keskiviikko 22. helmikuuta 2012

22/2/2012: Koulukuulumisia: Arkitoko2:sta (2.+3.) ja Agi2:sta (5.)

Ulkona pyryttää ihan hirvittävästi ja lupailevat samanlaisen sään jatkumista koko illaksi. Isäntä ehti onneksi käydä päivälenkin koirapoikien kanssa ihanassa keväisessä auringon paisteessa...

Hurjaa vauhtia ovat taas nämä pari viikkoa mmenneet ja nyt sitten täytyykin yrittää kiriä ja kirjoitella muistiin meidän koulukuulumisia:

tässä on ehditty käydä jo kahtena tiistaina arkitoko 2:n tunneilla ja niin kuin arvata saattaa on ollut mukavaa! Minä olen tehnyt Hiskin kanssa ja isäntä Lemmyn.
Ekalla tunnilla harjoiteltiin taas kontaktia ja seisomista. Seisomisessa mentiin taas harppaus eteenpäin kummankin koiran kanssa. Kouluttaja nauroi, että voisi pitää meille ryhmäneuvonnat tuolla koirakoululla, koska seisomisessakin tehtiin isännän kanssa taas tasan samat virheet: palkittiin koirat liian verkkaisesti seisomisesta, joten kumpikaan koirista ei tajunnut mistä niitä palkittiin. Lyhennettiin aikaa käskyn ja palkitsemisen välillä ja tehtiin 2 - 3 minuutin sarjoissa ja johan koirat alkoivat tajuta, että mitä niiltä oikein vaadittiin.
Jatkettiin ohittamisilla ja hyvin sain pidettyä Hiskiin kontaktin - välillä yhteys yhä katkeaa ja koira alkaa villisti haukkua panikoiden, mutta joka kerta nämä haukkumiset vähenevät ja ohituksetkin sujuvat yhä pienemmän välimatkan turvin!

Eilen tiistaina oli taas tosi erinlainen tunti, koirakkoja oli paikalla ainoastaan kaksi meidän lisäksi ja kouluttaja käyttikin hyväkseen tämän yleisökadon ja päästiin harjoittelemaan seuraamista häiriössä ja ilman hihnaa. Meistä oli yksi kerrallaan koiransa kanssa hallissa ja muut odottivat koirakoulun muissa tiloissa.
Kävelimme koiran kanssa hallia päästä päähän ja samalla kouluttaja kutsui koiraa luoksee, heitteli dameja, palloja yms. häiriten koiran keskittymistä. Jos koira lähti kouluttajan tai lelujen perään, piti torua ja palkita taas kun koira tuli luokse. Pääsin aitiopaikalta katsomaan isännän ja Lemmyn vuoroa. Isäntä on opettanut Lemmylle nyt käskyn jätä. Tosi hienosti meni! Lemmy malttoi olla menemättä Ihkun kouluttajan luokse ja pallokin jäi koskematta - palkitseminen tehtiin damilla leikkimällä tai makupaloin.
Minäkin kyllä käytän arjessa tuota jätä-käskyä, mutta mentiin Hiskin kanssa niin vauhdikkaasti, että käsky tuntui jotenkin pliisulta. Käytinkin sitten koirakouluttaja Victoria Stillwelliltä (Koirani vai minä tv-sarja) varastamaani A-A-torumista. Kaksi kertaa Hiski ei malttanut olla ryntäämättä pallon perään, mutta muuten meni täysin nappiin. Sekä kouluttaja, että dami eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa.
Hiski on niin ihana, kun jaksaa olla aina niin innoissaan ja iloinen: pari ensimmäistä kertaa kun kävelimme hallin päästä päähän Hiski teki jatkuvia jänö-loikkia ja piti kuitenkin jatkuvaa kontaktia minuun - en ymmärrä miten se voi tulla koiralta niin luonnostaan.
Lisäksi harjoiteltiin sivuttain liikkumista: kaikki muut taas osasivat paitsi emäntä itse ☺ Kouluttajan täytyi ohjata kädestä pitäen - siis ihan oikeasti - kuinka makupalaa pidetään kädessä oikein, jotta koira saadaan askeltamaan sivuttain sik-sakia.
Lopussa taas rentouduttiin.

Viime torstaina käytiin Lemmyn kanssa Agi2:n tunnilla. Ja arvatkaa mitä? - katsomossa oli taas pyörätuoli. Vähän Lemmyä jänskätti alussa, mutta viiden minuutin päästä koira unohti jo koko asian! En olisi kyllä ikuna uskonut!!! Eli Lemmy edistyy ihan mahdottomasti.
Radalla oli taas 11 rastia ja ainut, joka sai palautetta ja sekin negatiivistä, oli emäntä itse: kumartelin taas turhaan Lemmyn pantaa kohde ja koira joutui väistelemään minua. Kaksi kertaa rata tehtiin ja emännän töhötyksiä lukuunottamatta hyvin meni!!!
Päästiin kokeilemaan pussia yksittäisenä esteenä pari kertaa: Lemmyä jänskätti tämä este vielä kesälläkin niin, ettei suostunut joka kerta menemään siitä läpi, vaikka itse pussi oli kääräisty mahdollisimman tiheäksi nipuksi, niin ettei tunnelia ollut kuin metrin verran jäljellä. Nytkin kyllä pidin pussin suuta auki ja Lemmy-kulta viipelsi lähes tyytyväisen oloisena pussin läpi. Emäntä loisti taas ylpeydestä ♥♥♥
Kouluttaja lupasi, että voisimme nyt tulevanakin torstaina aloittaa treenit tekemällä pariin otteeseen pelkän pussin.

Minullahan on suurena haaveenaa lähteä Hiskin kanssa kyläreissuille linja-autolla. Ensimmäinen kerta on vielä antanut odotuttaa itseään, mutta sen verran sain aikaiseksi, että kävin jo hommaamassa itselleni paikallisliikenteen näyttökortin.  Eniten minua askarruttaa tuo Hiskin haukkuherkkyys ja sen kanssa olen luvannut tehdä nyt töitä oikein olan takaa. Maanantai-iltana lähdettiin kahdestaan iltalenkille ja parikymmentä minuuttia vietettiin läheisen luistinradan läheisyydessä katsellen ihmisiä ja kuunnellen sitä hirveää mökää, mikä innoissaan olevista lapsista, luistimista ja mailoista lähtee. Sattumoisin paikalle osui yksi koirakin, joten treeni oli mitä mainioin. Istutin koiran viereeni, otin kontaktia ja yritimme pysyä paikallaan HAUKKUMATTA mahdollisimman kauan. Kielsin jokaisen haukahduksen, pienenkin ulvahduksen takia ja välillä kun onnistuimme ottamaan parisen askelta haukkumatta palkitsin koiraa kehumalla ja rapsuttelemalla - koulutusnamit jäivät valitettavasti kotiin. Palasimme lenkiltä vielä kerran luistinradan kautta kiertäen ja sitten Hiski olikin jo sitä mieltä, että ettei tässä oikeastaan enää mitään hätää olekaan ☺

Ei muuta kuin harjoitukset jatkuu!!!

ps. yritin kätevänä emäntänä ottaa joulukorttikuviakin ennakkoon, mutta eipä nyt ihan onnistunut. Lähinnä koirakaverit näyttävät siltä, että ovat menossa reggae-festareille, vai mitä?








Ei kommentteja: