sunnuntai 24. helmikuuta 2019

24/02/2019: Koiraurheilun kinkkisyyttä: "Kyllä se kotona osaa"

No Huomenta!

Voihan nenä - jo toinen aurinkoinen viikonloppu putkeen = on ollut mahtavaa. Ollaan tehty metsälenkkejä koirapoikien kanssa kolmestaan ja välillä kamerakin on saanut tulla mukaan neljänneksi pyöräksi.



Ollaan me ehditty vähän juhliakin: Lemmyn tulosta on nyt yhdeksän vuotta ♥
Fraaseja tai ei, niin päivääkään en vaihtaisi pois! Välillä olen julkisesti uhannut tehdä kaverista rukkaset, välillä napanuora meidän välillä on ollut vähän liiankin kireällä, mutta on vaan ihana kaveri, minun oma sydämenvaltaaja! Yritin käydä ottamassa vähän söpöily kuvia pihassa,

mutta ei oikein onnistunut, kun kesken kuvaussession naapurin kaveri mureasti haukkumalla ilmoitti Lemmylle olevansa kotona, joten tietysti Lemmynkin oli pakko ilmoittaa, että meidän pihaan ei sitten muuten tulla...



Flunssanpoikanen on yrittänyt nujertaa minut jo toista viikkoa, mutta urhoollisesti tiistainakin Hissun kanssa axavalkassa nollarata haastetta ja torstaina pääsin kummankin kanssa Rallyvalkkaan tekemään pieniä radan pätkiä. Seniori-Lemmy on kuin uudesti syntynyt: rallyvalkassa karkailee luotani kouluttajan luokse paijauksia kerjäämään ja loppuaika yritetään kerjätä makkaroita kanssatreenaajilta oman vuoron odottelun ajan. Onneksihan meille pääasia on, että Lemmy pääsee toteuttamaan itseään - on se sitten hänen mielestään emännän kanssa peruuttelun opettelua tai muuten hallilla hyvänmielen pörräystä.

Nyt kun arkenakin valoisuutta on riittäny viiteen saakka olen autuaasti unohtanut rallittelun kotitreenit ja ollaan käyty nosettelemassa kotipihassa lähes joka ilta. Viikko-ohjelma koiraharrastusten rintamalla on nyt niin täynnä, että valitettavasti en enää nosea saa mahdutettua viikkotreenilistalle kodin ulkopuolella, mutta varpaat heiluvat ajatuksesta, että jos edes silloin tällöin pääsisin koirapoikien kanssa Nose-valkkoihin tuuraajaksi.
Perjantaina pääsin Hissun kanssa ekaa kertaa valkkatuuraajaksi ja omat odotukset olivat korkealla - kotona kun on mennyt niin hyvin: Hissu merkkaa tosi kauniisti minua silmiin tapittamalla ja jos haen vahvistusta ilmaisulle niin varmuuden vuoksi vielä tassulla kaapaisee ja tapittaa taas silmiin. Keskiviikkon treenailimme pihassa kuudella isolla pahvilaatikolla ja Hissun kierrokset kävivät niin korkealla, että silmiin katsomiset unohtuivat täysin ja poika pläjäytti jo ensimmäisellä nuuhkaisulla hajulaatikon säpäleiksi etutassuillaan ja oli sen jälkeen hyvin tyytyväisen oloinen itseensä - minä en niinkään 😉
Perjantain toivelistalla olikin saada vinkkejä tassuilla merkkailun kitkemiseksi sekä katsoa miten poika toimii vieraan kouluttajan läsnäollessa sekä toivon mukaan vieraassa ympäristössä, vaikka tutulla koirakoululla oltiinkin. Vieras kouluttaja ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tai olla kiinnostamatta: Hissu oli ihan varma, että nyt tultiin axontunnille ja ensimmäinen etsintä aloitettiinkin hurjilla ilopompuilla ja haukkumisella. Ekassa huoneessa reilut kymmenen laatikkoa: kaksi vikailmaisua ja kolmas oikea olikin sitten vain nuuskintaa ilman katsetta. Seuraavassa huoneessa kolme piiloa, joista löytyi vain kaksi ja kummastakaan ei tullut edes ilmaisua - pitkää nuuhkintaa pelkästään. Viimeisessä huoneessa vain yksi kätkö ja pikainen löytö: kouluttajan ohjeilla en jäänyt odottamaan katsomista vaan palkkasin heti löydölle. SummaSummaaRum: näin alussa palkkaukset heti ensimmäisestä nuuhkaisusta, pois käytöstä meillä tarkentavana käskynä oleva "Näytä", joka saa Hissun raapimaan löytöään ja kolmantena ohjeita paineistavalle emännälle: anna etsintä rauha ja pysy koko ajan liikkeessä, jotta et anna vahingossa sanatonta vihjettä; varsinkaan väärille ilmaisuille.
Kaiken kaikkiaan ei olla siis valmiita vielä valkkaryhmiin: kotona eteenpäin vietäväksi oma käytös ja koiran ilmaisu siihen suuntaan, että nuuskuttelun pituus antaa jo varmuuden oikeasta löydöstä.
Olipa jännää: en muistakaan milloin viimeksi olisin päässyt treeneissä virkkaamaan: Kyllä se kotona tämän osaa... 😁

Eilen illalla parturoin Lemmyn: viikolla kaveri oli kuolla kuumuuten, kun isäntä lämmitti takkaa ja kodin nurkatkin ovat alkaneet taas täyttyä villakorista. Ei tähän muutokseen kyllä varmaan koskaan totu: vajaan tunnin ahkeroinnilla Ransu-koirasta sporttiseksi noutajaksi...



Hissu saa odottaa vielä vuoroaan siihen saakka kun on ihan oikea kevät!

Palataan taas asiaan, tsau!

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

10/2/2019: Vapaata pudotusta: luoksetuloja ja talvinosetusta

Huomenta!

Jos ei tule lunta, niin sitten tulee räntää. Jos taivaalta ei tule mitään, niin sitten on pakkasta sen verran, että Hissun tassuja palelee - tämä talvi koittelee kovasti uskoani siihen, että olisin talvi-ihminen 😖


Back to basic: luoksetuloja
Keskiviikkona tämän vuoden ensimmäinen vapaapäivä. Ihanaa aurinkoa ja tyytyväisenä tarpoimme naapurin auraamaa tietä. Kotiin tullessa postiauto kääntämässä itseään postilaatikoiden luona: Lemmyltä karkotushaukku ja käskytin odottamaan - ukon elekieli oli sellaista, että tartuin pannasta kiinni. Onneksi tartuin, sinnehän tuo mokoma olisi rynnännyt auton perään. Tiukkaa tuijotusta silmiin ja hyvin lyhykäinen palaute, että nyt en ollut oikein tyytyväinen toimintaa. Matkaa jatkettiin sopuisasti tuumaillen, että vahinkoja sattuu...

Perjantai-illan lenkki samaista tietä otsalampun valossa. Puolen kilometrin päässä näkyy yksittäinen valonlähden meitä lähetyen - arvailin itsekseni, että maastopyöräilijä tai potkukelkka, jossa valo, koska valo oli sen verran matalalla. Lemmy hokaa lähestyjän, karkotushaukku, lähtee lähestymään tulijaa odotus-käskystä huolimatta. Ei muuta kuin pannasta taas kiinni ja suoraa tietä kotiin samalla nuhdellen.

Voi hyvänen aika - minun yhdeksän vee kaverini! Murkkuikä kakkonenko vaivaa?

Eihän se auta, niin monesti kuin muulloinkin: Back to basic - lauantaiaamun lenkille makkarat mukaan. Lenkillä noin kolmekymmentä kertaa luokse käskytys, palkaksi makkaraa ja sitten vapautus. Lemmyä ei enää paluumatkalla paljon hajut kiinnostaneet, kun piti ottaa ihan varmuuden vuoksi kontaktia ilman käskytyksiäkin ja napanuorankaan ei tarvinnut venyä kymmentä metriä pidemmäksi: emäntä on niin ihana ja sen kanssa on niin mukava lenkkeillä, kun motivaatio saadaan kohdilleen 😜
Hissu ei muutenkaan kauaksi karkaa, mutta nyt seurasi maha minun lahdettani hinkaten välillä iloisia pupuhyppyjä otellen - meiltähän tämä käy...

Talvinosetusta

Ensimmäistä Nosettelu-talvea eletään ja vähän vielä hakee miten lajia voisi ulkona treenailla.
Eilen testissä pelkkä laakerinlehti ja vessapaperirullan hylssyt, joissa vielä pari kerrosta paperia jäljellä: myttäsin vielä hajun lisäämisen jälkeen oikein kunnolla, jotta sain tosi pienen ja tiiviin nytyn aikaiseksi. Nytyt, koirapojat ja meetvurstin palat taskuihin ja räntäsateeseen.





Suunnattiin viime kesän suosikkipaikkaamme kaupungin varastokopille - kolme nyttyä piiloon 5-10 metrin välein ja ajatuksena treenailla siirtymistä ja isomman alan etsintää. Isomman alan etsintä ei nyt oikein lähtenyt, koska lunta oli aurattu ainoastaan neljästä kohtaa varaston vierestä siten, että sinne pystyi hajun piilottamaan. Hienosti löytyivät - siirtymiset kyllä menivät kummallakin minun jälkieni jälestämisessä, mutta jospa sitten kesällä paremmalla onnella.





























Kotiin mennessä vielä yhden menomatkalla piilotetun kätkön nuuskinnat.




































Minähän olen yrittänyt opettaa ilmaisuksi kiinteää silmiin tuijotusta, mutta Hissun innostuessa ilmaisuksi tulee aina vaan enemmän tassuilla kohteen raapiminen. En oikein hokaa, miten tästä päästäisiin eroon, mutta onneksihan me ollaan vasta menossa kurssille (jossakin vaiheessa tätä vuotta), joten sieltä varmaan apukin löytyy.


Mutta nyt räntäiselle päivälenkille - tsau!


lauantai 2. helmikuuta 2019

2/2/2019: Extreme-nosetusta

No moi!

Usein tilaisuus ei tule kello kaulassa, mutta eilisellä iltalenkillä Tilaisuudella oli totisesti kokoa ja renkaissa lumiketjut!



Oli tosi kylmää: Hissu nosteli iltalenkillä  tassujaan ja lämpömittari kellotti -16 astetta.
Äkkiä kotiin, pojat lämpimään ja hajutipat pilttipulloon + puolitettuun vanulappuun: toiselle eucalyptusta ja toiselle laakeria. Sitten takaisin metsäkoneelle piilottelemaan.

Ensin Hissu mukaan: ensimmäiset tuoksut pilttipurkista ja menoksi! Hissu jäljesti minut kotipihasta tien yli koneelle ja hokasi alkaa etsiä koneesta, kun sitä hänelle esittelin kuten missit esittelivät uusia autoja 60-luvulla 😊 Rohkeasti poika lähti nuuskuttelemaan, välillä haki katsekontaktia varmistellen, että tätähän me tultiin tekemään. Nopeat löydöt ja hienot katsekontaktit löydöistä: palkaksi meetvurstia ja sitten juoksujalkaa takaisin kotiin lämpimään.

Lemmy odotteli jo malttamattoman eteisessä: ensimmäiset alkuhajut pilttipurkista ja sitten mentiin. Minä olin ihan varma, että iso ja outo kone pelottaa poikaa, mutta eipä mitään, heti rohkeasti, tarkkaan & hötkymättä koneen kimppuun. Kätköt kummassakin vasemmassa renkaassa. Hienot löydöt, mutta katsekontakti jäi puuttumaan - meetvurstipalkkaa kuitenkin pikaisesti ja vielä löydön uudet merkkaukset "Näytä"-käskyllä. Sitten jo löytyivät katsekontaktitkin. Pikaisesti takaisin kotiin lämpimään: Lemmy rintarottingilla, ilosta hyppien ja häntä heiluen.

Olipa mahtavaa!
Tarkoitus oli käydä vielä aamullakin testailemassa, mutta herättyäni metsäkoneen ääni kuului sisälle asti, kun kone "vieri" töihin, joten tämän kertainen nosetus taisi jäädä ainutkertaiseksi ja varmaan kylmimmäksi ikinä!





























Nyt vain uusien tilaisuuksien etsintään!

Tsau!

Ps. Illallahan kone sitten taas nökötti paikallaan. Hajut villalankoihin ja menoksi. Kummaltakin merkkaukset ja tassujen nostelua kylmästä: - 12 astetta. Lemmy kiersi tällä kertaa koko koneen tarkasti ja pelottomasti nuuskutellen, Hissulla ensimmäisen löydön jälkeen hermo pinnassa, eli kovasti haki tukea minusta turhatutuneena itkeskellen - kovaa tsemppausta ja etsintä jatkui. Olipa mahtavaa!!!