sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

27/3/2011: Rauhallista sunnuntaita: kukkia ja kaupunkia

Ensimmäiset esikot ostettu! En vain tajua miten paikallinen puutarha voi myydä näitä hintaan 90 senttiä - pelkän ruukunkin luulisi maksavan suuren osan tästä hinnasta. Tämä on varmaan puutarhan vastine elintarvikeliikkeiden mäyräkoira-tarjouksille. Ihania ne on ja aina parempi, jos ei hinta hirvitä. Hyvin tulivat repussa pelkkään muovipussiin käärittynä - enpä olisi moiseen ryhtynyt, jos olisin maksanut kukista pari euroa kipale.





Tänään jatkoimme jo viime vuonna aloittamamme sunnuntaikävelyt kaupungin keskustassa Lemmyn kanssa. Vähän Lemmyä alkuun itketti, kun ihmisiä oli enemmän kuin ne kolme : )
ja muutenkin outoja ääniä aivan hirveästi. Häntä pysyi ylhäällä ja valmiustaso oli 10+, mutta tosi hienosti meni! Varmaan tämä iän karttuminen ja spooky-kauden väistyminenkin ovat tehneet tehtävänsä: ainoastaan matkalaukkujen pyörien ääni mukulakivillä sai Lemmyn poukkoilemaan. Harjoittelmimme myös sivulla odottelua, mutta se oli vielä liikaa tässä vaiheessa - häntä kääntyi mahan alle ja istuminen paikoillaan oli mahdotonta.

Nyt emäntä ja isäntä odottavat innolla kevättä ja katukahviloiden aukeamista - tänään kaupunki treeni jäi vajaaseen tuntiin - sitten keväällä päästään harjoittelemaan kunnolla odotteluakin, kun pääsemme istumaan keskustan penkeille kahvikupin ja jäätelön kera.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

26/3/2011: Tokoisia (TOKO tunti 4), iloisia tunnelmia...

Voi, meillä on ahkeroitu hurjasti edellisen viikon toko-koulun läksyn parissa: viikko sitten käytiin ostamassa Lemmylle noutokapula ja aloitettiin heti treenaaminen. Näin alussa läksyt olivatkin helpot: kouluttaja voi istua tuolilla ja istuttaa koiran eteensä - kapula annetaan koiran suuhun ja palkitaan heti: minä käytin tässä irroituksessa apusanaa, eli irti. Pariin päivään ei meillä vielä tuloksia tullut, mutta sitten Lemmy hokasi mistä oli kyse... siihen meni aikaa ja naksuja, mutta NYT ME JO OSATAAN! Siinä sivussa harjoiteltiin SEISO-käskyä, jota me ei olla ikinä opittu, vaikka se oli jo listalla pohjatyökurssilla viime syksynä - nyt me OSATAAN sekin ♥

Eilen illalla meillä meni hyvin tämä kapulan ottaminen suuhun ja irroittaminen, joten uskaltauduin jo kokeilemaan, että Lemmy nostaa kapulan minulle maasta, irrota-käskystä kapula käsiini ja paljon raksuja palkkioksi. Saatiin pari onnistunutta "otosta".

Meillähän vaihtui nyt ohjaaja TOKO-koulussa, ja olin vähän jännässä koska tiesin, että harjoittelemme luoksepäästävyyttä. Edellinen ohjaajahan on NIIN IHKU Lemmyn mielestä, että ei tahtonut edes malttaa istua paikoillaan hänen lähestyessä. Tämän uuden ohjaajan kanssa pelkäsin, että Lemmyn ujous astuu peliin ja alkaa peruutella/haukkua. Hyvin meni: minä syötin taas jatkuvalla syötöllä makkara/naksu-potpuria ja hyvin meni. Lemmy ei ole IKINÄ ollut niin rauhallallinen - emännän ♥ltä putosi iso kivi! Seuraavan kerran varmaankin palaammekin siihen vanhaan eli tämä uusikin ohjaaja on jo taas niin IHKU, että mennään hyppimiseen - saa nähdä.

Koulu oli muutenkin nyt hidastempoisempi kuin ikinä. Näitä harjoiteltiin:

ODOTTAMINEN: Lemmy ei millään malttanut olla paikallaan - ei ottanut minuun kontaktia, kaikkiin muihin kyllä. Sain noottia, että taas hidastellen puutuin asiaan!

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: tämä siis meni hyvin

TEORIAA LEIKKIMISESTÄ: eli eroja suden ja koiran välillä. Seuraavalla kerralla päästään harjoittelemaan oikeasti leikkimistä: tämä tulee meille ihan tarpeeseen! Kyllähän me Lemmyn kanssa leikitään päivittäin, mutta haluaisin oppia sen hienon hienon rajan leikkimisen ja riehaantumisen välillä. Meillä kun menee aina riehaantumisen puolelle, kotioloissahan se ei haittaa, mutta tuolla koulussa olisi hyvä, jos osaisin topata ajoissa, jottei keskittymiskyky koiralta herpaantuisi kokonaan.

Nyt me jatketaan harjoituksia ja tulevalla viikolla listalla on peruuttaminen - se on unohtunut Lemmyltä täysin viime syksyn jälkeen, koska oltiin niin monta kuukautta harjoittelematta sitä...

Päivälenkillä jouduttiin kunnon myrskyn kouriin! Valitettavasti kuvasta ei näy merkkiäkään puhureista, jotka nekin tulivat aivan yllättäen lumentulon kera. Piti ottaa kuva heti kun pääsimme kotiin...



Harmi kun en saanut Lemmystä kuvaa: oli niin ylvään näköinen, kun leikki kukkulan kuningasta suuren lumikasan päällä tuulen ja lumen piiskatessa turkkia.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

18/3/2011: Väijytyksessä

Voi kunka minä toivoisinkaan välttyväni Lemmyn kanssa kohtaamasta maailman vaarallisinta yhdistelmää eli flexi-hihnaisia isoäiti-ikäisiä naisimmeisiä koirineen!!!!

Ja toiseen hengenvetoon voisin lisätä, että IHANAA kun olemme oppineet Lemmyn kanssa käyttämään istu-käskyä tilanteessa kuin tilanteessa.

Ja kolmanteen hengenvetoon haluan heti lisätä, että en ole ikä- enkä sukupuolirasisti ja ihailen vanhempia naisimmeisiä, joilla on kuntoa vielä +80iässä  kulkea koiran kanssa lenkillä - toivottavasti minäkin olisin siinä kunnossa aikanani ja nauttisin ulkoilusta Lemmy kutosen kanssa - mutta toivottavasti en käytä flexi-hihnaa!!!

Naapurissamme asuu parikin vanhempaa rouvaa, jotka ulkoiluttavat pieniä koiriaansa säännöllisesti lähi alueella ja törmäämme toisiimme väistämättä aina silloin tällöin. Minulle on tässä vuoden aikana kasvanut metriset tuntosarvet ja väitän osaavani jo 50 metrin päästä lukea vastaantulevan koiran ulkoiluttajan ajatukset - yhteistä näillä flexi-hihnaisilla vanhoilla naisilla on se, että heidän koiransa täytyy päästä nuuskuttamaan kaikkia vastaantulevia koiria. Heihin ei tepsi sama konsti kun useimpiin vastaantuleviin, eli ilmoitan kirkkaalla ja selkeällä äänellä "mennään" tai "ohitetaan" tai jos tämä ei tepsi käytän jo pitempiä lauseita " nyt mennään", " ei jäädä haistelemaan" - ei, ei, tämä ilmeisesti heidän mielestään tarkoittaa leikkiinkutsua...

Mikään muu ääni ei saa niin kiukkani nousemaan, kuin se flexin rahiseva ääni kun olemme jo MELKEIN ohittaneet koirakon ja ohitettava ihminen päästää koiransa vapaasti tulemaan meitä kohti!!! Vain hyvät refleksit ja nopeat kintut pelastavat näistä tilanteista.

Eilen jouduimme todelliseen väijytykseen:

näin ja kuulin (flexin äänen) jo kaukaa naapurimme tulevan koiransa kanssa meitä kohti. Istutin Lemmyn ja käskin odottamaan. Naapuri lähestyi ja alkoi antaa hihnaa koiralleen, jotta tämä pääsisi Lemmyn luo. Otimme rakettilähdön ja käännyimme ensimmäisestä kadunkulmasta oikealle ja jäimme sinne Lemmy vierelläni istuen/ odottaen ja ollen hieman sivuttain ristiävään tiehen. Naapuri kääntyi samantien ympäri ja alkoi palata koiransa kanssa samaa tietä takaisin mistä tuli. Me odoteltiin tovi ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Naapuri odottelikin yllättäen koiransa kanssa päätiellä ja minä pelastauduin stoppaamalla ja käskyttämällä Lemmyn taas viereeni istumaan ja odottamaan. Sekä nainen, että koira katselivat meitä kaihoten ja odottaen ja minä katselin läheisiin puskiin ottamatta mitään kontaktia heihin... Odottelimme kaksi- kolme minuuttia ja naapuri jatkoi taas matkaansa. En pitänyt mitään kiirettä vaan jatkoimme matkamme vasta kun naapuri kääntyi seuraavasta risteyksestä niin etten nähnyt häntä enää ollenkaan. Jatkoimme matkaamme. Juuri ennen ko. risteykseen tuloamme syöksyi kadun viimeisestä talosta tämä samainen koira räksyttäen flexi-hihnassaan Lemmyä kohti ja minä pelastauduin rynnäköllä. Ei kiva!

Mitä tähän voi muuta lisätä kuin:

Hey, let's be careful out there.

pdxretro.com

torstai 17. maaliskuuta 2011

17/3/2011: Koirapuiston kuulumisia ja Toko-tunti 3

Allekirjoittanut vietti eilen keskiviikkona liikuntailtapäivää ja osan iltapäivästään pitkästä aikaa koirapuistossa ♥
Ensimmäinen tunti höntsättiin Lemmyn kanssa kahteen pekkaan, joten emännällekin tuli vähän liikuntaa. Toinen tunti menikin sitten emännällä äänihuulia harjoittaen, eli jutellen muiden koiranomistajien kanssa karvakasoista. Onneksi paikalle sattui lopulta yksi vanhempi uroskoira, jonka kanssa Lemmyllä synkkasi ja pääsivät kunnolla höntsäämään keskenään. Alussa oli pientä hampaitten näyttöä puolin ja toisin, mutta onneksi meno rauhoittui ja järjestys löytyi ilman isompia kahinoita.
Olen jo aiemmin jutellut parin "satunnaisen" uroskoiran omistajan kanssa tuolla koirapuistossa näistä pahimmista isottelukausista: Lemmyllähän oli marras-joulukuussa niin suurta uhottelua, että jouduimme jopa kerran lähtemään paikallisesta koirapuistosta pois, kun meno alkoi käydä liian kuumaksi. Omistajien puheista päätellen, seuraava uhittelukausi alkaisi puolentoista vuoden iässä, eli sitä kohti mennään vinhaa vauhtia... Meidän täytyy palauttaa viikko-ohjelmaan koirapuistoissa käynnit, koska uskon, että tässä vaiheessa Lemmylle on eritoten hyväksi tavata muita koiria, jotta arvojärjestyksen hakemista voisi harjoitella mahdollisimman paljon. En halua, että jäämme odottamaan mahdollisesti sitä seuraavaa ja ehkä pahinta hormoonimyrskyä...

Koirapuistossa toukokuussa 2010: arvaatteko oliko Lemmy pienten vai isojen puolella?










Tokoiltuakin taas tuli:

1. hyppy: meillä meni ihan mukavasti - tätä ei ollakaan harjoiteltu sitten lumen tulon.
2. paikalla makaaminen: Voi Lemmy - jouduin palauttamaan pojan takaisin viisi, kuusi kertaa. Tätä ollaan harjoiteltu tuolla tuiskussa ja tuulessa, mutta se ei nyt kantanut kouluun saakka. Tätä pitää meidän harjoitella entistä enemmän ja etsiä haasteellisempia paikkoja!
3. luoksepäästävyys: meni taas hyvin -  ohjaaja pääsi hyvin luokse.
4. seuraaminen täyskäännösessä: edellisestä kerrasta ja isännän kommenteista oppineena vauhtia edellisviikkoon lisättiin. Ehdimme tosi paljon harjoitella ennen ohjaajan tulemista meidän luokse ja siinä vaiheessa ei Lemmyn vauhti enää piisannut emännän kipitykselle: käännökset meni tosi hyvin, mutta liikkeellelähdössä Lemmy jäi jälkeen minusta. Tämänkin harjoittelua jatketaan: vähennetään suoraan kuljettavaa matkaa, jottei energia mene käännösten sijaan seuraamiseen.
5.  seuraaminen käännöksessä (vasen/oikea): vasemmalle menee ihan o.k., mutta oikealle emäntä kääntyy taas liian nopsaan, joten Lemmy jää jälkeen. Lisäsin käännökseen yhden pikku askeleen lisää ja se tepsi.
6. noutaminen - teoriaa kapulasta: minä en ole itse ikinä nähnyt tätä noutamista, joten onneksi se selitettiin alusta pitäen. Huomenna kaupan kautta kotiin eli oman kapulan ostoon ja sitten harjoittelemaan kapulan pitoa!

Muita seuranneena meillä oli nyt ekaa kertaa Lemmyllä mukana oma lelu! Miten minä en tätäkään ole aiemmin hokannut - koira kyllä hiukan vieläkin seuraili muiden tekemisiä, mutta suurin osa huiliajasta leikimme keskenämme ilman muiden kuikuiluja. Hyvä ME!

Ai niin, harjoituspäiväkirja on ostettu, mutta hektinen elämä on tehnyt tehtävänsä ja se makaa pöydällä vielä ilman yhtään merkintää!

lauantai 12. maaliskuuta 2011

12/3/2011: Höntsäystä ja Toko-tunti 2

Aamulenkillä tavattiin nyt toiseen kertaan bordercollie-rouva Sissi. Kyllä oli taas poika mielissään, kun pääsi rouvan kanssa leikkimään. Päästin pojan irti ja sain leikkituokion jälkeen vielä kiinnikin sen ansiosta, että Lemmyllä oli valjaat mistä ottaa kiinni, ei siis pelkkää pantaa. Lemmy oli jo niin sekaisin onnesta, että kävi vahingossa haistamassa Sissin isännänkin kättä ja  m e l k e i n  antoi silittää - ei ole ihmeiden aika ohi...

Niin ja keskiviikkoilta vietettiin taas TOKOilun merkeissä koulunpenkillä.

Harjoitukset meni ihan hyvin, mutta huolestutti vähän ohjaajan kommentti meidän seisomis-harjoittelusta: yritin harjoitella samalla tekniikalla kuin jo pohjatyökurssilla, eli kävelin koiran kanssa ja aina pysähdyttäessä sanoin "seiso" ja palkitsin - ohjaaja toppuutteli minua ja sanoi, että meille riittää hyvin se, että seisoksimme paikalla ja aina kun Lemmy pysähtyy sanon "seiso" ja palkitsen - tämä kuulema riittää hyvin kun emme kuitenkaan kisaa voittajaluokassa... Eihän me olla sinne tähän tietoon menossakaan, jos nyt edes yksi mölli-toko käytäisiin, mutta äitikarhu minussa pikkuriikkisen nosti päätään - ohjaajahan pitäisi valmentaa meitä kaikkia saman kaavan mukaan, eikä käyttää energiaansa sen mukaan mitkä tavoitteet meillä on nyt kun olemme vasta "alokaskurssilla".

Mutta muuten meillä meni näin:

1. paikalla makaaminen: Lemmy oli aika rauhaton ja nousi pari kertaa jopa ylös makuulta - tässä me kuitenkin tullaan petraamaan!!!
2. luoksepäästävyys: meni hyvin - emännän makupalakäsi oli niin pullollaan nameja, että Lemmyllä meni aika niiden nuuskutteluun ja maiskutteluun, että ohjaaja pääsi hyvin luokse.
3.  kävelystä maahanmeno: tätä me harjoiteltiin kotona sisätiloissa tosi intensiivisesti ja kyllä se sitten näkyikin - ihan pelästyin kun meni niin hyvin. Terävyyttä omiin käskyihin kuulema saisi vielä hiukan lisätä.
4. seuraaminen käännösessä: MINUSTA tämä meni hyvin, mutta isäntä kommentoi jälkikäteen, että kävelin kuin unessa ja tämän takia Lemmyn pehva tuli perässä maatahipoen kun reppana yritti ennakoida pysähtymistä.

Nyt olisi kuulema aika sitten hommata harjoituspäiväkirja!
VautsiVau, kuulostaa niin ammattimaiselta : )
Täytyykin ostaa joku söpö vihko ja sitten alkaa vain utsia miten kummassa sitä käytetään... Mutta ensin on saatava puitteet kuntoon, eli Tiimariin...

"Vahtikoira" vieraalla portilla

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

9/3/2011: Ohituksia valjailla

Joo, meillä on hiukan jäänyt tuon kuristushihnan käyttö arjessa, mutta illan TOKOiluun taas se puetaan päälle - siellä kun näitä koirakkoja on enemmänkin lähietäisyydellä.

Käytiinpä lähikaupassa ja Lemmyllä oli valjaat. Oli yllättävän paljon kansaa ja koiraa liikenteessä, joten saatiin ohituksia enemmän kuin normaalisti viikossa. Aika mahdotonta "poikaa" on ohjailla valjaat päällä ja hätä se nytkin keinot keksi: parin kahdella jalalla tehdyn onnettoman ohituksen jälkeen kokeilinkin jotain uutta - pysähdyin kokonaan ohituksen ajaksi ja käskytin Lemmyn istumaan ja tämä TEPSI!!! Tätähän me aletaankin käyttää yllättävissä arjen tilanteissa!



Voi tätä onnea: keväiset puhurit ovat tiputtaneet poluille niiiiin paljon ihania karahkoja...


ja keppejä, ettei matkan teosta tahdo tulla mitään: on niin paljon mitä kanniskella ja järsiä!!!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

6/3/2011: Vaeltelua ja kuvaamista

Olipa ihana päivä!

Viikon sairastelun jälkeen kävimme ensimmäistä kertaa Lemmyn kanssa tunnin metsälenkin aamulla. Viikossa kevät oli ehtinyt jo metsäänkin: aurinko nousi parahiksi puiden takaa ja lintujen laulukuoro oli mitä parhaimmillaan.
Sain Lemmynkin "nauramaan" tekemällä kuperkeikan liukkaalla polulla : )

En tiedä muista koirista, mutta Lemmylle kaikista hauskinta mitä ihmisten kanssa voi tehdä, on iloita heidän onnettomista edesottamuksistaan sillä hetkellä kun kahden jalan tasapaino pettää ja mielellään vielä niin, että ihmiset mätkähtävät selälleen! Lemmyn häntä heiluu ja ilosta pomppiminen ei tahdo lakata millään - olen yrittänyt joillakin kaatumiskerroilla houkutella Lemmyn vetämään minut ylös hangesta, mutta se on turhaa... Sen kerran kun emännänkin näkee selällään tai kyljellään maassa täytyy ottaa kaikki ilo irti ja se ei tarkoita sitä, että sitä ainakaan ylös auttaisi... Lemmyllä on näihin hetkiin oikein oma erikoinen "hymynsä", mitä valitettavasti ei ole vielä onnistuttu ikuistamaan. Ei mene kauaa kun nuo polut alkavat olla petollisia ja me ihmispolot alamme molskahtelemaan polviamme myöten hankeen eli Lemmylle ainakin koittaa ilon päivät!!! Viime keväänä eräänkin kerran meillä oli ilo irti, kun emäntä molskahti hankeen ja varsinkin kun kävi vielä niin hyvä tuuri, että se kenkäkin jäi hangen vangiksi! Siinä sitten tasapainoilet yhdellä jalalla ilman kenkää ja Lemmy hyörii ympärillä voitontanssiaan...Voi meidän Vili Vilperi!

Lähdin kameran kanssa päivälenkille, jotta saisin napattua Lemmystä joitakin kuvia - ilma oli mitä parhain päämäärättömään vaelteluun ja kuvaamiseen. Laitoin oheen joitakin otoksia.


Kukkulan kuningas, vaikka kukkulaa ei kuvassa näykkään.

Tarkkailua

Huilaushetki

Kohta kotona


Joo, olemme nyt laiskotelleet TOKOilujen ja ohittamisten kanssa, mutta huomenna me ryhdistäydytään ja lähdetään treenailemaan heti alkuillasta.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

5/3/2011: Sadetta ja lämpimiä ajatuksia

Eilen Lemmyn kanssa iltalenkille lähtiessämme SATOI VETTÄ!!!
Enpä muista milloin viimeksi olisi hymyilyttänyt niin sateen tuleminen: ilma tuoksui jo ihan keväälle

Tänään menimme Lemmyn kanssa kyläilemään vanhempieni luokse ja Lemmy pääsi ihmis-pappansa kanssa piiitkälle kahden tunnin metsälenkille. Lemmy oli uusista hajuista niin innoissaan, että veti hihna kireällä. Olen joskus sivulausessa maininnut kyläreissulla, että tuohon vetämiseen kannattaa reagoida niin, että matkanteko yksinkertaisesti pysähtyy siihen paikkaan ja jatketaan vasta kun hihna löystyy ja koira ottaa katsekontaktin. Isäni oli mennyt vielä astetta pitemmälle - hän kutsuu Lemmyn sivulleen istumaan ja siinä pidetään tuumaustauko ja vasta sitten jatketaan matkaa. Meillä ilmeisesti on suvussa piileviä koirankouluttajan kykyjä! Isä oli saanut jo tänään Lemmyn kulkemaan vetämättä metsässä.

Voi kun minun sydäntäni lämmittää...

torstai 3. maaliskuuta 2011

3/3/2011: Eka koulupäivä ja sisäaktiviteettejä tarjolla

Ensimmäinen alkeiskurssin TOKOkoulutunti takana ja meni SUPERHYVIN! En tiedä johtuiko siitä, että isäntä veti treenin Lemmyn kanssa vai oliko "pojan" biorytmit taas kohdillaan. Me saatiin kehujakin - ihan ensimmäisen kerran: Lemmyllä on kuulema "irtonainen takapää ja sivulletulo menee mallikkaasti" : )

Kyllä meillä on paljon kuromista toisiin kurssille osallistuviin koirakkoihin, mutta me edetään omalla vauhdilla... En usko, että me edes joidenkin nykyiselle tasolle päästään, mutta eihän me ollakkaan kisaamaan menossa.


Ohjaaja halusi vähän nähdä missä mennään, joten pikaisesti otettiin aika montaa liikettä:
1. paikalla makaaminen: Lemmyllä meni tosi hyvin. Katse harhaili, mutta masu pysyi maassa melkein minuutin.
2. luoksepäästävyys: ensimmäisellä kerralla Lemmy ehti hyppäämään ohjaaja vasten - Lemmyn mielestä se on niin IHKU. Toisen kerran isäntä syötti juuston/omenan paloja sellaiseen tahtiin, ettei hyppimiselle tai edes ohjaajan vilkaisulle jäänyt aikaa.
3. luoksetulo: tätähän me ollaan harjoiteltu lähes päivittäin sisällä kotona - tällähän me aloitetaan aina namujen piilottaminen kotioloissa ja tämä meiltä onnistui!
4. kävelystä maahanmeno: tätä minä lähdinkin sitten Lemmyn kanssa tekemään. Pohjatyökurssilla meillä meni tämä ihan hyvin, mutta tietysti namilla ja minun kyykistymisellä, mutta sitten Lemmy kyllä osasikin jäädä odottamaan maahan minun jatkaessani matkaani. Tästä saatiin kotiläksyksi, että harjoitellaan Lemmyn kanssa pelkällä käskyllä ilman käsimerkkejä ja eikä vielä edes vauhdissa, vaan ihan paikalla ollen, ei siis mennä vielä merta edemmäksi kalaan.
5. seuraaminen: tämä mentiin horjuen - isäntä vei ja minä katselin: Lemmy haahuili muita kavereita melkoisesti, mutta kiltisti käveli PERÄSSÄ, eli välillä noin puoli metriä isännän perässä. Tämä on minulle ja Lemmylle se kaikkein vaikein juttu!!! Olemme harjoitelleet tätä pari viikkoa aina lenkiltä kotiin tullessa: viimeiset 100 metriä pihasta kutsun Lemmyn viereeni ja "seurautan" pojan kotiportille. Parit viime kerrat ollaan harjoiteltu ilman namia ja niin, että me ihan oikeasti katsotaan toisiamme silmiin - niin ne ammattilaisetkin näyttävät sen tekevän.

Jossain vaiheessa on luvassa puolen tunnin tehokurssi koiran leikittämisestä. Tunnin lopussa muut leikkivät koiriensa kanssa ja minä istuin Lemmy jaloissani, silittelin sitä ja välillä pussuteltiin. Enpä ihmettelisi, vaikka säälistä ohjaaja katsoi, että tätä kannattaa jopa meille opettaa... muilta se kävi niin leikiten : )

Meillä ollaan vieläkin tässä flunssanpoikasessa ja nyt isäntäkin liittyi mukaan vallaten sen Lemmyn sohvan... Nyt vain odotellaan viiruksettomia päiviä ja treenaamista!

Eija-täti toi Lemmylle uuden aktivointilelun jo viime viikolla, mutta vasta tänään ehdittiin testaileen. Oli tosi jännä sekä Lemmyn, että minun mielestäni.


Eija tätä nauroikin meille: Lemmyllä saattaa mennä tuo 3 vuotta.

Juuri paketista avattuna

Makkara haisee - mitäs tehdään? - kyselee Lemmy.

Avautuuko tämä pohjasta?

Näitä nostellaan, mutta syödäänkö nämä pelkiltään?

Nyt liikkuu jokin...

Nuuskis ja liuvutus...

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

2/3/2011: Monenlaista kuumetta ilmassa

Meillä on vietetty hiljaiseloa ja pelkäänpä, että tämä viikko menee loppuun saakka samaa tahtia.
Kuume on pitänyt allekirjoittaneen pedissä alkuviikon ja eikä taida hellittää vieläkään. En ole ollutkaan sänkypotilaana näin pitkään Lemmyn oltua meillä perheenjäsenenä.

Vasta illalla Lemmy alkoi ihmetellä emäntänsä flegmaattista tilaa: meillä on olohuoneessa kaksi sohvaa, joista toisen olen nyt valloittanut sairasvuoteeksi. Lemmy ei normaalisti viihdy sohvalla, mutta eilen illalla "poika" kävi istuksimassa toisella ja katseli vetoavasti silmiin ja huokaili - jos olisi voinut puhua, olisi viesti ollut aika selvä: BOORING! Piilottelinkin sitten nameja horjuvin jaloin pariin kertaan ja onneksihan isäntä tuli myöhemmin kotiin ja kävi vielä kunnon iltalenkin koiran kanssa.

Olen käynyt Lemmyn kanssa aamulenkit normaalisti, koska lämpö on aamulla vielä poissa. Tänään meille sattui oikea onnenpotku: kotimatkalla törmäsimme Lemmyn IHKU-kaveriin, Eino-portugalinvesikoiraan emäntineen. Pojat pääsivät höntsäämään oikein kunnolla   Nyt Lemmy onkin tyytyväisenä makoillut vierelläni, oli sen verran voimia vievä aamu.

Olen aivan innoissani ja ihmeissäni: mehän käytiin ne kaksi yksityistuntia ohittamisesta. Tämän viimeisen tunnin jälkeen ei valitettavasti niitä ohitettavia ollut, mutta tuntuu, että Lemmy kuuntelee nyt paljon paremmin minua tuolla lenkeillä ja samaa sanoo isäntä. Aamulenkillämme ohitamme talon, joka pihaa vartioi keltainen labbis  haukkuen kaikki ohikulkijat. Tänä aamunakin Lemmyn valmiustaso nousi hieman koiran huomattuaan, mutta laski samantien kun ohjeistin "älä välitä". Tätä käskyä me ollaan käytetty jo kuukausia "häiriöitä" ohitettaessa, mutta jos näin hyvin jatkuu, saattaa jopa olla, että ohitamme kohta kokonaan ilman valmiustason nousemista, ihanaa!!!

Muunlaistakin kuumetta ilmassa on:
tänä iltana meillä alkaa se TOKOn alokaskurssi ja sunnuntaisen koulutunnin kivikot ovat nyt jo vain muisto! Minun treenamiseni on ollut nolla, mutta isännän kanssa Lemmy on treenaillut seuraamista ja sivulletuloa. Näin kotioloissa on mennyt hyvin ja Lemmy on osannut itse korjata asentoaan sivulletulossakin.
Ilta on muutenkin poikkeuksellinen: aion lähteä paikan päälle Buranan voimin, mutta nyt ensimmäistä kertaa isäntä vie koko koulutunnin alusta loppuun Lemmyn kanssa ja minä aion istua nurkassa "tarttuttamattomuus" etäisyydellä : )

Nyt vain odotellaan iltaa!

Yksin on syötävä...