Koirapojilla pakkasenkestokin on eriluokkaa, joten jo eilen illalla siirryin tekemään kummankin koiran kanssa omat lenkit. Lemmyn täytyy tarkkaan haistella kaikki tuoksut, varsinkin ne tyttöjen ja sillä aikaa Hiskin tassuja ehtii jo alkaa palella, joten nämä sinkku-lenkit ovat paljon parempi vaihtoehto - kunhan vain emäntä tarkenee ☺
Torstaina pakkalukemat olivat sitä luokkaa, että jätimme Lemmyn kanssa agilitytreenit väliin suosiolla: pelkäsin auton hyytyvän koirakoulun pihaan pakkasen ollessa 30 astetta. Onneksi olinkin varannut meille tiistai-illaksi sen oman vuoron.
Tein ensin meille kopion jo aiemmin kurssilla tehdystä radasta, vaikeutin hieman esteiden suorittamista vaihtamalla esteelle tulosuuntia yms. Ensimmäinen kerta saatiin Lemmyn kanssa tehtyä tosi hyvin! Houkuttimina oli nakkeja ja lohipyöryköitä. Toisella kierroksella alkoi jo sitten takkuamaan: Lemmy kuunteli ilmastointilaitteen käynnistymisäänet, esteisiin laittamani suoritusjärjestystä kuvaavat numerolaput jotka paukkuivat esteitä vasten ja koiralta katosi muutenkin yleinen tekemisen meininki. Siirryinkin harjoittelemaan rataa pienissä pätkissä: yksi hyppy ja putki tai kaksi peräkkäistä hyppyä ja nämä menivät hienosti.
Meillähän oli treeniaikaa kokonainen tunti, joten aina välillä vaihdoin koiraa ja harjoittelimme Hiskin kanssa yksinkertaisia parin esteen hyppyjä ja kokeilin vähän 1-kurssilla oppimiani ohjauksia rinnakkaisten esteiden kanssa eli sitä tuttua kahdeksikko kuviota. Hiski on kyllä luonnonlahjakkuus! Intoa on vaikka muille jakaa ja Lemmyyn poiketen koira tuskin katsoo esteitä vaan ottaa jatkuvaa kontaktia minuun. Välillä "chillailimme" Hiskin kanssa, otin koiraan kontaktia, istutin yms. ja sitten koiran vähän rauhoituttua jatkoimme esteillä.
Puolen tunnin kohdalla allekirjoittaneelta jo loppuivat enimmät voimat, joten yksinkertaistin rataa niin, että jätin paikalle ainoastaan kolme estettä viuhkan muotoon:
Ensin teimme Lemmyn kanssa ja sitten uskaltauduin jo kokeilemaan Hiskinkin kanssa. Lemmyltä puuttui taas vauhtia, mutta muuten koiran ohjaaminen onnistui. Hiskiltä puolestaan löytyi vauhtia ja en tiedä miten on mahdollista, mutta koira teki tämänkin jo yhtä hyvin kuin Lemmy.
Hiskin kanssa harjoittelimme vielä lopuksi yksittäistä putkea: kaarellaan olevaan putkeen Hiski meni, mutta palasi sitten omia jälkiään takaisin, eli etenin liian nopeasti. Helpotin tehtävää suoristamalla putken ja sitten taas jo mentiin putkikin vauhdilla!
On se hienoa, että voin käydä treenaamassa nyt kahden koiran kanssa: Lemmykin puhkuu aivan uutta intoa kun saa nähdä Hiskin tekemässä ja sama pelittää tietysti toisin päin. Vielä kun saisin Lemmyn kanssa pidettyä yllä sen "kentänlaidan" vireystilan itse radalla, niin meillä ei olisi mitään hätää...
Viimeiset 10 minuuttia oli "vapaata höntsää" ja se tietysti oli kummastakin koirasta sitä kaikkein ihaninta!
Tai oikeastaan toiseksi ihaninta, ihanin vaihde oli kun lähdimme hallilta ja koirat saivat vielä kirmata irti koirakoulun pihalla kirpakassa pakkasessa ☺
Nyt aamukahville ja viettämään kotipäivää!
 |
| Lunta odotellessa ☺ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti