lauantai 5. marraskuuta 2011

5/11/2011: Agilitya ja arkitokoilua, kouluviikko 3.

Ihanaa, tänään on vietetty pyhäpäivää lähes kotosalla. Päivällä pyörähdimme katsomon puolella tuolla Muuramessa mätsärissä. Lähinnä oli tarkoitus vähän katsoa kehän tiimellystä ja vaellella Hiskin kanssa ihmis- ja koiravilinässä vilinään totuttautuen. Hiskiä jännitti melkoisesti, mutta onneksi jännitys näytti katoavan sitä mukaan mitä pitempään siellä olimme. Lemmy käyttäytyi mallikkaasti ja voi tyytyväisenä todeta, että kyllä tämä meidän aktiivinen siedätyshoitomme vilinää kohtaan on tuottanut tulosta!

Viime sunnuntaina kävimme tokoilemassa Muuramessa. Minä olin taas Hiskin kanssa ja isäntä Lemmyn. Hiskillä oli lähes liian jännää ja en valitettavasti ehtinyt lainkaan katsoa isännän ja Lemmyn tekemisiä - ihan hyvin oli kuulema kuitenkin mennyt: yhtenä "rastina" oli koiran ohjaaminen maassa makaavan ämpärin ympäri ja tässä valitettavasti hihna oli kolahtanut ämpäriin sen melkein kaataen ja tämän jälkeen Lemmy oli ollut sitä mieltä, että hän ei kyllä tuota kierrä... ☺
Minulla ei Hiskin kanssa mennyt ihan putkeen: leikkaushaava arastaa vielä hieman, joten maahanmenot oli meillä istumisia, ämpäri kierrettiin mallikkaasti ja ohitusharjoitukset menivät metsään... Teimme kentälle kaksi vastakkaista riviä ja ohitimme toisemme koirakko kerrallaan. Hiski haukkui valtaisasti ja minä en edes tajunnut kieltää koiraa, koska muuten se tosi kauniisti käveli rinnallani. Saatiin ohjaajalta lähes häätö pois kentältä ja minäkin tapojeni vastaisesti konahdin - en saa koiraa hiljaiseksi en komentamalla enkä maanittelemalla... ohjeistus voisi siis olla muutakin kuin, että kiellä koiraa haukkumasta. Teimme myös pujotteluharjoituksia, eli kiersimme toisia koirakkoja koiran sivulla kulkien - tämä sitten taas jo menikin hyvin. Kunhan vain saan Hiskin huomion siirrettyä itseeni, meillä ei ole mitään hätää! Lopuksi otimme vielä luoksetuloja: isäntä onneksi sanoi, että Lemmyn ei tätä enää tarvitse harjoitella, joten saimme tehdä Hiskin kanssa harjoitteen kolmeen kertaan. Hiski vieläkin ihmettelee, että miksi se emäntä hänet jättää vieraan tätin viereen hihnassa ja sitten pitäisi laahautuvan hihnan kanssa emännän luo mennä. Tosi kauniisti tulee, mutta laahaava hihna vähän ihmetyttää ☺

Tiistaina taas arkitottelevaisuutta - voi itku, että minä olen onnellinen, että pääsimme koko perheen voimin tuonne kurssille. Tälläistä harjoiteltiin:
* aloitettiin taas tutulla katsekontaktin otamisella - koko perhe selvisi tästä ihan hyvin. Me Hiskin kanssa otettiin jo vähän kävelyaskeliakin ja kontakti pysyi.
* taas näitä kaivattuja ohitusharjoituksia. Isännällä ja Lemmyllä meni hyvin! Minulla ja Hiskillä ei niin kamalan hyvin kun vastaan tuli hyperaktiivinen Jack Russelin terrierri. Ensimmäisen kerran Hiski hyökkäsi koiraa päin raivoisasti haukkuen. Rauhoitettiin tilanne ja tehtiin vain uudelleen ja sitten jo meni taas hyvin. Koirat jopa saatiin istumaan ja rinnalle ja päästiin kättelemään vastaantulijan kanssa ihan rauhassa. Hyvä Hiski!!!
* lopussa rauhoittumisen opiskelua: Lemmy ei oikein jaksanut tapansa mukaan rauhoittua ja Hiski makasi kaikki koivet ojossa ja välillä kävi nojailemassa olkapäähäni (istuin lattialla koiran kanssa).

Torstai oli taas toivoa täynnä: päästiin Lemmyn kanssa agility-treeneihin!
Paikalla oli tuttuun tapaan taas vain me kolme koirakkoa.
* ensin kouluttaja halusi nähdä missä vaiheessa meillä on pujottelu: Lemmyhän menee kepit namin voimalla, mutta ei oikeasti kyllä tajua yhtään mistä tässä on kyse. Saimmekin kotiläksyksi harjoitella pujottelua kotona.
* ekaa kertaa harjoittelimme "kiertämistä", eli käskyllä koiran pitäisi osata kiertää kaksi rinnakkaista estettä. Olin ihan varma, että me ei tästä selvitä, mutta harjoite oli tosi hieno: ensin esteet olivat ihan normaalisti tosi lähellä toisiaan suorakulmassa ja vähitellen toista estettä valutettiin eteenpäin niin, että loppuvaiheessa esteet tosiaan olivat toistensa rinnalla. Lemmy hoksasi mistä oli kyse! Alkuun meitä vaivasi taas ramppikuume ja jäätyminen: minä olin varustautunut tähän riemukkaalla asenteella ja lelulla. Kun sain koiran ensimmäisen kerran ensimmäisen esteen yli (Lemmy mietti tosi kauan, että uskaltaako taas mennä ollenkaan), kiristin vain vauhtia, emmekä jääneet miettimään, että mennäänkö vai ei. Tauoilla leikin Lemmyn kanssa lelulla, jotta sain pidettyä koiran viereystason oikealla tasolla, ettei jäätymistä ehdi tulla.
* lopuksi kouluttaja halusi vielä katsoa, että kulkevatko koiramme jonossa olevien esteiden yli suoraan. Halliin oli laitettu kolme peräkkäistä estettä. Aloitimme ensin yhdellä esteellä: koira jätettiin esteen taakse istumaan ja siirryttiin itse esteen eteen, kutsuttiin koira luokse ja palkittiin. Joka kerta lisättiin yksi este, joten lopulta koiran ja minun välissä oli kolme estettä ja ME SELVITTIIN! Lemmy tuli suoraan ja innoissaan luokseni kaikki esteet selvittäen. Lopuksi vielä teimme esteet niin, että minä juoksin koiran rinnalla koko kolmen esteen matkan ja palkkionaksut olivat jo odottamassa viimeisen esteen edessä. Lemmy teki hienosti, mutta allekirjoittanut horjahti melkoisesti viimeisen esteen kohdalla - vain ihmeen kaupalla pysyin pystyssä. Eli taas palaamme siihten tosiasiaan, että kyllähän se Lemmy, kun vain emäntä kykenisi... ☺
Lopuksi kouluttaja vielä luennoi meille "koiran ohjaajan" eli meikäläisen liikkumisen tärkeydestä radalla. Meidän pitäisi kuulema käyttää päkijäjuoksua, joka on nopein tapa lyhyillä matkoilla. Kävikin ilmi, että toinen osallistuja oli sprintteri ja toinen harrastaa pitkän matkan juoksua - kummatkin tiesivät heti mistä on kyse. Minä istuin lattialla silmät suurena ja mietin, että juoksenkohan minä päkiöillä? Viisitoista vuotta juosseena en tosiaan tiedä miten ne jalkani tuolla maassa etenevät... Nyt 5 vuoden juoksutauon jälkeen sanoinkin isännälle, että nyt on kuule sinun lähdettävä katsomaan, että miten se sinun emäntäsi juoksee! Veikkaisin, että päkiäharjoitteluksi se minulla menee...

Ai niin, minähän sitten tilasin viime sunnuntaina kaksi estettä ja yhden renkaan näitä meidän agility-harjotuksia varten. Siinä ei kauan nokka tuhissut - puolisen tuntia netissä hintavertailuja tehden ja sitten vain tilaamaan: tavaroiden pitäisi tulla minulle parin viikon sisään Saksasta saakka. Toivotaan, että tavarat tulevat ennen kuin lumi - pääsisi testaamaan vielä kesäkelissä.

Nyt vain odotellaan!

Lemmy etsii juustopiiloja ja Hissu ottaa vähän rauhallisemmin...

Ei kommentteja: