Kevättä!

 No moi taas piiitkästä aikaa!

Mitäs meille? Perheen ihmiset yhä yrittävät pitää koronan loitolla ja nautiskelevat tästä erikoisesta ja ainutlaatuisesta ajasta kun ei tarvitse olla jatkuvasti menossa, vaan saa keskittyä metsäilyyn ja yhdessä olemiseen 💗 Koirapoikien iloksi treenilöiset ovat jatkuneet keskeytymättä, joten sen verran ollaan täältä kotoa ulkomaailmaan edelleenkin jalkauduttu.

Kevät on ehdottomasti myöhässä ja starttasimme vasta eilen juoksukauden Ilon kanssa.Pururadalle ja poluille on ihan turha vielä yrittääkään mennä, joten kierrettiin lenkkiä meidän ja naapurin välillä väistellen tien routavaurioita, jotka ovat tosi pahoja. Osa tiestä on yhä jopa lumen peitossa, mikä on tosi poikkeuksellista - elämme jo kuitenkin toukokuuta.

 

Mitään uutta ja ihmeellistä ei ole keksitty. Hoopersiin ollaan päästy kerran Hissun kanssa tutustumaan axatreeneissä ja pakkohan se oli sitten rantauttaa tammikuussa omaan pihaankin 👀 - pensastuet uuteen käyttöön ja pojat yksi kerrallaan testailemaan:  

Kovasti tykkäsivät kaikki, mutta kyllä me mielummin ihan tavalliseen axaan keskitytään!

 

Tänä talvena oli eniten lunta ikinä minun muistiini. Parin viikon sairasteluni aikana lumipyryt täyttivätkin aika tehokkaasti meidän polut, mutta onneksi naapurin metsässä tehdyt puunhakkuut avasivatkin meille ihan uusia polkuja mitä talsia ja uusia alueita poikien nuuskutella.

Hissun eläköityminen axasta on alkanut ja Ilo onkin nyt jo koko tämän vuoden käynyt kanssani axavalkoissa itsekseen: keppejä on viety eteenpäin päättäväisesti pienin askelin ja toivon tämän tuottavan tulosta siten, että kaverista saadaan kerralla itsenäisesti keppejä tekevä kaveri. Onneksihan Ilo tykkää kovasti tehdä keppejä, joten sen puoleen asia on hoidossa. 

KITKA-yhdistyksen treenivuorolla olen päässyt axaamaan koko kolmikon kanssa jo koko huhtikuun sunnuntai-iltaisin ja vielä tämä toukokuukin on onneksi edessä. Mukavasti olen päässyt pientä radanpoikasta tekemään jokaisen kanssa  muokaten rataa vähän sen mukaan kuka pojista onkaan treenivuorossa: Ilon kanssa takaakiertojen ja vähän useamman esteen ketjuttamista, Hissun kanssa koko rataa ja Lemmyn kanssa putkirallia. On ollut kyllä ihanaa ja hyödyllistä. Lemmy on hyötynyt niin henkisesti kuin ruumiillisestikin pikkuveikka Ilon kotiutumisesta: vauhtia on enemmän kuin ikinä ja sydäntä lämmittää suunnattomasti, kun jätkän häntä heiluu putkia tehtäessä - pappaaxakin on ihanaa 👍💜 

Rallytreeneistä ollaan oltu tauolla lähes koko tämä vuosi: työt ovat haitanneet harrastamista niin paljon, että olen tainnut ehtiä koko vuonna vain kaksiin treeneihin: Ilo pääsi tekemään ensimmäisen ratatreeninsä ja Hissun kanssa päästiin vähän hakemaan suoruutta sivulle tuloihin. Onneksi kotipiha on nyt sulamassa ja päästään aloittamaan treenit ihan kunnolla. 

Ilolla rallykin on alkanut tosi hienosti: seuraaminen ilman nakkiapuja on vielä täysin kadoksissa, mutta "kukkaset" ja kaikki muut peruliikkeet meiltä jo sujuu mutkattomasti. Jäävejä ajateltiin ottaa seuraavaksi treenilistalle oikein urakalla 😁

 

Sain tosi ihanasti ostettua nosevalkkoihin sijaistuksia alkuvuonna, mutta helmikuusta alkaen sain meille ihan oman valkkapaikankin - Lemmy ja Hissu ovat nyt vuorotelleet valkassa kanssani. Nose on kyllä siitä ihana laji, että siihen voi täysipainoisesti harjoitella täällä kotonakin. Lemmy on meidän perheen luottopakki lajissa, mutta viime kuussa jätkällä oli pahoja keskittymisongelmia ja se jäi mietittyttämään kovasti. Olen aika tasaisesti tehnyt pojille viikolla kaksi treeni-iltaa kotona tuon valkan lisäksi ja jäin miettimään, että onkohan tämä liikaa Lemmylle? Tiputin kotitreenit nyt pääsääntöisesti vain kerta viikkoon ja jo Lemmyn rautainan keskittyminen palasi valkoissakin - liika on liikaa, vaikka olisikin kuinka mukavasta tekemisestä kyse!

Nuuskuttelu on tosiaan mukavaa meidän kaikkien mielestä ja viime viikonloppuna päästiin starttaamaan jälkihommatkin! Nyt täytyy vielä entistä enemmän vain olla korvat höröllään miten tasapainottelu nosettelujen ja jälkihommien kanssa menee, jotta kumpikaan laji ja ilollatekeminen eivät kärsisi liiasta tekemisestä.  

Hissu lähti jäljelle jo omasta pihasta...

Ilon kanssa vielä lyhyttä jälkeä ja raksuja joka askeleen alle.

Lemmy odottelee malttamattomana: Isäntä vie...

On tää upeeta: koko kesä vasta edessä!

Mutta palataan asiaan taas toivottavasti pian, tsau!

09/06/2019: Back to the business & Dance little Hissu...

No moi!

Taas on tovi vierähtänyt täällä viimeksi käynnistä: Suomen julkinen terveydenhuolto on pitänyt taas kerran huolen omistaan ja tervehdyttänyt meikäläisen, vaikka saikkaria vähän pukkasikin... Nyt taas pukkaa lenkkejä lähes entiseen malliin, vaikka myös minua välillä vähän läähätyttää...

En onneksi kovin montaa viikkoa joutunut sängyn pohjalla viettämään ja oli tästä tervehtymisen lisäksi muutakin iloa: tulipahan todettua, että eivät ne koirapojat hulluiksi muutu vaikka pelkillä isännän kanssa tehtävillä metsälenkeillä on elettävä 😍 Osaa ne pojatkin ottaa välillä rennostikin:

Saikkarin edetessä ja olon parantuessa me onneksi päästiin vähän jo taas nosettelemaan kotosalla ja minut palkittiin suurieleisin hännän heilutuksin.

Axa on tauolla vieläkin, mutta onneksi rallytreenit ovat päässeet jatkumaan lähes keskeytyksettä ja axa on saatu korvattua ihanasti sijaistamalla koirakoulumme nose-valkoissa.
Viime perjantainakin 28 asteen helteessä päästiin Lemmyn kanssa kolme etsintää tekemään, joista yksi pihassa olevat laatikot. Seuraavaa hajutestiä pukkaa meille jo tuossa heinäkuun alussa, joten treenilöistä pukkaa...

Viime viikonloppuna päästiin avaamaan jälkikausikin - minä toimin jäljestettävänä ja itse jälki käytiinkin sitten tekemässä koko porukan voimin: ensin minä Hissun kanssa lyhyemmän jäljen ja isäntä Lemmyn kanssa vähän pidemmän Lemmylle vähän vaikeutta kehiin, eli parikymmentä metriä metsätietä, jossa jälkeä kävivät sopivasti sotkemassa satunnaiset lenkkeilijät: Lemmyllä ei mitään hätää - tasaisen tarkasti oli jäljestänyt.

Meillä oli Hissun kanssa vähän hakusassa hiekkateiden ylitykset, mutta pienen kaartelun jälkeen Hissu kyllä sitten kuitenkin hajuvanat löysi! 

Tämän kesän lajitestinkikin on sitten päässy alkuun: aloitettiin Hissun kanssa koiratanssi kurssi. Kylläkin ihan verkkokurssina, mutta sitä kautta ollaankin saatu ja saadaan ruhtinaallisesti treeniaikaa liikkeille aina kaksi viikkoa kerrallaan! Tällä viikolla treenejä ovat hidastaneet helteet ja sateet. Ennen kurssin alkua yritin urhoollisesti alkaa treenailemaan joitakin liikkeitä omassa keittiössä, mutta aika mahdottomaksi se meni kun Lemmykin halusi olla välttämättä mukana treeneissä ja valitettavasti kahden koiran seuruuttaminen jalkojen välistä kahdeksikkona oli jopa liikaa minullekin. Lemmyn maltti ei kestä oman vuoron odottamista, enkä viitsi kyllä kaveria laittaa vessaankaan oven taakse tämän takia yksinään odottelemaan.
Rallytoko on tuottanut meille ihan mahdottoman hienot perustaidot eri seuraamismuodoista, pyörähtämisistä yms., mutta nyt kun tarkoituksena on päästä täysin eroon käsiohjauksista, olen aika nesteessä! Mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa! Eri liikkeitä olikin sitten mielenkiintoista listata...

... ja aloittaa kokeilu mitä jo osataan ja jos osataan, niin millä asteella - namin kanssa, käsiavulla vai jo ihan pelkällä suullisella käskyllä?
Musiikin valintaan käytin yhden puolikkaan vapaapäivän: istuin koneella ja laitoin pyörimään Hissun ja minun rallytokon kisavideoita ja taustalle soimaan kappaleita, joita olen jo viime marraskuusta tsuumaillut sillä korvalla, että mikä voisi olla liikkeisiin sopivaa musiikkia.
Saapa nähdä, mutta hauskaa ainakin on ollut jo tähän asti 😊 Kiitos kunnon rytmikkään rokin liikkeiden väliin jäävä "luppuaika" on niin pieni, että jopa Hissu ei ehdi kyllästymään: haukkumiset ja iloiset pupuhypyt eivät vain nyt löydä aikaa toteutuakseen.

Mutta jatketaan taas tästä - toivottavasti taas pian!!!

Tsau...

1/9/2018 Kesäkuulumisia

Hyvää syyskuun ensimmäistä päivää!

Nyt on takana lämpimin kesä ikinä ja viiden viikon & yhden päivän kesäloma: on ollut aika mahtavaa 💓

Helteet eivät meitä haitanneet: aamupäivälenkit aikaistettiin,,,

ja kuumimmat iltapäivät ja illat pönisteltiin kotipihassa chillaillen tai treenaillen.

Lemmyn NOSE-alkeet alkoivat ja loppuivat, mutta onneksi huomenna jo päästään starttaaman jakokurssille. Kylläpähän siinä vaan nyt niin kävi, että siitäkin meille taas yksi harrastus jäi 😊

Heinä- ja elokuun helteetkään eivät tylsistyttäneet, kun pääsimme vähän tekemään NOSEkätköjä omaan pihaan ja vähän vieraillekin maille. En tiedä teinkö itselleni karhunpalveluksen, mutta kyllä se Hissukin on nyt tässä matkassa lajiin päässyt kiinni ihan itsekseen - tavaroiden merkkailusta poika on ihan pihalla, mutta sisä- ja ulkoetsinnät menevät ihan nappiin. Nenä käy vieläkin tosi usein maassa, eli piilojen tekijää jäljestetään, mutta jospa me tässä ajan kanssa saataisiin se Hissunkin nenä irti maasta.

Elokuun viileimpänä päivänä kävin talsimassa pojille kesän ainokaiset jäljet. Jännässä vähän olin kummankin kaverin osalta, että osaakohan se nenä enää ollenkaan löytää tietään sinne maahan kun NOSEssa ollaan kuukauden verran yritetty sitä nenää nostaa pois sieltä maasta 😌 Turhia pelkäsin - Lemmy veti jäljen yhtä itsevarmasti ja innokkaasti kuin aina ennenkin (kävi tekemässä sen kylläkin isännän kanssa) ja jäljelle osuneet marjastajat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa. Ja niinhän siinä kävi, että minä tyhmyyksissäni vielä jäljellä kävelin itseni pussiin ja vahingossa tein haamujäljen kävelemällä tienylityksen (joka muutenkin on käsittääkseni se hankalin kohta) läpi takaisin kotiin. Eipä Lemmy hämääntynyt!
Hissulla häntä heilui koko jäljen ajan. Hissun ja minun jälki ei kyllä ihan oppaiden mukaan mennyt, koska kaveri jäljesti minut jo kotipihasta jäljen alkuun ja jäljen päästä takaisin kotipihaan, mutta eipä tuo nyt haittaa: harvoin ne eksyvät ihmisetkään helikopterista hyppäävät keskelle metsää, josta jälki alkaisi.

Hissun kanssa takana on vilkas kisakesä: viimeisen nollatuloksen etsintä axan ykkösluokassa ei valitettavasti ole tuottanut tulosta vieläkään ja rallyrintamalla ensimmäinen VOI-luokan kisa Hankasalmen joukkueessa K-S piirimestaruuksissa oli meille liian kova pala - hylky tuli. Ei olisi voinut olla helpompaa rataa, mutta rata kaatui Hissun ilopomppuihin ja minun hermoiluuni, uusin mm. neljät kyltit yms. Käytösruudussa vietin elämäni pisimmän kaksi minuuttisen: Hissu kävi välillä maassa makoilemassa, jätkää kiusasi kärpänen ja kisakaveri suoritti radan niin läheltä meistä, että silloin en uskaltanut edes hengittää - hoin vain epätoivoisesti Hissulle, että katso, katso ja tökin sormella nenääni - se ei kai ollut säännöissä kiellettyä 😂 Olen sen verran vereslihalla vieläkin kisan hankaluuksista, että isännän kuvaamaa kisavideota en ole kyennyt vieläkään katsomaan...
Axaa aiotaan kisata loppuvuosikin ihan tasaiseen tahtiin, mutta tuo rallitteluun meidän valitettavasti pitää ottaa kunnon harjoittelutauko ennen seuraavia kisoja.

Siinäpä ne tärkeimmät - minulla toiveissa olisi kuulas ja sadeton syksy, jotta päästäisiin nauttimaan metsälenkeistä kuivin varpain. Palataan asiaan!

1/10/2017: Jälkipoltetta

No Huomenta!

Minä ihan unohdin - ollaan me käyty jäljelläkin 😃

Viimeksi talsin Lemmylle puolen kilometrin jäljen ja Hissulle 300 metriä - purkkeja kummallekin puolenkymmentä.

Vaikka jotenkin luulisi, että tämä jäljellä käynti olisi sellaista kesäistä hommaa, niin minulla ainakin jälkipolte on pahimmillaan aina keväisin ja syksyisin. Ja nyt kun olen saanut tekniikan avuksi on talsitun jäljen minuuttiaika muuttunut SportTrackerin avulla metreiksi.

Hissu on kyllä kehittynyt valtavasti tässä parin vuoden aikana: minulta apujen pyytäminen on jäänyt kokonaan pois ja hiekkateidenkin ylittämiset sujuvat leikiten.

Niin harvakseltaan kuitenkin jäljellä on käyty, että purkkeja ei vielä merkata oma aloitteisesti istumalla - kaavitaan ja katsellaan silmiin.

Lemmy pääsi jäljelle isännän kanssa...

... ja minä jäin heikeana katselmaan perään. Hienosti oli taas mennyt, vaikka metsässä tehdyt hakkuutyöt ovatkin lisänneet vaikeuskerrointa jäljenkin tekemiseen: osan jäljestä jouduin talsimaan tämän samaisen hiekkatien reunaa pitkin, kun sain käveltyä itseni sumppuun kaadettujen puiden kantojen ja oksakasojen väliin.

On tää ihanaa - mennään pian uudestaan!

12/6/2016: Spanieleiden kesäpäivästä päivää

Niinhän se taas vuosi vierähti ja pääsin viettämään mukavan päivän spanielikerhon immeisten ja Lemmyn kanssa. Eihän sitä taas muuta voi sanoa kuin, että messevää oli - mitä kaunein kesäinen päivä, mukavaa tekemistä Lemmyn kanssa ja hyvää ruokaa!

Ruokaa odotellessa... Kuva: Helena Siponen

Ohjelmassa oli vähän tokoilua ja damin noutoja ja mikä ihaninta ja odotetuinta:  Lemmy pääsi elämänsä toiselle fasaanijäljelle!!!

Epäröimättä, hötkyilemättä ja ilolla jälki taas mentiin. Eipä olisi taas emäntä voinut karvaisesta kaveristaan ylpeämpi olla!

Lemmy odottelee - mitäs sitten tehtäisiin?!

Lemmyn Nappi-mummuakin päästiin moiccaamaan ♥

Kaunis kiitos taas järjestäjille - ensi vuonna uudelleen!!!

29/7/2015: Lemmyn jälkeisiä eli mahtava jälkikesä 2015!

No moi moi!

Meillä on takana upea jälkikesä!

Toukokuun 18. päivä starttasi taas tämän kesän ensimmäinen jälkikurssi ja heti perään päästiin suorittamaan toista, joka loppui tuossa kesäkuun vikalla viikolla. Tämän kesän kurssin työnjakokin on ollut selvää: jäljen tallaajana olen toiminut minä tai kurssikaverit ja isäntä on ajanut Lemmyn kanssa jäljen. Meillä on ollut suurenmoinen tuuri saada kurssille mukaan samoja ihania koirakoita, kuin aiempinakin kesinä.

Ollaan edetty harpauksin:

KEPIT
... eli Oona-ope teki taikojaan, joten kepitkin nousevat nyt jäljeltä kuin vettä vain. Joinakin kertoina Lemmyn into on ollut sitä luokkaa, että keppi on jopa noussut suuhun asti ja sitä ollaan ilolla viskottu metsään.

VIERAAN TEKEMÄ JÄLKI
... ei ole ollut kurssin ensimmäisestä kerrasta lähtien Lemmykille mikään ongelma!  Lemmystä on niin IHANAA jäljellä, että normaalisti vieraisiin varauksella suhtautuva koira on nyt jo ihan sikailuasteella eli hyppii jäljen tekijöitä vasten innosta soikeana ja jäljeltä marssitaan takaisin autolle niin ylpeinä, että väittäisin ukon säkäkorkeudenkin kasvaneen pari senttiä.

TIEN YLITYKSET
... sujuvat mallikkaasti.

Kurssin ensimmäisillä kerroilla tein itse Lemmylle jälkeä ja omaan tyypilliseen tapaani en jaksanut keskittyä annettuihin ohjeisiin ja niinpä kävin talsimassa jäljen hiekkakuopalle ja jäljen alussa kuljin viitisenkymmentä metriä kuopalle johtavaa tietä, jossa muutkin kurssilaiset olivat pissilenkillä karvakamujensa kanssa talsineet. Ope vähän nuhteli minua, mutta nuhtelu muuttuikin jäljelle lähtiessä ihmetykseksi: Lemmy-herra jäljesti kuin vettä vain häiriintymättä muiden tahattomista häiriöjäljistä. Sainkin sitten ohjeet, että tee jälki ihan minne lystäät ja mitenkä lystäät - Lemmy kyllä hoitaa homman kotiin kiitettävästi! 

Niin kuin aiemmin kerroin, pitkä-pitkä treenitauko koski meillä nyt myös jälkeä, mutta tässä parin viime viikon aikana olen taas jalkautunut metsään tallustelemaan. Keskiviikkona tein jäljen ja poikkeuksellisesti kävin sen itse sitten Lemmyn kanssa ajamassakin, kun kaipasin kovasti meille kahden keskistä luksusaikaa. Tahti oli verkkainen - mikä sopi minulle erinomaisesti - ehdin siis kuvailemaankin.

Mukana kolme purkkia merkattavaksi ja aimo annos iloista mieltä ja sitten vain menoksi:

Mustikan varvut ja muu aluskasvillisuus oikein imaisee Lemmyn syliinsä.

Pientä itkuisuutta ilmassa: paljon harhajälkiä mustikkamiesten kumppareista - mihinhän tästä?

Pienen hohhoilun jälkeen jälki taas löytyy...

... ja meno jatkuu...

... ihan oikesta paikasta tien yli

Lemmy merkkaa

Emännän merkitkin toimivat, vaikka niitä ei taas tälläkään jäljellä olisi tarvittu...

SummaSummMaaRum: mukavaa oli ja jälkuruuaksi vielä pieni metsälenkki ja mustikoita!

Ihanaa oli - mennään pian uudestaankin!

16/5/2015: Spanieleiden kesäpäivillä 2015

No moi!

Mitä olisikaan kesä ilman K-S spanielikerhon kesäpäiviä?
Viime vuonna juhlittiin 50-vuotisjuhlia, mutta vaikka tänä vuonna olikin ihan "tavispäivät", meille Hissun kanssa koko päivä oli yhtä juhlaa: päästiin vähän tottistelemaan, fasaanin jäljille ja verestämään vesinoutoja.

Suomen Suvi ei ehkä ollut ihan kukkeimmillaan eli flanelipaidan, fleecen ja tuulitakin yhdistelmässä - vähemmän ja enemmän Michelin-ukkoa muistuttaen - meikäläinenkin veti koko päivän menemään, mutta positiivisena on pakko myöntää, että fasaanijäljellä tuli hiki ihan näissäkin olosuhteissa, saati sitten kuumemmissa olosuhteissa.

Voi - me saatiin vähän valokuviakin muistoksi eli kaunis kiitos Knuutisen Annelle kuvista.

Alkuun vähän tottista:

Ja sitten palauteltiin mieliin vähän damin hakemista:

 Ja sitten sen luovuttamista...

Lopulta Hissu pääsi metsään ihan oikeisiinkin hakuhommiin...

 Ja taas oli niin mukavaa, että damia olisi mielummin pidetty suussa kuin annettu emännälle...

Sitten päästiin Hissun elämän toiselle fasaanijäljelle!

Jäljellä Hissu veti innokkaasti häntä heiluen menemään ja minuun turvauduttiin enää ainoastaan tosi vaikeissa kohdissa. Vitsi, että olin melleissäni, kun kullalla oli niin mukavaa ja ilmeisesti sitä taitoakin löytyy sen verran, että ilolla mennään!

Lopuksi vielä päästiin tekemään vesinoutoja, mutta valitettavasti niistä ei saatu kuvia muistoksi. Vähän pörröä mietitytti vielä veteen meno, mutta sen verran vedessä kelluva dami houkutti, että uimiseksihan se sitten lopulta meni.

Loppupäivä menikin sitten enemmän mukavien ihmisten kanssa rupatellessa ja omaa masua grilliherkuilla täyttäen. Vielä kerran kiitos päivien järjestäjille!

Olipa taas mukava päivä - onneksi ensi kesään ei ole enää paljonkaan aikaa ☺

Taas, tsau!

18/8/2014: Agitreenejä kera saksalaisen ja niiston

No hups heijakkaa - taas meni kolme viikkoa kesälomaa ja onnistuin olemaan käymättä täällä...

Helteitä riitti ihan viime viikkoon saakka ja en saanut oikein inspistä tulla tännekään valittamaan jo tylsiksi muuttuneita päiviä, jotka täyttyivät kotoilusta 90 prosenttisesti. Sukkaa pukkasi ihan mukavasti, mutta uskon näkeväni koirapoikien kaihoisista katseista painajaisia vielä seuraavan talvenkin. Kiltisti pojat kuumimman jakson päivästä jaksoivat makoilla, vaikkakin joka kerta minun noustuani ylös sohvalta poikien katseet kirkastuivat, joko nyt jotain alettaisiin hommata? Uskollisesti aamu- ja päivälenkit kierrettiin korttelia, raksupallot olivat päivittäisessä käytössä ja vasta illan vähän viilentyessä pääsimme vaeltelemaan metsään.

Joitakin päiviä oltiin reissussa koko perheen voimin - en voinut kuin kiitellä tekniikan kehitystä eli auton ilmastointia. Kukaan meistä ei läähättänyt ja taukopaikatkin valitsimme mahdollisimman viileistä kohteista...

Joinakin päivinä uhmattiin Hissun kanssa kuumuutta ja käytiin pikaisesti jalkapatikalla hallilla treenaamassa, mutta ihan hullun hommaahan se oli, kun lämpömittari kuumotti 27 astetta varjossa. Keskiviikkosten valkkaritreenien lisäksi kävimme jo päivällä itseksemme treenaamassa illan rataa ja minä revin hiuksiani hohhaillen. Kaikki kuitenkin aina aukeni varsinaisissa illan treeneissä ja minä saatoin vain huokailla, että kyllä se Hissu osaa ja miten sitä itse ei hokaa ihan selviä ohjauksia... Valkkari ja omatoimisten treenien lisäksi ehdittiin käydä korkkaamassa parit möllikäisetkin, mutta palataan niihin joskus muulloin. Ihan lyhykäisesti kommentoin, että hengissä ollaan ☺

Loppuviikosta ja viikonloppuna onneksi on jo ollut normaalia kesäkeliä ja olemme päässeet Lemmyn kanssa vihdoin ja viimein tekemään jälkeäkin. Lauantaina tein taas Lemmylle reippaan 20 minuutin jäljen ja jäin kökkimään keskelle metsää jäjen "loppusaaliiksi". Lemmy teki taas hienoa työtä ja näytti hyvin närkästyneeltä kun hokasi minut jäljen päästä - mieluisempi palkka ilmeisesti olisi ollut kalkkuna kuin tylsä emäntä. Nyt pidetään vain varpaitakin pystyssä ja toivotaan, että päästäisiin vielä tänä syksynä treenaamaan ihan ohjatustikin pari tuntia.

Tänään aamusta tallusteltiin koirapoikien kanssa hallille pienessä tihkusateessa - eipä paljoa haitannut, kun saatiin nautiskella kuitenkin normikesän lämmöstä + 19 astetta ja asfaltilla talsiminenkaan ei koirapoikien tassuja taatusti kuumottanut.
Minä ja Hissu kärsitään nyt runsaudenpulasta...
* Kävin kuuntelemassa hyppytekniikka luennon ja ehdimme käydä jo yhdellä hyppytekniikkatunnillakin, mutta vielä kertaakaan emme ole päässeet itse tekemään harjoitteita - plääh!
* Kauko-putket mättää: Hissu ei ohjaudu putkeen itsenäisesti (paitsi kisoissa) vaan minun täytyy saatella poika putken suulle noin puolen tai kokonaisen metrin päähän.
* Keinu pelottaa minua - ollaan jääty junnaamaan siihen, että hidastan kädellä keinun putoamista - harjoitellaan ainoastaan yksittäistä keinua.
* Niistoistani jää aina pois Hissun ohjaaminen kädellä hypyn taakse.
* Saksalainen sujuu, mutta ei olla muistettu harjoitella sitäkään moneen viikkoon.
* Kontaktit valuu - Hissu on niin innoissaan, että ei malta jäädä puomille tai A-esteelle odottelemaan ennen kuin annan luvan matkan jatkumiselle. Kontaktit onnistuu kisoissa, mutta omissa treeneissä malttamattomuutta on ihan liikaa.
Tänään palattiin Hissun kanssa ihan perusteisiin: putkeen ohjaamisia mahdollisimman kaukaa - kuutisen toistoa ja raksupalkka: onnistuu! Keinua: istuin taas viitisen minuuttia lattialla keinun vieressä ja Hissu sai palkan aina tönäistyään keinun lattiaan tassullaan = viitisen toistoa keinua, joista kahdella viimeisellä kerralla en enää hidastanut keinun vauhtia yhtään = pallopalkka. HYVÄ HISSU!!! Pelkkiä niistoja ja saksalaisia parin hypyn voimin. Kontakteja A-esteellä.
Lemmyn kanssa tehtiin pelkästään keppejä, A-estettä, putkea ja pöytää. A-esteellä aloittelin ihan omaksi ilokseni Lemmyn toppaamista & kontaktin ottamista ennen seuraavalle esteelle syöksymistä. Kepeissä oli taas jo pikkuisen vauhtia, vaikka Lemmystä näkee, että tässä ahkeroidaankin vain ruuan eteen ei sen takia, että se olisi koirasta lainkaan hauskaa. Viimeiset A-esteet ja putket pallopalkalla - Lemmy keikisteli esteiden välissä ja rojahti onnellisena pallosuussa maahan - kaikkensa oli kulta antanut...
Kamat kassiin ja kotiin!
= Treeniaika 1 tunti

Viimeistä lomaviikkoa siis tässä jo elellään.
Yritetään vielä pari reissua heittää sekä nautiskella kiireettömistä aamuista ja pimenevistä illoista!

Palataan taas asiaan!

29/6/2014: Juhlahumussa: Keski-Suomen Spanielikerho 50-vuotta!

No moimoi!

Täällä ollaan toivuttu eilisestä juhlahumusta: oltiin Hissun kanssa spanielikerhoa juhlimassa Jääskelän tilalla kera parinkymmenen muun koirakon.

Koko viikon odotin jännällä lauantaita - tarkoitus oli lähteä juhlimaan Lemmyn kanssa ja näin jo mielessäni, kuinka Lemmy tapaa taas ihania spanielityttöjä ja pääsee vähän nuuskuttelemaan ja leikkimään. "Arpaonni" kuitenkin suosi meitä eilen aamulla ja aamulenkillä Lemmy-kulta astui oikean takatassunsa johonkin, joka tuikkasi jalkaan millisen pistoksen ja verta tuli aikamoisesti. Voi huokaus!

Puolisen tuntia mietin, että lähdenkö yksin vai mitähän tässä oikein tekisi... Sitten päätin soittaa Lemmyn kasvattaja Helenalle, joka on ollut jo kauan spanielikerhon toiminnassa mukana ja varmistelin, että ovatkohan heillä koirat olleet vapaana näissä tapaamisissa/häppeningeissä - vapaana juoksevat koirat, varsinkin liian uteliaat sellaiset, saavat Hissun perääntymään ja panikoimaan, joten sellaiset tilaisuudet eivät meille käy. Onneksihan nyt on koirien kiinnipitopakko ja tapaamisissa koirat ovat olleet kuulema hihnassa, joten suunnitelmiin muutos ja Hissu messiin.

Alkuun päästiin kokeilemaan Hissun kanssa vedestänoutoja ja Hissuhan innostui niin, että damin lentäessä vähän kauemmaksi oli se sieltä noudettava, vaikka siinä joutuikin ihan oikeasti UIMAAN!!! Voi että minä olin ylpeä Hissusta! Meidän tietääksemme Hissu ei ole edellisessä elämässään uinut tai ei ainakaan meidän aikana eikä tahdo edes tassujaan kastella. Ihanaa - taas meillä on yksi uusi puuha, mitä voimme yhdessä käydä tekemässä tylsyyden karkottamiseksi!

Seuraavaksi käytiin tekemässä temppurata, jossa oli mm. peruuttamista, seuraamista ja muuta mukavaa yhdessä tekemistä: Hissu sai kunniamaininnan hienosta peruuttamisesta! Ja hauskaa oli!

Viimeiseksi kävimme vielä testaamassa Hissun kanssa ihan ensimmäisen laahausjäljen oikealla linnulla. Oli yllättävän vaikeaa Hissulle - ollaan niin kaavoihin kangistuttuja, että Hissu etsi koko jäljen ajan sieltä puuttuvia raksu-apuja, välillä minulle etsittiin sammaleen seasta keppejä heitettäväksi ja muutenkin haahuili eniten mitä ikinä. Poika yritti selvästi ottaa hajua ilmasta, eikä maasta niin kuin yleensä ja vilkuili minua metrin välein hakien tukea, että teenhän minä oikein? Kokeillaan kyllä uudelleenkin, jos vain mahdollisuus tulee!!!

Temppuradalle pääsemistä vasta odotellaan.

Ja mikä parasta, koko päivä pärjättiin ilman rähinöintiä! Alku kokoontumisessa Hissu kielloista huolimatta räksytti kaikkea mahdollista viitisen minuuttia, mutta sitten kulta totesi, että ilmeisesti tässä ei kuitenkaan ole mitään pahaa tapahtumassa - kukaan kun ei kiinnittänyt Hissuun mitään huomiota - joten haukkuminenkin lakkasi. Vitsi, että minä olen iloinen ja ylpeä Hissusta!!!

Mutta nyt aamukahvin keittoon, tsau!