lauantai 28. toukokuuta 2011

28/5/2011: Noutoja, osa 2: omia harjoituksia

Ihana toukokuinen aamu ja ulkona hiljaista kuin luostarin takapihalla...

Sonnustauduin nyt ensimmäistä kertaa jo vuosi sitten tilaamaani koulutusliiviin. Isäntä on jo aiemmin rohkaissut käyttämään sitä tuolla "koulussa", mutta minua on ujostuttanut niin kamalasti - aivan kuin leikkisin jotakin treenaajaa, vaikka me ollaan niin kamalan alussa kaikessa oppimisessa... Olihan se kätevä vaate, sain damin kätkettyä selkäpuolella olevaan suureen taskuun ja makkaranpalat sivutaskuihin.

Liivi, ujo emäntä puuttuu kuvasta...


Meillä oli mukava aamu: treenailua melkoisesti, mutta nuuskutustakin mahtui mukaan.

Näin harjoiteltiin:

kentällä:
* istutin Lemmyn viereeni, heitin damin ja käskystä "hae" koira lähti innosta täristen pussia hakemaan. Vähän oli vaikeuksia malttaa odottaa "hae" käskyä, mutta viimeisillä kerroilla malttikin löytyi. Koiran palatessa dami suussaan otin sen vastaan aivan kuin alkuaikoina luoksetuloa harjoitellessa - kädet leveästi haarallaan ja vuolaasti kehuen. Dami on vain Lemmystä niin mukava, että useimmiten koira väisti minua ja juoksi pussi suussaan ohi. Näissä tapauksissa lähdin koikkelehtimaan eri suuntaan kuin koira edelleen kädet levällään ja koiraa innostaen - silloin Lemmy palasi luokseni.
* kiersimme yksinkertaisesti kenttää Lemmy pussi suussaan ja minä vuolaasti kehuen ja innostaen. Jatkoimme matkaa näin lähi metsään saakka.

lenkillä:
* annoin Lemmyn kantaa aina välillä damia suussaan ja jatkoin kehumista
* istutin Lemmyn viereeni, näytin damia ja käskin odottaa. Kävin viemässä damin metsään noin 2 - 5 metriä polusta tosi näkyvälle paikalle ja vapautin koiran taas "hae" käskyllä. Emme tehneet tätä kuin 5 - 6 kertaa ja lopetimme kun Lemmyn mielenkiinto lopahti: jäi pussi suussa lähimmälle suurelle kivelle makoilemaan. Spanielikerholaiset kielsivät EHDOTTOMASTI minkäänlaisten makupalojen käytön näissä harjoituksissa, mutta täytyy myöntää, että kyllä minä koiran palkitsin joka kerta, kun se metsästä pussin minulle toi ja tiputti eteeni... mutta ei kerrota tästä kenellekään...

Metsässä tuntui olevan muitakin treenaamassa: keskiviikolta tuttun pillin vihellys kuului selvästi jostakin syvempää metsästä. Lemmy ei ole ikinä ollut kiinnostunut mistään pillien äänistä, mutta nyt näki miten korvat liikkuivat äänen suuntaan. Uskomatonta, miten koiran aivoihin jo yhdestä kerrasta jäi muisto pillin äänestä ja siitä, että se on jotain mukavaa ja tietää höntsäystä. Koira ei sentään rynnännyt pillin perään...

Paluu matkalla Lemmy löyti 20 senttisen pikku pölkyn ja tyytyväisenä kanteli sitä suussaan satakuntametriä. Korvissani soi ohjeet siitä, että kaikkien keppien kantelu kannattaisi unohtaa, koska niiden kanssa on niin suuri vaara sattua tapaturmia: tikut suussa, juostessa ohuempi keppi voi puhkaista posken yms. Niinpä korvasin puun damilla ja Lemmy keikisteli mielissään, askel oli kevyt kuin nuorella varsalla konsanaan. Kotimatkalla kohtasimme myös toisen koiran ja Lemmyn valmiustaso kohosi hetkessä 10+ tasolle. Ei muuta kuin dami näkyviin, niin toinen koira unohtui hetkessä. "Pussi" on jo siis tosi mieluisa esine Lemmylle.

Viimeistelimme aamun tokoilulla ja teimme selvää viimeisistä makkarapaloista vielä parkkipaikallamme:
sivulletuloja, TOSI pitkiä odottamisia ja seuraamista. Häiriötekijöitäkin oli mukavasti, kun naapurit kävivät hakemassa aamulehtiään postilaatikoita kolistellen.

Eli jo tästä ensimmäisestä noutokoulutuskerrasta sain sen mitä hain: jotain uutta ja mukavaa lenkkien lomaan. Eli ensi keskiviikkona käymme vielä noutokoulutuksessa, mutta sitten kyllä jätämme nuo ammattilaiset rauhassa jatkamaan omia treenejään...

Harmi - kuvia ei taaskaan tullut, mutta kunnon kamerapuhelin on jo valittu, enää ostamista vaille valmis : )

Ei kommentteja: