sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

28/6/2015: RallyTokon möllikäisiä vol. 2

No huomenta!

Sitä ollaan sitten käyty Lemmykäisen kanssa jo toiset rallymöllikäiset kahden radan voimin ja Hissu-kultakin raahattiin niihin ihan ensimmäisiin ja suoraan alokasluokkaan.

Olisi ollut parempi olla menemättä... Kisa-aamuna harmittelin, että kun tuli jo ennakkoon ilmoittauduttua ja isännälle tokaisin, että pakko kai se on lähteä. Oma olo oli vetämätön viikon kuumeilusta eikä siitä sitten kyllä ollut karvakamuillekaan iloista tsemppiä jakaa.

Oli mitä kaunein kesäpäivä ja kaikki ulkoiset puitteet olivat kohdallaan, mutta minun fiilikseni ei. Jännitystä ei ollut lainkaan ja paikan päälläkin osasin vain harmitella, että mistään ei saanut kahvia.

Lemmyn kanssa aloiteltiin mölliluokassa, minä tsemppasin itseäni ja koiraa, taskut täynnä makkaroita. Lemmy nuuskutteli raivoisasti lähdössä, mutta onneksi tuomari jutteli pitkään ratahenkilökunnan kanssa ja me päästiin tekemään lähdön lähestyminen viitisen kertaa uudelleen. Rata oli helppo, Lemmy nuuskutteli koko matkan ja minä keskityin enemmänkin koiran houkuteluun, kuin varsinaisen radan suorittamiseen. Rata meni kuitenkin hienosti - yhdellä kyltillä Lemmyn peppu ehti koskea maahan mitä ei olisi saanut tapahtua, mutta sekin oli oma moka - liian hiljaista etenemistä.
Onnistumispisteet 85/100, mutta malttamattoman emännän ansiosta tuli hylky: radalle lähtö ilman lähtölupaa. Kommentteja: iloista tekemistä, ohjaamisessa tarkkuutta ja hymiö.

Lemmyn kanssa jatkettiin ALOssa ja jouduttiin radalle ekoina. Mitä tästä voi sanoa: helppo rata, liikaa nuuskutteleva koira, sateenvarjon alla oleva ratatoimitsija pelotti mussua ja emäntä, joka antoi kaiken jäljellä olevan tsemppinsä.  
Katastrofipisteet 42/100 ja aika 5,14. Kommentteja: koiran viretila alhainen, pelkäsi sateenvarjoa, ohjaaja tsemppasi hienosti. Mitä tästä voi sanoa - olisi pitänyt jäädä kotiin peiton alle.

Hissun kanssa ALOn korkkaus. Ehdin vähän vetää henkeä tuossa Lemmyn ja Hissun ratojen välissä. Etukäteisfiilikset: helppo rata, täydellinen koira - ei muuta kuin menoksi. Minun ohjauskuviot menivät ihan metsään ja Hissun nuuskutellessa kaikki pujottelun kartiot loppukin itsevarmuuteni valui kentän hiekkoihin. Vauhtia - vauhtia, että päästään äkkiä radalta pois.  
Me selvittiin -pisteet: 77/100. Suulliset kommentit: hyvin tsemppasit koiraa, mutta ohjauksiin tarkennusta.

Jos radalla olisi ollut seinä olisin hakannut päätäni siihen.
Mitä tästä opimme: mielummin mieli jännässä kuin emäntä ilottomana radalla.

Nyt ollaankin sitten pidetty melkein kuukauden tauko kaikesta treenaamisesta. Treenitauko ei ole vielä onnistunut nollaamaan päätäni, joten lepoviikoille on vieläkin tarvetta... 




Hissu lohduttaa: mitä näistä papereistä, minä kyllä mielelläni menisin toistekin kisaamaan...

Plääh!
Ensi kertaan...