lauantai 31. tammikuuta 2015

31/1/2015: Lemmy rallyttelee - valmennusryhmä houkuttaa...

Huomenta, huomenta!

Eipä voisi paremmin lauantainen aamu alkaa: ollaan käyty koirapoikien kanssa tunnin aamulenkki - alkuun kevyenliikenteen väyliä risteillen ja lopuksi vielä metsässä samoillen - ihan issekseen saatiin vaeltaa, ketään muista ei näkynyt missään!

Meillä on takana todellinen äksön viikko: Hissun sairasloma päättyi viime viikonloppuna, joten jo sunnuntaina käytiin Veskareiden toko-tunnilla, jonka treeniajan jaoin tasaisesti Hissun ja Lemmyn kesken. Tiistaina ja keskiviikkona päästiin Hissun kanssa agin viikkovalmennuksiin, torstaina Lemmyn kanssa viimeiselle RallyToko-jatkokurssikerralle ja vielä eilen illalla vietettiin Hissun kanssa messevä ilta agin kuukausivalmennuksessa. On ollut ihanaa!!!

Ps. Hissun ja minun kuukausivalmennuksen annista olen todella ylpeä: siellä me vaan Hissun kanssa 3-luokan rataa vedettiin - pienissä pätkissä tosin ja varsinkin kontakteja hinkaten. On se vaan tuo Hissu uskomaton epeli - en voi taas muuta virkata!!! 

Niinhän siinä sitten pääsi käymään, että Lemmyn kanssa jatketaan Rallyn valmennusryhmään!
Kuulostaa taas niin pro-meiningiltä, mutta me mennään Lemmyn kanssa kyllä ihan löysin rantein.
Ikinä ei mennä kilpailemaan ja touhua jatketaan tasan niin kauan kuin, Lemmy pissitauolta vielä vetää hihna kireällä - ilmeisen innoissaan - takaisin treenikentälle.
Näyttäisi, että meidän treeniryhmäkin pysyy saman kuin jatkokurssilla eli ihania, mukavia, turhaa hötkyilyä karttavia koirakkoja ja tietysti mikä parasta, mehän päästään jatkamaan ihanan Oona-open ryhmässä!
On ollut tosi ihanaa huomata, että saadaan Lemmyn kanssa ihan samaa tsemppiä ja opetusta kuin muutkin koirakot, huolimatta siitä, että ope tietää, että meillä ei ole mitään himoa tai päämääriä kilpailemisen suhteen.

Motivaatio on korkealla ja varpaat pyörii emännän jaloissa: äksön viikko tai ei, niin tälläkin viikolla ollaan kotona treenailtu rallya ja on se Hissukin päässyt taas vähän mukaan treeneihin ☺
Hissulla on vähän liikaa intoa ja virtasta näihin toko- ja rallytoko-hommeleihin, mutta yritän saada Hissullekin sen verran tätä rally-oppia aivoihin, että voi sitten tarvittaessa sijaistaa Lemmyä noilla tunneilla. Ja onhan meillä näin kotonakin jotakin mukavaa puuhaa tylsyyden karkottamiseksi: tylsiä iltoja ei ole kun on vain vähän raksuja ja emännällä päässä parikin rally-liikettä mitä treenata olohuoneen lattialla kummankin pörrön kanssa ☺

Mutta nyt se on taas Tsau - lähdetään viikonlopun viettoon!

Vain hetken voin mä viivähtää, kunnes tassut taas vie... ☺


lauantai 24. tammikuuta 2015

24/1/2015: Räjähtäviä rauhasia eli Hissu sairastaa

No huomenta!

Täällä ollaan herätty mitä kauneimpaan talviseen aamuun - aurinkoa ei näy, mutta ei sitä kaivatakaan: luonto on kuin japanilainen 3D-maalaus.





Meillä ollaan vietetty hiljaisia makoilupäiviä: Hissulta puhkesi viime viikolla anaalirauhanen ja nyt sitä ollaankin intensiivisesti hoidettu antibiotein, särkylääkkein ja päivittäisin suihkutuksin. Ensimmäinen saikkariviikko oli melkoista tuskaa, mutta viime viikonloppuna oli havaittavissa jo satunnaista hännän heilutusta ja hihnaleinkeillä tuttua pupuhyppelyä = paraneminen oli selvästi jo alkanut.


Alkupäivät yritettiin kauhoa läpi kaulurin kanssa, mutta koska näytti, että Hissun taipumuskertoimella ei nenäkään pyllyyn päässyt kurottumaan, kauluri vaihettiin pikaisesti isännän vanhoista kalsareista ja hedelmäpussin sulkijasta väsättyihin housuihin - aivan samoin kuin jo kamusten kastrointien aikaan.
Koira oli heti tyytyväisempi!

Olen taas mielenkiinnolla seurannut sivusta koirapoikien touhuja ja ollut valmis puuttumaan peliin, jos Lemmy-veikka olisi osoittanut liikaa kiinnostusta puhjenneeseen rauhaseen. Mitään hätää ei ole ollut - Lemmy on pysynyt Hissusta vähintään puolen metrin päässä koko ensimmäisen viikon ja vasta nyt, pari päivää housujen pois oton jälkeen, veikan peppua on käyty nuuskuttamassa kaulaa äärimmilleen venyttäen, kuin peläten, että se veikan peppu saattaa kuitekin puraista Lemmyn nenän pois.

Ensimmäisen viikon sairastelin itsekin, mutta jo tämän viikon alussa alkoi jo tehdä mieli käydä vähän agiakin tekemässä, joten suuntasimme Lemmyn kanssa hallille ja vedimme vajaan puolen tunnin agitreenit. Lemmylläkin oli taas biorytmit ja tylsyyskäyrät niin kohdillaan, että saimme vedettyä tosi hienosti puolet viikkoradastamme ilolla ja hyvällä meiningillä: HYVÄ LEMMY!
Hissu odotteli kiltisti kentänlaidalla vuolaasti tylsyydestä itkien, joten pakkohan se oli potilaankin kanssa vähän tehdä: parit sivulle tulot ja maahan menot ja jo Hissunkin ilme taas kirkastui!

En voi kieltää, etteikö hymyilytä koska voimme taas ensi viikolla palata normaaliin päivärytmiin!!!
Pojat pääsevät metsälenkeille isännän kanssa ja minä pääsen taas Hissun kanssa agitreeneihin.

Palataan asiaan taas pian!

lauantai 3. tammikuuta 2015

3/1/2015: Vuoden 2015 epiksien korkkaus

Huomenta, huomenta!

Täällä ollaan herätty valkoiseen aamuun: yöllä oli satanut lunta kymmenisen senttiä.


Aamulenkille lähtiessä Lemmy oli sitä mieltä, että vaikka taivaalta leijailikin valkoista ainetta se oli IHAN SELVÄSTI vettä. Koti tuntui siis koirulista taas paljon kutsuvammalta paikalta, kuin lenkki lumisateessa. Asia saatiin korjattua kätevän emännän yllättävällä ratkaisulla: pörrö hihnaan ja menoksi ☺

Toivon hartaasti, että vuodesta 2015 ei tule stressi täyteistä vuotta!

* Eilen elettiin vasta vuoden toista päivää ja en muista milloin olisin stressanut yhtä paljon kuin eilen: käytiin Hissun kanssa meidän kotihallilla agin Epiksissä.
Ajattelin, että se ei voi kisata, joka pelkää ja niinpä korkattiin ennätykselliset kolme erillistä rataa peräjälkeen: putkiluokka, mölliluokka ja alokasluokka. Viimeisenä oli vielä konkariluokka, jonka rata näytti erittäin houkuttelevalta, mutta siinä vaiheessa kun ilmoittautuminen olisi pitänyt tehdä, käteni vapisivat vielä niin paljon, että kahvikuppi ei veinannut läikkymättä pysyä kädessäni - olin havaittavissa pikkaista panikointia edelleen itsessäni. Vannotin kuitenkin itselleni, että seuraavissa epiksissä käydään sekin korkkaamassa ja katsomassa mihin taidot riittää.
Kaikki kolme rataa olivat helppoja ja Hissun sekä minun taitotason ulottuvissa. Itse en hokannut, että olisin tehnyt yhtään ohjausvirhettä yhdelläkään radalla, mutta joitakin putkeenmenoja Hissu arpoi ja vauhti ei ollut missään nimessä maximissa, joten palkintopallille ei päästy. Minun tavoitteeni olikin testata itseäni, että selviänkö edes hengissä tällaisesta kahden tunnin rääkistä eli kolmen radan opettelusta ja vielä niiden tekemisestä. Elossa ollaan ☺
Pahin mokani tuli jo heti alussa eli putkiluokkaan valmistautuessani: jännitin ihan älyttömästi ja unohdin taas kokonaan innostaa ja motivoida Hissua, joten jo radalle lähtiessä Hissu teki Lemmymäisiä sijaistoimintoja eli nuuskutteli älyttömästi rataa ottamatta mitään kontaktia minuun. Ensimmäisessä putkessakin kulta jäi keskelle putkea ja kyyristellessäni putken suulla näin kuinka pojan nenä kävi ja putken sisus nuuskuteltiin oikein urakalla. Seuraaviin ratoihin sitten saatiinkin jo taas vähän iloa mukaan ja Hissu teki tosi hyvin ja itsenäisesti kaikki putkiin menot, joten ohjauksia ei olisi edes tarvittu niin perusteellisesti kuin ne tein.
Hyvä Hissu!!!

Lemmy istuksi katsomossa koko kaksi tuntisen kera isäntänsä ja katseli menoa hulppealta näköalatasanteelta hallin päädystä. Se pahuksen pieni piru tuolla olkapäälläni vaan vieläkin vaatimalla vaatii, että jonakin kertana minä Lemmynkin vielä tuonne epiksien putkiluokkaan raahaan - tällä pirulla kun ei ole mitään tekemistä järjen kanssa...

Tässä vielä vähän fiilistelyä kisapaikalta - kylläkin katsomosta...

Hissu: joko on meidän vuoro?


Tästä on hyvä jatkaa...



torstai 1. tammikuuta 2015

1/1/2015: UusiVuosi 2015 - antaa paukkua!

Upeaa vuoden ensimmäistä päivää 2015!

Meillä ollaankin herätty jo kahdeksalta ja käytetty hyväksi uuden vuoden juhlinnasta nääntyneiden naapureiden aamu-unisuus eli käyty fiilistelemässä pitkä aamulenkki jalkakäytäviä pitkin tyhjääkin tyhjemmässä naapurustossa.

Joulukuun alussa käytätettiin koirapojat taas vuosittaiset rokotukset otattamassa ja tsekattiin taas Hissun kilppariarvot. Ihanaa - lääkkeet pelittää niin kuin pitääkin ja Hissu on siis terve poika
En voinut olla lääkärille huokailematta pettymystäni viime uutena vuotena Lemmylle saamiimme rauhoittaviin lääkkeisiin ja kyselinkin, että pitäisikö lääkitys vaihtaa vai ottaa jotakin vielä lisäksi, jotta paukkupelkoisen pörröni oloa saataisiin vielä entisestään helpotettua. Lääkkeitä ei alettu vaihtamaan, mutta lääkärin suosituksesta otimme käyttöön jo joulunpyhinä pistorasiaan liitettävän adapterin, joka levittää huoneilmaan feromoneja tyynnyttäen pahimpaa pelkoa.  Vähän olin skeptinen tätä hajun levittäjää kohtaan, mutta eilisen illan perusteella sanoisin, että kyllä se auttaa!



Pari nappia rauhoittavaa lääkettä illan aikana, haihdutin pistorasiassa, emännän kainalo, johon koko 24 kilon painolla nojailla ja syli, johon ainakin tunkemalla osa etukropasta saadaan mahtumaan ja aina välillä vähän aurajuustoa jääkaapista.  
Voittajacoctail on siis keksitty!

Suurimman osan illasta Lemmy siis nojaili minuun ja katseli kahtimilla peitettyyn olohuoneen ikkunaan hieman kuunnellen ulkoa kuuluvaa pauketta, mutta läähätystä eikä vilkkuvia silmän valkuaisia nähty lainkaan. Välillä koira nukahteli syliini vajaan tunnin pätkiksi. Olipa upeaa!

Hissua eivät paukut olisi voineet yhtään vähempää kiinnostaa: takapihalla käytiin paukuttelun aikana pari pissilenkkiäkin isännän kanssa ja loppu aika nukuksittiin joko sohvalla tai minun jalkojeni juuressa. Ei kyllä voi kuin ihailla noita Hissun hermoja!

Nyt onneksi elämä taas palautuu normaali uomiinsa ja pääsemme sen lisäksi vielä nauttimaan seitsemän päivän pika lomasta - voisiko elämä enää ihanampaa olla ☺


Palaillaan asiaan ja katsotaan mitä tämä uusi vuosi tuo taas tullessaan...
Moro!