lauantai 31. elokuuta 2013

31/8/2013: Hyvästit elokuulle: hierontaa ja toko-treenejä

Huomenta, huomenta!

Kotiuduttu aamulenkiltä: lämpötila + 8 astetta ja varustauduttu kumppareilla ja lapasilla.


Puhelin täyttyi taas kuvista: koirapojista ja rakkaasta ruskottuvasta hakkuuaukustani






Tiistai:
koirapojilla oli taas hierontapäivä:
Lemmy pääsi taas ensimmäisenä hierottavaksi, poika kun ei malttanut millään pysyä kaukana hierojatädistä vaan  kävi nuuskuttelemassa tätä jatkuvasti hienoisen urinan saattelemana.
Jännäsin vielä aamulla vähän, että noinko Hissua pystytään lainkaan hieromaan - aamuyö kun meni masukipuisen koiran kanssa valvoessa. Isännän kanssa tehty päivälenkki kuitenkin oli mennyt ihan normaalisti ja ruokakin maistunut, joten alkanut suoralta kädeltä perumaankaan hierontaa. Masu ei ollut lainkaan turvoksissa ja ripulointikin oli jo loppunut aamulla, joten Hissu pystyttiin onneksi hieromaan. 
Kummallakin yläselässä on yhä jumia ja Lemmyllä hieman peffalihaksissa, joka todennäköisesti johtuu leikin lomassa tehdyistä liian kovista taklauksista. Ohjeeksi saatiin lisätä lenkkien lomaan pitempi kestoista ravaamista, jolla yläselän jumit pitäisivät entisestään helpottaa. 
Nyt on kulunut tasan vuosi siitä kun hierojatäti kävi meillä ensimmäisen kerran ja Lemmyn hierarkiassa täti on jo kohonnut niin ylös, että huolimatta 85% Hissun hieronta-ajankestävästä jupinasta tätiä on ihan pakko käydä nyt lipaisemassa kädestä, pussuttelemassa korvalle ja poskelle (kesken Hissun hieronnan) - me oltiin isännän kanssa silmät pyöreinä, että voiko tämä charmantti flirttailija tosiaan olla meidän arka Lemmymme ☺

Keskiviikko:
veskarien toko-treenit:
Mehän aloitettiin pari viikkoa sitten tokon alkeiskurssi koko perheen voimin ja sen verran kilvoittelua kurssi on isännän ja minun välille tuonut, että itsekkääsi suuntasin keskiviikon treeneihin Hissun kanssa. Koko edellisen viikonlopun ja alkuviikon laiskotuksen takia en jaksanut treenailla - tasapuolisuuden vuoksi - kummankaan karvakorvan kanssa ja paineet alkoivatkin jo sitten keskiviikkona kasaantua: kotiläksyksi saatua 2,5 minuutin odottamista kun ei oltu siis harjoiteltu laisinkaan...
Treenit olivat taas tuossa lähikentällä eli Lemmy-stadionilla. Alkuun päästiinkin harjoittelemaan odotusta vaikeuskertoimella 12+... Koko meidän treeniporukan koirat tuntuivat olevan aika levottomia ja odotus-treenit olivat tosi vaikeat: rauhatonta vilkuilua vierustovereihin, noustiin seisomaan ja välillä jopa tehtiin pieniä juoksulenkkejä - paitsi meidän Hissu!!! Siis uskomatonta: ensimmäisen kanssa treenaajan juoksulenkin aikana Hissu nousi ylös maasta, katseli hermostuneena ympärilleen ja ehti ottaa viitisen askelta minua kohti. Palautin koiran odottamaan ja sitten ilmeisesti Hissu päätti, että koska emäntä käski ja on itsekin rauhallinen tässä voikin sitten makailla ihan kaikessa rauhassa. Ensimmäistä kertaa Hissu tosiaan MAKOILI pää etutassujen päällä ja huokaili raskaasti. Hyvä Hissu!!!
Pyysin vielä extra-apuna kanssa treenaajilta, että kävelisivät minun selkäni takaa koiriensa kanssa kun minä odotutan Hissun maassa. Ei ihan täydellisesti mennyt: koira pysyi kyllä makuulla, mutta vaikka kuinka yritin pitää katsekontaktin yllä, Hissu vähän urisi ja uhkui takaani kulkeville. 
Päästiin harjoittelemaan ihan kunnolla seuraamistakin yksi kerrallaan ja kouluttaja Emmi kommentoi ja antoi vinkkejä meille jokaiselle erikseen. Hissuhan taas loisti, mutta minä sekoilin käskyjen kanssa, mutta hyvää treeniä saatiin.
Pääsin nyt ekaa kertaa Hissunkin kanssa tekemään sitä ruutua, mitä jo pari edellistä kertaa Lemmyn kanssa treenattiin. (Virallinen kuvaus ruudun suorittamisesta: VOI – 5 Lähettäminen määrätylle paikalle ja luoksetulo
seuraamaan
Käskyt: eteen+KM – 1 lisäohjauskäsky+KM – maahan – sivulle
Tarkoitus: Koira ohjataan määrätylle paikalle, jossa se odottaa makaavassa asennossa kutsua ohjaajan viereen seuraamiseen.
Suoritusohje: Ohjaaja käskee koiraa menemään n. 25 m päässä olevaan merkittyyn ruutuun (3 m x 3 m). Ruutu tulee sijoittaa noin 3–5 m etäisyydelle kehän reunoista. Ruutu merkitään sen kulmiin sijoitettavilla kartioilla ja näkyvästi merkityillä (esim. nauha, kalkkiviiva) sivulinjoilla, jotka sijoitetaan kartioiden alle, niiden ulkoreunaa sivuten. Kun koira tulee ruutuun, ohjaaja käskee sen maahan. Ohjaaja kulkee kohti koiraa ja kääntyy n. 2 metrin päässä koirasta oikeaan/vasempaan. Ohjaaja ei kuitenkaan mene ruutuun. Kuljettuaan n. 10 m ohjaaja kääntyy oikeaan/vasempaan kohti lähtöpaikkaa. Kuljettuaan n. 10 m ohjaaja kutsuu koiran mukaan seuraamaan. Lähtöpaikalla ohjaaja pysähtyy ja koira istuu perusasentoon. Koiran tulee liikkua ruutua kohti suoraan ja mennä ruutuun sen etureunasta.
Mehän treenataan vasta tuota ruutuun hakeutumista eli ruokakuppi ruutuun ja minä käskytän koiran "ruutuun" eli ollaan vielä tosi kaukana oikeasta suorituksesta. Hyvin meni - ihmeekseni ruoka houkutti Hissua ihan yhtä paljon kuin Lemmyäkin.
Extra-mukavana Emmi näytti meille erikoisvoittajaluokassa olevan ohjatun noudon sekä meistä jokainen pääsi tutustumaan noutokapulaan. Kapulahan oli Hissun mielestä IHANA, joten ainakaan kapulan pitäminen suussa ei tule olemaan meille ongelma. Harjoittelin jo vähän noutoakin heittämällä kapulan metrin päähän, käskystä Hissu haki kapulan - tiputti eteeni maahan ja palasi istumaan viereeni (vaikka oikeassa liikkeessä kapula pitäisi pitää suussa, hakeutua ohjaajan vierelle tai eteen ja luovuttaa kapula vasta kun ohjaaja ottaa sen käteensä).
Ohjattu nouto näytti tosi mukavalta ja sitähän meidän piti heti päästä Hissunkin kanssa harjoittelemaan: helpotin treenausta sillä, että jätin kentälle vain kaksi kapulaa, yhden oikealle ja yhden vasemmalle. Takkuilin alkuun käskytyksen kanssa: alkuu kokeilin "hae" "vasen", mutta tässä versiossahan Hissu oli jo kapulan kimpussa siinä vaiheessa kun olin sanonut "hae". Vaihdoin järjestystä: "vasen" "hae" ja tämä auttoi. Valitettavasti harjoituksista huolimatta (ollaan harjoiteltu satunnaisesti jo vuosi) Hissu ei vielä ymmärrä mitä vasen ja oikea tarkoittaa, mutta koska yhdistin käsimerkin suulliseen käskyyn koira jo haki minulle oikean kapulan.
(Kopsasin tähän vielä virallisen selitteen Ohjatusta noutamisesta:
EVL – 7 Ohjattu noutaminen - Käskyt: “Eteen”, “Seiso”, “Oikea-tuo” + KM / ”vasen-tuo”+ KM, “Irti”
Suoritus: Kolme samankokoista, puista noutoesinettä sijoitetaan riviin selvästi näkyvään paikkaan noin 5 m etäisyydelle toisistaan. Liikkeen aloituspaikka on noin 20 m päässä keskimmäisestä noutoesineestä. Ohjaaja lähettää koiran noin 10 m päässä aloituspaikasta olevaa merkkiä kohti ja käskee koiran pysähtyä seisomaan merkin viereen, korkeintaan noin 2 m etäisyydelle siitä. Noin 3 sekunnin kuluttua liikkeenohjaaja antaa ohjaajalle luvan lähettää koira arvotulle noutoesineelle, joka on joko vasemman tai oikean puoleisin esine. Käskyt oikea-tuo / vasen-tuo tulee sanoa yhteen, ei kahtena erillisenä käskynä. Käsimerkkien tulee olla lyhyitä, eivätkä saa kestoltaan olla pidempiä kuin suulliset käskyt. Koiran tulee noutaa esine ja luovuttaa se ohjaajalle.
Liikkeenohjaaja sijoittaa noutoesineet riviin sen jälkeen, kun noudettava esine on arvottu. (Keskimmäinen noutoesine ei koskaan ole mukana arvonnassa.) Arvottu noutoesine (vasen tai oikea) asetetaan aina ensimmäisenä riviin. Ohjaaja ja koira seisovat tällöin liikkeen aloituskohdassa, joka on noin 20 m etäisyydellä keskimmäisestä noutoesineestä. Kokeessa on oltava käytettävissä kolme eri kokoista noutoesinesarjaa (suurin maks. noin 450 g) eri kokoisia koirarotuja varten. Noutoesineen koon tulisi olla suhteessa koiran kokoon, mutta ohjaaja voi kuitenkin vapaasti valita haluamansa kokoiset noutoesineet.)
Torstai:
"perhetreenit" pohjatyökurssilla:
ONNEKSI treenasin etukäteen Hissun kanssa - koulutunti aloitettiin odottamisella ja hienosti meni. Sivusilmällä katsoin isännän ja Lemmyn treeniä: Lemmyn häntä tanssi melkoista ripaskaa ja katsekin tahtoi vain hakeutua vieressä treenaavaan ihanaan Kelpie-tyttöön, mutta niin se vain Lemmykin jaksoi odottaa vaadittavan ajan.
Jatkettiin seuraamisella - saatiin Hissun kanssa neuvo, että palkitsemista voitaisiin jo vähän alkaa vähentämään ja minun pitäisi olla tarkempana missä asennossa Hissu seuraa: seuraamisessa kun tahtoo vieläkin välillä tulla mukaan innostuneita pomppuja ja hyppyjä sekä koira istuu usein vähän vinottain. Kotiläksyksi seuraamista peilin edessä, jotta saataisiin Hissu istumaan aina suorassa.
Seisomista ollaan Hissun kanssa harjoiteltu, mutta ei olla edetty yhtään. Roikun kuulema edelleen lähes Hissun selän päällä ja sain neuvoksi mielummin kallistua taaksepäin harjoituksissa. Hanna-kouluttaja näytti pariinkin otteeseen minulle miten treenata ja yllätys-yllätys, Hannan kanssa Hissu sitten osasikin seistä heti ensimmäisestä yrityksestä. Kotiläksyksi: istumisharjoituksia peilin edessä - emännän täytyy karsia turhat kumartelut!

Mutta nyt: ansaitulle aamukahville ja nauttimaan viikonlopusta ☺
MOI!




perjantai 30. elokuuta 2013

30/8/2013Tervetuloa arki ja syksy!

No moi pikaisesti!

Viikko aherrettu ja sen myötä alettu pikku hiljaa valmistautua syksyyn: isäntä vaihtoi otsalamppuihin patterit ja paikkasi vuotavat kumisaappaani.

Minusta metsässä on aina ihanaa, mutta ihanuutta lisää vielä hurjaa vauhtia syksyyn pukeutuva luonto ja arki-ilta, kun sinne metsään pääsee vihdoin ja viimein pitkän työpäivän jälkeen:







 Nautitaan!

lauantai 24. elokuuta 2013

24/8/2013: Tokoilua vaikeuskertoimella

No Hello!

Se on taas lauantai-ilta, että pätkähti... Viikkoa ollaan vietetty taas tokoilun ja pieni muotoisten lomareissujen merkeissä.

Keskiviikkona päästiin Lemmyn kanssa Lemmy-stadionille tokoilemaan veskarien kanssa. Kaksi ja puoli tuntia meni tosi nopeasti ja ainoastaan hämärtyvä ilta ja kentälle syttyvät valot saivat meidät hätkähtämään, että varmaan pitäisi kotiinkin kohta suunnata, vaikka sekä omistajilla että perroilla olisi vielä harjoituksiin virtaa riittänytkin. Tiedän että tylsistytän teitä, mutta oli taas tosi mukavaa!!! Lemmy saattoi olla toista mieltä aina välillä,  kun joutui odottelemaan vuoroaan kentän viereiseen mäntyyn sidottuna ja syytteli minua kova äänisesti ulisten siitä, että aina kaikki muut saa tehdä paitsi hän... No, onneksi sitten aina tuli Lemmynkin vuoro, eli pitkäveteinen odottelu palkittiin ☺
Vaikeuskerrointa ei ainakaan näistä treeneistä puuttunut: lähi puistossa leikkivät lapset, kentän viereisellä asfaltilla skeittaavat pojat ja Lemmyn kauhistukseksi kauko-ohjattava auto pojan viikareilla ja joka oli tietenkin pakko ohjata kohti meitä treenaavia ihmisiä ja koiria ☻
Taas pitkästä aikaa aloiteltiin odottamisilla. Enpä yhtäkkiä tiedä ihanampaa näkyä kuin viisi perroa vierivieressä kentällä keskittyneet katseet suunnaattuna omistajiinsa. Joitakin varaslähtöjä tuli ja Lemmynkin kanssa treenaamisesta oli sen verran aikaa, että koira häiriintyi ja nousi korvat päätä myöten seisomaan ja katseli ihmeissään muita koiria ja välillä minua kysyen, että mitä tässä nyt oikeastaan pitikään tehdä.
Jatkettiin luoksepäästävyystreeneillä, joista me Lemmyn kanssa jättäydyttiin pois suosiolla sekä häiriötreenillä, jossa olimme kaikki ympyrässä ja koirat sivulla istumassa. Tarkoitus oli saada pidettyä katsekontakti yllä koiraan siitä huolimata, että treenin vetäjä Emmi käveleksi meidän keskellämme. Lemmyä jännitti ja katsekontakti oli liikaa pyydetty. Sain pidettyä koiran kyllä vierelläni, mutta välillä Lemmyn ahdistus kävi niin kovaksi, että koira nousi seisomaan ja takaisin istumaan meno oli melkein mahdotonta. Harjoituksen loputtua kävinkin kullan kanssa pienen jäähyttelylenkin kentän laidalla, jotta Lemmy sai purettua pahimman jännityksensä kentän viereisen pöpelikön nuuskutteluun.
Jatkoimme edelleen ympyrämuodostelmassa ja nyt oli vuorossa toisten koirien ohittelua kontaktissa. Lemmyn kanssa jaksettiin hienosti pitää kontakti yllä toisten meitä ohitellessa, mutta toisten ohittelussa Lemmyn katse tahtoi vain hakeutua muihin ihmisiin ja sain tehdä tosissani töitä, jotta koiran mielenkiinto jaksoi säilyä minussa.
Seuraava harjoite sitten olikin Lemmylle mieleen: leikkimisen harjoittelua. Lemmykin pääsi vetämään nyt lelua sydämensä kyllyydestä kanssani ja oli niin innoissaan, että kävi välillä jo leikkimässä muidenkin tätien kanssa. Minun suli taas kerran - saatiin Lemmylle kokemusta siitä, että ihmisetkin voivat olla tosi mukavia...
Viimeiseksi harjoiteltiin Lemmyn ja minun uutta lempparia eli sitä ruutua: koira hakeutuu kentälle nauhasta ja "tötsistä" tehtyyn ruutun, menee maahan ja hakeutuu käskystä omistajansa viereen. 
(Tässä vielä toko-koesäännöistä tarkka kuvaus kokeessa suoritettavasta liikkeestä:
"VOI – 5 Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo seuraamaan
Tarkoitus: Koira ohjataan määrätylle paikalle, jossa se odottaa makaavassa asennossa kutsua ohjaajan viereen seuraamiseen. 

Suoritusohje: Ohjaaja käskee koiraa menemään n. 25 m:n päässä olevaan merkittyyn ruutuun (3 m x 3 m), jossa koira käsketään maahan. Ohjaaja kulkee kohti koiraa ja kääntyy n. 2 m:n päässä koirasta oikeaan/vasempaan. Kuljettuaan n. 10 m ohjaaja kääntyy oikeaan/vasempaan kohti lähtöpaikkaa. Kuljettuaan n. 10 m ohjaaja kutsuu koiran mukaan seuraamaan. Lähtöpaikalla ohjaaja pysähtyy ja koira istuu perusasentoon")
 Mehän ollaan Lemmyn kanssa vasta siitä pisteessä, että Lemmy hakeutuu käskystä ruudussa olevan ruokakupin luokse ja sitten laitetaan bileet pystyyn, eli koira kehutaan maasta taivaaseen.

Torstaina oli koirakoululla taas meidän "perhetreenit" eli pohjatyökurssin toinen kerta. Minä tein Hissun kanssa ja isäntä Lemmyn. Vaikeuskerrointa nostettiin näissäkin treeneissä sille tasolle, että minunkin silmäni tuskin pysyivät kuopissaan... Eli odottamista monen monessa muodossa.
Aloitettiin normi odottamisella ja vaikeutettiin harjoitusta niin, että jokainen vuorostaan kutsui koiran luokseen ja palautti sitten takaisin riviin odottamaan.
Kolmas harjoitus tehtiin niin, että rivin oikean puoleinen treenaaja vapautti koiransa, seuruutti tämän rivin viimeiseksi ja käskytti taas odottamaan rivin jatkoksi. Tätä toistettiin niin kauan, että kaikki rivissä olijat olivat saaneet tehtyä harjoituksen.
Neljännessä versiossa koira vapautettiin odottamisesta ja seuruutettiin pujotellen kaikki muut "odottajat". Minulla oli aika kuumat oltavat: seisoin Hissun edessä metrin päässä ja tein kaikkeni, että kontakti ei pääsisi katkeamaan. Hissu välillä vilkuili ohittavia koirakoita, mutta yhtään urinaa tai haukkua ei koira päästänyt, eli selvisimme treenistä aivan uskomattoman hyvin.
Toisena treenattiin seuraamista eli koiran seuruuttaminen ohitellen toisia koiria sekä vaikeutettuna niin, että kouluttaja oli ripotellut kentälle pehmoleluja, dameja ja kaikkea muutakin mikä nyt vain voisi koiraa kiinnostaa. Hissulla ja minulla meni tosi hyvin. Sivusilmällä näin, että Lemmy ei pystynyt MILLÄÄN vastustamaan joitakin pehmoleluja - tämä harjoitus oli varmaan Lemmylle pahinta mitä voi olla keskiviikkoisen veskari-treenin jäljiltä, missä oli laatikollinen leluja, joita Lemmy pääsi vapaasti nuuskuttelemaan ja riepottelemaan.
Kotiläksyksi saatiin vähintään 2,5 minuutin odottamisen saavuttaminen ja extra harjoituksena kahden koiran omistajille opetella vapauttamaan ainoastaan toinen koira - kutsua luokseen ja palauttaa odottamaan. Tällä välin toisen koiran pitäisi malttaa olla paikallaan liikkumatta.
HuhHuh - tulevalta viikolta ei siis ainakaan treenit lopu!


























Ja vaikka treenit unohtuisivatkin, leikkihetkijä ei sovi jättää ikinä väliin ☺

tiistai 20. elokuuta 2013

20/8/2013: Reissussa: lähellä ja vähän kauempanakin

Viimeinen lomaviikko on sitten pyörähtänyt käyntiin - huokaus!

Viikonloppuna käytiin vähän reissun päälläkin - koko perheen voimin tietenkin.

Lähellä...

Sää suosi meitä todella: mitä kaunein syysaamu saatteli meitä reissuun, joten aamulenkki tehtiin vielä oikein pitkän kaavan  mukaan...





Ruohometsän kansaa


Pakollinen poseerauskuva

Lemmy: mitä tässä vielä kuhjastellaan - aamupalalle kuin olis jo...


























Kaukana...

Kotimatkalle kurvattiin Ikean kautta. Ekaa kertaa tuli ostettua muutakin kuin verhot, joten sekä auton kapasiteetti, että koirapoikien hermot joutuivat koetukselle:

Hissu: tätä ei kyllä ikinä anneta anteeksi!
20 minuutin ajelun jälkeen kuitenkin matkustuspaikat oli arvottu ja matka jatkui rauhallisena kotiin...

Sitten vielä pari tuntia äherrystä ja puhellusta ja lipasto oli kasassa...

Arvaatkos missä laatikossa Lemmyn lelut luuraa?

Nyt ollaankin sitten kotona ainakin pari päivää ja nautiskellaan kotoilusta ☺

Palataan!

lauantai 17. elokuuta 2013

17/8/2013: Vikat agit, hengojen hyvästely ja totisempaa tokoilua eli perhetreenit alkoivat

No hoihoi!

Kiirettä on pitänyt,  mutta onneksi on kuitenkin vielä yksi viikko lomaa jäljellä ☺

Maanantaina hyvästeltiin taas tältä kesää henga-agi Lemmyn kanssa ja komeasti hyvästeltiinkin - tehtiin hyvin miehekkäästi parin hypyn ja putken yhdistelmiä sekä pujottelua.
Kaivoin repusta vanhan pötkylä-lelun Lemmyn iloksi intoa lisätäkseni ja varmistaakseni luoksetulot satavarmasti - katastrofi kun oli taas aika lähellä treenejä aloittaessamme:
Treeneissä oli nuori noutaja uros, jolle Lemmy itsevaltaisesti alusta saakka murisi ja yritti näyttää muutenkin kaapin paikkaa. Kerran reppana karkasi emännältääkin, minun kauhistukseksi, tullen iloisen naivina Lemmyä moiccaamaan. Mitäs siinä muuta auttoi tehdä kuin pitää hihnasta kiinni parhaansa mukaan ja yrittää karkoittaa untuvikko meistä mahdollisimman kauaksi, mutta tämäpä ei välittänytkään mitään minun "pois - mene pois"-rääkymisistäni vaan uhkarohkean tyhmänä lähestyi meitä. Lemmy oli sitä mieltä, että jumalaton räkytys, hampaitten näyttely ja uhkaava pomppiminen nuorta urosta kohtaan oli parasta mitä tässä saattoi tehdä (emännästä kun ei tässä asiassa näyttänyt olevan mitään apuja) - Lemmyn hampaat menivät vain vaaksan verran ohi untuvikon kuonosta. HuhHuh!!! Minua hävetti posket punaisena sekä Lemmyn anteeksiantamaton käytös, että oma aloittelijamainen koiran hallittamattomuus - Plääh!
Pötkylä-lelun ansiosta kuitenkin treenit siis sujuivat mallikkaasti ja noutajan emäntäkin näytti estelevän nyt tosissaan koiran karkailut.
Saatiin hienovaraisia lupauksia, että ensi vuonnakin päästäisiin vielä Lemmyn kanssa hengailemaan - pidetään peukkuja.

Keskiviikkona oli koirakoulun "korvauspäivä" eli silloin pystyi käymään korvaamassa ne tunnit, jotka olivat jostain syystä jääneet käymättä. Minulla oli vielä kaksi agility kertaa korvamerkittynä ja alkuperäinen suunnitelma, agittaa Hissun kanssa kaksi peräkkäistä tuntia. Edellisenä päivänä noussut kuume kuitenkin typisti treenit yhteen tuntiin ja koska meitä korvaajia oli paikalla ainoastaan kolme minun lisäkseni sainkin ottaa Lemmy-kullan mukaan treeneihin.
Tehtiin yksinkertaisia ohjaustreenejä ja minä tein niitä tuttuun tapaani vaihtaen koiraa välillä. Lopussa oli vielä yksittäinen radanpätkä - kolme hyppyä ja putki. Päästiin ekana Lemmyn kanssa tekemään. Lemmy tuttuun tapaansa vitkutteli radalla nuuskutellen jokaisen hypyn välissä ja ainoastaan putki oli se pelastava tekijä: se tehtiin ilolla ja lujaa ☺ Toisella kertaa Lemmy sitten jo olikin taas niin säpinöissä, että karkasi suoraan tekemään putken jo ennen lähtöluvan saamista. Ei muuta kuin innokas poika kaulapannasta raahaten takaisin ensimmäisen hypyn taakse. Ja taas mentiin: hypyt tehtiin jo melkein nuuskuttelematta ja putki juostiin railakasti ohi ja suoraan isännän luoksen noin 50 metrin päähän kentän pöpelikköön. Eihän tätä taas nauramatta voinut katsoa ja Lemmy saikin suuret kehut palattuaan takaisin luokseni.
Hissun kanssa kaikki meni kuin vettä vain. Kouluttaja kehotti jo kokeilemaan viimeisen hypyn ja putken tekemistä niin, että en enää edes käskytä Hissua viimeiselle esteelle vaan suoraan putkeen. Katselin kouluttajaa taas silmät suurellaan - ja niinhän me tehtiin ja onnistuttiin täydellisesti. Ihanaa!

Niinhän siinä kävi, että sen verran nuo veskarien tokotreenit taas puraisivat, että ilmoitin meidän koko perheen neljän kerran pohjatyökurssille eli torstai-iltaisin tokoilun alkeisiin! Lemmyn kanssahan käytiin sama kurssi jo vuonna 2010, mutta sillä kertaa täydellisenä 10 kerran kurssina. Päästiin taas meidän ihanan Hanna-kouluttajan ryhmään, joten eipä voisi taas mukavampaa olla. Ryhmä on tosi pieni, eli meidän lisäksi vain kaksi muuta koirakkoa, joten uskoisin kurssin antavan meille kymmenen kerran annin tässä neljässä kerrassa: meille kuitenkin jää nyt enemmän aikaa treenata kouluttajan valvovan silmän alla kuin normi kurssilla missä osallistujia saattaa olla kuusikin koirakkoa.
Harjoiteltiin odottamista, maahanmenoa ja seuraamista. Alkuun kouluttaja halusi katsoa millä tasolla kukin menee ja sitten saatiin täsmäohjeet miten edetä. Odottamisethan menevät tosi hyvin, maahanmenoissa minulla ja isännällä on vieläkin käsimerkit apuina, joten niistä yritämme päästä eroon ja seuraaminen on Lemmyllä vähän laiskanoloista ja Hissulla päästiin vähän korjaamaan seka seuraamis- että istumisasentoa suorempaan.
Voi - olisipa meillä mahdollista käydä näissä perhetreeneissä jatkossakin, mutta eipä taida onnistua - illat kun tahtovat täyttyä jo nyt muista treeneistä & riennoista ja joskus täytyy muistaa ihan vain ollakin.
Mutta onneksihan sitä saa aina haaveilla ♥


Hissu onneksi muistuttaa, että elämä on muutakin kuin treenaamista varten...

torstai 15. elokuuta 2013

15/8/2013: Realitybloggausta eli emäntä siirtyy aalloille

Nyt se on sitten hommattu: puhelin jonka kameralla pitäisi saada julkaisu kelpoisia valokuvia koirapojista ja hätätapauksissa muistakin... Jos kuvat osottautuvatkin flopeiksi, niin nyt ainakin on puhelin, jonka soitto- ja herätysäänet saavat Lemmyn ryntäämään paikalle silmät suurina ihmetyksestä...

Eikös näistä nyt kuitenkin selvän saa, eli ensimmäiset otokset tiistaisista noutotreeneistä ☺





lauantai 10. elokuuta 2013

10/8/2013: Lemmy is back to Business - eli Lemmyn paluu

Täällä hymyillään ja ollaan onnesta sekaisin: vanha Lemmy on palannut taas takaisin ja ehkä jopa parannettuna versiona!

Varmaan muistatte, että minähän käytätin vallan flegmaattiseksi käynyttä Lemmy-kultaa jo lääkärissäkin tänä keväänä. Iloisesta ja terhakasta perro-pojasta kun muuntautui lenkkejä välttelevä alakuloinen vaihdokas. Lääkärihän totesi Lemmyn täysin terveeksi, ylipainoa lukuunottamatta, ja sain diagnoosiksi, että vuosi sitten tehty sterilointi alkoi vaikuttaa koiran käytökseen viiveellä.

Painoa ollaan saatu vähän tippumaan tässä parin kuukauden aikana ja tästä johtuen tai tästä huolimatta (sitä en varmaksi tiedä) viimeisen kuukauden aikana Lemmy-kulta on taas alkanut löytää elämän ilonsa ja vauhtiakin on aina välillä taas niin paljon, että emäntää hirvittää. Pikkuveikka Hissukin on taas jo välillä hätää kärsimässä raikuli veljensä saadessa penturiehureita ja antaen taklauksia, jotka suistaisivat emännän itsensäkin jo pois tasapainosta.

Ollaan käyty nyt jo pariin otteeseen lähimetsässä harrastamassa noutojakin eli damin etsintää metsästä ja voi millä ilolla Lemmy taas noutoja tekee!!!
Hissun treenikalenterin pullistellessa olen kaksi viimeistä henga-agiakin hengaillut vain Lemmyn kanssa ja nyt pienen pienistä radan pätkistäkin koira saa sellaiset kiksit, että unohtaa normaalin vieraiden ihmisten pelkonsa ja käy lipaisemassa innoissaan jopa kouluttajan kättä.

Lenkeillä rähinättömät ohitukset ovat kohonneet jo 98 prosenttiin ja jäljelle jäävistä 2 prosentin älämölöstä ollaan selvitty ehjin nahoin. Älämölöisestä kahdesta prosentista yksi prosentti selvästi johtuu emännän hermoilemisesta eli liian tiukasta hihnasta ja ylimääräisiä sykäyksiä tekevästä sydämestäni ja sitä jäljelle jäävää yhden prosentin älämölöä ei osaisi edes koirakuiskaaja analysoida - tulee täysin yllättäen korkealta ja kovaa.

Veskarien tokoilutkin menevät tosi hyvin: ensimmäisistä minuuteista lähtien koira jaksaa keskittyä minuun ja treenaamiseen. Treenien jälkipuinneissa koira odottaa nätisti vieressäni ilman yllätyshyökkäyksiä karvaisten kanssa treenaajien päälle. Pieni itku kuitenkin kertoo, että jos vain emäntä antaisi luvan, niin kyllä Lemmy kavereita menisi moiccaamaan - ihan varmasti menisi!!! Mutta pidetään nyt kuitenkin vielä treenit treeneinä ja leikkituokiot leikkituokioina.

Onnellinen Lemmy - Onnellinen emäntä

Lemmyn eläkekiikkutuoli saa siis vielä odottaa käyttäjäänsä...
















torstai 1. elokuuta 2013

1/8/2013: Laatikkoleikkejä eli Hissun agikontakti läksyt

Sataa, sataa ropisee - mutta onneksi olohuoneessa on kuivaa ja Hissun tylsä ilta muuttuikin (toivottavasti) jännäksi leikkisessioksi, josta palkkiona oli makkaraa ja naksuja...

KONTAKTILAATIKKO
= tarkoitus opettaa koira hakeutumaan laatikolle joko etu- tai takatassujensa varaan, ottamaan katsekontaktin ja jatkamaan matkaansa vasta käskystä.

Tarvikkeet: hedelmälaatikko, vanha kynnysmatto ja puolimetriä kaksipuoleista teippiä

Ollaan harjoiteltu laatikolla lauantaista lähtien ja nyt Hissu jo juoksee laatikon luokse, kun se otetaan esiin.

Emännän mestarinäyte ☺

Vauhdilla laatikolle - HOPS!
Namukättä katsotaan vienosti...

... välillä vilkaistaan jo emäntääkin...

ja ihmetellään että miksei tämä riitä...

... sitten muistetaan, että emäntää pitikin katsoa silmiin...
 Uusi yritys:
Pomps ja katse emäntään...

Jaksaa - jaksaa eli emäntä voi ottaa jo pari asketa eteenpäin ja kontakti säilyy...

HÄIRIÖTREENIÄ:

Tarvikkeet: pakastusrasioita - jossakin vaiheessa otetaan esiin kattilat...

Tiistaina saatiin kotiläksyksi treenailla kotona karvisten kanssa siedättymistä agilityradalla kuuluviin paukahduksiin. Aloitettiin ihan alkeista, eli kasasin olohuoneen lattialle kasan pakastusrasioita, rasiat kumoon ja Hissulle pikaiset kehut ja namipalkka. Lemmy-kultakin viihtyi yhteisissä treeneissä tasan kolme minuuttia ja sitten poistui takavasemmalle nojailemaan isäntään.

Ennen ...

... ja jälkeen
Kun emäntä muistaa tehdä osansa
Hissukin saa palkan rauhallisuudestaan...

Toivottavasti huomenna jo taas paistaa: näissä treeneissä kun nameja menee enemmän kuin laki sallii... Liian useat tälläiset treenit, niin alkaa Hissunkin vyötärö kumasti levenemään...