keskiviikko 23. joulukuuta 2015

23/12/2015: Lemmy 6-vuotta ♥

Voi hurja - minun Mussukkani, ihana Lemmy juhlii tänään jo 6-vuotissynttäreitään ♥

Emäntä yritti ehtiä töistä kotiinkin ihan ajallaan ja valoisan aikaan, jotta ehtii ikuistaa mussukasta vuosikuvia. Hyvin ehdittiin ja kuvatkin onnistuivat - kiitos kuuluu myös luontoäidille, joka ehti aamupäivän aikaan ripsauttaa meille vähän luntakin.

Onnittelut Lemmylle ja ihanille sisaruksille ympäri maan!





sunnuntai 13. joulukuuta 2015

13/12/2015: Sekametelisoppaa = lunta, lumettomuutta, treeniä ja treenittömyyttä

No huomenta!

Taas on takana puolentoista kuukauden pitkä ja syvä hiljaisuus - huokaa emäntä.
Ei me ihan olla koirapoikien kanssa vällyjen alle jääty, vaikka tätä blogia onkin kohdannut hirvittävä hiljaisuus. Allekirjoittanut kärsii lumettomasta kaamoksesta ensimmäistä kertaa elämässään - maalla on mukavaa, mutta lumettomuuden ja sitä seuranneen totaalisen pimeyden kohdanneena sekä iltalenkkien typistyessä 20 minuuttiin ei paljon naurata. Naurettavan lyhykäiset iltalenkit ollaankin yritetty sitten korvata kotona nenäleikeillä, viikonloppuina ollaan pihalla valoisaan aikaan niin paljon kuin vain mahdollista ja onneksi rallytoko treenit ovat taas alkaneet & Hissun kanssa ollaan päästy parina viikkona agin kk-valkkoihin ja tuuraamaan muita extra-viikkovalkkoihin.

Ahdistushan on onneksi pelkästään meikäläisen pään sisässä: koirapojat pääsevät arkena isännän kanssa päivälenkeille metsään, mutta minä kaipaan ja ikävöin kovasti meidän iltalenkkejä...

Meillehän tuli lunta:



... joka sitten sulikin samointein pois...


Isänpäiväkin vietettiin lumettomassa tilassa... 


Eilenkään ei aurinkoa näkynyt, mutta taivas näytti siltä, että mahdollisuus pilkotukseen olisi mahdollista... 


Sitten kun metsälenkit on tehty, onneksi on piha missä höntsätä...



Ja reijittää emännän hanskoja...


Hissu odottaa lelun heittämistä...



Lemmyn rallytoko-treenit siis alkoivat taas monen kuukauden tauon jälkeen. Meidän ihana Oona-ope on äippälomalla ja uusi ope pelottaa Lemmyä niin paljon, että treenaamisesta ei tahdo tulla mitään: uutta opea täytyy tuijottaa uristen ja välillä menon käydessä liian ahdistavaksi Lemmy vetää maahan pitkäkseen. Nyt treenaamisen sijaan olemme käyneet treenikentällä vain pyörähtämässä pariin otteeseen ja keskittyneet pelkkään leikkimiseen ja hauskan pitoon. Hissu, reippaana poikana, on sitten tuurannut loppuajan ja ollaan päästy tekemään ihan kunnon rataakin.
Mutta ei se auta - nyt kysytään pitkää pinnaa, jotta saadaan Lemmylle taas itsevarmuus kohdalle ja treeni-ilo palailemaan pikkuhiljaa.

Mutta nyt myö lähetään vähän pihalle ja sitten suunnataan Hissun kanssa agin kk-valkkaan katsomaan mitä uusia kujeita on luvassa tälle sunnuntaille.

Tsau!

lauantai 31. lokakuuta 2015

31/10/2015: Kamerakävelyllä ja pörröttömämmät pojat

Huomenta!

Kamera löytyi vihdoin ja viimein muuton jäljiltä! Emäntä oli ilosta soikeana, karvakaverit eivät niinkään: ihanat metsähöntsäykset stopataan rajusti kuvaussessioiden ajaksi...



Virallinen tönätyskuva

Tällä viikolla ollaan vähitellen yritetty palata normaaliin arkeen treenaamisenkin saralla:
ollaan aloiteltu pienimuotoiset rallittelutreenitkin keittiössä ja eilen perjantaina käytiin tekemässä hallilla ensimmäiset omat rally/agitreenit reiluun puoleen vuoteen. Tehokas 25 minuuttia: Hissun kanssa saksalaista ja kaukoputkia, Lemmyn kanssa pieni muotoista rataa ja rallittelussa hiottiin emännän edessä suorassa istumista. Tuntui hyvältä!

Kellojen kääntämisen myötä koirapojat saivat taas uudet kuositkin...

... ja sen myötä varhaiset aamulenkit jäätävässä ulkoilmassa ovat kutistuneet entisestään - pikapissit ja sitten vedetään panta kireällä takaisin kotiin. Onneksi päivälenkit ovat sen verran vauhdikkaita, että niiden aikana ei ennätä palelemaan ja niiden pituuteen ei ole kylmyyden takia tarvinnut puuttua.

Mutta nyt viikonlopun viettoon - Happy Haloween

lauantai 17. lokakuuta 2015

2/10/2015: HISSU 5-vuotta!

No huomenta!

Elossa ollaan, vaikka tovi täällä vierailusta onkin kulunut.
Kulunut sanonta kuuluu, että elämä heittelee, mutta tänä päivänä ei voi kuin todeta, että antaa heitellä... onneksi omat ankkurit on laskettu sen verran tukevaan kivikkoon, että kettingit kestää ja suomen julkinen terveydenhoito pelaa eli pahimpien aallokkojen tasaantuessa täällä sitä taas istuksitaan kirjoittelemassa...

Ihanaa - on taas syksy!
Kaksi viikkoa sitten vietettiin Hissu-kullan viisivuotis-synttäreitä


Valitettavasti allekirjoittaneen hyppykuppa oli vielä niin akuutissa sairastamisvaiheessa, että perinteiset kakut jäivät tekemättä, lahjat ostamatta ja yhteiskuvat Lemmy-veikan kanssa ottamatta - tämä ei kuitenkaan mitenkään vaikuttanut onnittelu-rapsutusten ja onnittelu-pussuttelujen määrään.

Sitten heinäkuun ei ole paljoa treenirintamalla tapahtunut, mutta senkin edestä ollaan kuljeksittu lähimetsissä ja etsitty uusia polkuja kuljettavaksi. Tylsien päivien iloksi ollaan viritelty vanhoja leikkejä eli damin noutoja metsästä, damin&namien piilottelua pihaan ja tietysti jälkeä.

Parit mölliagit käytiin Hissun kanssa vielä heinäkuussa vetäisemässä: ensin Saarijärvellä ja vielä viimeisempänä tuolla Aholaidan kentällä.

Saarijärvellä oli mukavaa ja kahvi hyvää, vaikka jouduinkin toteamaan, että maxi-korkuinen vieras muuri oli Hissulle kompastuskivi, joka joka kerta kierrettiin ja että 1-luokan radalle meillä ei ole vielä mitään asiaa... Emäntä oli enemmän kuin hukassa.

Aholaidassa sitten menikin jo ihan nappiin: aina olen ollut sitä mieltä, että Hissu on kultapoika, mutta nyt saatiin sitten oikein ihan pokaalikin sen merkiksi...


Koko tämän kesän pahimmat ukkoskuurot sitten sattuivatkin tuon Aholaidan kisan ajalle, mutta onneksi me ei Hissun kanssa ole sokerista tehty. Vähän jännäsin radalla puomin liukkautta, mutta ilmeisesti ja onneksi puomi oli tehty niin fiksusti, että vesi ei sitä liukkaksi saanut.
Ensimmäisellä radalla tultiin neljänneksi ja saatiin lohdutuspalkinnoksi kakkapusseja ja viimeisellä radalla koittikin sitten tämä iloinen yllätys ja Hissu korkkasi kultapallin ja sai narupallon palkaksi.
Allekirjoittanut kiroili vuolaasti palkintoa hakiessaan - sen verran järkyttynyt asiasta olin...

Saikkarini loppumisen jälkeen, eli tällä viikolla ollaankin sitten vähitellen palailemassa normirytmiin ja tiistaina oltiin jo Hissun kanssa agivalkassa. Viikkojen totaalitreenittömyys ei ainakaan Hissua ollut haitannut - karvakorva kannusti emäntäänsä suorituksiin niin kovasti haukkuen, että välillä oli vallan mahdotonta kuunnella valmentajan kommentteja radalla etenemisestä.

Mutta nyt ei voi sanoa taas muuta kuin TSAU!
Kotoilun täyteinen viikonloppu edessä: lupasin pyhästi itselleni, että tänä viikonloppuna on löydettävä se muutossa kadonnut kamera ja karvakorvat saatava vielä kerran kesäturkkiin - toivottakaa onnea ja menestystä valitsemalleni uralle

lauantai 1. elokuuta 2015

29/7/2015: Lemmyn jälkeisiä eli mahtava jälkikesä 2015!

No moi moi!

Meillä on takana upea jälkikesä!


Toukokuun 18. päivä starttasi taas tämän kesän ensimmäinen jälkikurssi ja heti perään päästiin suorittamaan toista, joka loppui tuossa kesäkuun vikalla viikolla. Tämän kesän kurssin työnjakokin on ollut selvää: jäljen tallaajana olen toiminut minä tai kurssikaverit ja isäntä on ajanut Lemmyn kanssa jäljen. Meillä on ollut suurenmoinen tuuri saada kurssille mukaan samoja ihania koirakoita, kuin aiempinakin kesinä.

Ollaan edetty harpauksin:

KEPIT
... eli Oona-ope teki taikojaan, joten kepitkin nousevat nyt jäljeltä kuin vettä vain. Joinakin kertoina Lemmyn into on ollut sitä luokkaa, että keppi on jopa noussut suuhun asti ja sitä ollaan ilolla viskottu metsään.

VIERAAN TEKEMÄ JÄLKI
... ei ole ollut kurssin ensimmäisestä kerrasta lähtien Lemmykille mikään ongelma!  Lemmystä on niin IHANAA jäljellä, että normaalisti vieraisiin varauksella suhtautuva koira on nyt jo ihan sikailuasteella eli hyppii jäljen tekijöitä vasten innosta soikeana ja jäljeltä marssitaan takaisin autolle niin ylpeinä, että väittäisin ukon säkäkorkeudenkin kasvaneen pari senttiä.

TIEN YLITYKSET
... sujuvat mallikkaasti.

Kurssin ensimmäisillä kerroilla tein itse Lemmylle jälkeä ja omaan tyypilliseen tapaani en jaksanut keskittyä annettuihin ohjeisiin ja niinpä kävin talsimassa jäljen hiekkakuopalle ja jäljen alussa kuljin viitisenkymmentä metriä kuopalle johtavaa tietä, jossa muutkin kurssilaiset olivat pissilenkillä karvakamujensa kanssa talsineet. Ope vähän nuhteli minua, mutta nuhtelu muuttuikin jäljelle lähtiessä ihmetykseksi: Lemmy-herra jäljesti kuin vettä vain häiriintymättä muiden tahattomista häiriöjäljistä. Sainkin sitten ohjeet, että tee jälki ihan minne lystäät ja mitenkä lystäät - Lemmy kyllä hoitaa homman kotiin kiitettävästi! 

Niin kuin aiemmin kerroin, pitkä-pitkä treenitauko koski meillä nyt myös jälkeä, mutta tässä parin viime viikon aikana olen taas jalkautunut metsään tallustelemaan. Keskiviikkona tein jäljen ja poikkeuksellisesti kävin sen itse sitten Lemmyn kanssa ajamassakin, kun kaipasin kovasti meille kahden keskistä luksusaikaa. Tahti oli verkkainen - mikä sopi minulle erinomaisesti - ehdin siis kuvailemaankin.

Mukana kolme purkkia merkattavaksi ja aimo annos iloista mieltä ja sitten vain menoksi:


Mustikan varvut ja muu aluskasvillisuus oikein imaisee Lemmyn syliinsä.

Pientä itkuisuutta ilmassa: paljon harhajälkiä mustikkamiesten kumppareista - mihinhän tästä?
Pienen hohhoilun jälkeen jälki taas löytyy...
... ja meno jatkuu...

... ihan oikesta paikasta tien yli
Lemmy merkkaa



Emännän merkitkin toimivat, vaikka niitä ei taas tälläkään jäljellä olisi tarvittu...

SummaSummMaaRum: mukavaa oli ja jälkuruuaksi vielä pieni metsälenkki ja mustikoita!

Ihanaa oli - mennään pian uudestaankin!

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

28/6/2015: RallyTokon möllikäisiä vol. 2

No huomenta!

Sitä ollaan sitten käyty Lemmykäisen kanssa jo toiset rallymöllikäiset kahden radan voimin ja Hissu-kultakin raahattiin niihin ihan ensimmäisiin ja suoraan alokasluokkaan.

Olisi ollut parempi olla menemättä... Kisa-aamuna harmittelin, että kun tuli jo ennakkoon ilmoittauduttua ja isännälle tokaisin, että pakko kai se on lähteä. Oma olo oli vetämätön viikon kuumeilusta eikä siitä sitten kyllä ollut karvakamuillekaan iloista tsemppiä jakaa.

Oli mitä kaunein kesäpäivä ja kaikki ulkoiset puitteet olivat kohdallaan, mutta minun fiilikseni ei. Jännitystä ei ollut lainkaan ja paikan päälläkin osasin vain harmitella, että mistään ei saanut kahvia.

Lemmyn kanssa aloiteltiin mölliluokassa, minä tsemppasin itseäni ja koiraa, taskut täynnä makkaroita. Lemmy nuuskutteli raivoisasti lähdössä, mutta onneksi tuomari jutteli pitkään ratahenkilökunnan kanssa ja me päästiin tekemään lähdön lähestyminen viitisen kertaa uudelleen. Rata oli helppo, Lemmy nuuskutteli koko matkan ja minä keskityin enemmänkin koiran houkuteluun, kuin varsinaisen radan suorittamiseen. Rata meni kuitenkin hienosti - yhdellä kyltillä Lemmyn peppu ehti koskea maahan mitä ei olisi saanut tapahtua, mutta sekin oli oma moka - liian hiljaista etenemistä.
Onnistumispisteet 85/100, mutta malttamattoman emännän ansiosta tuli hylky: radalle lähtö ilman lähtölupaa. Kommentteja: iloista tekemistä, ohjaamisessa tarkkuutta ja hymiö.

Lemmyn kanssa jatkettiin ALOssa ja jouduttiin radalle ekoina. Mitä tästä voi sanoa: helppo rata, liikaa nuuskutteleva koira, sateenvarjon alla oleva ratatoimitsija pelotti mussua ja emäntä, joka antoi kaiken jäljellä olevan tsemppinsä.  
Katastrofipisteet 42/100 ja aika 5,14. Kommentteja: koiran viretila alhainen, pelkäsi sateenvarjoa, ohjaaja tsemppasi hienosti. Mitä tästä voi sanoa - olisi pitänyt jäädä kotiin peiton alle.

Hissun kanssa ALOn korkkaus. Ehdin vähän vetää henkeä tuossa Lemmyn ja Hissun ratojen välissä. Etukäteisfiilikset: helppo rata, täydellinen koira - ei muuta kuin menoksi. Minun ohjauskuviot menivät ihan metsään ja Hissun nuuskutellessa kaikki pujottelun kartiot loppukin itsevarmuuteni valui kentän hiekkoihin. Vauhtia - vauhtia, että päästään äkkiä radalta pois.  
Me selvittiin -pisteet: 77/100. Suulliset kommentit: hyvin tsemppasit koiraa, mutta ohjauksiin tarkennusta.

Jos radalla olisi ollut seinä olisin hakannut päätäni siihen.
Mitä tästä opimme: mielummin mieli jännässä kuin emäntä ilottomana radalla.

Nyt ollaankin sitten pidetty melkein kuukauden tauko kaikesta treenaamisesta. Treenitauko ei ole vielä onnistunut nollaamaan päätäni, joten lepoviikoille on vieläkin tarvetta... 




Hissu lohduttaa: mitä näistä papereistä, minä kyllä mielelläni menisin toistekin kisaamaan...

Plääh!
Ensi kertaan...

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

20/06/2015: Leppoisaa Juhannusta!

Leppoisaa Juhannusta!


 Niin sitä sitten ollaan ensimmäinen Juhannuskin vietetty täällä uudessa kodissa. Ja vaikka paikka onkin nyt ihan uusi, niin Juhannussää ei onneksi meitä pettänyt, eli saatiin juhlia ihan normaalissa kesäisessä säässä: vesisadetta - välillä vähän kovempaa ja välillä ihan hillitöntä - paljon hyttysiä ja kovaa tuulta.

Tuntuu, että koko kesäkuu on ollut yhtä kovan tuulen varoitusta ja vesisateita, onneksi on löytynyt näitä poutapäiviäkin ja ollaan päästy nautiskelemaan lenkeistä poikien kanssa:



Ja välillä ollaan aktivoiduttu ihan omalla kotipihalla tekemään kotiläksyjä: Hissun kanssa ollaan yritetty perehtyä korkeutta muuttavan renkaan saloihin...




Keleistä viis - nautitaan nyt vielä koko tämä viikonloppu vapaasta ja keskikesäisestä juhlasta!

Palataan asiaan taas arjen tullen!

perjantai 5. kesäkuuta 2015

16/5/2015: Spanieleiden kesäpäivillä 2015

No moi!

Mitä olisikaan kesä ilman K-S spanielikerhon kesäpäiviä?
Viime vuonna juhlittiin 50-vuotisjuhlia, mutta vaikka tänä vuonna olikin ihan "tavispäivät", meille Hissun kanssa koko päivä oli yhtä juhlaa: päästiin vähän tottistelemaan, fasaanin jäljille ja verestämään vesinoutoja.

Suomen Suvi ei ehkä ollut ihan kukkeimmillaan eli flanelipaidan, fleecen ja tuulitakin yhdistelmässä - vähemmän ja enemmän Michelin-ukkoa muistuttaen - meikäläinenkin veti koko päivän menemään, mutta positiivisena on pakko myöntää, että fasaanijäljellä tuli hiki ihan näissäkin olosuhteissa, saati sitten kuumemmissa olosuhteissa.

Voi - me saatiin vähän valokuviakin muistoksi eli kaunis kiitos Knuutisen Annelle kuvista.

Alkuun vähän tottista:



Ja sitten palauteltiin mieliin vähän damin hakemista:

 Ja sitten sen luovuttamista...

Lopulta Hissu pääsi metsään ihan oikeisiinkin hakuhommiin...

 Ja taas oli niin mukavaa, että damia olisi mielummin pidetty suussa kuin annettu emännälle...


Sitten päästiin Hissun elämän toiselle fasaanijäljelle!

Jäljellä Hissu veti innokkaasti häntä heiluen menemään ja minuun turvauduttiin enää ainoastaan tosi vaikeissa kohdissa. Vitsi, että olin melleissäni, kun kullalla oli niin mukavaa ja ilmeisesti sitä taitoakin löytyy sen verran, että ilolla mennään!

Lopuksi vielä päästiin tekemään vesinoutoja, mutta valitettavasti niistä ei saatu kuvia muistoksi. Vähän pörröä mietitytti vielä veteen meno, mutta sen verran vedessä kelluva dami houkutti, että uimiseksihan se sitten lopulta meni.

Loppupäivä menikin sitten enemmän mukavien ihmisten kanssa rupatellessa ja omaa masua grilliherkuilla täyttäen. Vielä kerran kiitos päivien järjestäjille!

Olipa taas mukava päivä - onneksi ensi kesään ei ole enää paljonkaan aikaa ☺

Taas, tsau!

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

8/5/2015: Aikakirjamerkintä: Lemmyn ja emännän ekat mölliRallyt

No niinhän siinä sitten kävi, että minun piti syödä sanani, kun yhtenä näistä toukokuisista perjantai-illoista rintarottingilla suuntasimme Lemmyn kanssa meidän ihka ensimmäisiin RallyToko- möllikisoihin!

Oma jännitykseni oli tosi pientä ja Lemmykin asteli kentälle tomerana kuin normi toko-treeneihin konsanaan menossa. Kentällä räksyttäviä muita kanssa kilpailijoita mulkoiltiin pahasti, mutta lähtöön päästyämme ja minun nyrkissäni tuoksuvat makkarat saivat Lemmyn keskittymään tosissaan.

Oli tosi mukavaa!!! Lemmy ei tehnyt yhtään virhettä, minä taas istutin Lemmyn vahingossa yhden kyltin luokse, missä istuminen ei ollut sallittua, mutta muuten meillä meni hienosti! Palkintosijoja ihan hätyyteltiin ja palkinnoksi saatiin koulutusnameja!

En mene vannomaan vieläkö tämä kisaura tästä vielä jatkuu, mutta mukavat muistot jäivät ja "todistus" tullaan taatusti jossakin vaiheessa kehystämään ja sitä tullaan kaikille ilolla ja ylpeydellä näyttelemään - siis varokaa!!!

Hyvä Lemmy





sunnuntai 10. toukokuuta 2015

10/5/2015: Aikakirjamerkintä: Uusi koti - vanha blogi

No huomenta ja ihanaa äitienpäivää kaikille niille, jotka tuntevat onnitteluja ansaitsevansa nimikkeestään huolimatta!

Me ollaan jo eilen onniteltu virtuaalisesti koirapoikien mammat, kasvattajat ja mummot sekä minä oman mammani kera kukkien ja kahvittelun.

Niinhän siinä taas kävi, että sitten helmikuun blogi-synttäreiden tämän blogin kohtasi syvä hiljaisuus. Kertaakaan ei ole tainnut näin pitkää hiljaisuutta ollutkaan, mutta onneksi meillä on hyvä syy:
Meillä on uusi koti


Monen monta vuotta tätä etsittiinkin ja monen moninaisten käänteiden ja hitaasti kuluvien kuukausien jälkeen tavaroita kukkurallaan oleva muuttoautomme sitten vihdoin ja viimein kaarti pihaan maaliskuun lopulla minä, isäntä, Lemmy ja Hiski ohjaamossa kököttäen.


Lemmyllä tuntui olevan mukavinta ikinä, kun pääsi kököttämään ohjaamoon isännän ja minun viekkuuni ja katselemaan ohi kiitäviä maisemia korkeammalta ja isommista ikkunoita kuin koskaan. Varmuuden vuoksi koira kuitenkin haki vielä turvaa kainalooni painautuen koko 22 kilon kroppansa voimalla, mutta mikäs meidän oli tässä matkustaessa...


Hissu reppana joutui tyytymään lattiapaikkaan ja tuijotteli alistuneena sivuikkunasta ulos ja välillä minua moittien vilkaisten.



Ihan pelkkää iloahan tämä muutto ei ole ollut - minä hyvästelin kaikki rakkaat kasvini ja kukkani vanhan kodin pihalla ja puolen metrin hangen takia yksikään siemen tai kukkanen ei mukanani tänne lähtenyt. Vaikka täällä talon ympärillä aukeaa koskematon tontti, jonka voi nyt sitten suunnitella ja rakentaa mielensä mukaan, se ei ole vieläkään täysin hälventänyt ikävää. Uudella tontilla ei ole yhden yhtäkään tulppaania, narsissia tai edes leskenlehteä. Viikolla kampuksen läpi kävellessäni & ihaillessani siellä kevään kukkijoita päätin kyllä mielessäni, että tämä olkoon sitten kyllä ihan vihon viimeinen kevät tällä tontilla ilman kukan kukkaa.

Lähi metsiä ollaan alettu koluamaan jo heti muuttopäivästä lähtien.
Joka puolelle avautuvat mäntymetsät ja kärrytiet...


saavat minut huokailemaan sanattomana ja bonuksena lähistöltä löytyvät pellot eivät ainakaan iloani latista.



Nyt ollaankin kuumeisesti selvittämässä peltojen omistajia, jotta viimeinkin päästäisiin Lemmyn kanssa peltojäljen ihmeelliseen maailmaan.

Onhan tää upeeta! Tänäänkin ollaan jo editty koirapoikien kanssa pari pientä lenkkiä tehdä lähimaastoon ja istuksittu tyytyväisinä uuden kodin rappusilla...



Tästä on hyvä jatkaa !!!