Joulukalenterin 24. luukku: RAUHALLISTA JOULUA

24. Joulukuuta 2012

RAUHALLISTA JA MUKAVAA JOULUA KAIKILLE!

Joulukalenterin 23. luukku: LAHJA - LEMMY 3-vuotta ♥

23. Joulukuuta 2012

Meillä on etuoikeus aloittaa lahjojen avaaminen jo tänään:

LEMMY-rakas täyttää 3-vuotta ♥♥♥

 

SuperOnnittelut myös Lemmyn siskolle ja velipojille!

ps. lahjatkin ehdittiin jo avata - tässä sitä ihmettelemistä riittääkin sitten juhannukseen saakka...

Joulukalenterin 22. luukku: MATTO

22. Joulukuuta 2012

Tänään joulukalenterin luukusta ilmestyi matto...

Meillä pidetään edelleen mattoja lattialla, vaikka monissa koiraperheissä niistä ollaankin luovuttu. Me ei olla annettu periksi, vaikka minulta kuluukin varmaan päivässä 10 minuuttia pelkästään mattojen suoristamisiin koirapoikien höntsäämisten jäljiltä - meillä kun onneksi vielä virtasta riittää sen verran, että leikkituokioita riittää aamupissin jälkeisestä höntsästä iltaruuan jälkeiseen höntsään...
Matot ovat siis monessa mukana...

Myös Lemmyn pizzalaatikon arvoituksen ratkaisussa ...

Matot ovat elämistä - eivät sisustamista varten... ☺

 

 

 

Joulukalenterin 21. luukku: AURINKO

21. Joulukuuta 2012

Tänään juhlistetaan talvipäivänseisausta - ja me yltiöpäiset pimeyden vihaajat alamme tuijotella aamuin illoin kellojamme ilostuttaen lähipiiriämme kommentoimalla joka aamu miten tänä aamuna IHAN SELVÄSTI aurinko nousi jo aikaisemmin kuin eilen ja miten IHAN SELVÄSTI oli valoisampaa jo iltapäivän viimeisinä tunteina.
Pyydän omasta puolestani anteeksi jo etukäteen ☻

Joulukalenterin 20. luukku: HIRVI

20. Joulukuuta 2012

Joskus torstai on toivoa täynnä, mutta tänä torstaina joulukalenterin täyttävät HIRVEÄT asiat...

Olen saamassa enoltani taas jossain vaiheessa hirvenlihaa ja kävinkin sitten jo ennakkoon googlailemassa mahdollisia reseptejä joitakin pieniä herkkuja/koulutusnameja varten - lähinnä siis koirapokia, ei emäntää itseään varten...

Yhden tosi helpon ja kokeilemisen arvoisen löysinkin:

800 g hirven jauhelihaa
2 kpl kananmunia
hippunen valkosipulia

Ainekset sekoitetaan keskenään ja muotoillaan pieniä pallosia pellille ja jos haluaisi voisin joulun kunniaksi  käyttää piparkakku muottejakin keksien muotoilemiseen.
Uuniin 200 astetta ja 15 minuuttia.
Voilà!
Tarjoillaan jäähtyneenä.

Nyt vain odotellaan lastia tulevaksi ja päästään leipomaan ☺

Lemmy kultaa hirvittää koko ajatuskin: emäntä, keittiö ja ennen kokeilematon resepti...

Joulukalenterin 19. luukku: KAKKU

19. Joulukuuta 2012

Viitisen yötä jouluun on ja nyt alkaa olla jo vähän kiire leipoa joulupöytään.... Paras ottaa paras karvainen kaverikin jo avuksi - iloa!

Joulukalenterin 18. luukku: JOULUKORISTE

18. Joulukuuta 2012

Voi, meillä on vielä ripustamatta jouluverhot ja joulukoristeet kaivamatta pussukoistaan.
Eipä hätiä mitiä, katsotaan ensin video Valkoisen talon tupatarkastuksesta.
Nyt ehditään vielä hyvin kauppaan penkomaan joulukoristeet alehinnoin ja koristelemaan oma koti vähän juhlavammaksi... tai sitten ei...

Bo Inspects the 2012 White House Holiday Decorations

Joulukalenterin 17. luukku: VETOLELU

17. Joulukuuta 2012

Ihanaa - tämän kuvan myötä voidaankin palata luontevasti viime kesään.
Hissun muuttolaatikosta löytyi samanmoinen vetolelu ja Hissun kanssa sitä sitten kahdestaan kiskoimmekin takapihalla oikein urakalla. Hissun omistaja kertoi minulle, että ex-kotonaan Hissu oli leikkinyt vetoleikkejä intohimoisesti heidän toisen koiransa kanssa. Lemmy ei itse oikein hokannut, että tämä vetoleikki voisi olla heidänkin yhteisensä, joten houkuttelimme vuoronperään isännän kanssa Lemmyä tarttumaan kumilenkkiin siinä vaiheessa kun Hissu ko veti kumia hampaat irvessä. Parin päivän päästä Lemmy onneksi hokasikin itse mitä kummaa tällä muovisella härvelillä voidaan tehdä.

Kaivoinkin arkistoista tämän videon pätkän, jossa Lemmy on jo jalostanut leikkiä enemmän itselleen sopivaksi. Onneksi meillä näyttäisi olevan takapihalla extra-kestävä nurmikko ☺

 














Kuva: Dogpro.fi/Ferribiella kuminen vetolelu

Joulukalenterin 16. luukku: MURKINA

16. JOULUKUUTA 2012

 


Joulukalenterin kuudestoista luukku avataankin sitten nauruhermoja kutkutellen:

Maukkaita murkinoita karvattomille ja karvallisille kavereille!

Joulukalenterin 15. luukku: NUOTTI

15. Joulukuuta 2012

Taitaapa tämä seuraava kappale olla lähes ainokainen laatuaan eli laulu, joka on tehty vartavasten koirasta eli Jenni Vartiaisen omasta Pumi-poika URHO KEPPOSESTA.
Namikat kaakkoon ja nautiskelemaan... Yllättävää kyllä, laulu voisi melkein kertoa meidänkin koirapojista ☺

URHO KEPPONEN

Urho on pieni pumi
Joka näyttää Ransulta
Siltä Pikku Kakkosen koiralta
Ja se tykkää haukkua
Turkki on harmaa ja paksu
Joka kesäksi trimmataan
Pumi on kuin pieni lammas
Muttei lauhkea alkuunkaan
Urho Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Pieni Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Harmaa Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Urho Kepponen on iloinen
Aamuisin kahdeksan aikaan
Urho suukoilla herättää
Se naukuu kuin kissa ja venyttelee
Heti tahtoisi leikkimään
Kun tulee pissahätä
Sen kuulee jokainen
Ja kun pientä Urhoa kiukuttaa
Niin se kostoksi pieraisee

Urho Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Viekas Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Hurja Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Urho Kepponen on iloinen
(Hau-hau-hau-hau...)
Raskaan päivän jälkeen
Vielä suukot vaihdetaan
Sängyn alle ryömii
Urho turvaan nukkumaan
(Shh)
Meidän Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Uninen Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Hauska Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Urho Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Ihana Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Vilkas Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Hieno Keppo-keppo-keppo-keppo-kepponen
Urho Kepponen on iloinen

Urho Kepponen lyrics © CHRYSALIS MUSIC GROUP

Joulukalenterin 14. luukku: VIDEOKAMERA

14. joulukuuta 2012

Tänään joulukalenterin luukusta paljastui videokamera...

Koirapojat eivät paljon meillä televisiota katsele, mutta Lemmyn mielenkiinnon on aina herättänyt kaikki Tarja Halosen haastattelut - koira istui television ääressä ja tapitti lumoutuneena silloista istuvaa presidenttiämme.

Nyt ollaan taas pitkään oltu ilman  minkäänlaista mielenkiintoa televisiota kohtaan, mutta nyt Lemmylle löytyi jo ihku musiikkivideokin, joka on sitten pakko hakea tähän meidän kaikkien iloksi - harmi vaan, että meillä ei ole kannettavaa: tämän voisi näyttää samointein taas Lemmyn iloksikin...

Mitä luulette, mikä kiinnitti Perro-pojan huomion: musiikki vai esiintyjä?

☺

Joulukalenterin 13. luukku: LUCIA

13. Joulukuuta 2012

Valoa pimeyteen tuo tänä päivänä Lucia-neito.

Joulukalenterin 12. luukku: SYDÄN

12. Joulukuuta 2012

Nyt vietetäänkin historiallista päivää 12.12.2012 ♥

Emäntä itse katselee kaikkea tänään vaaleanpunaisten silmälasien läpi hempeissä tunnelmissa - pussuja on riittänyt tänä aamuna koirapoikien lisäksi myös isännälle ☺

Sydän pomppailee tänään vähän kovemmin: ollaan tekemässä lähtöä historialliselle ensimmäiselle matkalle koko perheen voimin eli vuokrasimme minilomamme ajaksi mökin, johon voimme ottaa koirapojatkin mukaamme. Nyt vain pidetään peukut ja varpaat pystyssä, että tulossa olisi sen verran kirkkaita talvipäiviä, että pystyisin nappailemaan meidän lomalta valokuviakin, joita voisi sitten myöhemmin huokaillen katsella...

Tehdään siis tänään jotain erinlaista, jotain sellaista mikä muistetaan vielä vuosienkin päästä kun tulee puheeksi historiallinen päivämäära 12.12.2012 - missä olitkaan kello 12?

Joulukalenterin 11. luukku: PEILI

11. Joulukuuta 2012

Olin vähän huolissani, mutta löytyihän tämä mahtava video vielä Muffesta ja peilistä ☺

Valitettavasti en saanut syystä tai toisesta upotettua viedeota tähän suoraan ☻
mutta täältä linkin takaa se onneksi sentään löytyy:

http://www.youtube.com/watch?v=SXEPgwn08DI

 Muistan löytäneeni tämän silloin, kun Lemmy oli vielä sellainen kaukainen haavekuva mielessäni eli jännällä odotettiin saataisiinko me pentua meille toivotusta pentueesta. Lähettelin hörhönä videota ystävilleni sähköpostin liitteenä ja tuhisin innosta varpaat heiluen, että tälläinen meillekin olisi tulossa, jos vain tähtien asennot olisivat suotuisat.

Ja niin kuin stoori kertoo, Lemmy tuli ♥ ja löysikin aika pian meidän eteisestämme lattiasta kattoon ulottuvan peilin. Ensi arastelun jälkeen laitettiinkin sitten karkelot pystyyn ☺ Olihan sitä mukava katsella ja kuunnella pari ensimmäistä kertaa, mutta sitten kun meno ja meteli yltyivät siihen pisteeseen, että hetkellä minä hyvänsä olisi saattanut naapurimme tehdä meille pienen vähemmän ystävällismielisen vierailun aiheenaan koiran haukunta, kätevä emäntä siirsi tuolin peilin eteen. Verhosin tuolin vielä isoimmalla pyyhkeellä mikä talosta löytyi, jotta pienintäkään rakosta ei jäänyt peilistä näkyviin. Fiksuna emäntänä sitten kertoilinkin kaikille estotoimenpiteistä, johon ainoastaan yksi kehtasi lakonisesti vastata, että seuraavat kymmenen vuotta veinaat sitten tuolia pitää peilin edessä... Tuoli lähtikin alta aikayksikön peilin edestä ja koiralta alettiin kieltää peilin edessä meuhkaaminen kerrasta - sylistä sentään pikku-Lemmy sai ihastella omaansa ja emännän kuvajaista, mutta sen enempää iloa ei enää peilistä koiralle ollut.

Hissu ei peileistä piittaa. Lemmy sen sijaan vieläkin katselee mielellään ko. peilin kautta keittiön touhuja - säästelee ilmeisesti tassujaan - ja uloslähtiessä etsii minun katsettani peilin kautta, mikä on tosi spoogy-tapa... Olisi koirapsykologilla selitettavää...

Joulukalenterin 10. luukku: SILMÄT

10. JOULUKUUTA 2012

Meidän perheessä pidetään pieni muotoista silmäpeliä jatkuvasti...
- hahaa, arvaan mitä ajattelitte, mutta ei, ei...  tässä rakennellaan heppoista aasin siltaa seuraavaan juttuun...

Lemmystä on tullut varsin taitava emännän katsekontaktin hakija kesäisen kastroinnin jälkeen. Varsinkin edellisen vuoden Lemmy vietti niin tyttötuoksuihin keskittyneenä, että emäntä unohdettiin heti ulko-ovesta pihalle astuttaessa ja tokoiluunkin keskittyminen vaati koiralta suuria ponnisteluja - vaikka treenailtiin kahdestaan tyhjällä kentällä aina lähettyvillä oli sen verran tyttötuoksuja, että jossain vaiheessa tuoksut voittivat nakin palasetkin eli ei muuta kuin nenä maahan ja baanalle... 
Nyt siis kaikki on toisin: emäntää katsellaan vetoavasti silmiin piiiitkiä aikoja ja noin viidessä minuutissa emäntä jo sitten saakin pienen peppunsa ylös sohvannurkasta ja alkaa kehittää jotakin mukavaa yhteistä tekemistä koirapoikien kanssa...
Sen verran olen jo sentään alkanut osata Lemmyn katseita tulkita, että osaan jo erottaa "ruokaa!!!"-katseen, "mahakipeä&huono olo" -katseen "pissihätä"-katseesta, "nyt jo melkein housuissa" - katseen (jota säistää yleensä pieni piipitys) sekä "booring"-katseen.
Niin ja sitten on tietysti vielä nämä: sekametelisoppa "kukaan-ei-koskaan-rapsuttanut-ruokkinut"-katse

sekä "mua-ei-saa-kuvata"-katse...

 Nyt asiaa on jopa joku lähtenyt tutkimaan, ja oikein tutkimusryhmän voimin...

Savon Sanomat: Koira osaa vetoamisen

Reetta Mikkolan artikkeli  5.2.2012

Koira osaa lukea ihmistä paremmin kuin ihminen koiraa, toteaa väitöskirjatutkija Sanni Somppi. Hän vastaa Koiran mieli -hankkeen käytännön toteutuksesta Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa.
Hankkeessa perehdytään siihen, mitä koiran mielessä tapahtuu. Taustalla on tavoite lisätä ja täsmentää koiran käyttäytymistä, ymmärrystä ja tunteita koskevaa tietoa ja näin edistää eläinten hyvinvointia. Samalla tutkitaan, kuinka eläinten mieli eroaa ihmisen mielestä.
Koira osaa kommunikoida ihmisen kanssa ja vastata isäntänsä tunnetiloihin. Kyky on olemassa jo pikkupennusta saakka, joten se ei perustu pelkästään oppimiseen. Voisiko kyseessä olla kokonaisen eläinlajin kehityssuunta ihmisen rinnalla?
Katsekontakti Koiran esi-isälle, sudelle, suora katsekontakti on uhka. Koira taas tietää, kuinka vedota ihmisen tunteisiin, joten se kokee katsekontaktin mahdollisuutena.
Koira hakeutuu varta vasten kerjäämään ihmisen kasvojen eteen. Jos ihmisen silmät peitetään, koira ei kerjää. Se tietää, ettei kerjääminen tuolloin kannata.
Koira on myös hyvin tietoinen siitä, milloin ihminen on tarkkaavainen ja milloin ei. Se tietää, milloin on hyvä hetki napata juustovoileipä pöydän nurkalta.
Koiran mieli -hanke tutkii uraauurtavalla tavalla koiran katsetta ja silmien liikettä. On todettu, että koira on kiinnostunut myös kaksiulotteisista kuvista.
Keskimäärin eniten koirien kiinnostusta herättävät toisten koirien ja ihmisten kuvat. Koiran tarkkaavaisuus ja motivaatio vaikuttavat katseen kohdistumiseen. Näköhavainnot vastavuoroisesti ohjaavat sen käyttäytymistä ja tunnetiloja.
Koiran katseessa on havaittu monia yhteneväisyyksiä ihmisen katseen kanssa. Koiran aivoista tiedetään löytyvän vastaavat rakenteet, joilla ihmisaivotkin muodostavat tunteita. Ihmisellä ja koiralla on siis paljon yhteistä.
Perimässä Koirilla on sisäsyntyinen taipumus lukea ihmistä ja viestiä ihmiselle. Se on kirjoitettu koiran perimään sinä aikana, kun kesykoira on elänyt ihmisen rinnalla. Viimeisimpien arvioiden mukaan koira kesyyntyi 16 000 vuotta sitten. Ihminen ei kesyttänyt koiraa, vaan koira valitsi ihmisen kumppanikseen.
- Koira ymmärtää ihmisen aikeita, kuten omistajan huomion suuntautumista ja osoituseleitä, ilman että näitä sille opetetaan. Koira osaa myös ohjata omistajan oikeaan paikkaan katsekontaktilla vaikkapa silloin, jos sen lelu on jäänyt jumiin sohvan alle, Somppi sanoo.
Koira osaa kuin luonnostaan reagoida ihmisen tunteisiin, lohduttaa ja iloita juuri oikealla hetkellä.
- Todennäköisesti koira tulkitsee ihmisen käytöstä ja emootioita myös hajumaailman kautta. Kommunikoimme siis osin ikään kuin eri kanavilla, Somppi kertoo.
- Koira on jalostunut elämään sekalaumassa, ihminen ei. Tästä syystä ihmisen täytyy opetella koirien kieli. Se ei ole meille sisäsyntyistä, eikä aina kovin helppoa, hän sanoo.
Aivot mukana Tiettyä näyttöä on olemassa siitä, että paljon koiriensa kanssa harrastavien ihmisten aivot voivat muokkautua tunnistamaan koirien eleitä samoilla alueilla, joilla aivot käsittelevät ihmisten välistä sosiaalista kommunikaatiota.

Täältä löytyy myös linkki tutkimukseen:

Miten koira kokee maailmamme? – Koirien kognitiotutkimusta Suomessa 

Koirat katsovat kuvia – tutkimus julkaistu

Tässä linkki tutkimuksen artikkelin lyhennelmään:
 

Joulukalenterin 9. luukku: LAPASET

9. Joulukuuta 2012

Oletko koskaa miettinyt mihin kummaan voisit käyttää rakkaan karvakorvasi karvoja? Normaalit ihmiset heittävät karvat menemään, mutta sitten vähemmän fiksut emännät - joihin allekirjoittanutkin luetaan - säilyttelevät niitä kaappien perukoilla sillä verukkeella, että varmaan JOTAKIN käyttöä niille keksii... ☺

Aiemmin blogissahan on jo esitelty karvojen käyttö söpönä puutarhakoristeena, josta oikeasti on sitten hyötyä lintukaisten pesänrakennuspuuhissakin. http://sequlix.blogspot.fi/2011/05/lemmy-lomailee-emanta-puuhastelee.html

Nyt bongasin ainakin vielä toisen käyttökohteen: itse karstatusta koirankarvasta kätevänä emäntä neulotut lapaset. Käyppä kurkkaamassa täältä:

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/103682-nain-teet-lankaa-koirankarvasta

Nyt ei muuta kuin trimmeri käteen ja sitten kiertelemään kirpputoreja...

Joulukalenterin 8. luukku: SIENI

8. JOULUKUUTA 2012

Muistan lukeneeni kerran sienikoira Easystä ja kyllähän alkoi vähän etsiskellä löytyi videotakin, missä ollaan harjoittelemassa itse nuuskutteluakin...

Jos sienet maistuu ja omistat koiran, niin ei muuta kuin harjoittelemaan...

Kennelliiton sivuilta löytyivät lyhykäiset ohjeetkin harjoittelun aloittamiseen:

Koiran voi opettaa etsimään sieniä

Elokuussa sienisato alkaa olla parhaimmillaan. Sieniä voi olla vaikea huomata, sillä esimerkiksi kantarellit ovat usein piilossa lehtien alla tai heinikoissa. Tarkkanenäiselle koiralle voimakkaasti kuivatulta aprikoosilta tuoksuva keltavahvero on helppo löytää. Kun yksi sieni on löytynyt, lähistöllä on usein muitakin samanlaisia. 

Koiran etsiminen pitää perustaa leikkimieleen ja mehevään makupalaan. Aluksi makupala pitää sijoittaa maahan asetettujen kantarellien alle, jolloin koira etsii sieniä makupalan ja ihmisen hajun perusteella. Koska tarkoitus on opettaa koira etsimään sieniä niiden oman ominaishajun perusteella, poimitun kantarellin voi jättää maahan ja antaa koiran etsiä sitä seuraavana päivänä. Lopuksi etsittävät sienet heitetään maastoon. Kun koira on tällaisen sienen löytänyt, omistaja palkitsee koiran asettamalla sille makupalan sienen viereen.

Koiran pitää myöhemmin oppia itse ilmoittamaan kantarellilöydöstään. Ilmaisutavan voi opettaa jokaisen koirayksilön luontaisen käytöksen perusteella. Koira voi joko istua sienen eteen tai haukahtaa kevyesti. Tällöin sitä kehutaan ja se saa makupalansa. Sieniretkelle lähdöstä voi tehdä koiralle rituaalin. Näin se jo metsään lähtiessä tietää, että sienikori merkitsee hauskaa etsintää.
Kaiken rotuiset koirat pystyvät etsimään sieniä. On yksilöllistä, miten nopeasti ne oppivat tai miten innokkaasti ne jaksavat työskennellä. Sienikoiran koulutuksessa pitää edetä rauhallisesti. Koiran kanssa kannattaa usein pitää taukoja, jottei kantarellien etsintä ala olla sille liian työlästä. Koirat kuitenkin nauttivat tekemisestä. Ja jos sieniä ei ole, koira täytyy muistaa palkita irtosienien viereen asetetuilla makupaloilla.
Virheitäkin voi koiralle sattua. Tavallisin niistä on, että se syö kantarellin. Tähän auttaa makupalan asettaminen aina sienen viereen. Nopea palkitseminen on ratkaisu muihinkin ongelmiin, kuten siihen, että koira liian innokkaana alkaa raapia sieniä. Aiheesta on kirjoitettu myös kirjoja, mm. Anders Hallgrenin ja Marie Hansson Hallgrenin tekemä Koiran kantarelliopas.

Lisätietoja:
Kaija Unhola, Suomen Kennelliitto, puh. (09) 8873 0292 tai 050 432 0844
Linkki alkuperäiseen juttuun: http://www.kennelliitto.fi/fi/kennelliitto/uutiset/2004/20040806_Koirasienestaa.htm


Easyn omat kotisivut löydät täältä: http://www.easyboy.fi/

ps. Minä tahtoisin opettaa meidän pojat löytämään suklaakätköt käskystä, mutta valitettavasti meillä ei suklaata ehditä piilottelemaan saati, että sitä jäisi jäljelle edes sen vertaa, että päästäisiin harjoittelemaan...

Joulukalenterin 7. luukku: MATKALAUKKU

7. Joulukuuta 2012

 Joillekin matkalaukku merkitsee lomamatkoja ja joillekin meistä työtä...

Tullin huumekoira Dani sai arvonimen Sankarikoira

Ollaan isännän kanssa seurattu mielenkiinnolla Danin työskentelyä ensin suomalaisessa LENTOKENTTÄ-realitysarjassa ja nyt syksyllä alkaneessa SUOMEN TULLI - ohjelmassa.
Tosi hienoa seurata koiran työskentelyä, vaikka vähän harmittaakin, ettei omassa ammatissaan voi työskennellä koiran kanssa...

Onnittelut Danille ja isännälle!

Lähde: Aamulehti 4.12.2012

Suomen Kennelliitto on myöntänyt Tullin huumekoira Danille Sankarikoiran arvonimen, kertoo Tulli.

Tullin huumekoira Danille on myönnetty Sankarikoiran arvonimi. Dani on on urallaan ehtinyt paljastaa jo satoja rikoksia.
Danin kouluttaminen aloitettiin tullilaitoksen koirakoululla keväällä 2009. Ensimmäisen törkeän huumerikoksen labradorinnoutaja paljasti jo koulutuksen aikana.
Sankarikoira työskentelee ohjaajansa tullitarkastaja Mika Niemenmaan kanssa Helsinki–Vantaan lentokentällä.
Tämän vuoden elokuuhun menossa Dani oli ehtinyt paljastaa jo 500 huumausainerikosta. Lisäksi sen avulla on välillisesti paljastettu noin 150 tuontirajoitusten alaisten lääkkeiden ja niin sanottujen muuntohuumeiden maahantuontia.
Vuonna 2011 Danin avulla paljastui maahan saapuvan matkustajaliikenteen tullitarkastuksessa ja sitä seuranneessa poliisitutkinnassa lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.
Tänä vuonna Dani puolestaan löysi lentorahdista räjähteiden valmistukseen soveltuvia kemikaaleja.
Sankarikoiran arvonimen on myöntänyt Suomen Kennelliitto ja Dani saa pokata palkintonsa viikonloppuna koiranäyttelyssä Helsingissä 9.12.2012.



Suoralinkki alkuperäiseen juttuun: http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194781138203/artikkeli/sankarikoira+dani+on+paljastanut+jo+500+huumerikosta.html

Joulukalenterin 6. luukku: LIPPU

6. Joulukuuta 2012

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

Herätty kuuraiseen -13 asteen pakkaseen, yöllä satanut taas pari senttiä lunta.
Lemmy availee jo vähän unisia silmiään ja Hissu on jo lähtövalmiudessa - eli nyt nuttua niskaan ja nauttimaan lumisesta metsästä.

Juhlallista itsenäisyyspäivää kaikille!

Joulukalenterin 5. luukku: OMISTAJA

5. JOULUKUUTA 2012

Löytyipä taas MTV 3:n sivulta mielenkiintoinen juttu - no mistäpä muustakaan kuin koiranvalinnasta.
Usein sanotaan, että koira ja omistaja muistuttavat toisiaan ulkoisesti. Brittitutkimuksen mukaan koirarodun valinta kertoo myös ihmisen persoonallisuudesta yllättävän paljon.

Tässä linkki juttuun:

KOIRAVALINTA PALJASTAA YLLÄTTÄVIÄ ASIOITA OMISTAJASTA


Harmitus vain, että espanjanvesikoiraa ei jutussa erikseen mainittu, joten pitää varmaan tehdä vertailu itse rotumääritelmän perusteella...

ESPANJANVESIKOIRA

Ulkonäkö

Yleisvaikutelmaltaan perro on karkea- ja voimakasrakenteinen, sopusuhtainen ja korkeuttaan hieman pidempi. Kyseessä on keskikokoinen rotu: painoa uroksille kertyy 18–22 kg, nartut ovat luonnollisesti muutaman kilon kevyempiä. Urosten säkäkorkeus on 44–50 cm ja narttujen 40–46 cm. 2 cm:n vaihtelut ihannerajojen yli tai ali ovat sallittuja kummallekin sukupuolelle, mikäli koiran mittasuhteet muuten ovat oikeat.

VERTAILU: Yleisvaikutelmaltaan isäntä ja emäntä ovat voimakasrakenteisiä, vähemmän sopusuhtaisia ja leveyttä on vähän enemmän kuin lakisallii. Kyseessä on hieman keskikokoista suomalaista lyhempi pariskunta: painoa isännille kertyy 60 - 90 kiloa, emännät ovat luonnollisesti muutaman kilon kevyempiä tai ainakin yritystä on. Isäntien säkäkorkeus on rapiat 170 senttimetriä ja emäntien 165 senttimetriä. 2 cm:n vaihtelut ihannerajojen yli tai ali ovat sallittuja kummallekin sukupuolelle, mikäli omistajien mittasuhteet ovat muuten kohtuuden rajoissa.

 

Luonne

Espanjanvesikoiran luonne määritellään uskolliseksi, tottelevaiseksi, iloiseksi, uutteraksi, rohkeaksi ja erittäin oppivaiseksi. Piha- ja laivavahdin ominaisuudet ovat edelleen tallella: tarvittaessa koira hälyttää haukkumalla isäntäväen paikalle. Arkuus, aggressiivisuus ja kohtuuttoman suuri puolustushalu eivät kuulu rodun toivottuihin piirteisiin, ja näitä ei toivottuja piirteitä esiintyy harvoin. Rodun alkuperäisistä käyttöominaisuuksista johtuen perro saattaa olla paljon toimintaa vaativa, herkkähaukkuinen, voimakkaasti metsästys- tai paimennusviettinen.

VERTAILU: Isännän ja emännän luonnetta kuvataan uskolliseksi, tottelevaiseksi, iloiseksi, joskus myös satunnaisesti uutteraksi, joskus havaittu myös pientä rokeuden poikasta ja vähemmän oppivaiseksi. Pihavahdin ominaisuudet ovat edelleen tallella: varsinkin emäntä ajaa kaikki pienen pientä pihaansa lähestyvät asiattomat tahot pois voimasanoja säästelemättä ja kutsuu myös isännän apuun tarvittaessa. Arkuus, aggressiivisuus ja kohtuuttoman suuri puolustushalu eivät kuulu omistajien toivottuihin piirteisiin, vaikka nämä piirteet esiintyvätkin emännässä. Omistajien alkuperäisistä käyttöominaisuuksista johtuen omistajat saattavat olla hetkittäin sohvaperunoita, mököttäjiä, voimakkaasti kahviaddiktoituneita.

Lähde: Wikipedia / espanjanverikoira

Joten ainakin meidän perheessä koirat on valittu sattumoisin aikapaljon muistuttamaan omistajiaan...