Täällä ollaan herätty valkoiseen aamuun: yöllä oli satanut lunta kymmenisen senttiä.
Aamulenkille lähtiessä Lemmy oli sitä mieltä, että vaikka taivaalta leijailikin valkoista ainetta se oli IHAN SELVÄSTI vettä. Koti tuntui siis koirulista taas paljon kutsuvammalta paikalta, kuin lenkki lumisateessa. Asia saatiin korjattua kätevän emännän yllättävällä ratkaisulla: pörrö hihnaan ja menoksi ☺
Toivon hartaasti, että vuodesta 2015 ei tule stressi täyteistä vuotta!
* Eilen elettiin vasta vuoden toista päivää ja en muista milloin olisin stressanut yhtä paljon kuin eilen: käytiin Hissun kanssa meidän kotihallilla agin Epiksissä.
Ajattelin, että se ei voi kisata, joka pelkää ja niinpä korkattiin ennätykselliset kolme erillistä rataa peräjälkeen: putkiluokka, mölliluokka ja alokasluokka. Viimeisenä oli vielä konkariluokka, jonka rata näytti erittäin houkuttelevalta, mutta siinä vaiheessa kun ilmoittautuminen olisi pitänyt tehdä, käteni vapisivat vielä niin paljon, että kahvikuppi ei veinannut läikkymättä pysyä kädessäni - olin havaittavissa pikkaista panikointia edelleen itsessäni. Vannotin kuitenkin itselleni, että seuraavissa epiksissä käydään sekin korkkaamassa ja katsomassa mihin taidot riittää.
Kaikki kolme rataa olivat helppoja ja Hissun sekä minun taitotason ulottuvissa. Itse en hokannut, että olisin tehnyt yhtään ohjausvirhettä yhdelläkään radalla, mutta joitakin putkeenmenoja Hissu arpoi ja vauhti ei ollut missään nimessä maximissa, joten palkintopallille ei päästy. Minun tavoitteeni olikin testata itseäni, että selviänkö edes hengissä tällaisesta kahden tunnin rääkistä eli kolmen radan opettelusta ja vielä niiden tekemisestä. Elossa ollaan ☺
Pahin mokani tuli jo heti alussa eli putkiluokkaan valmistautuessani: jännitin ihan älyttömästi ja unohdin taas kokonaan innostaa ja motivoida Hissua, joten jo radalle lähtiessä Hissu teki Lemmymäisiä sijaistoimintoja eli nuuskutteli älyttömästi rataa ottamatta mitään kontaktia minuun. Ensimmäisessä putkessakin kulta jäi keskelle putkea ja kyyristellessäni putken suulla näin kuinka pojan nenä kävi ja putken sisus nuuskuteltiin oikein urakalla. Seuraaviin ratoihin sitten saatiinkin jo taas vähän iloa mukaan ja Hissu teki tosi hyvin ja itsenäisesti kaikki putkiin menot, joten ohjauksia ei olisi edes tarvittu niin perusteellisesti kuin ne tein.
Hyvä Hissu!!!
Lemmy istuksi katsomossa koko kaksi tuntisen kera isäntänsä ja katseli menoa hulppealta näköalatasanteelta hallin päädystä. Se pahuksen pieni piru tuolla olkapäälläni vaan vieläkin vaatimalla vaatii, että jonakin kertana minä Lemmynkin vielä tuonne epiksien putkiluokkaan raahaan - tällä pirulla kun ei ole mitään tekemistä järjen kanssa...
Tässä vielä vähän fiilistelyä kisapaikalta - kylläkin katsomosta...
 |
| Hissu: joko on meidän vuoro? |
Tästä on hyvä jatkaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti