Ilo-tietoutta

Niin se sitten parin vuoden huhuilu ja etsintä uudesta perheenjäsenestä saatiin päätökseen marraskuun alussa 2019!

Pientä epätoivoa jo ilmassa alkoi olla kun huhuilut eivät kasvattajilta tuottaneet tulosta uuden perheenjäsenen suhteen. Kuten Hissunkin tapauksessa, toiveissa oli antaa uusi koti sitä tarvitsevalle, mutta kriteereitäkin oli kyllä jo tässä matkan varrella tullut: irtipidettävyys ihan ensimmäisenä, sen jälkeen toiveissa kroppa ja pää, jotka kestäisivät reissaamiset harrastuksissa minun kanssani - puuttuvat hampaat, kopterikorvat ja vääräväritys eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa, kunhan "paketti" olisi muuten kunnossa.

Lokakuussa laittelin vielä uudelleen viestejä maailmalle, että täällä se koti olisi edelleen koirapoikaa odottamassa. Monesta suusta jo sain kuulla, että mahdottomia pyytelen: hienot kaverit kotiutuvat tuttavapiiriin ja ne jotka jäävät lehdelle soittelemaan, eivät sitten pysty laumassa elämään tai muuten edessä olisi loppuelämän projekti tehdä kaverista elinkelpoinen aika heppoisin eväin.

Mutta eipä mitään 😁: viikkoa ei viimeisistä huhuiluistani ollut kulunut kun kuulin, että meille voisi olla tarjolla mitä ihanin ja suloisin pikkuveikka laumaa kartuttamaan. Auto kohti pääkaupunkia ja siellähän hän sitten oli: Ihana Ilo


Haettiin Ilo isännän ja Lemmyn kanssa tiistaina ja keskiviikkona jo vietettiin kaksivuotispäivää uudessa kodissa!

Ja niinhän tällä tarinalla oli Iloinen päätös: Ilo sai jäädä ollakseen!!!

Ollaan onnellisia ja onnelliselta se Ilokin vaikuttaa, joten nyt vain vauhdilla kohti yhteistä tulevaisuutta...

Ei kommentteja: