lauantai 1. elokuuta 2015

29/7/2015: Lemmyn jälkeisiä eli mahtava jälkikesä 2015!

No moi moi!

Meillä on takana upea jälkikesä!


Toukokuun 18. päivä starttasi taas tämän kesän ensimmäinen jälkikurssi ja heti perään päästiin suorittamaan toista, joka loppui tuossa kesäkuun vikalla viikolla. Tämän kesän kurssin työnjakokin on ollut selvää: jäljen tallaajana olen toiminut minä tai kurssikaverit ja isäntä on ajanut Lemmyn kanssa jäljen. Meillä on ollut suurenmoinen tuuri saada kurssille mukaan samoja ihania koirakoita, kuin aiempinakin kesinä.

Ollaan edetty harpauksin:

KEPIT
... eli Oona-ope teki taikojaan, joten kepitkin nousevat nyt jäljeltä kuin vettä vain. Joinakin kertoina Lemmyn into on ollut sitä luokkaa, että keppi on jopa noussut suuhun asti ja sitä ollaan ilolla viskottu metsään.

VIERAAN TEKEMÄ JÄLKI
... ei ole ollut kurssin ensimmäisestä kerrasta lähtien Lemmykille mikään ongelma!  Lemmystä on niin IHANAA jäljellä, että normaalisti vieraisiin varauksella suhtautuva koira on nyt jo ihan sikailuasteella eli hyppii jäljen tekijöitä vasten innosta soikeana ja jäljeltä marssitaan takaisin autolle niin ylpeinä, että väittäisin ukon säkäkorkeudenkin kasvaneen pari senttiä.

TIEN YLITYKSET
... sujuvat mallikkaasti.

Kurssin ensimmäisillä kerroilla tein itse Lemmylle jälkeä ja omaan tyypilliseen tapaani en jaksanut keskittyä annettuihin ohjeisiin ja niinpä kävin talsimassa jäljen hiekkakuopalle ja jäljen alussa kuljin viitisenkymmentä metriä kuopalle johtavaa tietä, jossa muutkin kurssilaiset olivat pissilenkillä karvakamujensa kanssa talsineet. Ope vähän nuhteli minua, mutta nuhtelu muuttuikin jäljelle lähtiessä ihmetykseksi: Lemmy-herra jäljesti kuin vettä vain häiriintymättä muiden tahattomista häiriöjäljistä. Sainkin sitten ohjeet, että tee jälki ihan minne lystäät ja mitenkä lystäät - Lemmy kyllä hoitaa homman kotiin kiitettävästi! 

Niin kuin aiemmin kerroin, pitkä-pitkä treenitauko koski meillä nyt myös jälkeä, mutta tässä parin viime viikon aikana olen taas jalkautunut metsään tallustelemaan. Keskiviikkona tein jäljen ja poikkeuksellisesti kävin sen itse sitten Lemmyn kanssa ajamassakin, kun kaipasin kovasti meille kahden keskistä luksusaikaa. Tahti oli verkkainen - mikä sopi minulle erinomaisesti - ehdin siis kuvailemaankin.

Mukana kolme purkkia merkattavaksi ja aimo annos iloista mieltä ja sitten vain menoksi:


Mustikan varvut ja muu aluskasvillisuus oikein imaisee Lemmyn syliinsä.

Pientä itkuisuutta ilmassa: paljon harhajälkiä mustikkamiesten kumppareista - mihinhän tästä?
Pienen hohhoilun jälkeen jälki taas löytyy...
... ja meno jatkuu...

... ihan oikesta paikasta tien yli
Lemmy merkkaa



Emännän merkitkin toimivat, vaikka niitä ei taas tälläkään jäljellä olisi tarvittu...

SummaSummMaaRum: mukavaa oli ja jälkuruuaksi vielä pieni metsälenkki ja mustikoita!

Ihanaa oli - mennään pian uudestaankin!