sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

25/7/2021: Paljonko on sopivasti? Koiraharrastamisen kiemuroita

 No moi!


Eka lomaviikko takana ja pari normaalia kesäpäivääkin pääsi katkaisemaan tämän viikon helteet.


Parin viikon takaisten kuvauksienkin tuotokset napsahtivat sähköpostiin: on nää mun pojat vaan niin söpösiä! Ehkä olisin valinnut viileämmän päivän kuvauksille, mutta en malttanut odottaa enää hetkeäkään!

En ole ihan malttanut lomailla koirapoikien kanssa vaan viileämmät päivät ollaan käytetty kyllä ihan hyväksi pihatreeneissä: parina iltana nosea ja axan kontaktitreeniä. 

Maanantaina käytiin Lemmyn ja Hissun kanssa nose-valkassa: kyllä oli taas vaikeaa kummallakin. En tiedä johtuvatko nämä vaikeudet tosiaan siitä, että pääsevät etsimään tosi tuoretta hydrolaattia vai onko koirakoulusta vain tullut niin "nostattava" paikka, että into vaikeuttaa etsintöjä. Lemmy kyllä tekee tiukasti töitä ja pitkään, oli hellettä tai ei. Hissulla etsinnät tahtovat mennä sirkukseksi jo heti ensimmäisestä etsinnästä alkaen ja kaveri on tosi hyvä tunteensiirrossa ja saa sitten minutkin hermostumaan. Tällä viikolla tehty kahdet lisäetsinnät kotipihassa ja huomenna jännällä odotan miten tämä vaikuttaa varsinaisiin etsintöihin koirakoululla. Lemmyllähän on ollut, että mitä vähemmän etsintöjä valkan ulkopuolella on, niin sitä paremmin etsinnät sujuvat. Katsotaan tuleeko huomisesta poikkeus 😁. 

Hissun ja minun ensimmäinen virallinen nosekisa näyttäisi antavan yhä odotuttaa itseään: ollaan ensimmmäisellä varasijalla, mutta enpä usko että peruutuksia olisi tulossa - kerrankin kun kisa on Keski-Suomessa ja varsinkin, jos sinne on mahtunut. Minä laitoin meidän ilmoittautumisen menemään heti kun tietokoneen kello näytti kahdeksan (jolloin ilmoittautuminen alkoi) ja suoraan päästiin vasta varapaikalle eli kolmanneksitoista. 

Tiistaina axavalkassa Ilon kanssa. Olipa jännää: isäntä oli ensimmäistä kertaa katsomassa sitten Ilon alkeiskurssin. Oli kyllä vaikea möllirata ja Ilolla iloa riitti sen verran, että ensimmäinen treeniosio meni vähän "reisille" liian innon ja ilon takia. Mutta ihanaa, kun toisella on ihanaa!

Torstaina rallyttelyä Ilon kanssa: lähtöjä ja seuruuta häiriössä. Vinkulelut: Ilon mielestä maailman parasta ja minun puolestani mokomat voitaisiin kieltää lailla - ainakin häiriötreeneistä 😎... Lopputreeni peruutuksia ja käännöksiä. Kotiläksyksi seuruuta häiriössä.

Takana siis ihana treeniviikko ja paljon pähkäilyä siitä, mikä on sopivasti? Minähän tekisin koirapoikien kanssa joka päivä jotakin ihanaa, mutta vaikka meidän treenilöiset eivät rasitakaan kroppaa, mutta Hissulla ja Ilolla kun virtasta innostamisen muodossa riittää, pitäisi aikatauluttaa kyllä aikaa sille palautumisellekin. Olenkin yrittänyt tämän viikon tehdä sitten metsälenkkejä jaotellen porukkaa taas pienempiin ryhmiin ja välillä käynyt jokaisen kanssa erikseen privaattilenkillä. Tämän viikon metsälenkkien pyhänä ajatuksena on ollut, että mitä vähemmän puhetta, niin sitä parempi lenkki.

Olen lueskellut jo vuosia eläintenkouluttajan blogia ja siellä on kyllä niin hienoja oivalluksia koiraeläinten kanssa elämisestä, että joskus tuntee kyllä piston sydämessään ja kovaa. 

 Eläinkoulutusblogi

Kuukauden verran aiheena on ollut lenkkeily - lähinnä hihnassa kulkemisen ongelmat, ratkaisut ja ongelmien ymmärtäminen. Viimeisessä kirjoituksessa oli yksi niin oivaltava lause, että sitä tämä viikko on sulateltu ja olen yrittänyt parhaani mukaan sitä itsekin edistää: "Lenkki on koiran omaa aikaa" - voi kuinka hienosti oivallettu! Nyt ollaankin sitten taivallettu (mahdollisuuksien mukaan) täydessä hiljaisuudessa ja lenkkien nopeuskin ollaan säädetty sillä tavalla, että nuuskuttelut on saatu tehdä ilman kiirettä. Eilen kävin Lemmyn kanssa kaksistaan iltapäivälenkin: normaalisti lenkkiin menee maximissaan 40 minuuttia, mutta meillä kyllä kului se tunti. Lemmy sai nuuskutella kaiken kaikessa rauhassa. Yhden ainokaisen kerran avasin suuni koko lenkillä, kun jätkän olisi tehnyt mieli mennä tekemään nuuskutteluja ojaan enkä ollut varma joudunko vesipelastustehtäviin, joten vienosti ehdotin, että josko sittenkin jatkettaisiin matkaa.  

Eipä tässä muuta - näihin kuviin ja tunnelmiin, Tsau!


sunnuntai 18. heinäkuuta 2021

18/07/2021: Lomalle lomps!

 No moi!

Takana taas ennätys helleviikko: tänään viilein aamu +20 ja ukkosen kumua kaukaisuudesta.

Maanantaina Lemmyn ja Hissun kanssa nosevalkassa: olipa laatikoita kerrakseen! Kuudet erilliset laatikko etsinnät 👀: Lemmyllä paras etsintä 10 sekunttia eikä Hissukaan nopeimmassa tästä paljoa jäänyt. Minä vain tahdon olla liian hidas Hissun ilmaisulle ja vaikka tälläkin kertaa tein kaikki etsinnät ensin Lemmyn kanssa, joten lähes joka etsinnässä muistin missä haju oli, niin en vain reagoinut tarpeeksi nopeaan - Hissu kuvainnollisesti kohautti hartioitaan oikean laatikon kohdalla jäätyään ilman palkkiota ja jatkoi häntä heiluen seuraavalle laatikolle. Vaikein etsintä oli viimeinen: laatikoita ja kasseja huone tulvillaan - kummallakin kaverilla meni yli kaksi minuuttia, Lemmyllä 2:20 ja Hissulla 2:21. Valmentaja ei keksinyt oikeastaan muuta selitystä kuin tosi vähän aikaa vanhentunut haju, joten se ei ehtinyt alkaa haihtua. Hajutäpsy oli vielä seinän puolella, joten jotta sen vainusi, piti osata mennä laatikon ja seinän väliin ja minun poikanihan posottivat etsinnät ihan keskellä huonetta.

Tiistaina autonmittari kellotti taas 29 astetta, kun ajeltiin Hissun kanssa axatreeneihin. Oli taas nautinnollista: kokonaista rataa ja vähän muistuteltiin putkijarrutusta - pääsen sitten treenaamaan tätä Ilonkin kanssa omissa treeneissä.

Torstaina rallyssä Ilon kanssa ratatreeniä: ensimmäinen kiekka koko aika nakki nyrkkini kätköissä. TYLSÄ rata: seuraamista, käännöksiä, pujottelu - yksi ainokainen ohjaajan kierto ja väkisin rataan ympätty yksittäinen hyppy (ALO-rata olisi oikeasti loppunut jo ennen sitä). Pepun käyttö vaatii harjaantumista ja läksyiksi pelkkää seuruuta kunnon suullisin kehuin ja palkoin.


Nyt meille karvattomille alkoi loma! Koirapojille ei 😄, mutta lupaan että pojillekin tulee lomapäiviä, eikä olla joka päivä jotakin treenaamassa.

Jatketaan tästä!

Tsau...


sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

11/07/2021: Huh hellettä!

 No moi!


Huh hellettä - minun ajanjaksoni lämpimin kesä puolessa välissä - tähän päivään mennessä hellepäiviä +20 kappaletta ja yli kolmenkymmenen lämpötiloja enemmän kuin vain parina päivänä!

Meillä on useampina päivinä lenkit jätetty väliin ja pojat ovat päässeet myöhäisinä illan tunteina etsimään raksuja pihasta metsässä juoksemisen sijaan. Treeneistä ei olla oltu pois kertaakaan helteen takia: on ihanaa, kun voi valita koiran kuumuuden siedon mukaan kulloiseenkin treeniin 👍


Juhannusta vietettiin kotosalla ja Lemmy-juhannusheilastani kävin vielä ottamassa Juhannuskuvia yöttömässä, hyvin hyttysrikkaassa yössä 😝 Sanotaanko, että kuvaussessio ei kestänyt kovin kauaa!

Nyt onneksi näyttäisi olevan taas (ainakin hetken) hyttyskato, joten kuumuutta lukuunottamatta on ihana päästä nauttimaan lenkeistä.


Treenirintamalla on ollut ihanan vilkasta!

Axatreeneissä olen käynyt lähinnä Hissun kanssa, johtuen kuumuudesta ja siitä, että Ilon kanssa meillä on vielä keppiprojekti sen verran kesken, että vakkarivalmentajan lomaillessa en halua kenenkään muun tulla "sotkemaan" meidän hyvää edistystä - Ilo saa keskittyä koko heinäkuun muihin harrastuksiin. En voi olla tunnustamatta, että onhan se IHANAA päästä Hissun kanssa kokonaista rataa tekemään taas pitkästä aikaa - Hissu on vaan niin taitava ja yhteistyö on jotenkin niin vaivatonta, että treenien jälkeen minä leijailen vielä koko illan lattian yläpuolella onnesta huokaillen.

Kesä- heinäkuun keskityn käymään rallytreeneissä pelkästään Ilon kanssa. Meillä on työalla seisominen - kuumuudesta johtuen seisomistakin ollaan harjoiteltu vain keittiölattialla ja ollaan jätetty pihatreenit kokonaan. Ollaan päästy tekemään rataa (jäävät liikkeet eivät vielä suju) sekä ihanasti seuraamista. Viime torstaina ensimmäistä kertaa seuruuta hyppyjen kanssa. Hienosti Ilo hokaa, että ei olla axatreeneissä kunhan minä vain maltan olla rauhallinen ja käskysanana on joku muu kuin axassa. Seuraamisen vauhtimuutoksetkin menevät vallan mainiosti, niitäkin päästiin kokeilemaan ekaa kertaa tällä viikolla. Ilo ei vauhkoonnu/villiinny vaan jaksaa keskittyä hommaan mitä mainioimmin vaikka välillä vaihdetaankin juoksuvaihteelle.

Kuun vaihteessa Ilo pääsi Operantilla tutustumaan noseen Mentiin etsimään ruokapurkkeja ja myöhemmin hajutäpsyllä lisättyjä ja ihan hihnassa: ihanasti taas hötkyilemätöntä työskentelyä ja etsimisen iloa. Tästä on hyvä jatkaa!!!

Sain taas koko heinäkuuksi varattua meille noseworkvalkat tuplana, eli Lemmy ja Hissu pääsevät kummatkin etsimään viikottain. Hissulle viikottaiset etsinnät näyttäisivät olevan vähän liikaa - hösäystä on ihan hirveästi ja kierrokset tosi korkealla: laatikot lentelevät ja turhautunutta itkua on ilmassa. Mutta eipä mitään, näillä eväillä mennään ja harjoitellaan malttia enemmän kuin etsintöjä. Lemmyllä on vähän sama juttu, että jos vain maltan olla treenaamatta kotona viikolla, niin valmennuksessa jätkällä onkin sitten motivaatio ja ilo etsimiselle ihan eri tasolla. Aina sitä oppii uutta 😁

Mutta eipä meille muuta: nautitaan lämmöstä niin hyvin kuin voidaan - kyllä se lumeton ja pimeä syksy ja talvi on taas ihan nurkan takana 😂

TSAU!!!

 


perjantai 28. toukokuuta 2021

28/05/2021: Säpinää!

 No moi!

Se on kesä!

Pujottelukepit on viritetty pihaan ja kohta ne varmaan täytyy sieltä ottaa poiskin, jotta päästään ensimmäiseen nurmikon leikkuuseen 👀


Kevät on ollut kylmä ja vasta viime viikolla pihasta suli viimeiset lumet. Iloa kävin kuvailemassa tuolla lähimetsässä ja vaikka kuvista tulikin näin keväisiä, niin naapurin peltoa peittivät yhä lumikerrokset varjoisissa paikoissa.

Viime viikko oli taas painajaismaista: Hissun vasen anaalirauhanen tulehtui ja puhkesi yhdessä yössä - eihän siinä auttanut kuin varata eläinlääkäri ja hakea kipulääkkeet ja antibiotit. Tänään oli viimeinen antibiottipäivä - ONNEKSI!!! Jätkä on jo niin kyllästynyt hissutteluun, että on keksinyt alkaa jahdata häntäänsä tylsyyden karkoittamiseksi. 

Maanantaina oli Lemmyn vuoro päästä nosettelemaan. Kolmen viikon tauko näkyi extra-innokkuutena jätkällä ja minulla reaktioiaikojeni hidastumisena: Lemmy oli lähes epätoivoinen hienojen ilmaisujen myötä, kun minä en vain ehtinyt jätkää palkkaamaan ajoissa. Meillä oli nyt toista kertaa mukana palkkana kissanruoka. Huomioita: ehdottomasti ihan parasta palkkaa Lemmylle, mutta muista ettet enää ikinä osta tonnikalaa hyytelössä - hyytelössä ovat nyt sitten koirakoulun matotkin 😋

No mitäs meille - kesäkuukin on nyt plakkarissa Ilon axan suhteen: tuplavuorot on puukattu ja päästään jatkamaan meidän pujottelua kuntoon. Viime tiistaina Ilo pujotteli ekaa kertaa normi pituiset kepit päästä päähän vain parin ohjurin avutamina. Kauan me tätäkin taas hinkattiin, mutta kohta ollaan voiton puolella! Kepitkin tuntuvat olevan jätkälle nyt aivan mahtava juttu ja karkailee niitä jo kentällä tekemään itsekseen.

Torstaina pääsin rallyttelemaankin parin kuukauden tauon jälkeen ja otin Ilon parikseni. Päästiin tekemään rataa. Hienosti meni, vaikka seuraaminen onkin vielä täysin minun nakkikätöseni seuraamista, mutta kyllä se tästä. Tauon ajan olemme yrittäneet edistää "koira maahan - kierrä koira" kylttiä koko ajan paranevin tuloksin, mutta itse kentällä tämä oli vielä Ilolle mahdoton tehtävä - sitä siis jatkamme. Samoin emännän kiertäminen tarkoitti tällä kertaa Ilolle jalkojen väliin tulemista eikä minun ohjaamistani näissä ainakaan parantanut se, että yritin epätoivoisesti selviytyä radasta Ilo hihnassa kiinni ollen.

Huomenna tehdään retki Saarijärvelle Ilon kanssa Vitikaisen Tiian oppiin axan saloihin: vaikka me ollaankin Ilon kanssa näin hirveän alussa axahommissa, niin rohkeasti ilmoittauduin mukaan. Saadaan vähän tuntumaa vieraaseen halliin ja on mukava saada vähän palautetta omista ohjauksista nyt kun on irtoava ja rohkea axakaveri. Lupaan kertoa mitä eväitä saatiin jatkoon!

 



Mutta tämä ilta me lötkistellään ja käydään vielä tuossa myöhemmin metsälenkillä.

Palataan asiaan taas pian!!!

Tsau...

sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Kevättä!

 No moi taas piiitkästä aikaa!


Mitäs meille? Perheen ihmiset yhä yrittävät pitää koronan loitolla ja nautiskelevat tästä erikoisesta ja ainutlaatuisesta ajasta kun ei tarvitse olla jatkuvasti menossa, vaan saa keskittyä metsäilyyn ja yhdessä olemiseen 💗 Koirapoikien iloksi treenilöiset ovat jatkuneet keskeytymättä, joten sen verran ollaan täältä kotoa ulkomaailmaan edelleenkin jalkauduttu.


Kevät on ehdottomasti myöhässä ja starttasimme vasta eilen juoksukauden Ilon kanssa.Pururadalle ja poluille on ihan turha vielä yrittääkään mennä, joten kierrettiin lenkkiä meidän ja naapurin välillä väistellen tien routavaurioita, jotka ovat tosi pahoja. Osa tiestä on yhä jopa lumen peitossa, mikä on tosi poikkeuksellista - elämme jo kuitenkin toukokuuta.

 

Mitään uutta ja ihmeellistä ei ole keksitty. Hoopersiin ollaan päästy kerran Hissun kanssa tutustumaan axatreeneissä ja pakkohan se oli sitten rantauttaa tammikuussa omaan pihaankin 👀 - pensastuet uuteen käyttöön ja pojat yksi kerrallaan testailemaan:  







Kovasti tykkäsivät kaikki, mutta kyllä me mielummin ihan tavalliseen axaan keskitytään!

 

Tänä talvena oli eniten lunta ikinä minun muistiini. Parin viikon sairasteluni aikana lumipyryt täyttivätkin aika tehokkaasti meidän polut, mutta onneksi naapurin metsässä tehdyt puunhakkuut avasivatkin meille ihan uusia polkuja mitä talsia ja uusia alueita poikien nuuskutella.



Hissun eläköityminen axasta on alkanut ja Ilo onkin nyt jo koko tämän vuoden käynyt kanssani axavalkoissa itsekseen: keppejä on viety eteenpäin päättäväisesti pienin askelin ja toivon tämän tuottavan tulosta siten, että kaverista saadaan kerralla itsenäisesti keppejä tekevä kaveri. Onneksihan Ilo tykkää kovasti tehdä keppejä, joten sen puoleen asia on hoidossa. 

KITKA-yhdistyksen treenivuorolla olen päässyt axaamaan koko kolmikon kanssa jo koko huhtikuun sunnuntai-iltaisin ja vielä tämä toukokuukin on onneksi edessä. Mukavasti olen päässyt pientä radanpoikasta tekemään jokaisen kanssa  muokaten rataa vähän sen mukaan kuka pojista onkaan treenivuorossa: Ilon kanssa takaakiertojen ja vähän useamman esteen ketjuttamista, Hissun kanssa koko rataa ja Lemmyn kanssa putkirallia. On ollut kyllä ihanaa ja hyödyllistä. Lemmy on hyötynyt niin henkisesti kuin ruumiillisestikin pikkuveikka Ilon kotiutumisesta: vauhtia on enemmän kuin ikinä ja sydäntä lämmittää suunnattomasti, kun jätkän häntä heiluu putkia tehtäessä - pappaaxakin on ihanaa 👍💜 


Rallytreeneistä ollaan oltu tauolla lähes koko tämä vuosi: työt ovat haitanneet harrastamista niin paljon, että olen tainnut ehtiä koko vuonna vain kaksiin treeneihin: Ilo pääsi tekemään ensimmäisen ratatreeninsä ja Hissun kanssa päästiin vähän hakemaan suoruutta sivulle tuloihin. Onneksi kotipiha on nyt sulamassa ja päästään aloittamaan treenit ihan kunnolla. 

Ilolla rallykin on alkanut tosi hienosti: seuraaminen ilman nakkiapuja on vielä täysin kadoksissa, mutta "kukkaset" ja kaikki muut peruliikkeet meiltä jo sujuu mutkattomasti. Jäävejä ajateltiin ottaa seuraavaksi treenilistalle oikein urakalla 😁

 

Sain tosi ihanasti ostettua nosevalkkoihin sijaistuksia alkuvuonna, mutta helmikuusta alkaen sain meille ihan oman valkkapaikankin - Lemmy ja Hissu ovat nyt vuorotelleet valkassa kanssani. Nose on kyllä siitä ihana laji, että siihen voi täysipainoisesti harjoitella täällä kotonakin. Lemmy on meidän perheen luottopakki lajissa, mutta viime kuussa jätkällä oli pahoja keskittymisongelmia ja se jäi mietittyttämään kovasti. Olen aika tasaisesti tehnyt pojille viikolla kaksi treeni-iltaa kotona tuon valkan lisäksi ja jäin miettimään, että onkohan tämä liikaa Lemmylle? Tiputin kotitreenit nyt pääsääntöisesti vain kerta viikkoon ja jo Lemmyn rautainan keskittyminen palasi valkoissakin - liika on liikaa, vaikka olisikin kuinka mukavasta tekemisestä kyse!

Nuuskuttelu on tosiaan mukavaa meidän kaikkien mielestä ja viime viikonloppuna päästiin starttaamaan jälkihommatkin! Nyt täytyy vielä entistä enemmän vain olla korvat höröllään miten tasapainottelu nosettelujen ja jälkihommien kanssa menee, jotta kumpikaan laji ja ilollatekeminen eivät kärsisi liiasta tekemisestä.  

Hissu lähti jäljelle jo omasta pihasta...




Ilon kanssa vielä lyhyttä jälkeä ja raksuja joka askeleen alle.

Lemmy odottelee malttamattomana: Isäntä vie...


On tää upeeta: koko kesä vasta edessä!

Mutta palataan asiaan taas toivottavasti pian, tsau!

sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Parempaa Uutukaista Vuotta 2021

No Moi!

 

Täällä ollaan! Vähän hiljaista on ollut, mutta toivottavasti se tästä taas uuden vuoden osalta vähän aktivoituu. Korona on ja pysyy, mutta onneksi se ei ole meidän treeniaktiivisuuteen koirapoikien kanssa PALJOA vaikuttanut. Kaikki kisat ja kilpailuthan ollaan lähes nyt kuluneen vuoden aikana peruutettu, mutta eipä meistä nyt kisakentille olisikaan ollut: oma kisapolte ja taitotaso kun eivät oikein ole innostaneet lähtemään edes kokeilemaan taas siipien kantavuutta tulosten suhteen.

 Meillä on ollut syksy taas yhtä Juhlaa ♥

Hissu täytti kymmenen:


 Ilo täytti kolme:


ja Lemmy yksitoista:



Edelleen kera kakkujen ja vaihtumattoman vieraskaartin kaikki juhlat juhlittiin.


Syksyn ja tämän talven teemoja ovat olleet Ilon johdattaminen axan ihanaan maailmaan ja koko kolmikon nosetustaitojen syventäminen: ollaan palattu nosessa ihan sinne alkeisiin eli hajun erottaminen kahdesta eri purkista ja merkkaaminen ja toisaalta taas Lemmyn ja Hissun kanssa pihassa monen hajukätkön kanssa etsintöjen jatkaminen, kun ensimmäinen kätkö on löytynyt. On ollut ihanaa! Meidän onneksi Lemmykin on päässyt lähes viikottain ennen joulutaukoa sijaistamaan NOSEen, joten ihan valmentajan valvovien silmien alla ollaan päästy treenaamaan.

Rally takeltelee meillä kovin - Hissun iloinen haukunta kentällä estää ilmeisesti meidän kisoihin osallistumisen ja en olisi ikinä uskonut, mutta se on vaikuttanut ihan hirveästi treeni-intoon ja se yhdistettynä kesän koronasta johtuvaan valkkutaukoon ollaan aika pihalla. Loppuvuoden jo puolitinkin meidän rallyvalkka paikkaa ja otin aika lisää mietiskellen, että mitäs sitten... Iloa olen nyt vähitellen alkanut treenata rallynkin pariin ihan itsekseni ja tarkoitus on uittaa poika mukaan tänä vuonna valkkoihinkin: vaihdoin ryhmän sellaiseen, jossa on aloittelevia koirakoita. Saas nähdän: on niin kamala ikävä rallyttelyä ilman piruja olkapäällä osaamattomuudesta.

Mutta ei tässä nyt muuta kuin rytinällä kohti uutta vuotta ja uusia kujeita!!!

 

Palataan asiaan taas pian...