Mr. Gay Finland-kilpailu järjestettiin 27.6.2012 DTM-ravintolassa, voiton vei 26-vuotias Janne Tiilikainen.
Näin uutisoitiin viikolla lehdissä. Me ei taideta saada mediahuomiota ihan yhtä laajalti, mutta meidän perheessä pidettiin eilen hohdokas äänestystilaisuus, jotta löytäisimme tämän vuoden Mr. Perro Jyskän. Osanottajia oli kaksi eli Lemmy Anselmi Lepman 2, 5 vuotta, sekä Hiski "Hissu" Hermanni Lepman 1,8 vuotta.
En ole ihan varma, että mitkäs kriteerit ne olivat tässä Mr. Gay kilpailussa, mutta ainakin Mr. Perro - tittelin voittamiseen vaikutti kolme kovaa kriteeriä:
1) ulkoinen olemus eli habitus
2) miehiset tavat
3) kiinnostus tyttötuoksuista
Ja voiton vei tämän kilpailun ennakkosuosikki Lemmy ☺
Mutta siis ihan OIKEASTI: Lemmyssä on tapahtunut viimeisen kuukauden aikana sellaisia muutoksia, että päätöksemme steriloida koira näyttää entistä enemmän oikealta. Oikeastaan meillä oli jo silloin uroskoiraa hankkiessa päätetty, että se steriloidaan ennemmin tai myöhemmin koiran ja meidän elämää helpottaaksemme, mutta sitten Lemmyn tultua aloin yhä enemmän nähdä sieluni silmin pikku Lemmyjä taapertamassa kohti uusia seikkailuja ja tietysti olisin halunnut Lemmylle "pikkuveljen" ja mikä olisi ollut sen parempaa kuin Lemmyn oma poika. Eli suurta haihattelua vastoin kaikkea järkeä!
Eli sterilisaatio aika on jo tilattu 20.7. ja pikku Lemmyt jäävät pelkiksi unikuviksi. Tietysti toivoa antavat vielä Lemmyn velipojat ja sisko, joiden tulevista pennuista soisi jonkun löytävän vielä kotinsa meiltä.
Ai niin, pitäähän tuomarin valinta perustellakin:
1) ulkoinen olemus: eihän tähän tarvitse mitään lisätä - kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:
2) miehiset tavat: Lemmy alkoi kolmisen viikkoa sitten KAAPIA satunnaisesti pissimisen jälkeen! Aikuistuessaan ja sukukypsyyden saavutettuaan uroksilla esiintyykin tätä, mutta olin ihmeissäni, että Lemmyllä meni kuitenkin näin kauan tämän tavan alkamiseen. Entinen koirani aloitti kaapimisen jo heti täytettyään vuoden.
Lemmyn kaapiminen on siis nyt tullut jäädäkseen. Tässä viikkojen aikana kaapiminen on tullut osaksi joka lenkkiä, jokaisen merkkaamisen jälkeen ei sentään kaavita, mutta tietyt kohdat vakkarilenkkiemme äärellä aiheuttaa kaapimista - koiran silmät oikein leiskuvat ja rintakin levenee 10 sentillä, pientä urinaakin on ollut havaittavissa samalla kun sora lentää metrien päähän. Minä onneton olen yrittänyt olla nauramatta, koira on niin huvittavan näköinen ja näyttää selvästi hakevan minulta vielä kehujakin tämän uuden tavan omaksumisesta. Pikkuveli Hiski katselee touhua oudoksuen yleensä ollen suojassa jalkojeni takana.
3) kiinnostus tyttötuoksuista: pari päivää on ollut taas itkua ilmassa: Lemmy istuu nenä takaoven ikkunassa, huokailee ja itkee. Olohuonetta kierretään levottomana pienen ulinavanan seuratessa jäljessä. Hissun kanssa leikkiessäkin koiran innostus kasvaa tiheään sille tasolle, että koira joudutaan siirtämään sisätiloihin - silmät leiskuvat, naama on irvessä ja olemus on muutenkin sen näköinen, että Hissu saattaa joutua kokemaan veljen rakkautta väärällä tavalla... Tosi harmi!
Tänään olemme tehneet aamu- ja päivälenkin metsässä ja Lemmy on ollut tiukasti kiinni hihnassa ja Hissu vapaana, koska tällä viikolla metsälenkeillä Lemmyn ja emännän napanuora on joutunut vähän liiankin kireälle. Tutulla aukulla kulkiessamme koiraa ei näy enää missään, koska se juosta jolkottaa niin paljon edelläni. Tulee toki luokse kutsusta, mutta en uskalla pitää koiraa vapaana. On täysin mahdotonta hallita koiraa, josta ei ole enää edes näköhavaintoa. Tosi harmi!
Ette usko, miten toivon, että sterilisaation jälkeen päästäisiin edes tässä asiassa pari askelta taakse päin ja voisin jatkaa Lemmyn kanssa lenkkejä ilman hihnaa.
Palkinto on siis jaettu ja jännällä jäädään odottamaan kuka palkinnon nappaa ensi vuonna ☺