ELÄMÄÄ TAKAPIHALLA
Koltiaisen viime kesän kaivuujäljet marjapuskien alta on korjattu ja peitetty "esteettisesti" punaisilla sangoilla ja lauanpätkillä lisäkaivuiden estämiseksi. Nyt karvakorva on keksinyt uuden leikin ja on ilmeisesti sitä mieltä, että leikki on mukava emännästäkin: pallon heittelyn lomassa koira tekee pienen pieniä kaivuu töitä nurmikolla ja ilmiselvästi nauraa minulle, kun kiellän. Peffa on pystyssä leikkiasennossa ja valmius kirmaista karkuun minun lähestyessäni on huipussaan. Pahinta tässä on, että vaikka pikkupikku puutarhaprojektini (kestänyt nyt jo 5 vuotta) kohti täydellistä pihaa onkin minulle tärkeä, en pysty oikein täydellä pokalla koiraa kieltämään kun se on niin koomisen ja onnellisen näköinen...Ja onko tuo ihme, itsekin olen lähes onnellisimmillani kun saan työntää tassuni tuoksuvaan multaan...
EKOVINKKI
Keväällä ilmestyneessä puutarhalehdessä oli hyvä vinkki koirankarvojen uusio käyttöön:
TAIVUTA KANAVERKOSTA SYDÄN JA TÄYTÄ SE KOIRANKARVOILLA. LINNUT SAAVAT SIITÄ KEVÄÄLLÄ PEHMEÄÄ TILKETTÄ PESÄÄNSÄ. Kotipuutarhalehti 3/2011
 |
| Tässä lehden ideakuva |
 |
| Lemmy perehtyy aiheeseen... |
 |
| ... ja lupautuu uhrautumaan lirkuttajien hyväksi... Reunaehdot olivat selvät: ei saa nyppiä, koneella ajaetaan... |
 | ||
| Tässä koko juttu lehdestä |
Ja sitten laiskan emännän versio aiheesta - karvojahan tuli pieni muovikassillinen ja kanaverkkoa ei tietenkään tähän hätään löytynyt:
 |
| Se toimii!!! |
Eli tähän hätään tungettiin puutarhalyhty täyteen karvoja ja jo illalla ensimmäinen rakentaja oli Karvakeskuksella hankintapuuhissa. Rakentaja kyllä nyppi karvat vain omaksi ilokseen maahan eikä vienyt niitä mihinkään rakennuspuuhiinsa - no aina ei voi onnistua. Toivotaan, että jokunen suortuva jonkun pesäänkin löytää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti