sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

28/7/2013: Eräänä sunnuntaiaamuna, eli Lemmyn elämää...

Mistä on Lemmy-herran sunnuntaiaamut tehty?


Aamukahveista - näillä ilmeillä yleensä heltiää edes pala keksiä

Lehden lukemisesta - avustetaan emäntää

Vahtihommista: 1 ) kenkien vahtimista

2) Naapurista kuuluu kummia - luodaan "julmia" katseita ja vähän uristaan
Palloleikeistä: 1) jos vain ei olisi näin kuuma
2) pakollisista palloleikeistä, jos pikkuveikka kiinnostuu liikaa Lemmyn pallosta
Ompun syönnistä

Varjossa makailusta

Viileämmissä sisätiloissa tokoilusta: 1) Maahan

2) vai oliko se istu?

3) Maahan - jokohan saisi jäädä tähän makoilemaan?

Näistä askareista on Lemmy-herran tämä sunnuntaiaamu tehty

lauantai 27. heinäkuuta 2013

27/7/2013: Tasapainoilua

Niin siinä taas vaan viikko hurahti, vaikka vannoinkin itselleni, että kun loma alkaa ja on enemmän aikaa, tulee sitä sitten täälläkin käytyä useammin kirjoittelemassa - hahhah! Niin ne nämä lomapäivätkin kulkevat kuin arkipäivät konsanaan - ei ole kuin aamu ja sitten huomaa taas illan tupsahtaneen syliin...

Tämä loma on alkanut erilailla kuin kuvittelin: aamuvirkku emäntä koirineen on nyt jo viikon herännyt vasta yhdeksän tai puolikymmenen pintaan ja joinakin aamuina aamulenkille ollaan kiirehditty vasta kahvikupposen jälkeen: pojat ovat vedelleet sikeitä, joten en ole viitsinyt niitä suotta herätelläkään.
Samoin pakollisesta kello 11 iltalenkistä ollaan luovuttu - ainakin toistaiseksi. Hissuhan nyt olisi lähdössä pihalle aina - mikään räntäkeli tai yömyöhä ei poikaa pihalta pidättele pois-, mutta koska viimeisen puolen vuoden aikana Lemmy on jo jäänyt neljä kertaa viidestä mielummin nukkumaan, kuin lähtenyt iltamyöhällä pissireissulle isännän kanssa, kokeillaan nyt tätä uutta järjestystä. Ilmeisesti nämä lomapäivät ovat kuitenkin olleet sen verran tekemistä ja hulinaa täynnä, että Hissukin on vetäytynyt lopullisesti yöpuulle jo kello kahdeksalta ja nyt, jo ison pojan tapaan, pissureissujakaan ei tarvita vasta kuin aamulla. Poikkeuksiakin tietysti on: tänään heräsin kello viisi, kuin tuntien emännän ja Hissun napanuoran venyvän: siellähän Hissu jo takaovella istui ja katsoi silmät suurellaan minuun. Ei muuta kuin nuttua niskaan ja aamulenkille. Lemmykin pompahti mukaan ilman sen kummoisempia herättämisiä tai kutsumisia - ihmeiden aika ei ole ohi tämänkään suhteen.

Ps. tänään käytiin muuten shoppailemassakin - huomaatteko: uudet kaulapannat ☺


Hissun ja minun kesäloman täyttävätkin nyt poikkeuksellisesti kahdet agitreenit viikossa: tiistaisin käydään siellä kontaktiagissa ja torstaisin meillä on se normaali treeni. Maanantaisin ollaan vielä käyty lenkki henga-agissa hengailemassa, joten viikko on ollut aika täynnä Hissun osalta. Hissu on ollut aika uuvuksissa nyt näistä tiistain ja torstain treeneistä. Nyt päätinkin, että loput henga-agit nautiskelenkin pelkästään Lemmyn kanssa - antaa Hissun levätä. Minullahan ei ole kokemusta koiran kanssa treenaamisesta eli siitä millainen olisi sopiva määrä viikolla esimerkiksi agitreeniä. Tuntuu vain, että tuossa tiistainkin treenissä tulee nyt niin paljon uutta joka kerta, että Hissunkin täytyy keskittyä treenaamiseen ihan uudella tavalla ja poika sitten väsyykin enemmän kuin normaalisti.

Tiistaina jatkettiin pujottelun treenaamista ja edelleen ohjureiden kanssa. Koira keskittyy ihan valtavasti pujotteluun ja kaikenlainen minuun vilkuilu onkin nyt jäänyt pois. Olen yhä yrittänyt tsempata meitä satasella, jotta treeni olisi edelleenkin mukavaa ja kivaa, eikä pelkkää puurtamista - aika hyvin olen onnistunutkin: joka treenin jälkeen häntä heiluu ja intoa tuntuu riittävän vaikka teemmekin nyt jo viitisen toistoa ja pääsemme tekemään sarjoja jo kolmisen kertaa.
A-esteellä harjoiteltiin pelkästään malttia: koiran pitää malttaa pitää takatassunsa esteellä ja etutassut maassa ja irroitautua tästä vasta vapautuskäskyn kuultuaan.
Väsäsin tuossa viikolla meille "kontaktilaatikonkin", joka kylläkin vielä odottaa käyttöön ottoaan... Tarkoituksena on opettaa koira hakeutumaan laatikon päälle, joko etu- tai takatassuillaan, koira palkataan ja vapautetaan käskystä. Fiilikset on taas tämänkin suhteen vähän epäilevät - puuhun kiivetään taas takaperin. Puomilla ja A-esteellähän me ollaan jo harjoiteltu ihan OIKEASTI tätä odottamista ja matkan jatkamista käskystä. En taaskaan ymmärrä miksi peruuttaa, miksei me voida suoraan jatkaa harjoittelua esteellä? Joku viisas varmaan tähänkin osaa vastata. Mutta summa summarum - laatikko ja naksut on varattu, nyt vain harjoitukset alkamaan...
Mukavaa meillä kuitenkin nyt oli - emäntä hymyilee!

Torstaina päästiinkin tekemään nyt ihan kunnon radan pätkiä: neljää jonoon sijoitettua hyppyä, joissa hiottiin koiran ohjaamista sekä ihan oikea radan pätkä...


Ihanaa - pöytää päästiin tekemään nyt ihan oikeasti taas puoleen vuoteen ja Lemmy-stadionilla tehdyt harjoitukset eivät olleet menneet hukkaan: Hissu jaksoi odottaa surperhienosti vaadittavat viisi sekunttia.
Putkesta ensimmäiselle hypylle meno takkuili, koska hukkasin koiran joka kerta: pääni ei käänny vieläkään vaadittavaa 180 astetta ja tavoita Hissun katsetta. Mutta pienestä takkuilusta huolimatta me rataa saatiin tehtyä: taitavammat kanssa treenarit saivat istuksia varjossa tovin, kun me Hissun kanssa vedettiin menemään jo pelkästään tuo vaikea kohta kahteen - kolmeen kertaan ja sen päälle vielä pari kertaa koko rata läpi.

Rankkojen treenien lisäksi ollaankin sitten nautiskeltu metsälenkeistä - kylläkin huomioiden keli -  ja päivät vietetty nautiskellen takapihalla:

 Lemmy on osannut ottaa sääolosuhteet huomioon ihan itsekseen: mitä sitä turhaan hötkyillä...

Hissua on pitänyt sen sijaan vähän hillitä - mussu kun on sitä mieltä, että IKINÄ ei ole niin kuuma etteikö pientä pallonheittoa voisi leikkiä...

 Välillä on ihmetelty sitten ihan porukassa, että onko se emäntä mennyt rikki kun pallo ei lennä...



Työhuoneen sohvan alta Hissu onkin löytänyt tämän kämpän viileimmän kohdan, jossa on hyvä makoilla ainakin sen aikaa kun emäntä naputtelee konetta...

Mutta nyt me keskitytään taas oleelliseen eli lomailuun,
+ 25 asteisin terveisin lämpöisestä Jyskästä!












Kontaktilaatikko on tarkoitettu agilityharrastajille apuvälineeksi kontaktien opettamiseen koiralle. - See more at: http://www.vekkuliverstas.com/tuotteet.html?id=1/89#sthash.jQFECoRh.dpuf

Kontaktilaatikko on tarkoitettu agilityharrastajille apuvälineeksi kontaktien opettamiseen koiralle.
- See more at: http://www.vekkuliverstas.com/tuotteet.html?id=1/89#sthash.jQFECoRh.dpuf

Kontaktilaatikko on tarkoitettu agilityharrastajille apuvälineeksi kontaktien opettamiseen koiralle.
- See more at: http://www.vekkuliverstas.com/tuotteet.html?id=1/89#sthash.jQFECoRh.dpuf
Kontaktilaatikko on tarkoitettu agilityharrastajille apuvälineeksi kontaktien opettamiseen koiralle. - See more at: http://www.vekkuliverstas.com/tuotteet.html?id=1/89#sthash.jQFECoRh.dpuf

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

21/7/2013: Agilityelämää

Sateista sunnuntai-iltaa!
Täällä sitä sadetta pidetään lämpöisissä sisätiloissa - iltalenkki ehdittiin tehdä kuitenkin sopivasti kastumatta, vaikka ensimmäinen illan sadekuuro saattelikin meidät kotiin. Sade ei voisi vähempää nyt haitata, kun viiden viikon kesäloma on ihan jo kynnyksellä odottelemassa ja laatuaikaa koirapoikien kanssa on siis luvassa 24/7... Eipä voisi emäntää enempää hymyilyttää...


Menneen viikon illat ovatkin sitten olleet enemmän kuin pullollaan agilityhengailua ja -harkkoja:

Maanantaina päästiin taas hengailemaan Muuramelaisten kanssa. Päästiin harjoittelemaan pöytää omatoimisesti ja ohjauksessa sekä rengasta että pujottelua oikein olan takaa. Isäntä toimi tavalliseen tapaan koiratolppana ja minä vaihtelin koiraa melkein juoksujalkaa viilettäen treenipaikalta toiselle.
Pöytä tuntuu olevan nyt kummankin pojan suosikki ja sitä onneksi päästiinkin harjoittelemaan oikein kunnolla: tein kummankin kanssa kolme - neljä harjoitusta aina putkeen.
Pujottelu meni Hissulla taas hyvin ja Lemmynkin innostus aiheeseen kesti jopa nelisen kertaa - viimeiset pari kertaa sitten menikin taas enemmän ja vähemmän treenikentän nurmikkoa haistellessa.
Renkaassa sattui vahinko - sydämeni jätti varmaan kymmenen lyöntiä väliin: jätin Hissun odottamaan hyppy käskyä, mutta koira lähtikin matkaan liian aikaisin, stoppasin vaudin ja Hissun etutassut ottivat renkaaseen ja siirtivät koko kolisevaa-helisevää rautakehikkoa eteenpäin puolisen metriä. Emäntä ja koira olivat kummatkin yhtä säikähtäneitä. Yritin saada koiraa vain heti uudelleen hyppäämään renkaan läpi, mutta onneksi kouluttaja puuttui heti peliin ja käskytti meidät kiertämään kenttää ja nollaamaan tilanteen. Kokeilimme uudestaan: alkuun syötin kourallisen nameja vain renkaan läpi, emmekä yrittäneetkään hyppyä. Sitten juoksutin koiraa vain esteen ohi ja palkitsin makupaloilla. Lopuksi vielä tehtiin yksi hyppy - onnistui: paljon kehuja ja monta naksua ja rengas jätettiinkin sitten siltä iltaa tekemättä. Lemmy taas iloisesti osasi yllättää: koliseva este ei poikaa pidellyt vaan mentiin renkaasta läpi ja vauhdilla - kaikki epäröinti ja kuulostelu olikin jostain syystä jätetty kotiin. Hyvä Lemmy!

Tiistaina soittelinkin sitten vakkari koirakouluumme kysyäkseni, että milloinhan minulle ja Hissulle heidän lupaamansa agility-kontakti minikurssi alkaisi. Yllätys-yllätys: jo samana iltana! Ei muuta kuin pikaisesti ruokaa naamaan ja jo samoin tein lähdimme suuntaamaan koulutuskentälle.
Ilo ja innostukseni eivät kuitenkaan kestäneet kauaa: keskityttiin ainoastaan kahteen harjoitteeseen eli miniversioon puomista (ramppi nojaamaan maasta pöydän päälle) sekä pujotteluun.
Pujottelussa meidät "pakotettiin" käyttämään läpinäkyviä ohjureita, jotka ohjaavat koiran kepiltä toiselle. Hissua pelotti! Kaiken lisäksi meidät laitettiin suorittamaan pujottelu hihnassa, koska koira panikoi ohjureita ja kouluttaja halusi näin estää koiran karkaamisen ohjureiden ylitse tai alitse. Hissu oli tosi surkean näköinen, katseli minua kulmien alta - teki mieli taas kaapata koira syliin ja juosta paikalta niin lujaa kuin keski-ikäisen emännän jaloista ikuna olisi tehoja lähtenyt. Mutta niinhän siinä taas kävi, että emäntä yritti reipastua koko koirakon puolesta ja harjoitukset tehtiin tekoiloisuutta näyttelevän emännän ja panikoivan koiran kera. Kouluttaja muistutti vielä, että pitää muistuttaa häntä, että ensi tiistaina jatketaan samalla tavalla... Voisikohan ne ohjurit piilottaa jonnekin... ☺
Ramppia tehtiin ohjaamalla koira pöydälle, palkitsemalla namilla ja ohjaamalla koira samoin tein takaisin alas ramppia pitkin. Täysin hyödytön harjoitus, mutta tehtiinpä kuitenkin - ja mikä tärkeintä, Hissun häntäkin alkoi taas heilua fiasko-pujottelun jälkeen.

Torstaina olikin taas se meidän vakkari agilitytreeni: treeni kääntyikin yllättäen enemmän ohjaajien (emäntien ja isäntien) ohjaamiseksi kuin koiran ohjaamiseen. Tehtiin pientä radanpätkää ja tutustuttiin uuteen ohjaustekniikkaan eli saksalaiseen (saksalainen on päällejuoksu jonka jälkeen tehdään persjättö - tämähän se täysin kertoikin mistä on kyse ☺).
Kerrankin sain olla oikein porukassa vahingoniloinen, koska kukaan meistä treenaajista tai koirista eivät tätä osanneet tehdä. Tämä oli minullekin ihan ensimmäinen kerta päästä tätä edes harjoittelemaan. Olin treenaamassa kolmantena ja kouluttaja jaksoi tuumata vielä minunkin kohdallani, että eihän tämä voi olla näin vaikeata - vaan voin vakuuttaa, että kyllä se oli. Sitten kun päästiin siihen pisteeseen, että emäntä itse sen osasi ohjauskuvion, Hissu tuumi, että eihän emännän varpaille voi hypätä ja kiersi joka kerta esteen... Sitten heitettiinkin koko saksalainen romukoppaan ja palattiin vanhaan ohjausrutiiniin - JES!!!
Sain myös ihan ensimmäiset kehutkin kouluttajalta, mutta kehut eivät paljon lämmittäneet, koska palaute oli tällä kertaa sellaista, että ohjaaja kyllä osaa tehtävänsä, mutta koira tarvitsee treeniä. En osannut taas kuin huokailla ja miettiä itsekseni, että mihinkähän ne nyt koiran taidotkin ovat voineet parissa kuukaudessa kadota, kun silloin vielä tälläiset radat menivät kuin vettä vain...- toivottavasti tiistainen fiasko-treeni ei ole syönyt Hissun motivaatiota kokonaan... Loppujen lopuksi - loppu treeni olikin hauskaa, vaikka Hissu lähes kaikki hypyt kiertikin hyppäämättä: häntä heilui iloisesti, joten eihän se emäntäkään voinut olla hymyilemättä ja naureskelematta kultansa innostukselle...
Treenivehkeitä pois kentältä kannellessamme kouluttaja vielä kerran kehaisi meitä kaikkia hyvästä ja pitkämielisestä treenaamisesta ja lupasi, että kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu... Emännän suli kehuista - olisikohan tässä kuitenkin alkamassa mukava ja tuloksellinen treenikesä kaikesta huolimatta ☺

Loppuviikoksi sitten kaikki agility-höpinät ollaankin unohdettu ja vietetty aikaa ihan kotosalla ja otettu rennosti.

Lemmyn aamukamman piikit on kaluttu loppuun




Eilen lauantaina käytiin satamassa kahvilla, eli joka kesäinen siedätyshoito kaupunkien ja torien villiin elämään on taas aloitettu tämän meidän metsäläisen lauman pään menoksi. Emäntä jakoi runsaskätisesti pullastaan osaset myös koirapojille ja näytti maistuvan - sama motivaattori toimii siis sekä emänälle että koirapojille: pullapalkalla voidaan hetkeksi irroittautua kotikulmilta suureen maailmaan. Kylmästä tuulesta johtuen aika minimiin meidän satamaretki kutistui, mutta toivottavasti jo ensi viikolla päästään uudelleen kahvittelemaan...

Mutta nyt - pikaisiin Chillaamisiin!







lauantai 13. heinäkuuta 2013

13/7/2013: City-jälkeä: ensimmäinen testaus

Lemmyn ensimmäinen city-jälki tehty!
Ai mikä ihmeen city-jälki? Jäin kiinni - ihan oli oma keksimä termi ☺
Ollaan nyt tasan vuosi harjoiteltu Lemmykin kanssa ihmisjälkeä ja ihan ensimmäisiä kokeiluja (makkarajälki) lukuunottamatta ollaan tehty jälki aina metsään.
Tämän kiireisen lauantain kriteereiksi kuitenkin nyt nousi että jälki täytyy:
a) kyetä tekemään lenkkareissa ilman käärmespelkoa
b) jäljen täytyy vaikeutua huomattavasti normi jäljelstä, jotta koira saa haastetta ja nähdään millä tolalla jäljestäminen tällä hetkellä on.
c) jäljen tekeminen täytyy olla haastavaa ja laittaa töihin myös emännän itsensä kaksi aivosolua

Aloitinkin jäljen heti meidän takametsästä pahimpien vattupuskien & kivi röykkiöiden yli ja kuutisen metriä ihan suoraan polkua pitkin. Metsästä noustiin tasaiselle ja hoidetulle nurmikkoalueelle + soralla päällystetyn kevyenliikenteen väylän ylitys, koukattiin kolmen metrin "juoksuhiekka" osuus, taas soralla päällystetyn tien ylitys, pari metriä nurmikkoa ja taas soralla päällystetyn kevyenliikenteen väylän ylitys ja takaisin metsään.
Annoin jäljen vanheta puolitoista tuntia. Naksujen määrän pudotin 1/3 osaan entisestä.
Lemmyllä tuntui olevan tarkka tieto siitä, että jäljelle ollaan menossa, mutta koska jälki alkoikin nyt oikeastaan takapihalta, koira tuntui suuresti epäilevän, että emäntä ei nyt kyllä tiennyt mitä teki - että omalta takapihalta pitäisi alkaa jäljestämään? Vähän aikaa minua katsottiin silmät lautasen kokoisina, pientä itkua ilmassa. Menin kyykkyyn, rauhoitin tilanteen ja rapsuttelin hetken epätietoista koiraa ja kokeiltiin uudelleen - jäljen alku löytyi! Sitten taas Lemmy-juna lähtikin puuskuttamaan eteenpäin tarkasti ja varmasti - edes kuuden metrin normipolun kulkeminen ei tuottanut vaikeutta - haamujälkiä kun oli taatusti ehtinyt tulla, polku on sen verran vilkkaassa käytössä. Nurmikko,  "juoksuhiekka" ja kaksi ensimmäistä soratien ylitystä mentiin mallilla, mutta viimeisen tien ylitys taas ennen palaamista metsään tökki: koira oli ihan kateissa jäljeltä - silmät suurenivat taas ihmetyksestä, haukoteltiin vuolaasti ja katseltiin kysyvästi minua silmiin. Toppasin menon siihen paikkaan, löyhäsin hihnaa entisestään ja annoin koiran tehdä töitä tovin - olipa pitkät 15 sekunttia kun Lemmyn kuono kävi ja jälkeä haettiin palaamalla jopa pari metriä taaksepäin tulosuunnastamme. Hötkyilöttömyys kuitenkin tuotti tulosta ja jälki löytyi - sitten taas mentiin. Jäljen lopussa extra-herkkuna olikin sitten pari köntsää aura-juustoa ja emännän vuolaat rapsutukset ja kehut! Keski-Suomesta ei  taas olisi voinut ylpeämpää perro-poikaa löytää kuin meidän Lemmy jäljeltä kotiin palatessaan: säkäkorkeuteenkin löytyi taas varmaan viisi senttiä enemmän korkeutta ja tassut kävivät kuin parhaallakin kouluratsastus hepalla kehässä.
Hyvä Lemmy




perjantai 12. heinäkuuta 2013

12/7/2013: Heiluvaista heinäkuuta

No moi pitkästä aikaa!
Vihdoin ja viimein koitti sitten taas odotettu perjantai ja vielä kokonainen viikonloppu odottaa korkaamista.

Palailtiin juuri koirapoikien kanssa hikiseltä iltalenkiltä: tehtiin metsään kompakti tunnin lenkki - ensin reipasta kävelyä ja kotimatkalla laitettiin jo ajoittain taas hölkäksikin. En tiedä johtuisiko tämän kesän pitkistä pouta- ja hellejaksoista, mutta polkujen vierukset ja varsinkin kaikki metsäaukut ovat täyttyneet metrisistä heinämättäistä mitä en muina kesinä ole edes huomannut. Sen verran korkeaa heinä on, että pienestä perrosta ei kyllä edes hännän päätä näy - olemmekin pahimmat kohdat kulkeneet taas kauniina jonona seuraa emäntää -menetelmällä yrittäen näin vältellä käärmesten kohtaamiset (lue: minä tömistelen niin kovaa kuin kintuista lähtee) sekä kohdata mahdolliset vastaantulijat hillitysti hallinnassa.

Pari lauantaita ollaan käytetty mattojen pesuun - ja toisin kuin ennustin, kukaan meistä ei vielä ole tippunut mattojenpesulaitureilta järveen ☺
Lemmy on nyt lopullisesti löytänyt itsessään asuvan pienen vesikoiran ja vesi ja varsinkin Vesangan mökin laituri vetävät nyt poikaa puoleensa... Uiminen on kyllä tällä vesikoiralla vielä kaukana, mutta veden kaapiminen ja vedessä löllöttely mahaa myöten on nyt tämän kesän hitti...


Pikkuveikka Hissu on sinnikkäästi pysynyt kuivalla maalla



- välillä isoveikka on kuitenkin pitänyt käydä houkuttelemassa kilpajuoksuun - mikä meikäläisestä tuntuu kyllä ihan mahdottomalta ajatukselta puolentoista metrin pituisella laiturilla, mutta siitäkin iloa on kuitenkin kummasti saatu irti...





Mukavan arjen lisäksi ollaan kunnostauduttu nyt myös treenailemalla:

jo kahtena maanantaina ollaan käyty Muuramelaisten kanssa hengailemassa agiesteiden parissa ja tokoilemaan Veskarien kanssa päästiin yhteen kertaan.

Henga-agissa on ollut mukavaa: yksittäisiä esteitä treenailtu, mm. putkea, pussia, pituutta, pujottelua, rengasta ja yksittäisiä hyppyjä. Siinä sitä emännällä kiirettä pitää, kun yrittää ehtiä vuorollaan kahden karvapallon kanssa treenaamaan: nyt maanantaina meitä hemmoteltiin vielä kahdella ohjaajalla ja treenipaikkojakin oli siten kaksin kappalein. Minä itse kyllä tällä kertaa puuskutin kaikista eniten meidän laumasta ja join meidän yhteisestä juomavedestäkin aimo annoksen.
Hissun kanssa päästiin jo taas tänä maanantaina mukavasti pujottelussa rytmiin mukaan, joten tuntuu nyt tosi hyvältä ja itsevarmalta lähteä taas ensi torstaina meidän varsinaisiin agitreeneihin - edelliskerralla kun meillä tökki TOSI paljon.
Lemmy rakastaa edelleenkin tehdä putkea, mutta nyt maanantaina uusi ihanuus oli muurin hyppääminen - poika katseli toisten hyppyjä surkeasti itkien ja viimein kun oma vuoro koitti ei ollut mitään epäselvää, että Lemmy vei ja minä vain peesasin perässä.
Aivan ihanaa - onneksi meillä on jäljellä tätä vielä pari kertaa!

Viime tiistaina käytiin Veskarien kanssa taas treenailemassa tokoa tuolla Vaajalinnan kentällä. Isännällä oli muuta menoa, joten lähdettiin matkaan kolmistaan poikien kanssa - en hennonut jättää Hissua yksinään kotiinkaan murjottamaan. Treenit meni paremmin kuin olisin uskonutkaan: pientä älämölöä Hissu piti kentälle saavuttaessa, mutta tosi hienosti malttoi odottaa jopa yksikseen tokoiluvuoroaan jalkapallomaaliin sidottuna. Treenailin taas kummankin kanssa vuorotellen, mutta sekä alkuun, että väliin otin yksinkertaisia seuraamista/odottamisharjoituksia koko "laumani" kanssa.
Päästiin harjoittelemaan kaikkea ihanaa: odottamista, luoksetuloa ja seuraamista. Minä pääsin jopa moiccaamaan kaikki muita ihania perrosia, kun harjoittelimme vieraan ihmisen lähestymistä: koira istuu ohjaajan sivulla, kun vieras ihminen (siis minä) tulee kohti ja tervehtii koiraa ja palkitsee makupalalla (virallinen termi on luoksepäästävyys). Tässä harjoituksessa minun kultsuni istuivat kummatkin kentän laidalla tarkasti seuraten mitä kummaa se emäntä oikein tekee muiden pörröjen kanssa...

Tässä se siis taas kaksi viikkoa hurahti ☺ Ensi viikko vielä kun jaksetaan ahertaa, niin sitten koittaakin jo pitkään odotettu viiden viikon kesäloma! Suunnittelin jo tässä, että mikäli tuo arjen unirytmi vielä ensimmäisenä lomapäivänäkin herättää kuuden pintaan, on meidän ihan pakko suunnata koirapoikien kanssa aamukahville hiihtomaahan ja juhlistaa näin loman alkamista...

Mutta vielä ahertamisiin!