sunnuntai 29. toukokuuta 2011

29/5/2011: Pieniä ryhtiliikkeitä ja isoja ihastuksia

Toukokuun viimeistä sunnuntaita viedään. Tämän aamun ryhtiliikkeeksi valitsin daalioiden istuttamisen, jotka ovat jo toista kuukautta kasvaneet työhuoneen ikkunalla. Valitsin kahta eri kokoa, toisen maximi korkeus on 130 cm ja toisen 90 cm.


Tänään istutin kaikki neljä taimeani kahteen eri ruukkuun, kumpaankin tuli yksi korkea ja yksi matala kasvi. Saa nähdä joudunko katumaan päätöstä, mutta sen kesä näyttää. Lähinnä pelkään, että ruukut käyvät aivan liian pieniksi kasveille - saa nähdä.

Nyt oikea liike olisi kukkavarren leikkaminen, jotta taimi pääsisi haaroittumaan.

Tomaatit odottavat yhä isompiin ruukkuihin siirtämistä ja ovat kovin, kovin pieniä. Saa nähdä ehditäänkö saada edes maistiaisia tänä vuonna. 

 Laitoin tällä kertaa kahta eri lajiketta kasvamaan: minitomaatti TINY TIM ja runkotomaatti "tiikeritomaatti" TIGERELLA.

Vaaleanpunainen kauteni on ilmeisesti siirtymässä nyt myös puutarhaan. Nämä vaalenapunaiset marketat ovat aivan ihania... Etupihalle istutin mammaltani saamien violettien orvokkien joukkoon yhden kappaleen. Kyllä näitä keltaa ihailla ennen VARSINAISTEN kesäkukkien ostamista.





Etupihamme kitulias kirsikkapuukin avasi viikolla ihka ensimmäiset kukkansa. Kaksi ensimmäistä kesää menikin ilman yhtäkään kukkaa.


Näitä vanhemipia ihanuuksiakin onneksi riittää: etupihan takuuvarma alkukesän kukkija alppikärhö.


 Takapihan siperiänkärhö kukkii nyt toista kesää ja nuppuja on valtavasti, osa kukista on jo avautunutkin.


 Etupihalle nousi joitakin, kylläkin tosi harvoja pikarililjoja akileijojen joukkoon. 


 Näitä "kaukokuvia" on hyvä laittaa esille: nurmikolta valitettavasti bongaa tästäkin kuvasta voikukkien valtavan määrän. Voi, kitkettävää riittäisi, mutta odotellaan poutaisempia päiviä, nyt jo taas satelee...

lauantai 28. toukokuuta 2011

28/5/2011: Noutoja, osa 2: omia harjoituksia

Ihana toukokuinen aamu ja ulkona hiljaista kuin luostarin takapihalla...

Sonnustauduin nyt ensimmäistä kertaa jo vuosi sitten tilaamaani koulutusliiviin. Isäntä on jo aiemmin rohkaissut käyttämään sitä tuolla "koulussa", mutta minua on ujostuttanut niin kamalasti - aivan kuin leikkisin jotakin treenaajaa, vaikka me ollaan niin kamalan alussa kaikessa oppimisessa... Olihan se kätevä vaate, sain damin kätkettyä selkäpuolella olevaan suureen taskuun ja makkaranpalat sivutaskuihin.

Liivi, ujo emäntä puuttuu kuvasta...


Meillä oli mukava aamu: treenailua melkoisesti, mutta nuuskutustakin mahtui mukaan.

Näin harjoiteltiin:

kentällä:
* istutin Lemmyn viereeni, heitin damin ja käskystä "hae" koira lähti innosta täristen pussia hakemaan. Vähän oli vaikeuksia malttaa odottaa "hae" käskyä, mutta viimeisillä kerroilla malttikin löytyi. Koiran palatessa dami suussaan otin sen vastaan aivan kuin alkuaikoina luoksetuloa harjoitellessa - kädet leveästi haarallaan ja vuolaasti kehuen. Dami on vain Lemmystä niin mukava, että useimmiten koira väisti minua ja juoksi pussi suussaan ohi. Näissä tapauksissa lähdin koikkelehtimaan eri suuntaan kuin koira edelleen kädet levällään ja koiraa innostaen - silloin Lemmy palasi luokseni.
* kiersimme yksinkertaisesti kenttää Lemmy pussi suussaan ja minä vuolaasti kehuen ja innostaen. Jatkoimme matkaa näin lähi metsään saakka.

lenkillä:
* annoin Lemmyn kantaa aina välillä damia suussaan ja jatkoin kehumista
* istutin Lemmyn viereeni, näytin damia ja käskin odottaa. Kävin viemässä damin metsään noin 2 - 5 metriä polusta tosi näkyvälle paikalle ja vapautin koiran taas "hae" käskyllä. Emme tehneet tätä kuin 5 - 6 kertaa ja lopetimme kun Lemmyn mielenkiinto lopahti: jäi pussi suussa lähimmälle suurelle kivelle makoilemaan. Spanielikerholaiset kielsivät EHDOTTOMASTI minkäänlaisten makupalojen käytön näissä harjoituksissa, mutta täytyy myöntää, että kyllä minä koiran palkitsin joka kerta, kun se metsästä pussin minulle toi ja tiputti eteeni... mutta ei kerrota tästä kenellekään...

Metsässä tuntui olevan muitakin treenaamassa: keskiviikolta tuttun pillin vihellys kuului selvästi jostakin syvempää metsästä. Lemmy ei ole ikinä ollut kiinnostunut mistään pillien äänistä, mutta nyt näki miten korvat liikkuivat äänen suuntaan. Uskomatonta, miten koiran aivoihin jo yhdestä kerrasta jäi muisto pillin äänestä ja siitä, että se on jotain mukavaa ja tietää höntsäystä. Koira ei sentään rynnännyt pillin perään...

Paluu matkalla Lemmy löyti 20 senttisen pikku pölkyn ja tyytyväisenä kanteli sitä suussaan satakuntametriä. Korvissani soi ohjeet siitä, että kaikkien keppien kantelu kannattaisi unohtaa, koska niiden kanssa on niin suuri vaara sattua tapaturmia: tikut suussa, juostessa ohuempi keppi voi puhkaista posken yms. Niinpä korvasin puun damilla ja Lemmy keikisteli mielissään, askel oli kevyt kuin nuorella varsalla konsanaan. Kotimatkalla kohtasimme myös toisen koiran ja Lemmyn valmiustaso kohosi hetkessä 10+ tasolle. Ei muuta kuin dami näkyviin, niin toinen koira unohtui hetkessä. "Pussi" on jo siis tosi mieluisa esine Lemmylle.

Viimeistelimme aamun tokoilulla ja teimme selvää viimeisistä makkarapaloista vielä parkkipaikallamme:
sivulletuloja, TOSI pitkiä odottamisia ja seuraamista. Häiriötekijöitäkin oli mukavasti, kun naapurit kävivät hakemassa aamulehtiään postilaatikoita kolistellen.

Eli jo tästä ensimmäisestä noutokoulutuskerrasta sain sen mitä hain: jotain uutta ja mukavaa lenkkien lomaan. Eli ensi keskiviikkona käymme vielä noutokoulutuksessa, mutta sitten kyllä jätämme nuo ammattilaiset rauhassa jatkamaan omia treenejään...

Harmi - kuvia ei taaskaan tullut, mutta kunnon kamerapuhelin on jo valittu, enää ostamista vaille valmis : )

perjantai 27. toukokuuta 2011

27/5/2011: Noutoja, osa 1: koulutuksessa

Punkkikarkoite annettu ja hyvin meni: ei mitään allergisia reaktioita tullut - ihanaa! Aamulla Lemmyn rinnasta löytyi yksi viheliäinen, joka oli jo ehtinyt imeäkin jonkin verran.

Keskiviikkona olimme ensimmäistä kertaa mukana spanielikerhon järjestämässä noutokoulutuksessa, joka oli jatkunut jo koko kevään. Metsällehän me ei koiran kanssa tulla koskaan menemään, mutta halusin, että käymme kokeilemassa - josko tästäkin saisimme kehiteltyä meille jonkun mukavan yhteisen tavan touhuta yhdessä. Koulutus järjestettiin paikallisen tanssilavan parkkipaikalla ja ilmeisesti ryhmällä oli tarkoitus lähteä harjoittelemaan metsäänkin, mutta me aloittelijat pakotimme heidät jäämään tällä kertaa parkkipaikalle ja tekemään perusnoutoharjoituksia.

Spanielikerhon koulutukseen osallistujat tuntuivat olevan koiriensa kanssa metsällä käyvää sakkia ja lisäksi useat kilpailevat lajissa. Me oltiin siis IHAN väärässä seurassa, mutta onneksi tuntui, että emme kuitenkaan vieneet heidän aikaansa ihan turhaan, vaan he pääsivät treenaamaan ihan oikeastikin, vaikka erinlailla kuin olivat aikoneet.

Törmäsin ihan uuteen sanaankin "Dami" tai "Dammy": muotoillun hernepussin näköinen pehmeähkö noutokapula. Hassua kyllä, meiltä löytyi kotoa jo damikin - ostin sen sillä meidän keväisellä uintireissulla Koirasportista ja olen odotellut tähän asti, että mitähän kivaa sillä voitaisiin tehdä.



Voi nenä, oli se hienoa katsoa yhteistyötä omistajan ja koiran välillä ja millä ilolla koirat keskittyivät harjoituksiin.

Näitä he harjoittelivat (termejä täytyisi vielä luntata viisaammilta):
* markkeeraus: kentällä oleva avustaja heittää damin itsestään oikealle tai vasemmalle, koira istuu omistajan vierellä ja lähtee noutamaan damin käskystä: nouda. Koira noutaa esineen ja palaa omistan eteen - koira palkitaan kehuilla ja taputuksilla ja vasta sitten dami otetaan koiran suusta pois. Tässäkin harjoituksessa omistaja ohjeisti koiraa suusanallisesti (vasen, oikea) sekä pillillä. (ammattilaisen selostus: Markkeeraus on tehtävä, missä koiran tulee muistaa näkemänsä pudotuspaikka ja hakea riista/dami suoraviivaisesti pudotuspaikalta.)
* linja nouto: kentällä oleva avustaja heittää useita dameja eri puolille kenttää, koira istuu omistajan vierellä ja lähettää koiran osoittamaansa suuntaan käskyllä nouda - koiraa ohjataan käsimerkein halutun esineen luokse (vasen/oikea). Esineen palautus omistajalle samoin kuin yllä. (ammattilaisen selostusta: kädellä näytetään/osoitetaan linja eli suunta johon ohjaaja haluaa koiran lähtevän)
* nouto metsästä/hakuruutu: dameja on piilotettu jo ennakkoon metsään, koira istuu omistajan vierellä ja omistaja lähettää koiran metsään käskyllä nouda. Koira saa etsiä vapaasti esineen metsästä ja palautus samoin kuin aiemmissa. Ja niin oudolta kuin se minusta tuntui, tämä viimeinen harjoitus oli koirille sellainen "pään tyhjennys harjoitus" eli tämä on koiralle helpoin tehtävä, jossa se voi suorittaa harjoituksen ilman omistajan käskytystä.

Koulutuksessa oli spanieli tyttö Sissi, joka oli saman ikäinen kuin Lemmy. Tyttö nouti damia kuin unelma: täysin keskittyneesti ja omistajan ohjeita hanakasti kuunnellen. Me seisottiin Lemmyn kanssa kentän laidalla: Lemmy itki ja mekasti ja tuijotti Sissiä ja Sissin emoa kiinteän innostuneesti: tuon innon kun olisimme saaneet siirrettyä damiin : )

Minä sain Lemmyn kanssa kokeilla "dami" harjoituksiakin:
1) Lemmy istui ja dami laitettiin minun ja koiran väliin. Tarkoitus oli, että koira ottaa damin suuhunsa ja tuo sen minulle. Minä käskytin koiraa: "ota", "nouda" ja "hae". Lemmy katseli minua pääkallellaan ja tallusti luokseni damin ylitse, eihän poika voinut tietää, että se hernepussin näköinen lelu pitäisi ottaa suuhunkin - emäntä taas vain puhui kiinaa ja oli innostuneen näköinen - mahdollisia rapsutuksia siis luvassa...
2) Damia heiluteltiin Lemmyn edessä ja kun koira saatiin kiinnostumaan esineestä ja ottamaan se suuhunsa,  minä innostin koiran kulkemaan vierelläni sitä kehuen/innostaen ja tarkoitus oli, että dami pysyy suussa koko ajan - pysyi vaihtelevasti...

Noudon harjoittelun vähimmäisvaatimuksia ovat koiran luoksetulo käskystä ja istuminen käskystä sekä pysähtyminen käskystä (yhdistetty käsimerkki ja pilliin vihellys)  - meillähän ei onnistu luoksetulo eikä istuminen, jos häiriötekijöitä on vähänkään. Pysähtymistä olemme treenanneet vasta pari viikkoa sen jälkeen, kun näin ensimmäisen kerran toko-kilpailuissa avoimen luokan luoksetulon (koiran pysäytetään kerran matkalla ennen omistajan luokse tuloa). Eli me treenaillaan...

Löysin aivan ihanan videon, jonka linkin laitoin alle, yhdestä noutotreenistä:


Tässä videossa oikeastaan yhdistyy kaikki se mitä Lemmyn ja minun yhteistyön haluaisin olevan: vähän tottelevaisuutta ja vähän huvia ja vähän menoa - meininkiä voisi olla enemmänkin: me voitaisiin vähän muokata tätä Lemmyn kanssa, laitettaisiin välillä emäntäkin juoksemaan damin perässä...

Me saatiin kotiläksyksi ensi keskiviikkoa varten:
 - opettaa Lemmylle damin pitäminen suussa. Kerholaiset ehdottivat, että damin pitämistä opeteltaisiin aina ennen ruuan antamista ja mikäli esine ei pysy suussa, jätetään ruoka antamatta - tälläiset konstit me kyllä unohdetaan, Lemmystähän ei olla tekemässä mitään metsästyskoiraa.
- minun johtajuuteni vahvistaminen. Kommentoin kyllä itse tähän, että johtajuus ei minulle viikossa siirry, mutta yritetään. Kerholaiset olivat kauhistuneita Lemmyn käytöksestä minua kohtaan: innostuksissaan Lemmy alkaa hyppiä minua vasten ja "puksia" mistä vain kiinni saa. Minä seisoin kentällä nolona posket punaisena ja kuuntelin palautetta. Tottahan tuo on! Olenkin tehnyt ryhtiliikkeen ja keskiviikon jälkeen iltalenkkien lomassa olemme harjoitelleet luoksetuloa, seuraamista ja pomppimiseen/toisille koirille hakkumiseen puuttumista HETI! Lällyilyt on nyt lällyilty... Ja kummasti se on tepsinytkin! Ohittelemme koiria ilman turhia odotteluja tai muita temppuja.

Löysin netistä, samaisesta blogista kuin tuon treenivideonkin, hyvän jutun johtajuudesta. Kannattaa lukea! Minä en kyllä Lemmyn kanssa mene ikuna näin pitkälle johtajuuden hakemisessa, mutta hyviä vinkkejä täällä on ja joita meilläkin on noudatettu, mutta ilmeisesti sitten saman tien osin vesitettykin liiallisella pussuttelulla ja lepertelyllä...

Johtajuus (Santun ja Helin labbikset)

Nyt odotellaan keskiviikkoa ja sitä ennen treenaillaan vanhoja ja uusiakin asioita...

En kyllä koske...

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

22/5/2011: Pähkäilyä punkeista 2

Mahdoton tehtävä maallikolle vertailla näitä karkotusaineita eli nyt me mennään samalla "vanhalla" paketilla kuin viime vuonna:

viikko sitten annoimme Lemmylle matokuurin Drontal Comp.vet ja huomenna olisi tarkoitus laittaa karvakorvalle sama karkotusaine kuin viime vuonnakin eli Prac-tic, josta ei tullut mitään oireita. Apteekeista ei ainetta löytynyt, mutta paikalliselta eläinlääkäriasemalta kylläkin.



Tätä tuotetta ovat muutkin perrojen omistajat käyttäneet ja hyvin on mennyt.

Tänään olisi kyllä kulunut jo viikko matolääkkeen antamisesta, mutta sen verran sydänalassa tuntuu, että haluan antaa karkotteen arkipäivänä, jos vaikka aineesta tuleekin jokin reaktio - päästään heti puhaltamaan eläinlääkärille.

Tänään kävin apteekista hakemassa vielä pari pakettia kyytabletteja. Keski-Suomessa näyttäisi olevan "vilkas" käärmekevät, joten kysyin kasvattajalta ohjeet kyynpureman varalta: kyytableteista ei ole mitään hyötyä koiralle. Pureman sattuessa pikaisesti vain eläinlääkärille. Kyytableteista sen sijaan on hyötyä ampiaisen tai mehiläisen pistäessä naaman/kurkun alueelle ja tabletit tulee antaa heti. Lemmyn kokoiselle koiralle (21 kiloa) kaksi tablettia heti.

Kohta on siis kaikki mahdollinen tehty "ulkoisten uhkien" eliminoimiseksi ja voimme alkaa nauttia kesästä: emännälle vain hirvikärpäsverkkolakki päähän ja kumpparit jalkaan, vai riittäisikö alla oleva varustus  : )

Kuva: Selja Eskonen - Aamulehti

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

15/5/2011: Puutarhan uutuskasveja

Joo, oman pihan nurmikko on uusimista vailla, kukkapenkit vaiheessa ja uutta multaa ja kuorikatetta tarvittaisiin peräkärrylliset, mutta nämä seikat eivät onneksi estä haaveilemasta...

Olin tänään kuuntelemassa Puutarhaseuralaisten kanssa luentoa tämän kevään uutuuskasveista ja huokailu sen kun paheni... Valitettavasti en saanut itse otettua kuvia kasveista, joten turvauduin lainaamaan kuvat Viherrinki-kauppiaiden asiakaslehdestä. Pari uutukaista oli joista innostuin kovastikin:

MAGNOLIAT:
Pariakin magnoliaa suosittelivat Keski-Suomen korkeudella kokeiltaviksi:
Japaninmagnolia (M. Kobus): kasvaa 5 - 8 metriseksi, kukkii vasta toisena vuonna, tähtimäiset valkoiset voimakkaalle tuoksuvat kukat.

Kuva: Viherrinki-kauppiaiden asiakaslehti 2011
Tarhamagnolia Leonard Messel (M'loebneri): kasvaa 3-4 metriseksi pensaaksi, tähtimäiset vaaleanpunaiset kukat, viihtyy ns. lehtomullassa, eli mullan, hiekan ja jos mahdollista lehtikompostin sekoituksessa.

Kuva: Viherrinki-kauppiaiden asiakaslehti 2011
Kummassakin samat kasvupaikka vaatimukset: aurinkoinen, lämmin ja suojaisa kasvupaikka. Esittelyssä olevat kasvit eivät vielä kukkineet ja näyttivät siltä kuin pari pajunvitsaa olisi isketty kukkapurkkiin. Huono puoli oli näissä esitellyissä taimissa, että ovat tuontitavaraa. Omajuurisia astiataimia kotimaisinakin on saatavissa, mutta ei tältä kyseiseltä puutarhalta, joten etsintään menee.

SINIKÄMMEN:
Japanista, Okeidon saarelta kotoisin oleva varjoperenna. Saatavana oli valkoinen ja sinilila versio. Kukkii touko-kesäkuussa ja lupaavat korkeutta noin 50 cm.

Kuva: Viherrinki-kauppiaiden asiakaslehti 2011

Huomasin myynnissä myös ihan meille käyvän kyltinkin, mutta kätevänä emäntänä tälläisenhan väsää itsekin : ) Jospa tuohon saisi vielä maininnan puutarhasta, niin olisi täydellinen...


Ihan tyhjin käsin ei puutarhalta lähdetty, vaikka uutuuskasvit jäivätkin vielä ostamatta - turvaudutaan sitä ennen näihin "vanhoihin" kesäkukkiin...

Vaaleanpunaisia markettoja ja pienen pieniä aniliininpunaisia ahkeraliisoja ja roppakaupalla hyvää mieltä...
Ja eikun istuttelemaan...

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

11/5/2011: Lemmy lomailee, emäntä puuhastelee puutarhassa...

Lemmy-pojan semi-kesäloma on jatkunut nyt viikon: emännällä on ikävä koulutunteja, mutta Lemmy nauttii olostaan...

ELÄMÄÄ TAKAPIHALLA

Koltiaisen viime kesän kaivuujäljet marjapuskien alta on korjattu ja peitetty "esteettisesti" punaisilla sangoilla ja lauanpätkillä lisäkaivuiden estämiseksi. Nyt karvakorva on keksinyt uuden leikin ja on ilmeisesti sitä mieltä, että leikki on mukava emännästäkin: pallon heittelyn lomassa koira tekee pienen pieniä kaivuu töitä nurmikolla ja ilmiselvästi nauraa minulle, kun kiellän. Peffa on pystyssä leikkiasennossa ja valmius kirmaista karkuun minun lähestyessäni on huipussaan. Pahinta tässä on, että vaikka pikkupikku puutarhaprojektini (kestänyt nyt jo 5 vuotta) kohti täydellistä pihaa onkin minulle tärkeä, en pysty oikein täydellä pokalla koiraa kieltämään kun se on niin koomisen ja onnellisen näköinen...Ja onko tuo ihme, itsekin olen lähes onnellisimmillani kun saan työntää tassuni tuoksuvaan multaan...

EKOVINKKI

Keväällä ilmestyneessä puutarhalehdessä oli hyvä vinkki koirankarvojen uusio käyttöön:
TAIVUTA KANAVERKOSTA SYDÄN JA TÄYTÄ SE KOIRANKARVOILLA. LINNUT SAAVAT SIITÄ KEVÄÄLLÄ PEHMEÄÄ TILKETTÄ PESÄÄNSÄ. Kotipuutarhalehti 3/2011

Tässä lehden ideakuva

Lemmy perehtyy aiheeseen...

... ja lupautuu uhrautumaan lirkuttajien hyväksi... Reunaehdot olivat selvät: ei saa nyppiä, koneella ajaetaan...

Tässä koko juttu lehdestä


Ja sitten laiskan emännän versio aiheesta - karvojahan tuli pieni muovikassillinen ja kanaverkkoa ei tietenkään tähän hätään löytynyt:

Se toimii!!!

Eli tähän hätään tungettiin puutarhalyhty täyteen karvoja ja jo illalla ensimmäinen rakentaja oli Karvakeskuksella hankintapuuhissa. Rakentaja kyllä nyppi karvat vain omaksi ilokseen maahan eikä vienyt niitä mihinkään rakennuspuuhiinsa - no aina ei voi onnistua. Toivotaan, että jokunen suortuva jonkun pesäänkin löytää.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

8/5/2011: Pähkäilyä punkeista 1

No nyt se sitten taas on alkanut: punkkikausi. Ensimmäinen eläväinen otettu pois Lemmyn korvasta. Nyt edessä olisivat matokuurin ja punkkikarkotteen osto, eikä oikein inspaa...

Joka kevät kuulee kauhutarinoita koirien reaktioista näihin punkkikarkotteisiin. Sain linkin Lemmyn kasvattajalta blogikirjoitukseen, jossa tämä asia on omakohtaisesti koettu sieltä kaikkein pahimman kautta...

Chic Choix Asiaa kasvattajan arjesta – ja asian vierestä.

Sydäntä kylmää kun tätä lukee - tämähän voisi tapahtua meilläkin...

Viime vuonna ostimme Lemmylle tiettyä valmistetta ja mitään allergisiareaktioita ei tullut, mutta punkkeja silti tuli ja minun on vaikea päätellä olisiko punkkeja ollut saman verran ilman lääkettäkin.

Meillähän Lemmy on täysimääräinen perheenjäsen, jolta kylläkin puuttuu kaikki päätösvalta, äänioikeus sekä lakisääteinen oppivelvollisuus, mutta jonka terveydestä olemme yhtä huolissamme kuin muidenkin perheenjäsentemme. Ei ole kauaakaan, kun ihmisiä tyrmistytti sikaflunssarokotteen ja uniapnean yhteys ja puhuttiin kuinka moni vanhempi olisi rokotettanut lapsensa, jos olisi tiennyt riskin. Mitenkäs sitten minä eroan tästä, en mielestäni mitenkään:

Minun vastuullani on ottaa selvää punkkikarkotteista ja punnita onko minulla minkälainen mahdollisuus valita jätänkö karkotteen kokonaan antamatta vai annanko karkotteen kaikista riskeistä huolimatta...
ja millä todennäköisyydellä:
* Lemmy saa punkeista itseensä parantumattoman taudin (todennäköisyys?)
* koira kuolee saatuaan karkotteen (todennäköisyys?)
tai
* suojaako karkotteet edes näiltä taudeilta (ei taudilta, mutta punkeilta jotka niitä kantaa)
* jos koiraan tulee päivässä 10 punkkia, jotka kaikki saman tien otetaan pois, aiheutuuko tästä koiralle kuinka suurta haittaa... (yhdestäkin voi olla haittaa, jos kantaa tarttuvaa tautia)

Niin kuin huomaatte, tämä punkkienkarkoitus meidän perheessä meni viime vuonna vielä vähän kuin koulussa kertotaulun opettelu: näin tehdään kun on aina muulloinkin tehty, kyselemättä miksi... Kertotaulun oppiminen ei varmaan ole keneltäkään henkeä vienyt, mutta nämä karkotteet kyllä.

Matokuuri hommataan mahdollisimman pian, mutta tuon karkotteen kanssa minun täytyy nyt ottaa aikalisä: perehtyä asiaan ihan itsekseni ja onkia tietoa viisaammilta.

IHANAA ÄITIENPÄIVÄÄ niin karvaisille kuin vähän karvattomattomillekin äideille♥

perjantai 6. toukokuuta 2011

6/5/2011: Toko-tunti 10 - eli viimeistä vietiin

Viimeinen "alokkaiden" toko-tunti oli siis keskiviikkona. Meillä oli pientä loppukokeen tuoksua ilmassa jo kouluun ajettaessa ja sain kuin sainkin puhuttua isännän ympäri tokoilemaan Lemmyn kanssa viimeisen tunnin. No varsinaista loppukoetta ei ollut, eli tokaria ei saatu, mutta ihana, karvaisen ihana, viimeinen tunti oli: olimme osan ajasta pihalla ja sisätiloissa ainoastaan tekemässä viimeiset hypyt.

Jokainen sai nyt ensimmäisen kerran tehdä koiransa kanssa kouluttajan ohjeistuksen mukaisesti liikkeet eli melkein kuin oltaisiin oltu oikeasti kisaamassa. Oli ihanaa päästä katsomaan miten isännän ja Lemmyn yhteistyö sujui ja se sujuikin mallikkaasti. Laitoin vielä tuohon luntiksi punaisella, miten nämä tuolla TOKO-ohjeistuksessa pitäisi suorittaa.

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: Lemmyä jänskätti, mutta päästi kouluttajan luokseen.
1. Luoksepäästävyys
Koiran pitää päästää tuomari luokseen(tuomari koskee koiraan)koira ei saa mielellään pakittaa/pelätä tuomarin lähestymistä(tämä tiputtaa arvostelua) eikä missään nimessä saa olla agressiivinen)


PAIKALLA MAAKAMINEN eli ODOTTAMINEN: Lemmy odotti mallikkaasti maassa maaten, kerran 2 minuutin aikana isäntä kävi "välipalkkaamassa" koiran, mutta muuten odottaa nökötettiin hienosti.
2. Paikalla makaaminen.
Koiran tulee olla 2 min paikoillaan muiden koirien kanssa rivissä, niin että omistaja kävelee noin 20metrin päähän koirasta ja kasvot on koiraan päin



SEURAAMINEN kouluttajan käskytyksen mukaisesti: isäntä pääsi tekemään käännöksiä vasemmalle ja oikealle ja jopa pari täyskäännöstäkin - minusta meni mallikkaasti nämäkin. Treenattavaksi jäi täyskäännökset: Lemmy yrittää istua täyskäännöksessä ja näinhän ei saisi olla. Oli mainio katsoa sivusta: Lemmyn peffa on noin 5 sentin päässä maasta koko käännöksen ajan ja näyttää tosiaan siltä, että koira istuu hetkenä minä hyvänsä...
4. Seuraaminen taluttimetta Koira seuraa ohjaajan vasemmalla puolella.Tuomari antaa ohjeet käännöksistä ym.

LIIKKEESTÄ MAAHANMENO: kouluttajan käskytyksen mukaisesti - Lemmy vähän epäröi maahan jäämistä, kun isäntä jatkoi matkaansa, mutta tässäkin onnistuttiin kaiken kaikkiaan mallikkaasti.
5. Liikkeestä Maahanmeno
Koira seuraa omistajan vasemmalla puolella ja tuomarin käskystä käskee koiran maahan ja omistaja jatkaa matkaa kunnes tuomari kertoo "matka riittää"Tuomari antaa sitten luvan mennä takaisin koiran luokse ja koira otetaan perusasentoon sivulle


LUOKSETULO: koira istutettiin sivulle ja annettiin odota käsky. Isäntä käveli kymmenisen metriä eteenpäin ja kutsui koiran luokseen. Voi sitä intoa mikä Lemmyllä oli, juoksemalla palasi isännän luo sivulle istumaan ja sai kehuja peffan käytöstä sivulle tulossa - söpösti se minustakin meni!
6. Luoksetulo
Koira jää istumaan paikoilleen ja omistaja kävelee niin pitkälle kunnes tuomari sanoo ja kutsuu koiran luokse kun tuomari antaa luvan.Ja liike päättyy perusasentoon

LIIKKEESTÄ SEISOMINEN - kouluttajan käskytyksen mukaisesti: Lemmy ei osaa vieläkään seiso-käskyä, joten tässä isäntä ei jatkanut matkaansa vaan otti pelkästään yhden askeleen eteenpäin, jotta koira jäi seisomaan ja palasi heti takaisin koiran sivulle. Saatiin tosi hyviä vihjeitä miten tässä jatkaa eteenpäin: koiran maatessa maassa houkutellaan koira seisomaan samalla käskyttäen SEISO ja samalla palkitaan. Kokeilinkin tätä pari kertaa Lemmyn kanssa ja onnistuttiin heti mainiosti.
7. Liikkeestä Seisominen
Koira seuraa sivulla ja tuomarin käskiessä omistaja antaa koiralle käskyn seiso ja jatkaa itse matkaa niin pitkälle kunnes tuomari määrää,ja palaa koiran luokse kun tuomari antaa luvan


HYPPY: Lemmy istui vieressäni ja hyppy-käskystä hyppasi esteen yli - vielähän meillä on houkuttimena aidan toisella puolella herkkuja, mutta Lemmy ymmärtää jo mitä hyppy-käsky tarkoittaa. Kaiken iloisin olen siitä, että alkuun poikaa pelotti koko koliseva este, mutta nyt näkee, että poika nauttii hyppäämisestä.
8. Vapaahyppy
Koira seuraa omistajaa ja hyppää käskystä aidan yli ja koira jää sinne seisomaan kunnes omistaja on koiran luona ja käskystä omistaja laittaa koiran perusasentoon


Kyselin lopussa vähän, että mitäs nyt. Meidän on mahdollisuus ilmoittautua samalle kurssille syksyllä ja käydä kurssia niin monesti, että saamme sellaisen varmuuden liikkeisiin, että voisimme mennä kokeilemaan alokasluokan kisoja. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että syksyllä menemme uudelleen samalle kurssille - nyt tämä kesä treenaillaan itseksemme.

Nyt on kyllä pakko laittaa hankintalistalle kunnon kännykkä kameralla - voi kun tämänkin viimeisen tunnin tapahtumat olisi voinut ikuistaa ja ilostuttaa muita sekä itseäänkin kuvilla! Ja videoida Lemmyn sivulletulon sulava peffan käyttö : )

Ensi viikon perjantaina onkin tuossa naapurissamme Muuramessa ihan OIKEAT TOKO-kisat ja ollaan isännän kanssa menossa innolla katsomaan minkälaiseen koitokseen sitä meikäläinenkin on lähes lupautunut menemään seuraavan kolmen vuoden sisällä. Eikös se ollut jotenkin niin, että Hiljaa hyvää tulee...

Odottamisen harjoittelua työhuoneessa - eikö tällä ilmeellä edes yhtä nakkia saisi?