Eilen oli ensimmäinen oikeasti syksyn tuoksuinen päivä - vuorotusten myrskytuulta, vihmovaa vettä ja auringon paistetta: meitä se ei Hissun kanssa haitannut - metsälenkkiä pukkasi 👀
Nyt syyskuussa on parina päivänä ollut myrskytuulta ja ikinä ei ole ollut näin paljon havunneulasia, että ne ovat jopa kuorruttaneet polut ja tiet kullankeltaisiksi.
Muina viikonloppuina olemme yrittäneet kovasti etsiä uusia ja pidempiä metsälenkkejä, joita kulkea. Tänä kesänä lähistöltä ei ole löytynyt niitä karhunläjiäkään, joten olen uskotellut itselleni, että ihan keskenään saadaan kulkea - satunnaisia sienestäjiä/marjastajia lukuunottamatta.
Oli karhuja tai ei, niin turvamies Lemmyn kanssa kyllä metsässäkin on onneksi turvallista mennä: vieraat kulkijat kyllä haistetaan jo kaukaa ja pelkkä häntä kertoo, että nyt Lemmyn reviiri on uhattuna.
Yhtenä näistä syyskuun lauantaista lähdimme Hissun kanssa ihan kahdestaan uusia polkuja etsimään - heikolla tuloksella: SportTrackeri ei suostunut toimimaan ja siinä vaiheessa, kun sain kännykän karttatoiminnon toimimaan ei kartalla näkynyt yhtäkään kaupunkia, taajamaa tai asutusta ylipäätänsä. Sen verran kaupunkilaistyttö kuitenkin olen, että siinä vaiheessa virkkasin Hissulle, että me taidetaan kyllä nyt kääntyä kotiin päin tulojälkiä tarkkaan seuraillen ja niin me todella teimme 😊
Viikot ovat menneet taas hurjaa vauhtia: Hisun kanssa käytiin axaamassa JATtilan kisoissa
parin kentän verran: viimeiseltä hylky kepeiltä, mutta ensimmäisen radan jälkeen ehdin jo olla hetken taivaissa varman nollan saaneina, mutta pahus vie, kyllä sieltä puomilta vaan vitonen kontaksin puuttumisesta tuli. Ennen kisoja kärsin kovasta motivaation puutteesta, mutta kyllä se huokailu muuttui pelkäksi onneksi ja iloksi, kun päästiin kentälle: Hissu kulki kuin unelma ja minullakin keuhkot ja kroppa toimivat ilman moitetta. Hissu sai ensimmäiseltä radalta palloja palkinnoksikin, mutta minulle kyllä palkinnoksi taas riitti se axaamisen huuma kun kaikki toimii niin kuin pitääkin ja Hissu juoksee onnesta soikeana!
Rallytreenailut ovat olleet nyt tauolla lähes tyysti ja arki-iltoina ollaan viihdytetty itseämme NOSEttamalla niin kotipihassa kuin kotona sisälläkin. Vieläkin syyllistyn vähän liian vaikeisiin treeneihin, mutta nälkä tahtoo kasvaa syödessä - ainakin NOSEtuksen suhteen.
Toissa viikolla oli ekaa kertaa testissä hajustettu villalanka: Lemmy löysi sen pihasta leikiten (solmittuna lumikolaan), mutta kotona jääkaapin ovessa roikkuessaan haju teki joitakin outoja tepposia eikä kaveri pystynyt paikallistamaan hajua - olipa aika ovelaa!
Eilen testailtiin ekaa kertaa tyhjiä, pestyjä limsapuolloja, joista yhteen piilotin huopatassun hajustettuna. Hienosti Lemmy löysi. Tällä kertaa itse istuksin keittiönlattialla ja pääsin seuraamaan nenän käyttöä ihan uudesta näkökulmasta: voi miten hienosti ja tarkasti Lemmy teki - hajustettu pullo tuplamerkattiin ja se kohta missä huopatassu oli, käytiin tuoksuttelemassa oikein huolella ♥
Minähän olen tässä Lemmyn NOSEtusopettelun rinnalla ottanut jo Hissunkin mukaan nuuskutteluun, vaikka meillä onkin vasta haaveissa päästä alkeiskurssille. Tällä viikolla yritin liittää keittiö-NOSEtteluun vähän malttiharjoitusta, eli toinen kaveri odottaisi vieressäni lattialla, kun toinen tekee. No mitä luulette - onnistuiko?😂 No ei ihan.... Onnistuu, jos pidän toista kaulapannasta kiinni, mutta sittenkin itku raikaa pitkin taloa, kun ei millään malttaisi odottaa. Ei siinä mitään - jatkamme harjoituksia: niin nenän kuin maltinkin suhteen.
Palataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti