksen idiootin lailla A-esteen ympäri ja yritetään saada Hissu hoksaamaan, että matkaa jatketaan ainoastaan käskystä. Paljon on vielä treenattava, että tämä opitaan!
* Keinulla edistyttiin: vauhdilla keinua ylös ja kouluttaja laskee keinun hitaasti alas. Toinen kouluttaja keinun toisessa päässä palkkaa Hissun pallolla. Häntä heiluu, vaikka Hissua pelottaakin. Nythän me jo taas edistytään - Hyvä Hissu!!!!

Lauantaina:
Iltapäivällä ajellaan taas koko perheen voimin hallille.
Agia: Hissun kanssa hyppy - A-este - hyppy - radan pätkää ja taas samaa treeniä: Hissulle malttia odottaa käskyä, että jatketaan matkaa. Lemmyn kanssa pelkkää putkea ja A-estettä. Yritän tehdä vähän hyppy-putki - sarjaakin, mutta halli on taas niin täynnä ihania tuoksuja, että luovutan suosiolla: hypyn ja putken väliin on joku käynyt ihan selvästi sivelemässä makkaratuoksuja ja Lemmy unohtaa jo hypyn jälkeen, että ollaan menossa putkeen. A-este on taas ihana! Lemmy juoksee vauhdilla esteen päälle ja tahtoo jäädä joka kertaa pidemmäksi aikaa seisomaan sinne ja tuijottelemaan maisemia. Paljon kehuja ja koira tauolle isännän viereen "vaihtopenkille".
Tokoa: Saatiin lainaan ruudun tekemiseen tarvittava nauha (Lähettäminen määrätylle paikalle ja luoksetulo) ja nyt päästiinkin ekaa kertaa ihan itse harjoittelemaan. Kummankin kamun kanssa samaa: namialusta ruutuun, nakkeja päälle, istutus sivulleni ja käskystä "ruutu" saa rientää nakkeja mutustelemaan - paljon kehuja!!!
TOKO-kapulan noutamista: Hissu hakee hienosti ja malttaa odottaa sivullani hae-käskyä. Yritetään jo pikkuisen saada Hissua tulemaan lopuksi sivulle ja luovuttamaan kapula siitä minulle. Pienin, pienin askelin... Lemmy itkee innosta: noutaa kapulan ja kaartaa samoin kuin viikolla kapula suussa isännän luokse. Kun kutsun luokse juoksee luokseni ilman kapulaa. Ei mitään edistystä: minä nauran kaksin kerroin ja noudan kapulan kiltisti hallin lattialta ja jatketaan heittelyä.
Hissun kanssa harjoiteltiin vielä hyvin arasti kapulan noutoa esteen takaa (Noutaminen esteen yli hypäten): Hissu menee hienosti hypyn kautta kapulalle, mutta kapula suussa juostaankin sitten kovaa esteen ohi luokseni. Nyt on sormi vähän suussa: mites tästä eteenpäin?
= Treeniaika 50 minuuttia.

Sunnuntaina:
Iltapäivällä treenaamaan taas koko perheen voimin ja pelkästään tokoilua.
Toistetaan tasan sama treeni kuin lauantaina. Lemmyn kanssa lisäksi pikaisia kaukoja lähietäisyydeltä.
Hissun kanssa taas kapulan noutoa esteen takaa: kapula tuodaan minulle taas kiertäen esteen. Nyt palastellaan: Hissu hyppää noutamaan kapulaa ja minä riennän esteen vierelle, nopea käskytys: hyppää! Nyt onnistuu: koira palaa takaisin hypyn kautta kapula suussaan.
Sitten pikaisesti kamat kasaan ja pois: tästä jatketaan seuraavalla kertaa.
= Treeniaika 40 minuuttia.

Viime viikon pakkaset ovat hellittäneet ja me ollaan yritetty koirapoikien kanssa käydä urhoollisesti ainakin jonkimoisilla iltalenkeillä: vasta pääsin kehumaan, kuinka meidän poikien tassuja ei palele ja nyt jo lyhykäisillä lenkeillä pojat ovat nostelleet koipiaan kymmenen minuutin sisään kotoa lähdöstä. Emännän kaksi aivosolua ovat yrittäneet keksiä jonkilaisen selityksen tälle ilmiölle. Lauantainakin aamulenkille lähdettäessä pakkasta oli vain 12 astetta ja tassujen nostelu alkoi jo pari sataa metriä kotipihasta lähdön jälkeen. Olen keksinyt tähän mennessä ainoastaan kaksi selitystä: vaikka pakkasta onkin ilma taitaa olla jostain syystä kosteaa aiheuttaen tassuille kylmyyden tunteen ja lenkit on nyt tehty hihnassa, eli pojat eivät ole päässeet kirmaamaan vapaasti omaan tahtiinsa. Lyhyiden lenkkien lisäksi olemme onneksi ottaneetkin taas kotona iltaohjelmaksi raksupallot ja juustopalojen piilottelun pitkin pientä kotiamme. Jospa sitä näillä aktiviteeteillä pärjättäisiin kevääseen!

Aurinkoa taas odotellessa, tsau!

20/1/2014: Vihdoinkin aurinkoa!

Aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa !!!

Mieli on keveä kuin Hissun turkista irronnut pölykoira ☺

Koko viime viikko ihasteltiin ihania aurinkoisia päiviä ja viime lauantaina päästiin koirakamujen kanssa ihastelemaan, ihan päivännäöllä, rakasta hakkuuaukkuamme, joka on kietoutunut heiveröiseen lumipeitteeseen. En joutunut taas erikseen miettimään, että miksi tälläinen talven vihaaja on joutunut ihan viime vuosina myöntämään, että talvestakin voi nauttia! Pakkastakin oli - 15 astetta, mutta onneksi Lemmyn ja Hissun geeniperimässä on ripaus espanjanlumikoiraa, joten poikien paleltumisesta ei tarvinnut kantaa huolta.
Lemmyn iltalenkit täyttyvät lumessa uimisesta ja piehtaroinnista - onneksi lenkeiltä ei ole kiire kotiin.

Joo - ollaan me treenattukin, mutta maltillisesti:

Tiistaina sekä torstaina isäntä kurvasi hakemaan minut töistä koirapojat takapenkillä ja sitten suoraan treenaamaan:

Tiistaina päästiin tekemään taas:
* Hissun kanssa valmista rataa pariin otteeseen. Koko radalla oli pituutta 26 estettä, mutta me kyllä suosiolla luovutettiin jo 12 esteen jälkeen! Tokossa seuraamista ja maltillista sivulle tuloa. Hissu on taas niin innossaan, että ensimmäiset luoksetulot tehdään uskomattomien pupuhyppyjen muodossa, mutta onneksi jossakin vaiheessa pupuseni muistaa, että tässä treenissä ei nakkeja yli-innokkuudesta tipu.
* Lemmy oli niin säpinöissä, että minun kaikki houkutukset edes parin hypyn ja putken radasta menivät kuuroille korville. Poika jäi junnaamaan putken kohdalle, jota sitten iloisesti tekikin edes takaisin - vielä siinäkin vaiheessa, kun oltiin jo pakkaamassa treenireppua ja lähtemässä kotiin päin. Voi miun hömppää treenikaveriani ☺

Torstaina: ihanaa - tiistaista rataa ei oltu vielä purettu!
* Päästiin siis Hissun kanssa uudelleen petraamaan tuota radan alkua. Vaikeaa oli: yksinkertainen hypyltä putkeen ohjaus ei onnistunut sitten millään: Hissu jäi hypyn jälkeen paikalleen haukkumaan ja minun hätäiset, epämääräiset ohjaukseni putkea kohti menivät täysin puihin - Hissu kurvasi kyllä putkeen aikansa haukuttuaan, mutta useimmiten väärästä päästä putkea. Neljä - viisi toistoa: viimein kun saatiin edes yksi vähän sinne päin onnistunut, niin suuret kehut ja treenaamaan muuta. Seuraavaksi yksittäisenä putki - A-este - putki- sarjaa ja yritin keskittyä täysin siihen, että A-esteeltä laskeutuminen saatiin maltilliseksi. Takatassujen vielä koskettaessa estettä, Hissu muisti vilkaista minua ja vasta sitten jatkettiin matkaa. Minä olin ilosta soikeana = hyvä Hissu. Malttia tullut reilusti edellisestä treenistä.
* Lemmyn kanssa seuraamista hallin laidasta laitaan: mussu jää taas puolimetriä taakseni - innostan ja kehun! Kun löydetään oikea kohta viereltäni, niin pallo kehiin ja bileet pystyyn!
Kaukoja hyvin läheltä, eli Lemmy oli edessäni melkein kuono kiinni polvissani - hienosti menee. Olen niin ylpeä kun Lemmy osaa seiso-käskyn!
Pienemmälle kentälle tuli toinen koirakko treenaamaan - omistajan elkein haukkuva iso uros koira. Lemmy kuuntelee tarkasti ja häntä painuu koipien väliin: ei kivaa! Tehdään vielä pari kertaa pelkkää putkea - Lemmy tuijottelee toiselle kentälle huolissaan. Vielä kerran putki, kovat kehumiset ja kourallinen raksuja ja päätin, että nyt meidän on aika lähteä kotiin!

Perjantaina: Hissun kanssa kontakti-kurssin 2. kerta.
* A-este: pelkästään kontaktin harjoittelua ja nelisen kertaa pelkkä A-este alusta loppuun. Hissu saa kehuja ja minä moitteita: A-estettä laskeutuvaa Hissua ohjeistan turhaan: vain yksi napakka käsky esteelle ja siinä kaikki! Emäntä ottaa nöyränä kritiikin vastaan.
* Keinu: alkuun sitä Hissun ja minun bravuuria: Hissu paukauttaa keinun alas lattiaan etutassullaan ja saa palkan. Lopussa vielä kolmisen kertaa keinulle kiipeämistä hurjien kehujen ja innostusten kera - Hissun ollessa ylimmällä kohdalla minä nappaan pojan syliini ja lasken vauhdilla maahan: JEE!!! Hissu näyttää ensimmäistä kertaa siltä, että tätä ei tarvitse oikeastaan edes pelätä! Heti kun tassut koskettavat maata koira on sen näköinen, että säntää karkuun, mutta sitten katsahtaakin minuun, häntä alkaa heilua ja luokseni juostaankin innosta puhkuen.
Nyt ihan näyttäisi siltä, että me oikeasti opitaankin jotakin☺


Lauantaina: Ihanasta aamulenkistä voimaantuneena päätän lähteä Lemmyn kanssa luksus-lenkille ihan kahdestaan: pakkaslenkkiä ja pientä treeniä! Mikäs se on tallustellessa ihanassa auringon paisteessa lämpöiseen halliin treenaamaan. Kaivan kaapista mukaani vuosia vanhan toko-kapulan. Ihanaa - halli oli täysin tyhjä! Etukäteen ei olla suunniteltu mitään, tehdään siis sitä mikä Lemmystä tuntuu mukavalta: alkuun kapulan noutoa. Sitten kokeiltiin vähän toko-esteen hyppäämistä, joten vuosien tauon jälkeen aloitettiin ihan alusta: nakin palat odottavat ottajaansa esteen takana. Tehdään pari hyppyä, mutta sitten Lemmyn huomion kiinnittää outo nainen, joka nojailee hallin toisen kerroksen rappusiin. Nainen täytyy tietysti ihan ensimmäiseksi haukkua ja sitten yrittää karkottaa murhaavin katsein ja vaimein murinoin. Lemmy masentuu - mikään ei auta. Nainen vain nojailee ja kehtaa vielä puhua emännän kanssa.
Tiesinkin, että koirakoululla on koko lauantaipäivän ammattikuvaaja ottamassa halukkaista kuvia. Kuvaaja nainen oli tauolla ja kysyi, että ollaanko me tulossa kuvattavaksi. Kuullessaan, että ei olla jonossa, kysyy kuitenkin, että kiinnostaisiko, kohta olisi edellinen sessio lopussa ja siinä olisi tovi aikaa ennen seuraavaa asiakasta. Minä tietysti, että mikä ettei, jos Lemmy vain malttaa lopettaa haukkumisen. Ehdittiin ottaa pari hyppytreeniä ja sitten Lemmyä jo vietiinkin hihnasta kuin vierasta sikaa yläkertaan kuvattavaksi. Haukkumiset loppuivat siihen paikkaan ja kuvauspaikkana käytettävä huone oli nuuskuteltava tosi tarkkaan - välillä kuvaajaa piti kuitenkin vähän vilkuilla. Ja sitten vain Lemmy valojen keskipisteeksi ja kuvaamaan.
Nyt sitten odotellaan jännällä kotiin tulevia kuvia. Sen verran kuvaus vei Lemmystä voimat, että katsoin parhaaksi suunnata heti kotiin!

Sunnuntaina: Aurinko ei jaksanut enää sulostuttaa tätä sunnuntaipäivää, mutta päivä oli ihanan kirkas ilman aurinkoakin. Aamulenkin jälkeen ehdittiin vähän tehdä kotihommiakin, mutta sitten kun tuli päivälenkina aika minä tuumasin isännälle, että jospa minä nyt kuitenkin käyn kurvaamassa lenkin hallin kautta. Pojat mukaan ja menoksi. Nyt jo treenikassin esiin ottaminen saa poikiin vipinää!

Lemmy muisti mistä risteyksestä hallille pitää kääntyä... 

Normaalisti hihnalenkille lähdettäessä Lemmy nuuskuttelee kaikki puskat ja pensaat, mutta nyt kummatkin vetivät hihna kireällä kohti hallia... Treenaamaan, Treenaamaan ♪♪♪

Ihanaa - onnen päivät jatkuvat: hallilla ei ollut taaskaan muita.
Nyt mentiinkin sitten ihan suunnitelmien mukaan:
* Hissun kanssa pelkästään taas A-estettä (radan pätkää eli hyppy - A-este - hyppy: rauhallisia alastuloja, hyviä kontakteja) ja keinun heiluttamista eli pelkästään keinun pamauttamisesta lattiaan saa palkan ja kehuja.
* Lemmyn kanssa A-estettä: viikolla A-este oli taas pojalle kauhistus, mutta suunnitelman mukaisesti taas tänään saatiin pelko voitettua ja Lemmy nautti täysin siemauksin esteen tekemisestä.
Loppuun vielä kummankin kanssa kapula-tokoilua, eli kapulan noutoja sekä toko-esteen yli hyppimistä.

Tänään maanantaina pikainen pyrähdys halille: treeni aikaa alle 20 minuuttia. Rata oli taas valmiina: minä kuivaharjoittelin, tein osan radasta Hissun kanssa kahteen otteeseen ja sitten taas pelkästään kahden hypyn - putken - hypyn sarjaa: hypystä putkelle ohjaaminen tökki taas TOSI paljon. Kolme-neljä kertaa junnattiin ja kun saatiin taas se yksi MELKEIN hyvä kerta, niin kamat kasaan ja kotiin!

Hyvä alku - toivottavasti hyvälle viikolle!