Täällä ollaan toivuttu eilisestä juhlahumusta: oltiin Hissun kanssa spanielikerhoa juhlimassa Jääskelän tilalla kera parinkymmenen muun koirakon.
Puolisen tuntia mietin, että lähdenkö yksin vai mitähän tässä oikein tekisi... Sitten päätin soittaa Lemmyn kasvattaja Helenalle, joka on ollut jo kauan spanielikerhon toiminnassa mukana ja varmistelin, että ovatkohan heillä koirat olleet vapaana näissä tapaamisissa/häppeningeissä - vapaana juoksevat koirat, varsinkin liian uteliaat sellaiset, saavat Hissun perääntymään ja panikoimaan, joten sellaiset tilaisuudet eivät meille käy. Onneksihan nyt on koirien kiinnipitopakko ja tapaamisissa koirat ovat olleet kuulema hihnassa, joten suunnitelmiin muutos ja Hissu messiin.
Alkuun päästiin kokeilemaan Hissun kanssa vedestänoutoja ja Hissuhan innostui niin, että damin lentäessä vähän kauemmaksi oli se sieltä noudettava, vaikka siinä joutuikin ihan oikeasti UIMAAN!!! Voi että minä olin ylpeä Hissusta! Meidän tietääksemme Hissu ei ole edellisessä elämässään uinut tai ei ainakaan meidän aikana eikä tahdo edes tassujaan kastella. Ihanaa - taas meillä on yksi uusi puuha, mitä voimme yhdessä käydä tekemässä tylsyyden karkottamiseksi!
Seuraavaksi käytiin tekemässä temppurata, jossa oli mm. peruuttamista, seuraamista ja muuta mukavaa yhdessä tekemistä: Hissu sai kunniamaininnan hienosta peruuttamisesta! Ja hauskaa oli!
Viimeiseksi kävimme vielä testaamassa Hissun kanssa ihan ensimmäisen laahausjäljen oikealla linnulla. Oli yllättävän vaikeaa Hissulle - ollaan niin kaavoihin kangistuttuja, että Hissu etsi koko jäljen ajan sieltä puuttuvia raksu-apuja, välillä minulle etsittiin sammaleen seasta keppejä heitettäväksi ja muutenkin haahuili eniten mitä ikinä. Poika yritti selvästi ottaa hajua ilmasta, eikä maasta niin kuin yleensä ja vilkuili minua metrin välein hakien tukea, että teenhän minä oikein? Kokeillaan kyllä uudelleenkin, jos vain mahdollisuus tulee!!!
 |
| Temppuradalle pääsemistä vasta odotellaan. |
Ja mikä parasta, koko päivä pärjättiin ilman rähinöintiä! Alku kokoontumisessa Hissu kielloista huolimatta räksytti kaikkea mahdollista viitisen minuuttia, mutta sitten kulta totesi, että ilmeisesti tässä ei kuitenkaan ole mitään pahaa tapahtumassa - kukaan kun ei kiinnittänyt Hissuun mitään huomiota - joten haukkuminenkin lakkasi. Vitsi, että minä olen iloinen ja ylpeä Hissusta!!!
Mutta nyt aamukahvin keittoon, tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti