06/07/2019: Lemmyn kanssa hajutestissä vol. 2

No moi!

Kyllä oli taas jännät paikat: Hiekkarinteen tanssilavalla hajutestissä...

Minua jännitti ihan sikana, mutta kyllä sitä Lemmyäkin jännitti!

Lämmittelyalueen laatikko merkattiin kerrasta, mutta itse hajutesti meni kyllä sitten ihan metsään: vieras paikka ja vielä inhottavampi liukas lattia olivat Lemmylle liikaa - minua miellyttääkseen nuuskutteli kolmea laatikkoa ja sitten istahti keskelle tanssilattiaa itkien ja katsellen epätoivoisesti ulko-ovea. Ei tullut löytöä ei, mutta minun poskillani olisi pystynyt hyvin paistamaan lettuja...

Minua harmitti ihan vietävästi 😟, mutta ei koko testi onneksi minulle harmitusta ollut: rauhallisesti käytettiin koko kolme minuuttia ilman tavanomaista omaa kiirehtimistäni.

Lemmyä ei harmittanut mikään: makkara maistui ja vanhan treenikentän pöpelikköjä oli kuulema taas mukava päästä tuhnuttelemaan. Testipaikalta autolle kuljettiin jo häntä heiluen ja rinta rottingilla.  
Ja ihan parasta koko reissussa oli, että pikkuveikka kun jätettiin kotiin, Lemmy sai koko takapenkin itselleen - ihan kuin ennen vanhaan 😁 Vähempikin saa vanhan herran nauramaan...

Mutta ei se auta itku: häntä pystyssä kohti uusia seikkailuja!!!

Tsau!

23/9/2018: Metsään menoja

Huomenta!

Eilen oli ensimmäinen oikeasti syksyn tuoksuinen päivä - vuorotusten myrskytuulta, vihmovaa vettä ja auringon paistetta: meitä se ei Hissun kanssa haitannut - metsälenkkiä pukkasi 👀

Kaivoin kännykän taskusta ja hyvin koulutettuna koirana Hissu ryntäsi heti korkeimman kannon päälle poseeraamaan.

Nyt syyskuussa on parina päivänä ollut myrskytuulta ja ikinä ei ole ollut näin paljon havunneulasia, että ne ovat jopa kuorruttaneet polut ja tiet kullankeltaisiksi.

Muina viikonloppuina olemme yrittäneet kovasti etsiä uusia ja pidempiä metsälenkkejä, joita kulkea. Tänä kesänä lähistöltä ei ole löytynyt niitä karhunläjiäkään, joten olen uskotellut itselleni, että ihan keskenään saadaan kulkea - satunnaisia sienestäjiä/marjastajia lukuunottamatta.

Oli karhuja tai ei, niin turvamies Lemmyn kanssa kyllä metsässäkin on onneksi turvallista mennä: vieraat kulkijat kyllä haistetaan jo kaukaa ja pelkkä häntä kertoo, että nyt Lemmyn reviiri on uhattuna.
Yhtenä näistä syyskuun lauantaista lähdimme Hissun kanssa ihan kahdestaan uusia polkuja etsimään - heikolla tuloksella: SportTrackeri ei suostunut toimimaan ja siinä vaiheessa, kun sain kännykän karttatoiminnon toimimaan ei kartalla näkynyt yhtäkään kaupunkia, taajamaa tai asutusta ylipäätänsä. Sen verran kaupunkilaistyttö kuitenkin olen, että siinä vaiheessa virkkasin Hissulle, että me taidetaan kyllä nyt kääntyä kotiin päin tulojälkiä tarkkaan seuraillen ja niin me todella teimme 😊


Viikot ovat menneet taas hurjaa vauhtia: Hisun kanssa käytiin axaamassa JATtilan kisoissa

parin kentän verran: viimeiseltä hylky kepeiltä, mutta ensimmäisen radan jälkeen ehdin jo olla hetken taivaissa varman nollan saaneina, mutta pahus vie, kyllä sieltä puomilta vaan vitonen kontaksin puuttumisesta tuli. Ennen kisoja kärsin kovasta motivaation puutteesta, mutta kyllä se huokailu muuttui pelkäksi onneksi ja iloksi, kun päästiin kentälle: Hissu kulki kuin unelma ja minullakin keuhkot ja kroppa toimivat ilman moitetta. Hissu sai ensimmäiseltä radalta palloja palkinnoksikin, mutta minulle kyllä palkinnoksi taas riitti se axaamisen huuma kun kaikki toimii niin kuin pitääkin ja Hissu juoksee onnesta soikeana!

Rallytreenailut ovat olleet nyt tauolla lähes tyysti ja arki-iltoina ollaan viihdytetty itseämme NOSEttamalla niin kotipihassa kuin kotona sisälläkin. Vieläkin syyllistyn vähän liian vaikeisiin treeneihin, mutta nälkä tahtoo kasvaa syödessä - ainakin NOSEtuksen suhteen.
Toissa viikolla oli ekaa kertaa testissä hajustettu villalanka: Lemmy löysi sen pihasta leikiten (solmittuna lumikolaan), mutta kotona jääkaapin ovessa roikkuessaan haju teki joitakin outoja tepposia eikä kaveri pystynyt paikallistamaan hajua - olipa aika ovelaa!
Eilen testailtiin ekaa kertaa tyhjiä, pestyjä limsapuolloja, joista yhteen piilotin huopatassun hajustettuna. Hienosti Lemmy löysi. Tällä kertaa itse istuksin keittiönlattialla ja pääsin seuraamaan nenän käyttöä ihan uudesta näkökulmasta: voi miten hienosti ja tarkasti Lemmy teki - hajustettu pullo tuplamerkattiin ja se kohta missä huopatassu oli, käytiin tuoksuttelemassa oikein huolella ♥
Minähän olen tässä Lemmyn NOSEtusopettelun rinnalla ottanut jo Hissunkin mukaan nuuskutteluun, vaikka meillä onkin vasta haaveissa päästä alkeiskurssille. Tällä viikolla yritin liittää keittiö-NOSEtteluun vähän malttiharjoitusta, eli toinen kaveri odottaisi vieressäni lattialla, kun toinen tekee. No mitä luulette - onnistuiko?😂 No ei ihan.... Onnistuu, jos pidän toista kaulapannasta kiinni, mutta sittenkin itku raikaa pitkin taloa, kun ei millään malttaisi odottaa. Ei siinä mitään - jatkamme harjoituksia: niin nenän kuin maltinkin suhteen.

Palataan!  

1/9/2018 Kesäkuulumisia

Hyvää syyskuun ensimmäistä päivää!

Nyt on takana lämpimin kesä ikinä ja viiden viikon & yhden päivän kesäloma: on ollut aika mahtavaa 💓

Helteet eivät meitä haitanneet: aamupäivälenkit aikaistettiin,,,

ja kuumimmat iltapäivät ja illat pönisteltiin kotipihassa chillaillen tai treenaillen.

Lemmyn NOSE-alkeet alkoivat ja loppuivat, mutta onneksi huomenna jo päästään starttaaman jakokurssille. Kylläpähän siinä vaan nyt niin kävi, että siitäkin meille taas yksi harrastus jäi 😊

Heinä- ja elokuun helteetkään eivät tylsistyttäneet, kun pääsimme vähän tekemään NOSEkätköjä omaan pihaan ja vähän vieraillekin maille. En tiedä teinkö itselleni karhunpalveluksen, mutta kyllä se Hissukin on nyt tässä matkassa lajiin päässyt kiinni ihan itsekseen - tavaroiden merkkailusta poika on ihan pihalla, mutta sisä- ja ulkoetsinnät menevät ihan nappiin. Nenä käy vieläkin tosi usein maassa, eli piilojen tekijää jäljestetään, mutta jospa me tässä ajan kanssa saataisiin se Hissunkin nenä irti maasta.

Elokuun viileimpänä päivänä kävin talsimassa pojille kesän ainokaiset jäljet. Jännässä vähän olin kummankin kaverin osalta, että osaakohan se nenä enää ollenkaan löytää tietään sinne maahan kun NOSEssa ollaan kuukauden verran yritetty sitä nenää nostaa pois sieltä maasta 😌 Turhia pelkäsin - Lemmy veti jäljen yhtä itsevarmasti ja innokkaasti kuin aina ennenkin (kävi tekemässä sen kylläkin isännän kanssa) ja jäljelle osuneet marjastajat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa. Ja niinhän siinä kävi, että minä tyhmyyksissäni vielä jäljellä kävelin itseni pussiin ja vahingossa tein haamujäljen kävelemällä tienylityksen (joka muutenkin on käsittääkseni se hankalin kohta) läpi takaisin kotiin. Eipä Lemmy hämääntynyt!
Hissulla häntä heilui koko jäljen ajan. Hissun ja minun jälki ei kyllä ihan oppaiden mukaan mennyt, koska kaveri jäljesti minut jo kotipihasta jäljen alkuun ja jäljen päästä takaisin kotipihaan, mutta eipä tuo nyt haittaa: harvoin ne eksyvät ihmisetkään helikopterista hyppäävät keskelle metsää, josta jälki alkaisi.

Hissun kanssa takana on vilkas kisakesä: viimeisen nollatuloksen etsintä axan ykkösluokassa ei valitettavasti ole tuottanut tulosta vieläkään ja rallyrintamalla ensimmäinen VOI-luokan kisa Hankasalmen joukkueessa K-S piirimestaruuksissa oli meille liian kova pala - hylky tuli. Ei olisi voinut olla helpompaa rataa, mutta rata kaatui Hissun ilopomppuihin ja minun hermoiluuni, uusin mm. neljät kyltit yms. Käytösruudussa vietin elämäni pisimmän kaksi minuuttisen: Hissu kävi välillä maassa makoilemassa, jätkää kiusasi kärpänen ja kisakaveri suoritti radan niin läheltä meistä, että silloin en uskaltanut edes hengittää - hoin vain epätoivoisesti Hissulle, että katso, katso ja tökin sormella nenääni - se ei kai ollut säännöissä kiellettyä 😂 Olen sen verran vereslihalla vieläkin kisan hankaluuksista, että isännän kuvaamaa kisavideota en ole kyennyt vieläkään katsomaan...
Axaa aiotaan kisata loppuvuosikin ihan tasaiseen tahtiin, mutta tuo rallitteluun meidän valitettavasti pitää ottaa kunnon harjoittelutauko ennen seuraavia kisoja.

Siinäpä ne tärkeimmät - minulla toiveissa olisi kuulas ja sadeton syksy, jotta päästäisiin nauttimaan metsälenkeistä kuivin varpain. Palataan asiaan!

4/2/2018 Konerikkoja, kisoja ja kevät

😁No huomenta!

On ollut taas blogihiljaisuus - kotikone hajosi (jo toinen kolmen vuoden sisään) ja  taas ollaan oltu tilanteessa, että blogin on kohdannut kammottava hiljaisuus, parin kuukauden kuvailujen tuotokset ovat hautautuneet koneen raatoon ja kamerakin täyttyy otoksista, joita ei saa siirrettyä minnekään, koska koneen raato on ainokainen, joka kamerani muistikortit huolii... Nyt ollaankin turvauduttu lainakalustoon eli kannettavaan, jolla olen viikonloppuisin päässyt sähköpostiin yms. paikkoihin todentamaan, että vielä on elämää...

Hissun kanssa korkattu rallittelun AVO-luokan toinen kisa - rimaa hipoen taas kerran eli tuloksella 76/100 - kullan pupuhypyistä tuli ekaa kertaa miinuksia, paljon uutukaisena sijaistoimintona nuuskuttelua (siis Hissulle, ei minulle) ja kisajännityskin on täysin kaikonnut, joten kentällä haukahdeltiin emännälle iloisesti... Mikään näistä ei kuitenkaan pystynyt kumoamaan sitä seikkaa, että oli MUKAVAA! Maaliskuussa seuraaviin kisoihin!!! Viime syksystä asti vaivannut takakireys rallytreeneissä hellitti mukavasti juuri ennen kisoja ja rallyttelyelämä on taas pelkkää juhlaa! Jotenkin taas tulin maanpinnalle ja tajusin miten hurjan onnekas olen, kun minulla on tälläinen innokas, treenaamisesta nauttiva koirapoika treenikaverina - tällaisen kultakimpaleen omalle kohdalle osuminen kun ei ole lainkaan itsestään selvää. Nyt nautitaan joka hetkestä, koska nämä hetket eivät tosiaankaan kestä ikuisesti.

On tässä matkan varrella taas vähän huonoa omaatuntoakin podettu: kisaputki kun on tehnyt sen, että Lemmy on joutunut nyt rallytreeneissäkin istuksimaan kentänlaidalla itkeskelemässä kun en ole häntä lainkaan huolinut mukaan. Lupasinkin itselleni, että maaliskuun kisojen jälkeen palataan taas ruotuun ja Lemmykin pääsee kentälle pyörähtelemään. Onneksi axaryhmän vaihto aikaisempaan ryhmään toi synenergiaetua ja nyt useimpina axatreenipäivinä ollaankin ehditty Lemmyn kanssa vetäisemään hyppy-putkirataa ennen varsinaisen treenin alkua. Mahtavaa!!!

Mutta kaikken parastahan tässä kaikessa on, että meille on tullut taas kevät!
Tosiaan, ollaan uhmattu pakkasia ja käyty talsimassa lyhykäisiä lenkkejä auringossa - minä olen kuvaillut (lähinnä kännykällä), mutta kuitenkin tämä helmikuun aurinkoinen alkukin ollaan siis saatu documentoitua koirapoikien kanssa.

Mutta nyt me lähdetään aurinkoon karvakavereiden kanssa. Palataan!

Lemmy - hautajaisilme pysyy raksupalkasta huolimatta...

"Viivy vielä hetki..." ja sitten tassut jo taas veivätkin...

1. Lauantai aamu - valoisaa, kevät voittaa sittenkin...

29/11/2017: Avoinna avoimelle - Hissun korkkaus

No moi!

Mitäs me?! Ollaan lomailtu, kotoiltu, treenailtu ja availtu uusia ovia koiraharrastusrintamalla 😆

Marraskuu on ollut yhtä tihkusadetta ja lumen "tapaisesta" ollaan saatu nauttia vain parina hassuna päivänä. Yksittäisten lomapäivien ja kotoilun hyvänä sivutuotteena kuitenkin sain aikaiseksi Lemmylle villapaidan, joten on näistä harmaista sateisista illoista ollut jotakin iloa ja hyötyäkin...

Jos vain lumiset päivät ovat sattuneet viikonlopulle olen ottanut kameran retkiseuraksi ja ikuistanut joulukorttimaisemia kera karvaisten kavereitteni..

Viimeiset viisi viikkoa on yhä treenailtu ahkeraan keittiössä seisomista Hissun kanssa ja ehkä se ihan pikkaisen alkaakin sieltä löytyä - käsiapuja tosin vielä kaivataan. Kaksi viikkoa sitten veimme ensi kertaa seisomisen sitten rallyradanpätkällekin, mutta sielläpä se ei sitten enää onnistunutkaan. Kaksi viimeistä viikkoa Hissu onkin sitten viettänyt iltahetkiä minun sivullani milloin seisoen, istuen tai maahan mennen. Viime torstaina viikkoradalla sitten jo onnistuikin melkoisen hyvin sivulla seisominen ja poika kesti jo paikallaan sen hetken, että ehdin kiertää kamuseni. Kylläpä hymyilytti! Rallyn viikkotreeneissä Lemmy-kulta onkin joutunut sitten paitsioon, kun olen paahtanut kaiken mahdollisen treeniajan Hissun kanssa - ainut mihinkä Lemmyn olen kelpuuttanut on käytösruututreenit - Lemmyn ilmeet ovat kyllä olleet ikuistamisen arvoiset: ensin täytyy radan reunalla odottaa 40 minuuttia ja sitten ainut mitä siitä kostuu on kolmen minuutin kökötys emännän rinnalla ilman palkkaa... 😡 No, tällä viikolla palataan normaaliin ja Lemmykin pääsee taas vähän kentälle pyörähtelemään kanssani.

Lauantaina käytiin kisarintamalla korkkaamassa Hissun kanssa rallyn avoin luokka ja rimaa hipovin tuloksin 71/100. Mutta kyllä siellä kisakirjassa nyt ensimmäinen tulos on - nyt vain minun pitäisi miehistyä ja unohtaa kauheuksien rata suunnaten nokkani seuraavia kisoja ja parempia tuloksia.
Kisa oli AIVAN kauhea! Jännitin ihan sikana. Spiraalissa Hissu jäi kolme askelta minusta jälkeen ja koko loppurata oli minulle yhtä taistelua. Onneksi jännitykseni ei Hissuun tarttunut ja jo viidennen kyltin kohdalla alkoivat iloiset pupuhypyt (joista ei muuten miinuksia tullut!!!) ja kaveri nautti menostaan. Kaksi kylttiä suoritin väärin jännityksessäni ja spiraalista tuli miikkoja huonosta yhteistyöstä.
Onneksi isäntä tarjosi radan jälkeen hyvät mokkapalakahvit, joten kaiken kaikkiaan ihan plussan puolelle mentiin. Ai niin - ja radalla ei muuten ollut sitä SEISOMISTA, jota jännitin etukäteen - mutta näköjään minä osaan mokailla ihan mukavasti jo muillakin kylteillä, joten vaikka seisominen saadaankin kuntoon ei jännitys tästä lajista lopu... 😝

Tänään nautiskellaankin taas lomapäivästä ja suunnataan ihan kohta koirapoikien kanssa iltapäivälenkille metsään...

Palataan, tsau!

9/9/2017: Hyvästit kesälle

No moi!

Tässä vaiheessa voisi kysyä, että mikä elokuu?! Elokuu oli ja meni ja tännekään ei tullut sepusteltua mitään 😕 Kyllä me ihan hengissä oltiin ja touhuttiin kaikenmoista, mutta blogiloma valitettavasti venyi seitsemän viikon mittaiseksi... mutta mukavaa meillä on ollut, kesäkelien puuttumisesta huolimatta... Nyt voi vaan todeta, että syksy saa...

TOKO-kärpäsen pureman takia tai ansiosta käytiin heinäkuussa pyörähtämässä parissa toko-treeneissä: Hankasalmella heinäkussa: Lemmyn kanssa paikkamakuuta ja Hissun kanssa jäävejä.
Ja omalla hallilla kamusten kanssa pariin otteeseen.
Ihanahan se oli päästä omiensa kanssa tekemään, mutta kyllä sitä on ihana seurata muidenkin tekemisiä!

AXA-KISAtkin ovat pyörineet mukavasti koko kesän ohjelmistossa: PopDogin kisoista saatiin eka NOLLA hyppyradalta ja niitä axaratojen nollia käytiin metsästämässä pariinkiin otteeseen JATtilassa, kylläkin ilman nollatulosta. Kisaillat ollaankin sitten istuttu nenä kiinni näytössä ja katseltu kisavideoita: itsekehu haisee, mutta nyt alkaa jo näyttää siltä miltä pitää!!! Ihanneajan ylitysten kanssa ollaan painittu kisauran alusta alkaen (lue: viime marraskuusta 😁), mutta nyt jo pari kertaa ollaan ihanneaikaankin päästy! Rohkeampia irtoamisia vaan, niin kyllä me onnistutaan. Kisajännitys on karissut täysin pois ja nyt pääsenkin sitten nautiskelemaan vain erilaisten ratojen imusta ihan täysillä Hissun kanssa ♥ Elämä on kyllä ihanaa!

RALLYTOKOssa ollaan edelleen Hissun kanssa vältelty kisoja ja möllikäisiä, käyty vain kerran viikossa valkassa. Aina kuin vain on ollut mahdollista, olen tehnyt Lemmyn kanssa treenit ja Hissun vienyt kentälle vain silloin, kun aiheena on ollut joku mikä minua ahdistaa: kaikki käytösruutu ja seisonta treenit olen tehnyt Hissun kanssa ja kaiken muun Lemmyn kanssa.
Ollaan me vähän täällä kotonakin treenailtu ja pariin otteeseen (sateen tauotessa) käyty ihan omassa pihassakin seuruuta harjoittelemassa. Hissun kanssa agendana on ollut koko kesän se seisominen. Se kun saadaan sujumaan, niin edessä onkin varmaan tähän asti suurin haaste eli opettaa kummatkin pojat oikealla puolella seuruuseen! Viime torstaina ensimmäistä kertaa valkassa sitä kokeiltiin ja kyllä kummatkin karvaiset lapseni olivat ihan HUKASSA! Haasteet eivät siis lopu...

Kotosalla ollaan käyskennelty metsissä ja bongattu taas kerran HerraKarhusen läjä vajaan kilometrin päästä kotoa... Koirapojat eivät tälläkään kertaa läjään mitenkään reagoineet, mikä yhä ihmetyttää ja kummastuttaa minua. Isännän valtuutinkin nyt etsimään minulle lenkkien vakiovarusteeksi jonkinmoisen torven siltä varalta, että HerraKarhuseen tuolla lenkeillä törmäämme. Petotestiinkin poikien vienti vähän viehättäisi, mutta jotenkin vaan mietin, että onkohan siinä nyt sitten kuitenkaan mitään järkeä: kuollut elukka ei ehkä kuitenkaan ääni- ja tuoksumaailmaltaan ole sitä mitä oikea elävä karhunen?! Ehkä sitten kuitenkin jätämme petotestit väliin ja toivomme, että säästymme niiltä oikeassakin elämässä...

Tässä kuitenkin vielä pari kuvaa elokuun "helteiltä" - rakkaalla pelolla rakkaat kököttämässä...

Nyt näihin kuviin ja tunnelmiin: Tsau!

24/7/2017: Virtaa, Kisaa ja treenilöisiä - Hissun kanssa

No moi!

Joo - loma jatkuu 😃

Viime viikolla olikin vähän hiljaisempaa treeni- ja kisarintamalla - suurin osa ajasta ollaan istuksittu talonrappusilla ja odotettu sateen loppumista. Heinäkuu on ollut muuten ihan mahtava kuukausi Hissun kanssa harrastusten suhteen:

VIRTAA:
Heinäkuun ekana viikonloppuna Virran Raunon agiopissa oman hallin ulkokentällä. Hissu vetäisi lämmittelyssä nollat SM-tasoisella radalla - minä olin niin hämmennykissä, että en tahtonut saada sanaa suustani! Mukavasti taas ne kipukohdat radalta kuitenkin taas löytyivät, vaikka eka vetäisy menikin upeasti: vauhtia, vauhtia ja ajoitukset kohdille, niin hyvää tulee - oli tämän valkan opetus.

KISAA:
Heinäkuun ekana maanantaina kotikentällä yksi axarata ja yksi hyppyrata: kummatkin radat profiililtaan ihanan selkeät ja soljuvat - olipa upeaa!
Axaradalta ihan eka nollatulos, mutta yliaika toi miikkoja. Hyppyradalta hylky pujottelusta (mitä en lainkaan huomannut ohjatessa) ja viimeinen hyppyesteen Hissu kiersi. Videotuomaroinnista täällä kotona huomiona myös se, että ihanneaika olisi ylittynyt myös tällä radalla - vaikka viiletin niin kovaa kuin näistä kintuista lähti!
Kummallakin radalla sekuntteja vie Hissun hidas pujottelu, joten siinä harjoittelusarkaa.

Heinäkuun puolessa välissä - mukavasti potkua alkavaan lomaan - JATtilassa axaa taas kahden radan verran - ensin hyppyrata ja perään axarata. Taas ihanan selkeät radat!
Aloitus hyppyradalla - yhden esteen väistö ja väärältä puolelta hyppääminen (taas se muurin pentele) - kotona videotuomaroinnissa todettua, että ihanneaika ylittyi.
Jatkoa axaradalla: kontaktit kusi, upea keinu, mutta taas ihanneajan ylitys!
Mutta ihanaa oli!!! 

TREENILÖISIÄ:
Axan viikkotreenit ovat jatkuneet koko heinäkuun ilman taukoja - mikä kyllä meille sopii vallan mainiosti. Viikkotreeneissä on ollut johtoajatuksena vauhdin lisääminen, radan suorittaminen kisamaisesti ja Hissun vaatihaukkujen minimointi sillä, että mennään eikä vikistä.
Kisamaiset treenit ovat tuoneet yllätyksiäkin: Hissun lämmittelystä olen aina pitänyt huolen, mutta nyt 30 esteen rataa vetäessä ongelmaksi onkin muodostunut minun hyytymiseni. Viimeiset viisi estettä mennään etanavauhtia, kun maitohapot huutaa reisissä lopettamaan. Olenkin tänä kesänä joutunut ottamaan listalle entistä paremmin nyt myös oman kropan lämmittelyn: käydään Hissun kanssa parinkymmenen minuutin lämmittelylenkki, johon nyt olen lisännyt paluumatkalle kunnon spurtteja itselleni. Kisoihin lämmittelyt ovatkin nyt onnistuneet TÄYDELLISESTI, mutta vieläkin viikkotreeneihin lämmitellessä (ulkolämpötilan jäädesssä alle kahdenkymmenen asteen) spurttini eivät riitä! Harjoittelu ja hienosäätö jatkuu!
Kotipihassa ollaan Hissun kanssa harjoiteltu irtoamista parin hyppyesteen kera ja olen joutunut toteamaan, että kyllähän se kakara irtoaa, kunhan vain palkka on oikea eli hurjanpuoleista vetoleikkiä jokaisen suorituksen jälkeen. Olisiko nyt aika unohtaakin namitukset ja siirtyä palkkauksessa leikkiin?!
Rallittelutreenit kotioloissa ovat olleet tauolla koko heinäkuun. Viikkotreeneissä ollaan kyllä käyty, mutta kesätauko kestää nyt pari viikkoa. Lemmy kärsii suurista keskittymisvaikeuksista harkoissa, joten olen sitten vetänyt nämäkin treenit lähestulkoon vain Hissun kanssa. Ollaan päästy tekemään joka treenissä lyhykäistä radan pätkää ja ihanasti Hissun kanssa treenaamaan käytösruutua varten. Luulen, että elokuun kotikisat ovat vielä liian aikaisin Hissun ja minun avoimen kisailun aloittamista varten!
Torstai-iltana pääsin kamusten kanssa kotihallille tokoilemaankin omien treenien muodossa - olipa vänkää! Meille kyllä treeneihin väkisinkin tunki mukaan vähän rallitteluakin hypyn ja käytösruudun muodossa. Lopuksi pääsin muistuttelemaan pojille vähän ruudun tekemisen iloa. Iloa se oli myös emännälle: eivät olleet unohtaneet vieläkään kahden vuoden tauon jälkeen mistä oli kyse 😏

TREENITTÖMYYTTÄkin ollaan siis harrastettu - heti nurmikon vähän kuivahdettua ollaan oltu ihan pihalla - sopivasti palloleikkejä, pihan nuuskuttelua, auringossa makoilua ja välillä metsälenkkejä = ihan paraste perropojan elämää!
Eilen sateen tauottua pihassa oli ihana valo: aurinko paistoi ohuen pilvikerroksen läpi ja minun oli pakko viedä kamerakin päiväkävelylle pihaan, kyllä kannatti!

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin, palataan astialle taas pian!
TSAU!

Lemmy ja uusi lelu: Alli Gaattori

18/3/2017: Kuvamuistoja rallykisoista 11.3.2017

No huomenta!

Nyt onkin niin erikoista, että blogiin eksyy kuvia, joissa minä olenkin kameran väärällä puolella!

Kisafiiliksiä kolmen kuvan verran viime lauantain rallitteluista. Kiitos Sannalle kuvista!

Kuva: Sanna Hokkanen

Loppusuoran iloa!!! Kuva: Sanna Hokkanen

RynnäkköTykkiKivääritunnusta pokkaamassa. Kuva: Sanna Hokkanen

Hahaa - tajusinkin tässä, että Hissun ja minun rallittelu-ura jatkuukin seuraavaksi hihnattomissa merkeissä: upeeta!!!

Palataan asiaan taas pian.

12/3/2017: Uskomatonta, mutta totta: Hissulle RTK1

Hahaa - kyllä kannatti taas jännitellä: Hissulle avautui ovi avoimeen luokkaan eilisellä tuloksella 94/100.

Pari miinusta pupuhypyistä, yksi hihnan kiristymisestä ja yhden kyltin uusin. Helpompaa rataa ei olisi voinut meille toivoa, mutta jo toisella kyltillä veinasi lähteä taju kaikesta jännittämisestä ja flunssaisuudesta johtuen, mutta maaliin päästiin!


Tarkoitus oli kotiin päästyä lepäillä ja parannella flunssaa, mutta enhän minä malttanut: Hissu mukaan ja pihalle...
Onneksi - saavuimme Hissun kanssa lähi pellolle parahiksi ikuistamaan illan sinisen hetken:

Upeaa!

Nyt nokka kohti uusia seikkailuja...

10/3/2017: Vieterintäni kiristää

Huomenta!

Minun neljän päivän pituinen minihiihdotonlomani on jo kääntynyt toisen lomapäivän aamuun - mukavana flunssaisena, tönkkösuolattuna olemuksena.

Takana pari ihanaa viikkoa arkea: päivänvalollisia lenkkejä, extratreenejä ja tällaisia extempore lomapäiviä. Lomapäivät ollaan vietetty vanhan kaavan mukaan: oltu mahdollisimman paljon pihalla polkuja tarpoen...

... minä, kamera ja koirapojat. Menestyksekkäästi uusia polkuja etsien:

Toissa viikonloppuna kertaamassa koirahierontaa kera Lemmyn. Valitettavasti kolme tuntia paikalla pysymistä oli herralta liikaa vaadittu ja tuo kolmas tunti vietettiinkin sitten enemmän ja vähemmän  istuksien ja vaklaten muita kurssilla olijoita 😊 Eipä haitannut, minusta tuo reilun kahden tunninkin paikallaan olon malttaminenkin oli huippusuoritus. Ja Lemmyllä oli kivaa: paljon pakastekuivattua kanaa, hierojatädin huomiota ja Sirpa-tädin rapsutuksia...

Kuva: Kingi&Kamu

Lemmy onkin muuten saanut vietellä lomapäiviä, mutta Hissun kanssa ollaan aktivoiduttu mukavasti: ralliteltu, käyty JATtilan ratatreeneissä ja omissa & vähän vieraittenkin agiviikkovalkoissa. Onnenpotkuna sain ostettua meille koko maaliskuun ajaksi agivalkat myös joka maanantaiksi, joten päästään viemään keinua eteenpäin oikein kunnolla. 

Hissulla menee hienosti, Lemmyllä menee hienosti, mutta emännän vieteri kiristää ihan liikaa!!!

Viimeisen kuukauden agivalkkojen teemana on ollut kisanomainen suoritus. Minä olen ottanut tämän vähän liiankin vakavasti: jo menomatkalla valkkoihin olen istunut autossa naama valkoisena ja kentän reunalla en ole muistanut omaa nimeäni jännitykseltä. Vieteri kiristää niin kovasti, että tekisi mieli kirkua!
Huomenna mennään Hissun kanssa meidän kolmansiin rallytokokisoihin ja niitäkin olen jännittänyt jo kaksi viikkoa etukäteen - eilisissä rallytreeneissäkin jopa hymy oli kateissa.
Nyt taas mietityttää, että jospa ne nämä kisat kuitenkin olisivat muita varten? En tiedä onko tässä itsensä kiusaamisessa mitään järkeä ja varsinkin kun siitä vielä omaehtoisesti eurojakin pulittaa.

Nyt pitäisi saada pää kuntoon: edessä olisi kevät ja kesä täynnä kisoja - jos ei rallyn puolelta, niin ainakin axaa olisi tarjolla pilvin pimein.

HohHoijaa - jos joisin, niin nyt vetäisin pään täyteen! Mutta koska en juo, niin otan koirapojat ja lähden metsään!

Kevennyksenä vielä pari kuvaa eiliseltä aamulenkiltä: taivaanranta enteili mukavasti tämän päivän fiiliksiä...

Tsau!

16/01/2017: Plussaa

Helou!

Hektinen työviikko takana ja toivottavasti vähemmän hektinen työviikko edessä - tämä päivä on kuitenkin ollut pelkkää plussaa 😀 : ylityövapaa!

Nukuttu pitkään ja sitten jalkauduttu ihanaan pakkaspäivään uusia polkuja etsimään!

Tiistaina vähän omia agitreenejä hallilla - suoraan töitten jälkeen. Lemmy nautiskeli putkista ja Hissun kanssa yritettiin vetää omin voimin ja aivoin viikkorataa - huonolla menestyksellä. Ihanaa päästä kokeilemaan omia siipijään vaikka lento jääkin räpiköinniksi.

Keskiviikkona aloitettiin Hissun kanssa uudessa agivalkkaryhmässä, mutta pahasti näyttää siltä, että vertaistuki jää vähäiseksi - ainakin vähäksi aikaa: muut tekevät kokonaan eri rataa kuin me, joten ollaan pelkästään valmentajan varassa. No, kohta ne muut saavuttavat meidät, joten ei hätää! Edellisen päivän epätoivo muuttui toivoksi, kun sain valmentajalta apuja miten viikkoradan pystyy suorittamaan tällainen ykkösluokan koirakkokin!

Torstaina rallyvalkka: Lemmyn kanssa vähän rallittelua tyhjällä kentällä ja valkassa Hissun kanssa viime hetken hiontoja viikonlopun kisoihin: suurin osa ajasta kiristämättömän hihnan harjoittelua ja vähän epätoivoista malttailua maassa. Hissu ei tahdo millään jaksaa odottaa maassa, kun minä kierrän hänet. Harjoiteltiin namittamalla ja hienosti meni. Seuraavassa hetkessä Hissun nenä sitten joka kerta eksyikin maahan etsimään niitä nameja, joita aiemmassa harjoituksessa oli sieltä maasta löytynyt. Mitenkäs se lastensatu menikään korpista joka oli pikisellä katolla: kun nokka tarttui, niin pyrstö irstosi ja kun pyrstö tarttui nokka irtosi...

Lauantaina Hissun kanssa kk-valkassa: huhhuh- kaksi kierrosta 24-esteen rataa = emännän reidet lauloivat hoosiannaa ja Hissu nautti menosta. Ensimmäinen kierros pelkkää takeltelua, mutta sitten ryhmi löytyi ja hienosti vedettiin. Menisipä se ensimmäiselläkin kerralla niin hienosti!

Sunnuntaina PopDogin rally-kisat: toiset kisat on nyt sitten Hissun kanssa korkattu ja ihan huipputuloksella 97/100. Jännitykset karisivat mukavasti pois, kun istuin ennen kisaa kuusi tuntia kisakahviossa myyden ja keitellen kahvia.

Mitä tähän voisi sanoa: koko viikko pelkkää plussaa!

5/12/2016: Vihdoinkin: ihan oikeita kisoja!

Huomenta!

No nyt se oikeiden kisojen korkki on korkattu Hissun kanssa  - ja ihan tuplasti!

27.11. JATtilan kisoissa ensin agikisat ja eilen 4.12. PopDogin rallytoko. Sijoituksia en ole vielä katsonut tarkemmin, mutta agista selvittiin vitosella ja pilkun jälkeisillä (ihanneajan ylityksestä) ja rallista 94/100.
Ei voi olla kuin tyytyväinen - sekä suorituksiin, että hermojemme hallintaan.

Agissa saatiin vedettyä alle mukava pikatreeni lämmittelykentällä ja sinne jäivät myös kaikki Hissun jännitykset - aivan mahtavaa! Kentällä Hissu kulki kuin juna, mutta viimeiset kolme estettä sotkivat emännän tippuvat housut, joten ihanneaikakin ylittyi. Isäntä lupasi ostaa minulle henkeselit ennen seuraavia kisoja!

Rallytoko-kisoihin olinkin menossa talkoilemaan, joten sain soviteltua meidän startin jo toiseksi - ei jäänyt liikoja aikoja jännitellä...

Pientä jännitystä ilmassa. Kuva: Sanna Hokkanen

Yritin radalla olla hihkumatta liikaa, jotta Hissu ei innostuisi kovin tekemään tunnettuja pupuhyppyjään, mutta ilolla kuitenkin mentiin. Yhden kyltin uusin ja virhepinnoja rapisi myös koiraan koskemisesta ja ilmeisesti taas vinossa istumisista. Hissun häntä heilui kuulema taas koko radan ajan ja pari innostunutta pupuhyppyäkin kehveli oli ehtinyt tehdä.
Tuomarin kommentit: Iloinen suoritus. Kannustava kiva ohjaus.

Näitä lisää - kiitos! ☺

08/10/2016: Ajatuksia kilpailemisesta

No moi!

Viralliset kilpailut yhä odottavat! Kaikki viralliset tekosyyt on käytetty loppuun: Hissun rekisteriotteen kopiokin tippui postilaatikkoon jo kaksi viikkoa sitten, keinu mennään jo joten kuten ja maxi-este-kammo on kaikonnut. Iloinen hykerryttävä tunne siitä, että kohta päästään kisaamaan OIKEASTI on hävinnyt kuin pieru saharaan ja mieli on tehnyt täydellisen putkijarrutuksen...

Yleensä karvakorvien kanssa lenkit ovat hykerryttävän mukavia ja rentouttavia, mutta tämän iltaisen lenkin pilasi pieni kilpaileva agilitypiru olkapäälläni kysellen, että joko kohta!?
Ja minun aivoni vastailivat vältellen, että Kuopio on kovin kaukana, Tampere on kovin kaukana, ilmatkin kylmenevät, joten mitenkä kummassa minä saan pidetty pikku Hissu-kultani lämpimänä kylmässä autossa ja vielä kylmemmässä hallissa. Eihän minulla ole rahaakaan kun se Bamixi pitäisi ostaa ja pihakin kaipaa yhä ensimmäistä pihapuutaan...

Kisakammo - onko se tuttua ja miten sen saa selätettyä? Nyt ollaan jo niin aallon pohjalla, että mietitään, että tarvitseeko sitä edes selättää?

Koirankasvatussuunnitelma A oli tehdä ehdottomasti Lemmystä maailman paras TOKO-koira (ei ihan ollut toteutettavissa - kumma kyllä ☺)  ja viimeiset kaksi vuotta on toteutettu suunnitelma C:tä, jossa Hissusta tehdään ensinnäkin kisakuntoinen Agikoira ja sen jälkeen kisakuntoinen - ja hermoinen Rallykoira. Huomaa: tässä vaiheessa on riisuttu jo pois vaaleanpunaiset aurinkolasit kilpailumenestyksestä ja sen tärkeydestä!
Eli pitäisikö palata suunnitelma B:hen eli kisat ovat ehdottomasti muita kuin meitä varten - treenaillaan ihan vain omaksi iloksi...

Torstaina olin mentaalivalmentaja Minna Marshin opissa stressin hallitsemiseksi - paska, kun en vielä silloin kärsinyt kisakammosta, olisi pitänyt kysyä neuvoa!

Houkuttaisiko?