sunnuntai 26. helmikuuta 2012

26/2/2012: Agility2:sta (6.) ja monenlaista matkailua

Ihana keväinen viikonloppu takana!

Eilen aamulla käytiinkin poikkeuksellisesti aamulenkki läheisellä omakotialueella satunnaisia uhreja etsien: tarkoituksena oli harjoitella ohittamisia ja kaikki uhrit olivat tervetulleita. Vähän laihanlaiseksi saalis jäi: satunnaisia jalankulkijoita ja yksi pyöräilijä, mutta positiivista oli, että polkupyöräilijäänkään kumpikaan koira ei reagoinut.
Tänä aamuna oltiinkin sen verran taas myöhään liikenteessä, että aurinko paistoi jo kunnolla, joten en malttanut olla menemättä metsään, joten ohitusharjoituksia ei päästy tekemään - onneksi! Saatiin taas nauttia aamusta ihan "omalla porukalla".

Ai niin, torstaina käytiin Lemmyn kanssa taas viikottaisessa agility-treenissä.
Menomatkan hoin itselleni, että ÄLÄ KOSKE LEMMYYN, ÄLÄ KOSKE LEMMYYN... jotta olisin edes vähän oppinut viime kerran treeneistä. Päästiin tekemään Lemmyn kanssa toisena koirakkona ja koira tuntui olevan intoa täynnä - minäkin puhkuin itseluottamusta, joten riisuin koiran kaulapannankin pois, jotta en varmaan koske koiraan radan aikana. Hienosti lähdettiin liikkeelle täyspitkällä pujottelulla, mutta sen jälkeen meille olisi tullut kaksi peräkkäistä hyppyä, ja sittenhän minä jo unohdin käskyttää koiran... Lemmy katseli minua silmät suurellaan, hieman hätääntyneenä ensimmäisen esteen edessä tietämättä, että mitäs nyt tehdään. Peruuttelin koiran kanssa hieman, käskytin ja saatiin tehtyä esteet. Edessä oli seuraavaksi kaksi putkea: ensimmäisestä selvittiin hienosti, mutta toinen putki oli sijoitettu 1,5 metrin päähän edellisestä ja tilaa oli tosi vähän. Sitten oltiinkin taas ongelmissa: Lemmy ei suostunut menemään putkeen - katseli minua isoilla silmillään korvat päätämyöten ja minä jankkasin koiralle käskyä "putkeen" samalla/välillä kehuen ja innostaen koiraa. Välillä kävimme hakemassa extra vauhtiakin, mutta sekään ei auttanut. Viimein kouluttaja sanoi, että ota ihan vähän Lemmystä kiinni ja ohjaa koira putkeen ja niinhän minä tein ja putki tuli vihdoin ja viimein tehtyä! Vielä kertaalleen teimme putken ja sitten palasimme viimeisenä esteenä tekemään kepit.
Sanoisinko, että huh huh - olin kaikkeni antanut.
Lemmy karkasi vielä lopuksi luotani ja kävi tekemässä yksinään putken! Luoksetulokäskyt menivät kuuroille korville, joten ei auttanut kuin käydä hakemassa koiran radalta mukaani hihnaan kytkettynä.
En oikein tiedä itkeäkö vai nauraa... Tämä kerta kyllä nyt kypsytti sen päätöksen, että tämän kurssin jälkeen meille tulee tauko, jos ei jopa ihan kokonaan unohdeta Lemmyn kanssa tätä hommaa. Mielellänihän minä kävisin, mutta on tosi kurjaa olla toisten tukkona näillä kursseilla ja tämä ei kuitenkaan tunnu Lemmylle olevan sitä ihaninta puuhaa. Nyt sitten laitankin toivoni siihen, että pääsisin Hiskin kanssa aloittamaan sen peruskurssin ja katsomaan innostuisiko koira siitä. Emännällähän tätä intoa kyllä piisaa!!!

Eilen lauantaina oli jännittävä päivä: lähdettiin ekaa kertaa Hiskin kanssa bussilla vanhemmilleni kylään!
Haastetta oli jo pelkästään bussin odottamisessa: täällä oli ilmeisesti joku juoksukilpailu ja juoksijoiden reitti kulki bussipyskin ohi missä Hiskin kanssa odoteltiin. Koira päätti, että jokaista juoksijaa on ihan pakko kannustaa raivoisasti haukkumalla. Parisen kymmentä ihmistä kannustettuamme onneksi bussi jo tuli. Hiskin ääni oli jo mennyt, mutta bussissa olikin niin mukavaa, että siellä ei tarvinnut enää kommentoida ketään - ei autoon nousevia, eikä sieltä pois laskeutuvia ihmisiä. Mutusteltiin vain tyytyväisenä namuja ja otettiin kontaktia oikein kunnolla. Vanhemmilleni ei pääse suoraan yhdellä bussilla, joten miehekkäinä odottelimme jo taas kohta seuraavaa bussia ja Hiski oli nyt jo sitä mieltä, että ihan kaikkia pysäkin ohittavia kulkijoita ei tarvinnut kommentoida - minä loistin onnesta! Seuraavakin matka meni hienosti! Kerran minun piti kääntää koira autossa istuksimaan selkä ikkunaan päin, kun Hiski halusi kommentoida ikkunasta näkemänsä koirat ja sain jo ensimmäisestä urahduksesta vihaisia katseita kanssamatkustajilta. Voi mahdoton, mikä adreanaliinipiikki koiralla oli kun pääsimme seuraavasta bussista ulos ja vanhemmilleni!!! Vasta neljän tunnin päästä koira osasi rauhoittua ensimmäisen kerran olohuoneen lattialle nukkumaan. Tosi hieno reissu ja Hiskistä ei voi olla muuta kuin superylpeä ☺ Matkailumme taatusti jatkuu...

Tänään päästiin päivälenkilläkin metsään nauttimaan mitä ihanimmassa kevätpäivästä!
Sain otettua kamerankin mukaan, joten kertokoon kuvat sen mihin sanat eivät riitä...

"Hiihtämisiin"









 

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

22/2/2012: Koulukuulumisia: Arkitoko2:sta (2.+3.) ja Agi2:sta (5.)

Ulkona pyryttää ihan hirvittävästi ja lupailevat samanlaisen sään jatkumista koko illaksi. Isäntä ehti onneksi käydä päivälenkin koirapoikien kanssa ihanassa keväisessä auringon paisteessa...

Hurjaa vauhtia ovat taas nämä pari viikkoa mmenneet ja nyt sitten täytyykin yrittää kiriä ja kirjoitella muistiin meidän koulukuulumisia:

tässä on ehditty käydä jo kahtena tiistaina arkitoko 2:n tunneilla ja niin kuin arvata saattaa on ollut mukavaa! Minä olen tehnyt Hiskin kanssa ja isäntä Lemmyn.
Ekalla tunnilla harjoiteltiin taas kontaktia ja seisomista. Seisomisessa mentiin taas harppaus eteenpäin kummankin koiran kanssa. Kouluttaja nauroi, että voisi pitää meille ryhmäneuvonnat tuolla koirakoululla, koska seisomisessakin tehtiin isännän kanssa taas tasan samat virheet: palkittiin koirat liian verkkaisesti seisomisesta, joten kumpikaan koirista ei tajunnut mistä niitä palkittiin. Lyhennettiin aikaa käskyn ja palkitsemisen välillä ja tehtiin 2 - 3 minuutin sarjoissa ja johan koirat alkoivat tajuta, että mitä niiltä oikein vaadittiin.
Jatkettiin ohittamisilla ja hyvin sain pidettyä Hiskiin kontaktin - välillä yhteys yhä katkeaa ja koira alkaa villisti haukkua panikoiden, mutta joka kerta nämä haukkumiset vähenevät ja ohituksetkin sujuvat yhä pienemmän välimatkan turvin!

Eilen tiistaina oli taas tosi erinlainen tunti, koirakkoja oli paikalla ainoastaan kaksi meidän lisäksi ja kouluttaja käyttikin hyväkseen tämän yleisökadon ja päästiin harjoittelemaan seuraamista häiriössä ja ilman hihnaa. Meistä oli yksi kerrallaan koiransa kanssa hallissa ja muut odottivat koirakoulun muissa tiloissa.
Kävelimme koiran kanssa hallia päästä päähän ja samalla kouluttaja kutsui koiraa luoksee, heitteli dameja, palloja yms. häiriten koiran keskittymistä. Jos koira lähti kouluttajan tai lelujen perään, piti torua ja palkita taas kun koira tuli luokse. Pääsin aitiopaikalta katsomaan isännän ja Lemmyn vuoroa. Isäntä on opettanut Lemmylle nyt käskyn jätä. Tosi hienosti meni! Lemmy malttoi olla menemättä Ihkun kouluttajan luokse ja pallokin jäi koskematta - palkitseminen tehtiin damilla leikkimällä tai makupaloin.
Minäkin kyllä käytän arjessa tuota jätä-käskyä, mutta mentiin Hiskin kanssa niin vauhdikkaasti, että käsky tuntui jotenkin pliisulta. Käytinkin sitten koirakouluttaja Victoria Stillwelliltä (Koirani vai minä tv-sarja) varastamaani A-A-torumista. Kaksi kertaa Hiski ei malttanut olla ryntäämättä pallon perään, mutta muuten meni täysin nappiin. Sekä kouluttaja, että dami eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa.
Hiski on niin ihana, kun jaksaa olla aina niin innoissaan ja iloinen: pari ensimmäistä kertaa kun kävelimme hallin päästä päähän Hiski teki jatkuvia jänö-loikkia ja piti kuitenkin jatkuvaa kontaktia minuun - en ymmärrä miten se voi tulla koiralta niin luonnostaan.
Lisäksi harjoiteltiin sivuttain liikkumista: kaikki muut taas osasivat paitsi emäntä itse ☺ Kouluttajan täytyi ohjata kädestä pitäen - siis ihan oikeasti - kuinka makupalaa pidetään kädessä oikein, jotta koira saadaan askeltamaan sivuttain sik-sakia.
Lopussa taas rentouduttiin.

Viime torstaina käytiin Lemmyn kanssa Agi2:n tunnilla. Ja arvatkaa mitä? - katsomossa oli taas pyörätuoli. Vähän Lemmyä jänskätti alussa, mutta viiden minuutin päästä koira unohti jo koko asian! En olisi kyllä ikuna uskonut!!! Eli Lemmy edistyy ihan mahdottomasti.
Radalla oli taas 11 rastia ja ainut, joka sai palautetta ja sekin negatiivistä, oli emäntä itse: kumartelin taas turhaan Lemmyn pantaa kohde ja koira joutui väistelemään minua. Kaksi kertaa rata tehtiin ja emännän töhötyksiä lukuunottamatta hyvin meni!!!
Päästiin kokeilemaan pussia yksittäisenä esteenä pari kertaa: Lemmyä jänskätti tämä este vielä kesälläkin niin, ettei suostunut joka kerta menemään siitä läpi, vaikka itse pussi oli kääräisty mahdollisimman tiheäksi nipuksi, niin ettei tunnelia ollut kuin metrin verran jäljellä. Nytkin kyllä pidin pussin suuta auki ja Lemmy-kulta viipelsi lähes tyytyväisen oloisena pussin läpi. Emäntä loisti taas ylpeydestä ♥♥♥
Kouluttaja lupasi, että voisimme nyt tulevanakin torstaina aloittaa treenit tekemällä pariin otteeseen pelkän pussin.

Minullahan on suurena haaveenaa lähteä Hiskin kanssa kyläreissuille linja-autolla. Ensimmäinen kerta on vielä antanut odotuttaa itseään, mutta sen verran sain aikaiseksi, että kävin jo hommaamassa itselleni paikallisliikenteen näyttökortin.  Eniten minua askarruttaa tuo Hiskin haukkuherkkyys ja sen kanssa olen luvannut tehdä nyt töitä oikein olan takaa. Maanantai-iltana lähdettiin kahdestaan iltalenkille ja parikymmentä minuuttia vietettiin läheisen luistinradan läheisyydessä katsellen ihmisiä ja kuunnellen sitä hirveää mökää, mikä innoissaan olevista lapsista, luistimista ja mailoista lähtee. Sattumoisin paikalle osui yksi koirakin, joten treeni oli mitä mainioin. Istutin koiran viereeni, otin kontaktia ja yritimme pysyä paikallaan HAUKKUMATTA mahdollisimman kauan. Kielsin jokaisen haukahduksen, pienenkin ulvahduksen takia ja välillä kun onnistuimme ottamaan parisen askelta haukkumatta palkitsin koiraa kehumalla ja rapsuttelemalla - koulutusnamit jäivät valitettavasti kotiin. Palasimme lenkiltä vielä kerran luistinradan kautta kiertäen ja sitten Hiski olikin jo sitä mieltä, että ettei tässä oikeastaan enää mitään hätää olekaan ☺

Ei muuta kuin harjoitukset jatkuu!!!

ps. yritin kätevänä emäntänä ottaa joulukorttikuviakin ennakkoon, mutta eipä nyt ihan onnistunut. Lähinnä koirakaverit näyttävät siltä, että ovat menossa reggae-festareille, vai mitä?








lauantai 18. helmikuuta 2012

1-blogivuosi takana: 18.2.2012

"Aika menee nopeasti kun on hauskaa"

 Tämä kulunut vuosi on mennyt tosi nopeasti ja näitä omia tuotoksiaan lukiessa varmistuu, että onhan meillä ollut hauskaakin eli ainakin joku vanha suomalainen sanonta pitää paikkansa ☺


Eikä tämä blogini ihan ole ollut sisällöltään sitä mitä alussa ajattelin olevan:
* rapiat sata rustaamista, joista suurin osa treenipäiväkirjanomaista listausta
* sääkatsauksia ja sään ihmettelyä
* pikku-pikku-puutarhani on jäänyt auttamattomasti näiden karvakorvien jalkoihin, niin kirjaimellisesti kuin käytännössäkin... 

Sitäkin on ollut mitä halusin:
* valokuvia arjen ihanuudesta
* sepustuksia Lemmyn ja lauman tekemisistä
* kokonainen puutarhan vuosi

Jännällä odotan mitä tuleva tuo tullessaan, koska suunnitelmiahan aina on - harvoin suunnitelmat kyllä toteutuvat, mutta ainakin tähän mennessä suunniteltujen asioiden tilalle on aina tullut jotakin muuta yllättävää, joten tämä kirjoittelu jatkuu...

Ei kai sitä voi muuta sanoa kuin sama paikka ja sama aika eli ensi viikkoon!
(viimeistään)

Aamuhöntsäystä...

tiistai 14. helmikuuta 2012

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ 14.2.2012

"En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa..." Sanoi Puh.
Katsoessaan Ristoa ja Nasua. "..paitsi ystäviä.."
Ystävyys on sitä kun laittaa silmänsä kiinni
ja ajattelee ystäväänsä,
silloin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti niin,
että kaikki rypytkin siliävät. 





Kaveji kainalossa takaa huvjan hauskan päivän ♥

lauantai 11. helmikuuta 2012

11/2/2012: Koulussa taas: Agi2:n (4.) & Arkitoko2 ekat treenit

Tänä aamuna nukuttiinkin kahdeksaan ja aamulenkille lähdettiin ihanassa -12 asteen pakkasessa ja valoisuudessa: yritin nauttia metsälenkistä välillä pysähdellen, ihania lumen painosta kaareutuneita puita ihaillen ja nauttien kauempaa kuuluvasta lintujen laulusta. Koirapojat kyllä aloittivat höntsäämisen heti kun hihnoistaan pääsivät ja juoksua & leikkiä riitti aina siihen asti kun otin koirat taas kiinni kotia lähestyttäessä. Koko lenkillä näimme ainoastaan yhden pariskunnan koiran kanssa, mutta muuten saimme pitää koko metsän itsellämme ☺

Ihanaa, tiistaina sain soiton koirakoululta, että Arkitoko 2 kurssi alkaisi jo samana iltana. Iltaohjelma meni kerralla uusiksi ja niinhän me painuttiin taas koko porukalla illalla koululle. Hiskin kannalta haastava ryhmä: pari kuumakallea, joten harjoittelussa pyritään pitämään hyvät turvavälit, ettei turhia nokkakopuja synny. Hiski yritti kyllä haukkuakin, mutta haukku loppuu nykyään heti kun vain saan koiraan kontaktin. Ollaan tässä edetty ihan hurjasti ensimmäisiin kertoihin verrattuna. Ja nyt oli tosiaan uusi ryhmä: 4 uppo-outoa koirakkoa.
Aloiteltiin taas kontaktilla ja jatkettiin odottamisella sekä maaten, että istuen.
Harjoiteltiin peruuttamista ja MEIDÄN LEMMY PÄÄSI NÄYTTÄMÄÄN MALLIA!!!
Minulla oli olo kuin koulun kevätjuhlissa esikoisen lauluesitystä kuunnellen ☺ Lemmy oli niin söpö, että jäin ihailemaan pikku karhunpojan ulkonäköä enemmän kuin keskityin katsomaan hyvää suoritusta.
Hiskin kanssa edettiin peruuttamisessa tosi suuri harppaus: harjoiteltiin alkuun ihan seinän vieressä pariin otteeseen, jotta koira ei voinut pahemmin kiemurrella vaan piti edetä suorassa. Keskemmälle lattialle siirryttäessa koira jo tekikin suoraan ja samointein otettiin käyttöön palkitsemisessa namin nappaaminen ilmasta!
Harjoiteltiin myös maahan menoa käskystä ja saatiin kummatkin isännän kanssa palautetta, että koirat osaa kyllä harjoitteen ilman meidän alkutason käsimerkkejäkin ja käski siirtymään vaan suoraan vaikeampaan ohjeistukseen.
Lopussa taas rentouduttiin käskystä. Oli ihanaa!!!

Edellisen torstain agi-treenit jätettiin suosiolla väliin kovan pakkasen takia. Nytkin pakkasta oli sen verran, että vähempikin olisi riittänyt, - 24 astetta, mutta tästä huolimatta lähdettiin treeneihin. Paikalla oli meidän lisäksi vain kaksi muuta koirakkoa ja meillä kulki Lemmyn kanssa paremmin kuin ikinä! Onneksi tapanani on kuunnella järjen ääntä enkä nytkään välittänyt toista viikkoa olkapäälläni leperrelleestä pikkupirusta, joka sanoi, että mitä järkeä on käydä treeneissä koiran kanssa joka ei yksinkertaisesti nauti treenistä eikä edisty mihinkään... Päästiin tekemään toisena ja Lemmy tärisi ja ulisi ennen omaa vuoroaan innosta - minä en kyllä ollut täysin varma kummasta oli kyse siinä odotellessämme: innosta vai pelosta, mutta onneksi siis se oli intoa!!! Meitä hidasti vähän ensimmäistä kertaa radalla ollut täyspitkä pujottelurata: ollaan kyllä aika paljon harjoiteltu ja hyvin on mennyt, mutta harjoiteltu vain yksittäisenä harjoitteena. 
Kuva: Easy agilityesteet
Nyt pujottelu piti tehdä suoraan putken jatkeena. Lemmyä vähän mietitytti, että mikäs se tämä juttu nyt on, mutta palkitsin koiran kouluttajan ohjeiden mukaan jokaisen tolpan jälkeen ja niinhän me tehtiin rata!!! Päästiin tekemään vielä sama rata yksinkertaistettuna ja nyt jo Lemmyllä oli sen verran vauhtia, ettei emäntä edes ehtinyt kunnolla ohjeistamaan, että minne ollaan menossa. VOI ONNEA!!!
Yritän vähän jarrutella taas tätä intoani, koska seuraavalla kerralla koko treenin voi taas kaataa koirakoulun naapurissa kantautuvat remontin äänet, yleinen kolistelu yms. mutta nyt kyllä lämmitellään viikko tässä onnistumisen tunteessa ☺

Luppoaika tänä viikonloppuna sitten vietetäänkin viime syksynä digiboxin kovalevylle talletetun Puutarhaperjantain 12-jakson parissa: diboxi on sanomassa ilmeisesti sopimustaan irti, koska jättää nauhoittamatta osan ohjelmista, joten nyt on kiire katsoa nämä katsomattomat jaksot pois... Mutta mikäs sen parempää: kevät tulee ja kohtaa pääsee taas mylläämään pikku-pikku-puutarhaani ♥

http://svt.se/2.109158/sida


Kaivelemisiin!

Lemmy työntouhussa helmikuu 2011

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

5/2/2012: Leipomuksia ja pakkolepoa

No niinhän se oli, että tämä aamu oli vielä kylmemepi kuin edellinen - 30 astetta. Pakkasrajoittamaton Lemmykin teki aamupissi-ennätyksen - viivyttiin viisi minuuttia. Hiskin kanssa sentään käpöteltiin lähimetsämme päästä päähän.

Eilen ilalla leivottiin karvakorvien avustuksella Runebergin torttuja: Hiski oli apukokkina

... hyviä tuoksuja...

 ja Lemmy herrasmiesmäiseen tapaansa odotteli kauempana, jos vaikka leivonnassa tarvitaan ihan oikeaa kokkiakin:




Tämä aamu ei sitten ollut ihan niitä mukavimpia - mutta onneksi päivä sen kun parani näin iltaa kohden: herättiin seitsemän pintaan kahden koirapojan hätäiseen itkuun ja takaoven matolla odotti kämmenen kokoinen hätä-kakkakasa. Hiskillä tuntui olevan vieläkin tosi suuri hätä, joten kaappasin hänet ensimmäisenä hihnan päähän, Lemmyn itku näytti loppuvan kun tyytyväisenä totesi saaneensa meidän hereille...

No niinhän siinä sitten kävi, että aamupäivä juostiin Hiskin kanssa hätäkakalla takametsässä ja välillä ohjailin/kantelin oksentavaa koiraa vessaan ja isäntä toimi pääsiivoojana. Vähän näytti siltä, että eilisellä metsäretkellämme Hiski oli ehtinyt jossakin välissä syödä pienen männyn, neulasten määrästä päätellen - ei siis ihme, jos mahassa vähän möyrysi...

En tiedä sainko sympatiataudin koiralta vai liiallisen annoksen Runegergin torttuja, mutta mahatauti iski itseeni pari tuntia heräämisen jälkeen - Lemmy tassutteli huolestuneena emännän ja Hiskin jäljillä vessaan ja taas vessasta olohuoneeseen - välillä kävi nuolaisemassa pikkuveikan suupieltä aivan kuin lohduttaen - eli hoiti huolestuneen isoveikan tehtävän paremmin kuin hyvin. Minua tapitti silmät suurellaan ja minä vakuuttelin, että kaikki on ihan hyvin, vaikka emäntä onkin vähän huonovointinen...

Aamupäivä vietettiinkin sitten Hiskin kanssa makuulla: koira pedissä isännän norjalaisvillapaitaan käärittynä ja minä sohvalla omaan peittooni. Isäntä ja Lemmy kävivät vuorotellen meidän sairastuneiden luona tsekkaamassa, että olemme vielä hengissä.

Iltapäivällä oli itselläni vielä sen verran heikko olo, että isäntä lähti käymään päivälenkin Lemmyn kanssa ja me jäätiin Hiskin kanssa kotiin. Hiskillä häntä vispasi jo siihen malliin, että testattuani ensin koiran ruokahalun maksamakkaran palalla, totesin huonon olon kaikonneen.

On tosi harvinaista, että ollaan Hiskin kanssa kotona kahdestaan, joten pakkohan meidän oli keksiä jotain mukavaa:
ensin piilottelin Hiskille nakin paloja ympäri taloa. Hiski malttoi odottaa jopa keittiössä koko kätköjen teon ajan ja sitten päästiinkin harjoittelemaan etsimistä ihan ensimmäistä kertaa: vähän koira hapuili, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että Lemmyn etsimisleikkejä seuraamalla koira on jo päässyt jyvälle tästäkin hommasta: vähän aikaa meni että Hiski tajusi, että mitä se emäntä oikein viittoon, mutta kaikki nakkikätköt löydettiin!
Sitten siirryimme olohuoneeseen leikkimään uunituoreella kilpikonnalla - harvoja saaliita, jotka ovat näin iloisen näköisiä saalistuksen aikana ☺

... joko aloitetaan - uhri on transsissa...



  
Leikin lomassa piti aina välillä vähän poseerata kamerallekin...








Nyt vietellään iltaa hissukseen ja valmistaudutaan tulevan viikon "koitoksiin":
tiistaina TOIVON MUKAAN päästään aloittelemaan Arkitoko 2-kurssi. Vielä ei ole tullut vahvistusta koirakoululta, mutta pidetään peukkuja.

Paranemisiin!

lauantai 4. helmikuuta 2012

4/2/2012: Omia agi-treenejä ja pakkasta

Tänä aamuna herättiin 28,5 asteen pakkaseen, eli kylmin aamu tänä talvena!
Koirapojilla pakkasenkestokin on eriluokkaa, joten jo eilen illalla siirryin tekemään kummankin koiran kanssa omat lenkit. Lemmyn täytyy tarkkaan haistella kaikki tuoksut, varsinkin ne tyttöjen ja sillä aikaa Hiskin tassuja ehtii jo alkaa palella, joten nämä sinkku-lenkit ovat paljon parempi vaihtoehto - kunhan vain emäntä tarkenee ☺

Torstaina pakkalukemat olivat sitä luokkaa, että jätimme Lemmyn kanssa agilitytreenit väliin suosiolla: pelkäsin auton hyytyvän koirakoulun pihaan pakkasen ollessa 30 astetta. Onneksi olinkin varannut meille tiistai-illaksi sen oman vuoron.

Tein ensin meille kopion jo aiemmin kurssilla tehdystä radasta, vaikeutin hieman esteiden suorittamista vaihtamalla esteelle tulosuuntia yms. Ensimmäinen kerta saatiin Lemmyn kanssa tehtyä tosi hyvin! Houkuttimina oli nakkeja ja lohipyöryköitä. Toisella kierroksella alkoi jo sitten takkuamaan: Lemmy kuunteli ilmastointilaitteen käynnistymisäänet, esteisiin laittamani suoritusjärjestystä kuvaavat numerolaput jotka paukkuivat esteitä vasten ja koiralta katosi muutenkin yleinen tekemisen meininki. Siirryinkin harjoittelemaan rataa pienissä pätkissä: yksi hyppy ja putki tai kaksi peräkkäistä hyppyä ja nämä menivät hienosti.

Meillähän oli treeniaikaa kokonainen tunti, joten aina välillä vaihdoin koiraa ja harjoittelimme Hiskin kanssa yksinkertaisia parin esteen hyppyjä ja kokeilin vähän 1-kurssilla oppimiani ohjauksia rinnakkaisten esteiden kanssa eli sitä tuttua kahdeksikko kuviota. Hiski on kyllä luonnonlahjakkuus! Intoa on vaikka muille jakaa ja Lemmyyn poiketen koira tuskin katsoo esteitä vaan ottaa jatkuvaa kontaktia minuun. Välillä "chillailimme" Hiskin kanssa, otin koiraan kontaktia, istutin yms. ja sitten koiran vähän rauhoituttua jatkoimme esteillä.

Puolen tunnin kohdalla allekirjoittaneelta jo loppuivat enimmät voimat, joten yksinkertaistin rataa niin, että jätin paikalle ainoastaan kolme estettä viuhkan muotoon:


Ensin teimme Lemmyn kanssa ja sitten uskaltauduin jo kokeilemaan Hiskinkin kanssa. Lemmyltä puuttui taas vauhtia, mutta muuten koiran ohjaaminen onnistui. Hiskiltä puolestaan löytyi vauhtia ja en tiedä miten on mahdollista, mutta koira teki tämänkin jo yhtä hyvin kuin Lemmy.
Hiskin kanssa harjoittelimme vielä lopuksi yksittäistä putkea: kaarellaan olevaan putkeen Hiski meni, mutta palasi sitten omia jälkiään takaisin, eli etenin liian nopeasti. Helpotin tehtävää suoristamalla putken ja sitten taas jo mentiin putkikin vauhdilla!

On se hienoa, että voin käydä treenaamassa nyt kahden koiran kanssa: Lemmykin puhkuu aivan uutta intoa kun saa nähdä Hiskin tekemässä ja sama pelittää tietysti toisin päin. Vielä kun saisin Lemmyn kanssa pidettyä yllä sen "kentänlaidan" vireystilan itse radalla, niin meillä ei olisi mitään hätää...

Viimeiset 10 minuuttia oli "vapaata höntsää" ja se tietysti oli kummastakin koirasta sitä kaikkein ihaninta!
Tai oikeastaan toiseksi  ihaninta, ihanin vaihde oli kun lähdimme hallilta ja koirat saivat vielä kirmata irti koirakoulun pihalla kirpakassa pakkasessa ☺

Nyt aamukahville ja viettämään kotipäivää!

Lunta odotellessa ☺