sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

29/6/2014: Juhlahumussa: Keski-Suomen Spanielikerho 50-vuotta!

No moimoi!

Täällä ollaan toivuttu eilisestä juhlahumusta: oltiin Hissun kanssa spanielikerhoa juhlimassa Jääskelän tilalla kera parinkymmenen muun koirakon.

Koko viikon odotin jännällä lauantaita - tarkoitus oli lähteä juhlimaan Lemmyn kanssa ja näin jo mielessäni, kuinka Lemmy tapaa taas ihania spanielityttöjä ja pääsee vähän nuuskuttelemaan ja leikkimään. "Arpaonni" kuitenkin suosi meitä eilen aamulla ja aamulenkillä Lemmy-kulta astui oikean takatassunsa johonkin, joka tuikkasi jalkaan millisen pistoksen ja verta tuli aikamoisesti. Voi huokaus!

Puolisen tuntia mietin, että lähdenkö yksin vai mitähän tässä oikein tekisi... Sitten päätin soittaa Lemmyn kasvattaja Helenalle, joka on ollut jo kauan spanielikerhon toiminnassa mukana ja varmistelin, että ovatkohan heillä koirat olleet vapaana näissä tapaamisissa/häppeningeissä - vapaana juoksevat koirat, varsinkin liian uteliaat sellaiset, saavat Hissun perääntymään ja panikoimaan, joten sellaiset tilaisuudet eivät meille käy. Onneksihan nyt on koirien kiinnipitopakko ja tapaamisissa koirat ovat olleet kuulema hihnassa, joten suunnitelmiin muutos ja Hissu messiin.

Alkuun päästiin kokeilemaan Hissun kanssa vedestänoutoja ja Hissuhan innostui niin, että damin lentäessä vähän kauemmaksi oli se sieltä noudettava, vaikka siinä joutuikin ihan oikeasti UIMAAN!!! Voi että minä olin ylpeä Hissusta! Meidän tietääksemme Hissu ei ole edellisessä elämässään uinut tai ei ainakaan meidän aikana eikä tahdo edes tassujaan kastella. Ihanaa - taas meillä on yksi uusi puuha, mitä voimme yhdessä käydä tekemässä tylsyyden karkottamiseksi!

Seuraavaksi käytiin tekemässä temppurata, jossa oli mm. peruuttamista, seuraamista ja muuta mukavaa yhdessä tekemistä: Hissu sai kunniamaininnan hienosta peruuttamisesta! Ja hauskaa oli!

Viimeiseksi kävimme vielä testaamassa Hissun kanssa ihan ensimmäisen laahausjäljen oikealla linnulla. Oli yllättävän vaikeaa Hissulle - ollaan niin kaavoihin kangistuttuja, että Hissu etsi koko jäljen ajan sieltä puuttuvia raksu-apuja, välillä minulle etsittiin sammaleen seasta keppejä heitettäväksi ja muutenkin haahuili eniten mitä ikinä. Poika yritti selvästi ottaa hajua ilmasta, eikä maasta niin kuin yleensä ja vilkuili minua metrin välein hakien tukea, että teenhän minä oikein? Kokeillaan kyllä uudelleenkin, jos vain mahdollisuus tulee!!!


Temppuradalle pääsemistä vasta odotellaan.

Ja mikä parasta, koko päivä pärjättiin ilman rähinöintiä! Alku kokoontumisessa Hissu kielloista huolimatta räksytti kaikkea mahdollista viitisen minuuttia, mutta sitten kulta totesi, että ilmeisesti tässä ei kuitenkaan ole mitään pahaa tapahtumassa - kukaan kun ei kiinnittänyt Hissuun mitään huomiota - joten haukkuminenkin lakkasi. Vitsi, että minä olen iloinen ja ylpeä Hissusta!!!

Mutta nyt aamukahvin keittoon, tsau!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

22/6/2014: Laivuri Lemmy ja jälkijuna

Iltapäivää!

On ollut aivan ihana Juhannus!

Perjantai vietettiin mökillä ja isäntä ehti vielä toiveensa mukaisesti illaksi kotiin katsomaan jalkapalloa.
Lämpöä oli rapiat 12 astetta ja välillä vihmoi vettä, mutta se ei onneksi haitannut.

Mökkitielle kääntyessämme takapenkin täytti Hissun vieno itku ja Lemmynkin oli ihan pakko viimeiset sata metriä seisoa meidän välissämme etupenkin käsinojalla nokka 10 sentin päässä etuikkunassa tähystäen, että varmasti löydetään perille.
Voi mahoton mikä riemu pääsi valloilleen, kun päästin pojat irti mökin pihassa - Lemmy juoksi eturintamassa edestakaisin mökkipihaa, eikä tältä ilolta ensimmäiseen viiteen minuttiin ehditty edes mummua ja pappaa moiccaamaan - Hissu yritti pysyä vauhdissa mukana, mutta turhaan.
Me ollaan saatu vähän Lemmyltä painoa pois ja alkuvuoden agitreenit ovat kasvattaneet pörrön kuntoakin sen verran, että koko sen iltapäivän ihmettelin, että minkä kumman ikiliikkujan minä oikein mökille mukanani toin. Lemmyn ja Hissun leikki jatkui koko grillin sytyttämisen ajankin. Puolentoista tunnin kuluttua Hissu sai jo tarpeekseen ja päätti piiloutua penkkini alle kauaksi Lemmyn ainaisista leikkiin kutsuista.
NELJÄ ja PUOLI TUNTIA Lemmy veti mökillä menemään hullun kiilto silmissään: milloin pörrö ei juossut pihaa edestakaisin, hakenut papan kanssa puita grilliin ja saunaan, se seisoskeli laiturin nokassa toinen tassu vettä kaapien ja juoden puoli järveä, tiiraillen lintuja, joista jotkin kävivät ihan selvästi koiraa tahalteen kiusaamassa ja välillä kipaisten venesatamasta matalikkoa pitkin kunnan puolelle kakkareissulla.
Jotkut vesikoirat rakastavat uimista - meidän Lemmy opettelee vasta kaltevalla laiturilla laivurin hommia...
Virtasta tuntui riittävän  ☺ Ja minä nautin kullan onnesta!
Kotiin päästyämme Lemmy sitten nukkuikin 14 tuntia putkeen - raskas Juhannus...




Mutta peruutellaan vielä viime viikkoon: maanantaina käytiin jälkikurssilaisten kanssa keskenämme tekemässä ristiin jäljet toisillemme. Tämähän oli nyt vasta toinen kerta kun Lemmylle tekee jäljen joku muu kuin joku meidän perheestä, mutta jo nyt edelliskerran itkuskelut ovat hävinneett ja Lemmy tuntuu hokaavan, että hajun lähteellä ei olekaan mitään väliä, kunhan pääsee vaan jäljestämään! Meidän pitäisi nyt vain sitten rohkeasti pidentää jälkeä, jotta Lemmy pääsee tosissaan tekemään töitä. Ensi tiistaina on kurssin viimeinen kerta ja sen tavoitteena on antaa minulle ja Lemmylle eväät, joilla pääsisimme etenemään keppien merkkauksessa. Monista ja monipuolisista harjoituksista huolimatta keppien merkkaaminen ei ole onnistunut lainkaan sitten viime tammikuisten harjoitusten.

Tänään ollaan otettu rennosti: vähän kohennettu puutarhaa ja äsken tehtiin koirapoikien kanssa kiireetön metsälenkki. On se täm kesä vain ihanaa aikaa!




Palataan!




perjantai 20. kesäkuuta 2014

Ihanaa Juhannusta 2014!

Huomenta, huomenta!

Täällä on herätty auringon paisteeseen - ihanaa!
Aamulenkiltä palattuani kävin vähän tuoksuttelemassa parhaillaan kukkivia juhannusruusujani...


Aikakirjamerkintöihin lisättäköön, että aivan näin ihanaan aamuun ei tiistaina herätty, kun taivaalta tuli LUNTA!!! Voitte arvata, että koirapoikien ja minun aamulenkki oli melkoisen lyhyt - parturoin Lemmyn vasta sunnuntaina ja koirapoika nosteli tassujaan jo märällä ruoholla ennen kuin oikeastaan edes olimme aamulenkille lähteneet. Voi mahoton, millä vauhdilla Lemmy asiointinsa jälkeen pinkaisi takaisin takapihan katoksen alle suojaan. Onneksi lumi kuitenkin, ainakin täällä meillä, suli samoin tein pois.

Tämän Juhannuksen sääennusteet ovat povanneet kaikkea muuta kuin poutaa - ainakaan ihanaa helteistä Juhannusta ei missään vaiheessa lupailtu. Onneksi on aina olemassa PLAN-B, eli puutarhahanska ostosten välissä löysin VAHINGOSSA alennettuja lankoja, joten niitäkin oli sitten IHAN PAKKO ostaa siltä varalta, että Juhannuksena sataisi ja viikonlopun joutuisi viettämään sisätiloissa...

Isäntä vähän kohautteli hartioitaan ja oli jo melkein sanomassa, että "eikös noita lankoja jo ole tarpeeksi kotona", mutta fiksuna ihmisenä nielaisi kommentinsa samointein masuunsa asti ☺

Nyt kuitenkin lähdetään aamupalan syöntiin ja aletaan valmistautua kyläreissuun vanhempieni mökille...

IHANAA JUHANNUSTA!!!





































Toivottaa HISSU koko meidän lauman puolesta

lauantai 14. kesäkuuta 2014

14/6/2014: Korkkauksia

Hyvää lauantaita!

Hups - niinhän siinä taas pääsi käymään, että kolme viikkoa hurahti täällä kertaakaan käymättä... Meillä on ollut koirapoikien kanssa ihanan kiireistä eli ollaankin siten ehditty hommata vaikka mitä!

LEMMYN JÄLKIKURSSIlla ollaan ehditty piipahtaa jo kolme kertaa eli ensi viikolla käydään vielä kerran oppia hakemassa, sitten taas ollaan ihan omillamme. Viime maanantaina Lemmy jäljesti IHAN EKAA KERTAA vieraan tätin tekemän jäljen. Ihan ilman haahuilua ja itkua ei jäljestä selvitty, mutta Lemmy jaksoi hyvin pinnistellä epävarmuudessaan eteenpäin ja jäljen loppukin löytyi! Minä sain taas palautetta liiasta Lemmyn auttamisesta - osoittelen tietämättäni kropan asennolla minne jälki oikein jatkuu, enkä anna Lemmyn tehdä tarpeeksi itsenäisesti jäljen vaikeimpia osia. Lupaan ottaa opikseni! Haasteeksi saatiinkin, että isäntä tekee jäljet ilman pyykkipoikia, joilla normaalisti avitetaan vähän ohjaajaa siinä, minne jäljen oikeasti pitäisi mennä. Minut ja Lemmyt ohjataan vain aloituspaikalle ja sitten saadaan mennä ihan Lemmyn varassa. Jännää!

MUURAMELAISTEN AGIN JATKO-RYHMÄ starttasi 3. päivä kesäkuuta. Joo-o: niinhän siinä kävi, että sovittiin Hissun kanssa tämän kesän ryhmään. Kyllä minä ehdinkin jännitellä, että taasko jäädään lehdelle soittelemaan. Tiistai-iltana satoi TIETYSTI vettä, niin kuin perinteisiin kuuluukin, kun ollaan Muuramessa treenaamassa ☺ Aiempina kesinä ollaan osallistuttu henga-agiin ja valehtelematta 90% treenipäivistä oli sateisia.
Eipä sade paljoa haitannut - minulla kyllä sydän jätti aina pari sykäystä väliin, kun pääsimme vuorollamme tekemään radan pätkää, johon kuului puomi. Puomi tuntui olevan jopa vaarallisen liukas näidän karvakorvien tassujen alla.
Niin että minkälaista oli - arvaattehan varmaan: mukavaa!
Vähän koin huonoa omaatuntoa, kun ollaan Hissun kanssa ryhmässä, jossa muut ovat vasta peruskurssin käyneitä, mutta lohdutin itseäni sillä, että kurssille otettiin ensi sijaisesti Muuramen koulutettavia ja koska ryhmä ei täyttynyt heistä, meidä otettiin Hissun kanssa viimeiselle vapaalle paikalle. Hakemukseenhan minä listasi mitä ollaan Hissun kanssa tähän saakka tehty ja silti ottivat meidän mukaan. Voi omatuntoni - lakkaa jo sättimästä!
Itse olen tosi onnellinen, että mahduttiin mukaan:
* Hissu pääsee pujottelemaan oudoilla kepeillä, treenaamaan tuulessa ja tuiskussa ja taas ihan uusien ihmisten ja koirien keskellä = ihan sitä mitä toivoinkin.
* Minä pääsen treenaamaan laiskan läksynä ihan alusta kaikki valssit, mäkelät, niistot yms. ohjauskuviot, jotka ova minulle hirvittävän vaikeita vieläkin.

HISSUN EKAT MÖLLI-KISAT käytiin Laukaalaisten järjestäminä. Rata oli helppo, mutta pari kinkkistä kohtaa siellä oli. Tehtiin normiradan lisäksi vielä yksi uusintakin.
Pari minuuttia ennen rataan tutustumista tuli sellainen kunnon jännityksen aalto ylleni, mutta kun päästiin ihan oikeasti kentälle päätin, että nyt me vain nautiskellaan Hissun kanssa se mitä pystytyään...
Ekalla kertaa rata meni hienosti. Jostakin me virhepisteitä saatiin, minulla ei ole mitään mielikuvaa, että mistä.  Minä juoksin radalla kuin persiisiin ammuttu karhu, jonka seurauksena kaikki edellytykset minkäänlaiselle puhumiselle radan jälkeen olivat nolla. Isäntä oli sitä mieltä, että vauhtini oli vielä hitaampi kuin omissa treeneissä, mutta parhaani yritin. Hissu oli radan jälkeen ihan intopinkona, joten mukavaa oli ☺
Radan uusinnan ajattelin sitten ottaakin treenin kannalta eli tavoitteena pitää vielä kovempaa vauhtia. Vauhtini oli nyt sitten jo vähän liiankin kovaa ja unohdin pitää kontaktin Hissuun. Hissu haukkui puolet rataa minua kannustaen, joten siitä jo pystyi ennustamaan, että rata ei mene kovin hyvin. Hissu juoksi ohi putkien tai meni putkiin väärästä päästä - minun vauhtikin loppui sitten kuitenkin kesken. Jokaisen virheen kuitenkin kävin korjaamassa peruutellen edelliselle esteelle - olen tosi ylpeä hermoistani.
No niinhän siinä kävi, että pronssille tultiin!!! Tuntuu tosi mukavalta ☺ varsinkin kun nyt tiedän, että Hissun kilpailuhermoista minun ei tarvitse olla tippaakaan huolissaan - kulta nautti tekemisestä, vaikka oltiin täysin vieraassa paikassa, lörpöttelevien vieraiden ihmisten ja haukkuvien koirien keskellä. HYVÄ HISSU♥



HISSUN PUJOTTELUKURSSI saatiin päätökseen keskiviikkona. Me ollaan mussun kanssa opittu ihan hurjasti uutta. Hissusta on tullut tosi itsenäinen jo pujottelun suhteen ja pujottelu sujuu mitä ihmeellisimmistä kulmaohjauksista - on tämä vaan hurjaa!

VALMENNUSRYHMÄän kuulumisesta olen haaveillut vain villeimmissä kuvitelmissani. Nyt tämä kuvitelma kuitenkin yllättäen käy toteen: aloitamme Hissun kanssa paikallisen koirakoulun agi-ryhmässä keskiviikkona. On muuten aika PRO-olo! Ollaan tosi paljon treenailtu itseksemme ja se on ollut mukavaa (ja nyt puhun ihan meidän koko perheen puolesta), mutta onhan tämä aika hienoa, että nyt pääsemme harjoittelemaan kerran viikossa ohjauksessa! Jo tuolla pujottelukurssilla huomasin, että minulta puuttuu täysin kyky huomata, miten Hissu edistyy ja miten & milloin vaikeuttaa treenejä - nyt tämä huoli poistuu.

Jatketaan tietysti itseksemmekin treenaamista, mikä on tosi ihanaa - Lemmy-kultakin on aina treeneissä mukana ja voisin sanoa, että on se Lemmykin alkuvuoden aikana kehittynyt. Lemmyn kanssa ei ikinä mihinkään kilpailemaan mennä, mutta sydäntä lämmittää ihan kamalasti, kun Lemmykin pääsee tekemään sellaista mistä tykkää... ja ilman paineita.



























Tänään käytiin tekemässä pikainen puolen tunnin treeni, jossa ideana oli treenata
ensinnäkin Laukaalaisten radan aloitusta, jossa oli peräkkäin neljä hyppyä, joista yksi oli selvästi suorasta linjasta sivumpana ja tämähän oli meille yllättävän vaikea...
toisaalta Hissun ohjaamista putkeen välittämättä siitä kummalla puolella Hissu minua on.
Tämän radan pätkän oikealla puolella oli vielä pussi ja muuri, jotka otin harjoitukseen välillä mukaan.
Ette ikinä usko, mutta niin se Lemmykin vain tätä samaa rataa teki kuin Hissukin!
Olen ihan äimänä - se tuo Lemmykin ilmeisesti treenailee salaa minulta näitä radan pätkiä unissaan...

Onneksi meille mahtuu arkeen ihan sitä OIKEATAKIN ELÄMÄÄ,
eli ollaan kuljettu metsässä...





ja auringon näyttäytyessä vietetty aikaa takapihalla...


























- eli nautittu kesästä!

Palataan asiaan - toivottavasti aiemmin kuin kolmen viikon kuluttua - TSAU!