lauantai 26. marraskuuta 2011

26/11/2011: Agilitya ja arkitokoilua, kouluviikko 6.

Lumet tuli ja meni - sen verran kuitenkin maa ehti jo käydä jäässä, että olemme pitäneet Lemmyn kanssa agility-kotiharkkoja sisätiloissa. Vasta eilen illalla sain väsättyä kasaan tilaamani renkaan - harjoiteltiinkin illalla pelkällä renkaalla ja niin, että pidin rengasta yksinkertaisesti pystyssä käsivoimin. Hiskiäkin kiinnosti Lemmyn ja minun touhut tosi kovasti, joten Hiskikin meni jo renkaasta pari kertaa läpi... Tuumi vain, että eihän tässä ole mitään järkeä, mutta jos emännältä saa makkaranpaloja, kyllähän tästä läpi voi tapsutella ☺

Tiistaina arkitokoiltiin taas koirakoulun sisätiloissa.
Harjoiteltiin:
* odottamista ja ylpeänä voin todeta, että meidän pojat on tässä kyllä ihan huippuja!!! Ja se selityshän on ihan yksinkertainen: tätä käytetään arjessa jatkuvasti.
* seuraamisesta maahanmeno: minä tein Lemmyn kanssa ja todettiin, että oltiin unohdettu tämä kokonaan. Lemmy menee hienosti joka kerta maahan kunhan annan kädellä selvän merkin, mutta pelkällä äänellä annettu käsky on unohtunut näinä treenaamattomina kuukausina. Hiski teki isännän kanssa ja hienosti tekikin - koirahan oppi tämän maahan menonkin vasta parisen viikkoa sitten.
* odottaminen häiriössä. Tämä oli tosi mielenkiintoinen harjoitus. Tehtiin yksi koira kerrallaan:  jätin Lemmyn hihnassa kiinni hallin toiseen päähän, käskytin istumaan ja odottamaan ja peruutin itseni hallin puoleen väliin. Kouluttaja kävi "häiriköimässä" koiraa: huuteli, kutsui luokseen, heitteli palloa ja juoksenteli koiran edessä. Lemmy nousi ekalla kerralla seisomaan kouluttajan sitä luokseen kutsuessa, katseli epävarmana ympärilleen, mutta Hiskistä poiketen, ei ottanut minuun lainkaan katsekontaktia! Istui kyllä sitten käskyttäessä. Pallot ja muut asiat eivät sitten enää häirinneetkään, korvat olivat kyllä päätä myöten ja ilme oli pelokkaan hämmentynyt. Meni tosi hyvin!!! Hiski teki isännän kanssa ja malttoi pysyä lähes paikallaan. Lemmystä poiketen piti isäntään jatkuvan katsekontaktin tukea hakien, mutta muuten nappisuoritus. Kaikkein pahin oli PALLO. Hiski rakastaa palloja ja jos poika ei olisi ollut hihnassa kiinni, pallo olisi kyllä ollut jo karvakorvan suussa alta aikayksikön ☺

Torstaina käytiin Lemmyn kanssa agilityssa:

* aloitettiin putkella ja kahdella esteellä: ensin u-muodossa oleva putki ja sitten kaksi estettä kiertäen. Lemmy onneksi rakastaa putkea - putki mentiin hienosti, mutta sitten esteissä jäädyttiin - saatiin tehtyä kuitenkin kunhan houkuttelin koiraa joka esteen takana erikseen.

* jatkettiin putkella ja kolmella viuhkan muodossa olevalla esteellä.


Tämäkinhän meiltä olisi pitänyt periaatteessa mennä kuin vettä vain, mutta tässäkin minun oli pakko houkutella koira joka esteen yli erikseen, joten meno oli tosi takkuista ja töksähtelevää. Kouluttaja kuitenkin jotain positiivista sanoakseen kehui minun liikkumistani ja sitä, että kuitenkin jotenkin sain koiran liikkeelle. Toiseen suuntaan tehtäessä koiraa ei tarvinnutkaan enää niin hirveästi houkutella, vaan viimeiset kaksi estettä Lemmy teki ilman ylimääräisiä venkoiluja. Oli ihanaa!!!

Tällä kertaa Lemmyä ei häirinnyt mitkään äänet, joten sen puoleen oli tosi mukavaa. Koira vain jostain syystä jähmettyy joka esteen kohdalla ja katselee estettä ihmetellen, että uskallanko vai en - hetken miettimisen jälkeen ja minua katsoen kuin varmistaen, ettei tähän kuole, hyppää esteen yli leikiten. Mitä nopeampaan pystymme etenemään sitä vähemmän Lemmy ehtii miettimään, että hypätäkö vai ei.

Valitettavasti me ollaan kyllä nyt Lemmyn kanssa ihan väärällä kurssilla näiden takapakkien ansiosta: muut kurssilaiset ohjaavat koiran jo koko radan läpi ilman välipalkkauksia ja osan jopa ei tarvitse erikseen neuvoa koiraansa, vaan koirat osaavat jo itsenäisesti tehdä hypyt ja putken, tarvitsevat ainoastaan ajoituksessa käskytysapua- kurssin tässä vaiheessa näin pitäisikin olla. Meille ilmeisesti tulee kumpaankin kurssiin joulutauko ja ajattelinkin, että varaan meille pari hallivuoroa joulutauon ajaksi, jos on vain mahdollista. Pääsen harjoittelemaan Lemmyn kanssa ilman mitään ylimääräisiä häiriötekijöitä - jospa minä jollakin ihmeellä saisin Lemmyn taas tekemään esteet niin kuin alkuvaiheessa: ilolla ja vauhdilla.

Toivossa eläen!

Lämmittely leikkejä vai leikki lämmittelyä...

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

20/11/2011: Agilitya ja arkitokoilua, kouluviikko 5.

Näillä viikoilla ei nykyään tunnu olevan kuin alku ja loppu, joka kulminoituu viikonloppuun! Nämä viikonloput sitten eletäänkin nautiskellen ja yritetään pidentää jokaista tuntia, jotta nämä kaksi päivää eivät menisi liian pian ohi. Tänään on nautiskeltu koirapoikien kanssa ihanasta, edelleen lumettomasta, pakkaspäivästä metsässä: aamu- ja päivälenkit tehtiin tuonne metsään ja jo useasti mainitsemalle hakkuuaukealle, josta on tullut minun lempipaikkani. Aukealla risteilee parikin metsäauton tekemää uraa, joissa kura on lillunut alkukesästä saakka, mutta tänään oli ensimmäinen päivä kun kaikki suuremmatkin lammikot olivat jäätyneet ja päästiin liikkumaan ilman kuravellin väistelyä. Kyllä koirat nauttivatkin kirmailusta: Hiski edellä ja Lemmy perässä. Lemmyn kiinnitettyä liikaa huomiota metsän huumaaviin tuoksuihin Hiski juoksee Lemmyn ohi tätä hipoen kutsuen takaisin leikkiin - harvoin Lemmy tätä kutsua voi vastustaa!

Viikko siis meni taas hurjaa vauhtia, mutta onneksi sentään osaa hidastaa kulkuaan näiden meidän koulutuntien ajaksi:

* sunnuntaina käytiin tokoilemassa Muuramessa ja oli pelkkää luksusta: vain neljä koirakkoa, joista kaksi oli meidän omaa sakkia. Tosi ihana ja ammattitaitoinen kouluttaja, jolla oli nyt luksusaikaa meille kaikille neljälle harvan osanottajamäärän takia. Harjoiteltiin seisomista: hokattiin isännän kanssa vihdoin ja viimein miten päästä eteenpäin tämän taidon opettamisessa koirille: koira kulkee sivulla ja käskytän SEIS ja astun suoraan koiran eteen makupala kädessä ja palkitsen. Hiskikin tuntui jo vähän hokaavan mistä on kyse, vaikka tätä emme ole ehtineet harjoitella näiden koulutuntien ulkopuolella lainkaan. Harjoiteltiin myös seuraamista ja odottamista. Luoksepäästävyydessä Hiskin kanssa ei ole mitään ongelmia: saa katsoa hampaita ja etsiä kadonneita "kulkusia" eikä koira ole millänsäkään. Lemmy sen sijaan haukkuu, murisee ja peruuttelee - eli tähän ei ole tullut mitään muutosta. Mutta kivaa meillä oli!!! Toivon jo melkein, että näitä juhlapyhiä osuisi useammin näiksi koulupäiviksi niin meille olisi vain enemmän luksus-koulutusta tarjolla.

* tiistaina jalkauduimme paikallisen marketin pihaan arkitokoilun merkeissä: harjoiteltiin normaalia seurantaa, odottamista, katsekontaktia ja luoksepäästävyyttä. Heti ensimmäisen 15 minuutin jälkeen isäntä käski katsomaan minun tarkemmin Lemmyn käyskentelyä: koira ontui oikeaa etutassuaan. Lähemmin tarkasteltuamme tassu vuoti verta ja Lemmy passitettiin isännän kanssa autoon lopputunniksi tassua hoitamaan. Lopuksi harjoiteltiin läheisellä kevyenliikenteenväylällä vielä ohittamisia ja tällä kertaa siis sillä etäisyydellä kuin mitä oikeassakin elämässä. Hiskin kanssa kaikki onnistui: koira ei ollut millänsäkään ohi kulkevista ihmisistä ja pyöristä. Kouluttaja kommentoikin mainiosti meidän kaikkien hyviä suorituksia, että pääsee tosi helpolla kun näyttää, että kaikilla sujuu ohittamiset ja muutkin harjoiteltavat asiat paremmin kuin hyvin.


Kotiin päästyämme suihkuttelin Lemmyn tassun, laitoin sideharsoa ja vielä sukan kaiken kukkuraksi tassua suojaamaan. Illan koira tassuaan aristeli, mutta jo seuraavana päivänä ontuminen lakkasi... Torstaina jalka oli täysin kunnossa, joten illalla pääsimme kuin pääsimmekin agility-treeneihin.

* torstai oli toivoa taas täynnä: edelliskerran paniikki oli koiralta poissa - onneksi koirakoulun naapurin renkaat taisivat tulla vaihdetuksi silloin edellisen koulukerran aikana ja hiljaisuus oli mahtavaa. Lemmy vähän katseli ulko-ovea ja kuulosteli, että jos nyt kuitenkin jotakin kuuluisi mitä pitäisi pelätä!

Aloitimme kolmen esteen kanssa: esteet rinnakkain rivissä. Alkuun kahden esteen ylittäminen kaartaen ja sitten viimeisen esteen ylittäminen ja paluu ohjaajan luokse. Lemmy vähän haparoi, mutta tehtiin kuitenkin ihan mallikkaasti!



Seuraavana oli kotiläksyksi saamamme yhden esteen hyppiminen kahdeksikon muodossa. Minä tsemppasin Lemmyä olan takaa, mutta puhti ei ihan riittänyt kuitenkaan. Koira vain seisoi esteen luona, katseli ulko-ovelle ja välillä minuun, eikä tehnyt elettäkään. Minä yritin kaikkeni posket punaisena, mutta kun ei, niin ei. Yritin esteen lähestymistä vauhdilla, lähestymistä eri kulmassa, mutta ei! Koira ei vain halunnut hypätä. Minä olin taas satavarma, että jäätyminenhän se koira parkaan taas iski, mutta kouluttaja karisti tälläiset aatoksen mielestäni ja totesi yksikantaan: Lemmyä ei vain huvita. Oli kuulema sitä mieltä, että emännällä pitäisi nyt olla parempiakin houkuttimia kuin pelkät nakit... Kouluttaja muutenkin oli sitä mieltä, että Lemmyhän osaa jo kaikki esteet kuin vettä vain, mutta joka uuden koulutunnin jälkeen koiran into vain hiipuu entisestään. Minä istuin Lemmyn kanssa lattialla posket punottaen, silmät kosteana tätä kuunnellen - täytyy sanoa, että jos olisi ollut mahdollista olisin lähtenyt niiltä sijoilta kotiin mököttämään, mutta ei se mököttäminen nyt tässä auta. Nyt ollaan aallon pohjalla ja sieltä pitää vain uida ylös ja vetää koira perässään!!!
Mietin tuossa, että taidamme seuraavalla kerralla yrittää palata palkitsemisessa lelulla leikkimiseen: henga-agissahan me jätettiin loppua kohti namit kokonaan pois ja motivoin koiraa lelulla... Täytyypä miettiä tätä! 
Kouluttaja näytti meille vielä lisää kotiläksyjä esteiden suhteen.
Viimeiseksi meillä oli vielä pujottelua. Oltiin Lemmyn kanssa taas viimeisenä ja minäkin olin saanut taas kerättyä jostain tsemppiä suoritusta varten. Nyt Lemmy sitten jo kiristää emännän pinnaa karkaamalla pujottelukeppien luota haistelemaan muita koiria - mitä tämän koulusession aikana ei olekaan muuten vielä ennen tehty... Konahdin koiralle kunnolla ja kutsuin luokseni: koira tuli ja tehtiin pujottelu parhaiten mitä ollaan ikinä tehty!!! Olipa mukava päätös koulupäivälle.
Vieläkin kaivelee tuo huono suoritus keskimmäisen harjoitteen tekemisessä, mutta se on nyt vain unohdettava! Koira kyllä vaistoaa minun epävarmuuteni ja tälläisella tappiomielialalla kouluun lähteminen onkin sitten melkein sama kuin jäätäisiin kotiin. Nyt vaan aletaan tsemppaamaan ja harjoittelemaan kotona!!!

Elämän realiteettejä marraskuussa 2011: Hiskillä on aina ne parhaat luut


sunnuntai 13. marraskuuta 2011

13/11/2011: Isänpäivä onnitteluja & Agilitya ja arkitokoilua, kouluviikko 4.

Marraskuun lähes puoliväli ja lumi ONNEKSI antaa edelleen odotella itseään. Tämä työssäkäynti ihan selvästi rajoittaa tätä koirapoikien kanssa luonnosta nauttimista: aamulenkiltä kotiin tultaessa näkyy vasta ensimmäiset valkenevan päivän merkit ja iltalenkki tehdäänkin sitten jo taas pilkkopimeässä. Onneksi on nämä viikonloput ja nuo koulutunnit parina iltana!!!

Virtuaaliset onnittelut niin omalle kuin muillekin karvattomille ja karvallisille isille! 

Meillä vietettiin isänpäivää jo eilen lauantaina täällä meillä - aika kovasti meni rapsutusten puolelle, mutta ei kai sillä ole väliä. Karvakorvat osaavat kyllä jo asettua sellaisille paikoille, että vanhempieni on mahdoton olla edes vähän huomioimatta koiria: Hiski makoili isäni rinnalla sohvalla päivälenkin tassujenpesusta hieman vielä kosteana isäni housut kastellen ja Lemmy mammani vieressä pää sohvalta roikkuen mahalleen aurinkoa (lue:  rapsutuksia)  ottaen. Eli kaikki parhaat sohvapaikat oli viety, joten minäkin suosiolla istuksin olohuoneen rahilla.

Joo ja niitä koulukuulumisia:

Tiistaina arkitokoilussa pidettiinkin "pihapäivä": harjoiteltiin ohituksia, odottamisia ja luoksepäästävyyttä. Ohitukset meni mallikkaasti, koska vaikeuskerroin oli tosi matala: kiersimme lenkkiä niin, että toisiin koirakkoihin jäi väliä kokonainen autokaista. Odottamiset meni tosi mallikkaasti kummaltakin koiralta. Luoksepäästävyydessä ei Hiskin kanssa ole mitään ongelmia, mutta minä sitten olisinkin jäänyt luokalle Lemmyn kanssa, jos mahdollista... Kouluttajan kanssa meni vielä ihan hyvin, mutta sitten vieraiden tätien lähetyttäessä Lemmy haukkui, murisi ja perääntyi - tämän suhteen kyllä olen jo valmis antamaan periksi! Lopuksi harjoittelimme vielä seisomista - Lemmy ei ikinä tätä ole oppinut kunnolla ja Hiski vasta opettelee: eli tämä oikeastaan meni meiltä kaikilta vielä täysin alkeiden opetteluna. Ensi tiistaina, jos vain sää sallii jalkaudummekin sitten ihmisten joukkoon!

Torstaina Lemmyn kanssa kävimme agilityssä:
Ensimmäiset 15 minuuttia oli taas minulle kuin emäntää olisi grillissä käännelty: koirakoulun viereisessä hallissa oli talvirenkaiden vaihtajaiset menossa ja kolina&kilinä oli melkoista - Lemmy parka oli paniikissa. Alkuun pystyi syömään sentään pari nakin palaakin, mutta sitten tilanne paheni ja koira alkoi jopa läähättää... En tiedä kuvittelinko vai oliko sattumaa, mutta sain koira käskytettyä maahan makaamaan käskyllä "rauha" ja näytti ihan siltä, että koira vähän rauhoittui!
Alkuun treenattiin melko pitkään koirakoittain pujottelua. Meidän vuorolla Lemmy pakeni heti ulko-ovella valmiina poistumaan paikalta, mutta sain käskytettyä koiran luokseni. Lemmy pujotteli alkuun kuin unessa, mutta minä parhaani mukaan tsemppasin koiraa ja vihdoin ja viimein aloimme tehdä normaaliin tapaan. Edellis sunnuntaina harjoittelimmekin tätä kotiläksyksi saatua pujottelua kotona lainaten taloyhtiöltä aurauskeppejä. Pujottelu menee meiltä ihan hyvin nakkien voimalla, mutta mielestäni Lemmy ei vieläkään ymmärrä mistä on kyse - seuraa vain makupaloja.

Loppu tunnin käytimme kolmen rinnakkaisen esteen hyppimiseen: harjoiteltiin serpentiiniä ja kiertämistä - ensin kaksi ensimmäistä estettä hypättiin kiertäen ja sitten taas viimeinen este suoraan. Sain kovaa kritiikkiä itselleni, koska kyselin mahdottomasti ohjeita ohjaajalta ja siinä vaiheessa unohdin Lemmyn ja palkitsemisen. Lemmy vieläkin vähän kuunteli kolinoita, mutta hyvin koira teki. Hyvä Lemmy!!!



Hiski ei ole ollut meillä todellakaan vielä kauaa, mutta jotenkin ei enää edes muista aikaa ennen Hiskin tulemista. Minun ja karvakorvien ulkoilulenkit ovat melkoisen vauhdikkaita, joten olen kuitenkin kaivannut kovasti sellaista "laatuaikaa" kummankin koiran kanssa, että voisin keskittyä vain jompaan kumpaan turriaiseen. Olenkin nyt tehnyt joka sunnuntai näitä "exclusive"-lenkkejä kummankin koiran kanssa ja tuntuu, että me kaikki ollaan nautittu näistä tosissaan. Eilenkin tehtiin aamulenkki kolmistaan, mutta päivälenkin tein kummankin koiran kanssa erikseen. Ensin Lemmyn kanssa: muuten ihan normaali metsälenkki, mutta välillä harjoittelin luoksetuloja nakin voimalla. Sitten Lemmy kotiin ja Hiski mukaan. Hiskin kanssa sama metsälenkki ja samoin harjoittelin luoksetuloja, mutta ei niin paljoa: Hiski keskittyi juoksenteluun, pomppimiseen ja käpyjen kantelemiseen, minä Hiskin touhujen seurailuun, jota ei kyllä voinut tehdä hymyilemättä: pojassa on virtasta kuin pienessä höyryveturissa ja satunnaiset metriset ilmahypyt tuntuvat pikemminkin lisäävän vauhtia kuin hidastavan sitä ☺

Kohta lähdetään taas tokoilemaan Muurameen!

Ai niin, tilaamani agility esteet ja rengas tulivat torstaina: olen jo kasaillut välineitä vähän ja yritän päästä vielä iltapäivällä testaamaan ainakin esteitä...

Hyppiväistä isänpäivää kaikille!

maanantai 7. marraskuuta 2011

7/11/2011: Puutarhan marraskuu hämmästyttää

Voi, tälläisiä marraskuita lisää!

Vasta viime viikolla istuttelin tulppaanit. Maltillisesti tällä kertaa - harmittaa vieläkin viime keväänä syödyt ihanaiseni. Nyt täytyy vain toivoa, että niitä pieniä&karvaisia vierailijoita olisi vähemmän liikenteessä kuin vuosi sitten. Osan sipuleista ostin suoraan pakkauksissa...


Ja osan irtosipuleina. "Lainasin" alla olevat kuvat puutarha.com sivustolta, jotta muistaisin sitten keväälläkin mitä sinne maahan on oikein laitettu.


Viikonloppuna sitten hävitin vihdoin ja viimein viimeisetkin kesäkukkani takapihalta - sydämeen sattui kyllä vielä kovin! Daaliani, jotka eivät kesällä montaa kukkaa tehneet, jatkoivat kukkimistaan vielä nyt viikonloppunakin ♥



Yritin kiertää kameran kanssa puutarhaa, jotta saisin ikuistettua näitä pieniä ihmeitäni. Ihan kaikista en saanut onnistuineita kuvia, mutta tässä joitakin meidän iloksemme:



Ikuistamatta jäi valitettavasti vielä talonpäädyssä pajukoriin laittamani havut, joiden välistä työntyy liloja orvokkeja!!!


Tässä alimmassa kuvassa yksi puutarhani ehdoton suosikki:  lyhtykoiso
- ihanat oranssin ja keltaisen väriset lydyt ilostuttavat vielä ensi lumillakin!


Aurinkoisia marraskuun päiviä odotellessa...

lauantai 5. marraskuuta 2011

5/11/2011: Agilitya ja arkitokoilua, kouluviikko 3.

Ihanaa, tänään on vietetty pyhäpäivää lähes kotosalla. Päivällä pyörähdimme katsomon puolella tuolla Muuramessa mätsärissä. Lähinnä oli tarkoitus vähän katsoa kehän tiimellystä ja vaellella Hiskin kanssa ihmis- ja koiravilinässä vilinään totuttautuen. Hiskiä jännitti melkoisesti, mutta onneksi jännitys näytti katoavan sitä mukaan mitä pitempään siellä olimme. Lemmy käyttäytyi mallikkaasti ja voi tyytyväisenä todeta, että kyllä tämä meidän aktiivinen siedätyshoitomme vilinää kohtaan on tuottanut tulosta!

Viime sunnuntaina kävimme tokoilemassa Muuramessa. Minä olin taas Hiskin kanssa ja isäntä Lemmyn. Hiskillä oli lähes liian jännää ja en valitettavasti ehtinyt lainkaan katsoa isännän ja Lemmyn tekemisiä - ihan hyvin oli kuulema kuitenkin mennyt: yhtenä "rastina" oli koiran ohjaaminen maassa makaavan ämpärin ympäri ja tässä valitettavasti hihna oli kolahtanut ämpäriin sen melkein kaataen ja tämän jälkeen Lemmy oli ollut sitä mieltä, että hän ei kyllä tuota kierrä... ☺
Minulla ei Hiskin kanssa mennyt ihan putkeen: leikkaushaava arastaa vielä hieman, joten maahanmenot oli meillä istumisia, ämpäri kierrettiin mallikkaasti ja ohitusharjoitukset menivät metsään... Teimme kentälle kaksi vastakkaista riviä ja ohitimme toisemme koirakko kerrallaan. Hiski haukkui valtaisasti ja minä en edes tajunnut kieltää koiraa, koska muuten se tosi kauniisti käveli rinnallani. Saatiin ohjaajalta lähes häätö pois kentältä ja minäkin tapojeni vastaisesti konahdin - en saa koiraa hiljaiseksi en komentamalla enkä maanittelemalla... ohjeistus voisi siis olla muutakin kuin, että kiellä koiraa haukkumasta. Teimme myös pujotteluharjoituksia, eli kiersimme toisia koirakkoja koiran sivulla kulkien - tämä sitten taas jo menikin hyvin. Kunhan vain saan Hiskin huomion siirrettyä itseeni, meillä ei ole mitään hätää! Lopuksi otimme vielä luoksetuloja: isäntä onneksi sanoi, että Lemmyn ei tätä enää tarvitse harjoitella, joten saimme tehdä Hiskin kanssa harjoitteen kolmeen kertaan. Hiski vieläkin ihmettelee, että miksi se emäntä hänet jättää vieraan tätin viereen hihnassa ja sitten pitäisi laahautuvan hihnan kanssa emännän luo mennä. Tosi kauniisti tulee, mutta laahaava hihna vähän ihmetyttää ☺

Tiistaina taas arkitottelevaisuutta - voi itku, että minä olen onnellinen, että pääsimme koko perheen voimin tuonne kurssille. Tälläistä harjoiteltiin:
* aloitettiin taas tutulla katsekontaktin otamisella - koko perhe selvisi tästä ihan hyvin. Me Hiskin kanssa otettiin jo vähän kävelyaskeliakin ja kontakti pysyi.
* taas näitä kaivattuja ohitusharjoituksia. Isännällä ja Lemmyllä meni hyvin! Minulla ja Hiskillä ei niin kamalan hyvin kun vastaan tuli hyperaktiivinen Jack Russelin terrierri. Ensimmäisen kerran Hiski hyökkäsi koiraa päin raivoisasti haukkuen. Rauhoitettiin tilanne ja tehtiin vain uudelleen ja sitten jo meni taas hyvin. Koirat jopa saatiin istumaan ja rinnalle ja päästiin kättelemään vastaantulijan kanssa ihan rauhassa. Hyvä Hiski!!!
* lopussa rauhoittumisen opiskelua: Lemmy ei oikein jaksanut tapansa mukaan rauhoittua ja Hiski makasi kaikki koivet ojossa ja välillä kävi nojailemassa olkapäähäni (istuin lattialla koiran kanssa).

Torstai oli taas toivoa täynnä: päästiin Lemmyn kanssa agility-treeneihin!
Paikalla oli tuttuun tapaan taas vain me kolme koirakkoa.
* ensin kouluttaja halusi nähdä missä vaiheessa meillä on pujottelu: Lemmyhän menee kepit namin voimalla, mutta ei oikeasti kyllä tajua yhtään mistä tässä on kyse. Saimmekin kotiläksyksi harjoitella pujottelua kotona.
* ekaa kertaa harjoittelimme "kiertämistä", eli käskyllä koiran pitäisi osata kiertää kaksi rinnakkaista estettä. Olin ihan varma, että me ei tästä selvitä, mutta harjoite oli tosi hieno: ensin esteet olivat ihan normaalisti tosi lähellä toisiaan suorakulmassa ja vähitellen toista estettä valutettiin eteenpäin niin, että loppuvaiheessa esteet tosiaan olivat toistensa rinnalla. Lemmy hoksasi mistä oli kyse! Alkuun meitä vaivasi taas ramppikuume ja jäätyminen: minä olin varustautunut tähän riemukkaalla asenteella ja lelulla. Kun sain koiran ensimmäisen kerran ensimmäisen esteen yli (Lemmy mietti tosi kauan, että uskaltaako taas mennä ollenkaan), kiristin vain vauhtia, emmekä jääneet miettimään, että mennäänkö vai ei. Tauoilla leikin Lemmyn kanssa lelulla, jotta sain pidettyä koiran viereystason oikealla tasolla, ettei jäätymistä ehdi tulla.
* lopuksi kouluttaja halusi vielä katsoa, että kulkevatko koiramme jonossa olevien esteiden yli suoraan. Halliin oli laitettu kolme peräkkäistä estettä. Aloitimme ensin yhdellä esteellä: koira jätettiin esteen taakse istumaan ja siirryttiin itse esteen eteen, kutsuttiin koira luokse ja palkittiin. Joka kerta lisättiin yksi este, joten lopulta koiran ja minun välissä oli kolme estettä ja ME SELVITTIIN! Lemmy tuli suoraan ja innoissaan luokseni kaikki esteet selvittäen. Lopuksi vielä teimme esteet niin, että minä juoksin koiran rinnalla koko kolmen esteen matkan ja palkkionaksut olivat jo odottamassa viimeisen esteen edessä. Lemmy teki hienosti, mutta allekirjoittanut horjahti melkoisesti viimeisen esteen kohdalla - vain ihmeen kaupalla pysyin pystyssä. Eli taas palaamme siihten tosiasiaan, että kyllähän se Lemmy, kun vain emäntä kykenisi... ☺
Lopuksi kouluttaja vielä luennoi meille "koiran ohjaajan" eli meikäläisen liikkumisen tärkeydestä radalla. Meidän pitäisi kuulema käyttää päkijäjuoksua, joka on nopein tapa lyhyillä matkoilla. Kävikin ilmi, että toinen osallistuja oli sprintteri ja toinen harrastaa pitkän matkan juoksua - kummatkin tiesivät heti mistä on kyse. Minä istuin lattialla silmät suurena ja mietin, että juoksenkohan minä päkiöillä? Viisitoista vuotta juosseena en tosiaan tiedä miten ne jalkani tuolla maassa etenevät... Nyt 5 vuoden juoksutauon jälkeen sanoinkin isännälle, että nyt on kuule sinun lähdettävä katsomaan, että miten se sinun emäntäsi juoksee! Veikkaisin, että päkiäharjoitteluksi se minulla menee...

Ai niin, minähän sitten tilasin viime sunnuntaina kaksi estettä ja yhden renkaan näitä meidän agility-harjotuksia varten. Siinä ei kauan nokka tuhissut - puolisen tuntia netissä hintavertailuja tehden ja sitten vain tilaamaan: tavaroiden pitäisi tulla minulle parin viikon sisään Saksasta saakka. Toivotaan, että tavarat tulevat ennen kuin lumi - pääsisi testaamaan vielä kesäkelissä.

Nyt vain odotellaan!

Lemmy etsii juustopiiloja ja Hissu ottaa vähän rauhallisemmin...