Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiruuksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiruuksia. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

25/7/2021: Paljonko on sopivasti? Koiraharrastamisen kiemuroita

 No moi!


Eka lomaviikko takana ja pari normaalia kesäpäivääkin pääsi katkaisemaan tämän viikon helteet.


Parin viikon takaisten kuvauksienkin tuotokset napsahtivat sähköpostiin: on nää mun pojat vaan niin söpösiä! Ehkä olisin valinnut viileämmän päivän kuvauksille, mutta en malttanut odottaa enää hetkeäkään!

En ole ihan malttanut lomailla koirapoikien kanssa vaan viileämmät päivät ollaan käytetty kyllä ihan hyväksi pihatreeneissä: parina iltana nosea ja axan kontaktitreeniä. 

Maanantaina käytiin Lemmyn ja Hissun kanssa nose-valkassa: kyllä oli taas vaikeaa kummallakin. En tiedä johtuvatko nämä vaikeudet tosiaan siitä, että pääsevät etsimään tosi tuoretta hydrolaattia vai onko koirakoulusta vain tullut niin "nostattava" paikka, että into vaikeuttaa etsintöjä. Lemmy kyllä tekee tiukasti töitä ja pitkään, oli hellettä tai ei. Hissulla etsinnät tahtovat mennä sirkukseksi jo heti ensimmäisestä etsinnästä alkaen ja kaveri on tosi hyvä tunteensiirrossa ja saa sitten minutkin hermostumaan. Tällä viikolla tehty kahdet lisäetsinnät kotipihassa ja huomenna jännällä odotan miten tämä vaikuttaa varsinaisiin etsintöihin koirakoululla. Lemmyllähän on ollut, että mitä vähemmän etsintöjä valkan ulkopuolella on, niin sitä paremmin etsinnät sujuvat. Katsotaan tuleeko huomisesta poikkeus 😁. 

Hissun ja minun ensimmäinen virallinen nosekisa näyttäisi antavan yhä odotuttaa itseään: ollaan ensimmmäisellä varasijalla, mutta enpä usko että peruutuksia olisi tulossa - kerrankin kun kisa on Keski-Suomessa ja varsinkin, jos sinne on mahtunut. Minä laitoin meidän ilmoittautumisen menemään heti kun tietokoneen kello näytti kahdeksan (jolloin ilmoittautuminen alkoi) ja suoraan päästiin vasta varapaikalle eli kolmanneksitoista. 

Tiistaina axavalkassa Ilon kanssa. Olipa jännää: isäntä oli ensimmäistä kertaa katsomassa sitten Ilon alkeiskurssin. Oli kyllä vaikea möllirata ja Ilolla iloa riitti sen verran, että ensimmäinen treeniosio meni vähän "reisille" liian innon ja ilon takia. Mutta ihanaa, kun toisella on ihanaa!

Torstaina rallyttelyä Ilon kanssa: lähtöjä ja seuruuta häiriössä. Vinkulelut: Ilon mielestä maailman parasta ja minun puolestani mokomat voitaisiin kieltää lailla - ainakin häiriötreeneistä 😎... Lopputreeni peruutuksia ja käännöksiä. Kotiläksyksi seuruuta häiriössä.

Takana siis ihana treeniviikko ja paljon pähkäilyä siitä, mikä on sopivasti? Minähän tekisin koirapoikien kanssa joka päivä jotakin ihanaa, mutta vaikka meidän treenilöiset eivät rasitakaan kroppaa, mutta Hissulla ja Ilolla kun virtasta innostamisen muodossa riittää, pitäisi aikatauluttaa kyllä aikaa sille palautumisellekin. Olenkin yrittänyt tämän viikon tehdä sitten metsälenkkejä jaotellen porukkaa taas pienempiin ryhmiin ja välillä käynyt jokaisen kanssa erikseen privaattilenkillä. Tämän viikon metsälenkkien pyhänä ajatuksena on ollut, että mitä vähemmän puhetta, niin sitä parempi lenkki.

Olen lueskellut jo vuosia eläintenkouluttajan blogia ja siellä on kyllä niin hienoja oivalluksia koiraeläinten kanssa elämisestä, että joskus tuntee kyllä piston sydämessään ja kovaa. 

 Eläinkoulutusblogi

Kuukauden verran aiheena on ollut lenkkeily - lähinnä hihnassa kulkemisen ongelmat, ratkaisut ja ongelmien ymmärtäminen. Viimeisessä kirjoituksessa oli yksi niin oivaltava lause, että sitä tämä viikko on sulateltu ja olen yrittänyt parhaani mukaan sitä itsekin edistää: "Lenkki on koiran omaa aikaa" - voi kuinka hienosti oivallettu! Nyt ollaankin sitten taivallettu (mahdollisuuksien mukaan) täydessä hiljaisuudessa ja lenkkien nopeuskin ollaan säädetty sillä tavalla, että nuuskuttelut on saatu tehdä ilman kiirettä. Eilen kävin Lemmyn kanssa kaksistaan iltapäivälenkin: normaalisti lenkkiin menee maximissaan 40 minuuttia, mutta meillä kyllä kului se tunti. Lemmy sai nuuskutella kaiken kaikessa rauhassa. Yhden ainokaisen kerran avasin suuni koko lenkillä, kun jätkän olisi tehnyt mieli mennä tekemään nuuskutteluja ojaan enkä ollut varma joudunko vesipelastustehtäviin, joten vienosti ehdotin, että josko sittenkin jatkettaisiin matkaa.  

Eipä tässä muuta - näihin kuviin ja tunnelmiin, Tsau!


torstai 31. toukokuuta 2018

31/05/2018: Taas linjoilla

No moi!

Täällä sitä taas ollaan - kolmen kuukauden hiljaisuuden jälkeen!

Uusi kone saatiin vihdoin ja viimein hankittua, kun vanhalle tuli kuolemantuomio korjaamattomuuden mahdottomuuden takia. Kasa kuvia jäi koneen uumeniin, mutta se asia yritetään kyllä vielä saada korjattua!

Mitäs meille?
- blogi ehti täyttää hiljaisuuden aikana seitsemän vuotta - onnittelut näin jälkikäteen!
- Hissun kanssa taisteltiin huhtikuun alussa rallysta RTK2:nen rimaa hipoen 71/100 pistein
- Hissun kanssa ollaan taas aloitettu tämän kesän axakisat parilla radalla: ensimmäinen komeasti yhdellä nollalla, jonka pilasi viiden sekunnin ihanneajan ylitys ja toiselta radalta - vitonen ja ihanneajanylitys kuudella sekunnilla - mutta mukavaa oli 👍
- Lemmy on päässyt alkuvuonna pyörähtelemään niin rally- kuin axavalkkoihin pikku veikkaansa tuuraten ja on ollut vallan mainiota. Kummassakaan lajissa vauhti ei ole ehkä ollut ihan lajiin sopivaa: rallyssa pentumaisia juoksulenkkejä radan varrella ja axassa jätkä on ehtinyt vallan mainiosti katsella maisemia A-esteen huipulta.
- murhettakin on ollut: Hissulla todettiin haiman vajaatoiminta ja sitä on nyt alettu hoitamaan erikoisella masuruokavaliolla sekä sian pakkashaimalla. Nyt kaveri voi jo onneksi erinomaisesti, mutta huolta on kyllä riittänyt sen verran, että osan olisin suosiolla antanut jo muillekin... Kaksi lomaviikkoani vietin olohuoneen lattialla vieraspatjalla mahakipuista kaveriani lohduttaen ja parin tunnin välein ripulikakkalla ulkona käyttäen. ONNEKSI loma sattui juuri sopivasti, joten sain toimia hoitajana 24/7.

Takana on mitä ihanin helteinen toukokuu - kovin pitkiä metsälenkkejä emme ole tehneet, mutta sitäkin enemmän pönistelleet pihassa vuoroin auringossa ja vuoroin varjossa. Lenkit ja axatreenit ovat olleet aivan mahtavia kun omat lihakseni ovat olleet valmiiksi lämpimiä, joten juoksu on maistunut. Viime tiistaina ulkolämpötila kellotti 28 astetta ja täytyy sanoa, että tuolloin kyllä treeneissä pääsi hikismus minutkin yllättämään 😉...

Mutta tästä jatketaan taas - näihin helteisen toukokuun illan kuviin ja tunnelmiin, tsau!



sunnuntai 18. helmikuuta 2018

18/02/2018: Hulluna Lemmystä

MOIMOI!

Ihanaa - kevät aikoo vallata nyt jo mieleni lisäksi luonnon: aamuista linnunlaulua, auringon lämmittäviä säteitä ja pienen pientä varpaiden innokasta heiluntaa tulevia kesän axakisoja odotellessa...



Torstaina tuli täyteen kahdeksan vuotta siitä kun Lemmy muutti meille! Joka ikinen päivä sitä osaa olla onnellinen tuosta karvakaverista - ilon ja onnenhetkiä riittää joka päivälle ja koska huumorintajua kaverissa riittää, ei mene kyllä päivääkään etteikö tempauksille pitäisi nauraa. Voi näitä onnen ja ilon päiviä😍

On tainnut olla puhetta jo aiemmin huonosta omastatunnostani kun Lemmy-herrasta on tullut enemmän ja enemmän seurakoira treeneihin: kaikki treenit istutaan kentän reunalla ja katsellaan itkuisena kun pikkuveikka pääsee tekemään kaikkea ihanaa emännän kanssa. Tähän oli tultava muutos!!!

Nyt parina viikkona olemme suunnanneet agivalkkaan vähän aiemmin, jotta olen päässyt tekemään pätkiä viikkorataa Lemmyn kanssa ja viime torstaina Lemmy pääsi ekaa kertaa moneen kuukauteen rallyvalkkaankin rataa tekemään. Rallyssa poika sitten sikailikin kuin pikkupentunen: juoksenteli kentällä korvat ummessa minun käskyiltäni ja kävi oma-aloitteisesti moiccaamassa kouluttajaa ja kaikkia kentälle jääneitä leluja. Mutta kaikesta hyperventilaatiosta ja keskittymiskyvyn puutteesta huolimatta oli ihanaa 🙌 Tässä  parissa kuukaudessa me ollaan ihan omaehtoisesti opittu näköjään pyörähdys sekä este ja seisominenkin sujuu mallikkaasti.

Olen myös panostanut kahdenkeskiseen aikaan ja ollaankin käyty ihan kahdestaan bussilla mummulassa nauttimassa mummun ja papan jakamattomasta huomiosta karvaista lapsenlastaan kohtaan ja useina päivinäkin olen taas tehnyt normilenkit kummankin karvakaverin kanssa erikseen.

Minkäs sille voi, kun olen hulluna Lemmyyn!

Jotta elämä ei olisi pelkkää autuutta ja iloa, on elämää haitanneet myös eri asteiset takapakitkin:
 * helmikuun PopDogin rallykisa täyttyi vauhdilla, joten olemme Hissun kanssa avoimessa varasijalla kolmetoista - ja luulenpa, että luku kolmetoista ei tällä kertaa  tuo mukanaan enää enempää huonoa onnea kuin iloisia yllätyksiäkään. No, huhtikuussa sitten!
* Hissun ennen joulua alkaneet mahavaivat ovat yhä jatkuneet ja näyttää, että ne johtuvat yksinkertaisesti nykyisestä ruuasta. Nyt olenkin kuukauden verran harjoittanut omaehtoista raakaruokintaa, vaikka alkuun tasapainotin masua Roya Ganinin Gastro Intestinal ruualla (jolla Lemmynkin oikutteleva masu saatiin kuntoon). Tämän vuoden vaihteen tunnemaailmani on ilmeisesti tasainen huono-omatunto, koska tästäkin koen suurta huonoa omatuntoa: en ole vielä jaksanut alkaa tavaamaan muiden valmisruokien sisältöjä ja kokeilemaan uutta ruokaa. Pähkäilin, että ennen Hissu sai kaksi desiä valmisnappuloita päivässä, jotka nyt on korvattu neljällä desillä täyttä lihaa - mitenkä tämä omaehtoinen kokeilu voisi siis mennä metsään? Lisäksi entiseen tapaan välipaloina menevät omenat, kurkut ja porkkanat ja lihan sekaan uitatan välillä vähän gefilusjogurttia, keitettyjä vihanneksia... No, saapa nähdä!

Tällaista siis tällä kertaa, me taidetaan suunnata vielä vähäksi aikaa keittiöön seisontatreeneihin 😁

Vähäksi aikaa siis taas Tsau!

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

4/2/2018 Konerikkoja, kisoja ja kevät

😁No huomenta!

On ollut taas blogihiljaisuus - kotikone hajosi (jo toinen kolmen vuoden sisään) ja  taas ollaan oltu tilanteessa, että blogin on kohdannut kammottava hiljaisuus, parin kuukauden kuvailujen tuotokset ovat hautautuneet koneen raatoon ja kamerakin täyttyy otoksista, joita ei saa siirrettyä minnekään, koska koneen raato on ainokainen, joka kamerani muistikortit huolii... Nyt ollaankin turvauduttu lainakalustoon eli kannettavaan, jolla olen viikonloppuisin päässyt sähköpostiin yms. paikkoihin todentamaan, että vielä on elämää...

Hissun kanssa korkattu rallittelun AVO-luokan toinen kisa - rimaa hipoen taas kerran eli tuloksella 76/100 - kullan pupuhypyistä tuli ekaa kertaa miinuksia, paljon uutukaisena sijaistoimintona nuuskuttelua (siis Hissulle, ei minulle) ja kisajännityskin on täysin kaikonnut, joten kentällä haukahdeltiin emännälle iloisesti... Mikään näistä ei kuitenkaan pystynyt kumoamaan sitä seikkaa, että oli MUKAVAA! Maaliskuussa seuraaviin kisoihin!!! Viime syksystä asti vaivannut takakireys rallytreeneissä hellitti mukavasti juuri ennen kisoja ja rallyttelyelämä on taas pelkkää juhlaa! Jotenkin taas tulin maanpinnalle ja tajusin miten hurjan onnekas olen, kun minulla on tälläinen innokas, treenaamisesta nauttiva koirapoika treenikaverina - tällaisen kultakimpaleen omalle kohdalle osuminen kun ei ole lainkaan itsestään selvää. Nyt nautitaan joka hetkestä, koska nämä hetket eivät tosiaankaan kestä ikuisesti.

On tässä matkan varrella taas vähän huonoa omaatuntoakin podettu: kisaputki kun on tehnyt sen, että Lemmy on joutunut nyt rallytreeneissäkin istuksimaan kentänlaidalla itkeskelemässä kun en ole häntä lainkaan huolinut mukaan. Lupasinkin itselleni, että maaliskuun kisojen jälkeen palataan taas ruotuun ja Lemmykin pääsee kentälle pyörähtelemään. Onneksi axaryhmän vaihto aikaisempaan ryhmään toi synenergiaetua ja nyt useimpina axatreenipäivinä ollaankin ehditty Lemmyn kanssa vetäisemään hyppy-putkirataa ennen varsinaisen treenin alkua. Mahtavaa!!!

Mutta kaikken parastahan tässä kaikessa on, että meille on tullut taas kevät!
Tosiaan, ollaan uhmattu pakkasia ja käyty talsimassa lyhykäisiä lenkkejä auringossa - minä olen kuvaillut (lähinnä kännykällä), mutta kuitenkin tämä helmikuun aurinkoinen alkukin ollaan siis saatu documentoitua koirapoikien kanssa.

Mutta nyt me lähdetään aurinkoon karvakavereiden kanssa. Palataan!

Lemmy - hautajaisilme pysyy raksupalkasta huolimatta...

"Viivy vielä hetki..." ja sitten tassut jo taas veivätkin...

  1. Lauantai aamu - valoisaa, kevät voittaa sittenkin...


maanantai 1. tammikuuta 2018

1/1/2018: Uutukaista Vuotta 2018!

Mahtavaa Uutukaista Vuotta 2018!

... mutta eipä se pöllömmin vuosi 2017 loppunutkaan: Lemmyn kanssa vuosi vaihtui ilman kemikaalin grammaakaan! Minä unohdin yksinkertaisesti uusi Lemmyn rauhoittavien reseptin ja adapterin haihdutuskammiokin on jo tyhjentynyt. Täytyy myöntää, että vähän jännitti, mutta ajattelin, että jos meno käy liian läähättäväksi, niin me pakkaudutaan autoon ja paetaan väljemmille vesille.

Tultiin reissusta kotiin iltapäivällä kello kolme ja kaukainen rekettien jyske täytti jo ilman. Lemmy kuulosteli huolestuneena ja katseli minua tarkasti silmiin, minä vain käskytin koviksena kaverin pissille ja kun tarpeet oli tehty aivan älytön höntsä päälle pihassa - sitten kehujen kanssa sisälle.

Suljin olohuoneen rullaverhot, television ääni taso kympille ja vieraspatja keskelle lattiaa tyynyjeni ja peiton kera: siinä sitten kökittiinkin kahdeksan tunnin televisiomaratoni kello kuudesta yö kahteen. Lähistöllä ei ammuttu laikaan - ainoastaan kauempaa kuului paukkujen jyske. Hissu nukuksi koko ajan ja kävi välillä isännän kanssa pihassa pissillä ja myöhemmin illalla minun kanssani pienillä hihnalenkeillä mahan sekaisuuden takia. Mikä onni ja autuus onkaan kaveri, joka ei pelkää jyskettä!
Lemmyn kanssa kävin hihnapissillä puoli yhdeksältä pihassa: kaukaista jytinää ja Lemmyllä vilkkuvat silmät, mutta tarpeet saatiin kuin saatiinkin tehtyä kun tarpeeksi houkuttelin. Kehumyrskyn kera takaisin sisälle ja raksutikkujen syöntiin. Lemmy ei nukkunut koko iltana/yönä, mutta ei läähätystä, ei paniikkia - kainalossa nojailtiin koko 18 kilon painolla ja välillä syötiin raksutikkuja.
Kahden aikaan yöpuulle: Hissu nukkui lattialla jaloissani ja Lemmy patjanviekussa, josta oli kyllä sitten jossakin vaiheessa yötä siirtynyt sohvalle nukkumaan...
Siis aivan mahtavaa! 

Tänään ollaankin sitten nukuksittu enemmän ja vähemmän puolille päivin ja jalkauduttu pihalle vasta iltapäivän puolella - ja mikä ihanaa: yhtään ylimääräistä pauketta ei ole enää tänään kuulunut!

Mutta nyt:
Ihanaa Uutta Vuotta oheisen videon myötä - kantakoon elämä pahimpien risukkojen yli kuten hanki tänään Hissua kantoi, tarjotkoon tuleva vuosi pari extraa iloista yllätystä (ei tarvitse välttämättä olla lumeen hautautuneita kuusen oksia) ja seuratkoon sinua matkallasi ainakin yksi pörrö, joka valvoo kulkuasi - tai voisi se olla toisinkin päin 😏



maanantai 25. joulukuuta 2017

Rauhallista Joulunaikaa!

No huomenta!

Takana ihana aattopäivä - vähän joulukoristeiden laittelua ja viime hetken joulukuvauksia koirapoikien kanssa:


Uskomatonta mikä voima pienillä kinkunpaloilla onkaan - kumpainenkin malttoi pysähtyä hetkeksi kuvattavaksi ja kuvausrekvisiitaksi kaapin päältä otettu pehmoporokin jäi täysin vaille huomiota. Kuvaussession ja kinkun loppumisten myötä Lemmy-herra kyllä antoi porolle kunnon ravistelu-kyydit, mutta onneksi ehdin väliin ajoissa ja poro sai jatkaa elämäänsä vielä seuraavaankin jouluun.

Mutta: ihanaa Joulun aikaa

Meillä täällä vielä nukuskellaan aamulenkin ja aamupalan jäljiltä, mutta varmaan kohta taas riennämme kohti uuden päivän seikkailuja 😁

lauantai 23. joulukuuta 2017

23/12/2017: Lemmy 8-vuotta!

Minun kultapoikani Lemmy Anselmi tänään kahdeksan vuotta


Vähän käytiin kuvailemassa jo aamupäivällä päivänsankaria - aivan mahtava tuuli ja lumipyry, mitkä eivät näissä kuvissa kuitenkaan valitettavasti näy.


Iltapäivän puolella vielä uusittiin lenkki koko konkkaronkan voimalla, eli Hissukin pääsi mukaan. Taas kerran olin onnesta soikena, kun minulla on käynyt tällainen tuuri näiden kamusteni kanssa: myräkkä ei olisi voinut vähempää karvakavereitani haitata - hirveä säpinä ja ilo päällä koko lenkin ajan 😁 - aivan mahtavaa!

 Virallinen synttärikuva otettiin illansuussa ja juhlaväki kerääntyi kakkujen ääreen...

 Onnittelut myös muille ihanille sisaruksille ympäri Suomea!


lauantai 16. joulukuuta 2017

16/12/2017: Ulvova treenaaja ja muita klassikoita

No moi!

Latua, komisario Lemmy
Meillä on lunta - ja ihan hurjasti. Tänään ollaan koirapoikien kanssa käyty pari lenkkiä availemassa polkuja ja minun reiteni huutelevat hoosiannaa vieläkin...

Päivälenkillä Lemmy vei letkaa mennessään ja Hissu seurasi jäljessä, joten minulle oli mukava hiukan aurattu polku mitä tarpoa menemään. Iltalenkki tehtiinkin sitten jo otsalampun valossa ja koirapojat antoivat suosiolla ensimmäisenä tarpomisen minun tehtäväkseni.
Sen verran kuitenkin mukavuudenhaluinen Lemmykin on, että ei voinut millään käsittää miksei vasta moottorikelkalla avattua latua olisi saanut tepsutella, vaan piti seurata emäntää ladun vierttä kulkevaa nuoskalumista polkua pitkin 😐 - no, seurasi kumminkin...

Ylpeys ja ennakkoluulo
Joulukuu näyttäsi muodostuvan huoltokuukaudeksikin: viime perjantaina Hissu kävi hammasputsauksessa, maanantaina Lemmy hierojalla ja ensi maanantaina vielä käydään rokotuksilla + Hissun kilpparikontrollissa.
Lemmy nautti hieronnasta täysillä. Oikea puoli juntturassa ilmeisesti pihassa joka lenkin päätteeksi tehtävistä päättömistä pyrähdyksistä. Axaa tai ei, kyllä se kotikoirakin huoltoa tarvitsee, jos pää vie kovempaa kuin mitä kroppa kestäisi - ainakin Lemmyn tapauksessa.
Hissulla ei kauaa hampilassa mennyt, mutta sen jälkiseuraamuksena kulta sitten itkeskelikin koko illan ja vielä yli puolenyön. Minä olin huolesta soikeana ja manasin, kun meillä ei ole ikinä pojille mitään kipulääkettä varalla. Hissu söi kyllä illan antaumuksella jo luitakin, eikä kipuloinut lainkaan, joten nyt epäilen, että itkuisuus tuli ainoastaan huonosta olosta nukutusaineen haihtuessa kehosta.

Ulvova treenaaja, eli Hissu
HiippuHii, huutava Hissukka aiheuttaa minulle päänvaivaa. Axakentiltä tuttu haukkuminen tahtoo olla meillä seurana nyt jo rallytreeneissäkin. Pienikin epätarkka ohjaus tai liika innostaminen saa jätkän ulvomaan (lue: haukkumaan) kovaa ja korkealta ja tätä haukkua ei sitten ihan pienellä saadakaan loppumaan. Viime torstain rallytreenissä vitsailinkin, että minun pitäisi varmaan ennen normaali valkkaa käydä tekemässä varjo-valkka, jossa antaisin pojan huutaa, rällätellä ja väsyttää itsensä uuvuksiin, jotta varsinaisessa valkassa jaksettaisiin keskittyä.

Koiraurheilija nimeltä Hissu
Ai niin, käytiin me joulukuun ekana viikonloppuna Hissun kanssa pyörähtämässä viimeisen kerran tänä vuonna JATtilan axakisoissa. Tuloksilla ei kehuta ja menokin takkusi melkoisesti, mutta kahvi oli hyvää ja ainahan se on mahtavaa kun vain Hissun kanssa radalle pääsee. Onnea oli myös, että pakkasta oli tuskin lainkaan ja lämmittelyt sujuivat hienosti.
Sunnuntaina käytiin axan kuukausivalkassa - kaksi tuntia aikaa eli ihanasti pari tosi pitkää treenipätkää. Ensimmäinen pätkä meni taas enemmän ja vähemmän emäntää komentaissa, mutta toisella pätkällä poika oli jo niin väsynyt huutamiseen, että keskittymistä löytyi hienosti.

Puhdistus
On se upeeta, kun on näin monikäyttöiset koirat: lunta tuli tosiaan melkoisesti - onneksi on tällainen kätevä puutarha-apu eli espanjanlumikompostorietsivä koira. Tässä ei ollut mitään tekemistä sillä, että ilmeisesti kompostori ei ole vielä vaipunut talviunille houkuttelevine tuoksuineen, kompostori putsattiin innolla silmäripsissä roikkuvasta lumesta huolimatta...


























Mutta nyt taas tsau - takaisin klassikoiden pariin!

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

22/10/2017: Villoja siellä, villoja täällä...

No huomenta!

Toissa yönä oli satanut ensi lumi maahan. No tokihan puhuimme kolmesta millistä, mutta ensi lumi kuitenkin. Minä olin onnesta soikeana kymmenen tuntia: aamulenkki ehdittiin käydä vielä samoilemassa lumisia sammalmättäitä väistellen, mutta iltapäivällä kaikki lumen tapainenkin oli sulanut pois. Odotus siis jatkuu!

Tilasin Hissulle synttärilahjaksi mittojen mukaan neulotun villapaidan. Valitettavasti ei ihan synttäriksi ehtinyt, mutta nyt viikolla päästiin jo ensi sovitusta kuvailemaan...


























Eipä voisi paljon söpömpää paitaa söpölle ukolle olla!

Tämä viikko meni myös päivittäin pähkäillessä, että vieläköhän sitä uskaltautuisi trimmeriin tarttua? Turkit ovat kasvaneet hurjaa vauhtia ja Hissullakin hännän tyvikohta oli jo yhtä huopaantunutta laattaa, jonka ajattelin jo kohta kiristävän ihoa. Eilen laitoin trimmerin laulamaan ja nahkarotat tekivät paluun jo kolmannen kerran tänä vuonna:

 Aamulenkki supistui kymmeneen minuuttiin, josta yksi minuutti käytettiin emännälle poseeraamiseen: kummatkin kylmästä täristen... Lemmy vihjailee nostetulla tassulla, että olisi aika nostaa kytkintä...


























Hissu jaksoi urheasti tasapainoilla kannollakin, kun tarpeeksi houkuttelin...

Lemmy lähti jolkottelemaan välittömästi kiireellä kotia kohti, kun erehdyin sanomaan, että kai meidän tästä olisi kotiin lähdettävä, kun olette niin kylmäisiä...
Jos rakastaa lyhykäisiä metsäretkiä on minulla siihen nyt oivalliset kaverit valmiina, mutta onneksi jossakin päin taloa on kassillinen talvitakkeja ja mantteleita, joten pieni toivo vielä elää, että kaverit suostuvat pidemmillekin lenkeille ennen turkin kasvamista 😁

Eli lunta ja turkin kasvamista odotellen, Tsau!

lauantai 9. syyskuuta 2017

9/9/2017: Hyvästit kesälle

No moi!

Tässä vaiheessa voisi kysyä, että mikä elokuu?! Elokuu oli ja meni ja tännekään ei tullut sepusteltua mitään 😕 Kyllä me ihan hengissä oltiin ja touhuttiin kaikenmoista, mutta blogiloma valitettavasti venyi seitsemän viikon mittaiseksi... mutta mukavaa meillä on ollut, kesäkelien puuttumisesta huolimatta... Nyt voi vaan todeta, että syksy saa...



TOKO-kärpäsen pureman takia tai ansiosta käytiin heinäkuussa pyörähtämässä parissa toko-treeneissä: Hankasalmella heinäkussa: Lemmyn kanssa paikkamakuuta ja Hissun kanssa jäävejä.
Ja omalla hallilla kamusten kanssa pariin otteeseen.
Ihanahan se oli päästä omiensa kanssa tekemään, mutta kyllä sitä on ihana seurata muidenkin tekemisiä!

AXA-KISAtkin ovat pyörineet mukavasti koko kesän ohjelmistossa: PopDogin kisoista saatiin eka NOLLA hyppyradalta ja niitä axaratojen nollia käytiin metsästämässä pariinkiin otteeseen JATtilassa, kylläkin ilman nollatulosta. Kisaillat ollaankin sitten istuttu nenä kiinni näytössä ja katseltu kisavideoita: itsekehu haisee, mutta nyt alkaa jo näyttää siltä miltä pitää!!! Ihanneajan ylitysten kanssa ollaan painittu kisauran alusta alkaen (lue: viime marraskuusta 😁), mutta nyt jo pari kertaa ollaan ihanneaikaankin päästy! Rohkeampia irtoamisia vaan, niin kyllä me onnistutaan. Kisajännitys on karissut täysin pois ja nyt pääsenkin sitten nautiskelemaan vain erilaisten ratojen imusta ihan täysillä Hissun kanssa Elämä on kyllä ihanaa!

RALLYTOKOssa ollaan edelleen Hissun kanssa vältelty kisoja ja möllikäisiä, käyty vain kerran viikossa valkassa. Aina kuin vain on ollut mahdollista, olen tehnyt Lemmyn kanssa treenit ja Hissun vienyt kentälle vain silloin, kun aiheena on ollut joku mikä minua ahdistaa: kaikki käytösruutu ja seisonta treenit olen tehnyt Hissun kanssa ja kaiken muun Lemmyn kanssa.
Ollaan me vähän täällä kotonakin treenailtu ja pariin otteeseen (sateen tauotessa) käyty ihan omassa pihassakin seuruuta harjoittelemassa. Hissun kanssa agendana on ollut koko kesän se seisominen. Se kun saadaan sujumaan, niin edessä onkin varmaan tähän asti suurin haaste eli opettaa kummatkin pojat oikealla puolella seuruuseen! Viime torstaina ensimmäistä kertaa valkassa sitä kokeiltiin ja kyllä kummatkin karvaiset lapseni olivat ihan HUKASSA! Haasteet eivät siis lopu...

Kotosalla ollaan käyskennelty metsissä ja bongattu taas kerran HerraKarhusen läjä vajaan kilometrin päästä kotoa... Koirapojat eivät tälläkään kertaa läjään mitenkään reagoineet, mikä yhä ihmetyttää ja kummastuttaa minua. Isännän valtuutinkin nyt etsimään minulle lenkkien vakiovarusteeksi jonkinmoisen torven siltä varalta, että HerraKarhuseen tuolla lenkeillä törmäämme. Petotestiinkin poikien vienti vähän viehättäisi, mutta jotenkin vaan mietin, että onkohan siinä nyt sitten kuitenkaan mitään järkeä: kuollut elukka ei ehkä kuitenkaan ääni- ja tuoksumaailmaltaan ole sitä mitä oikea elävä karhunen?! Ehkä sitten kuitenkin jätämme petotestit väliin ja toivomme, että säästymme niiltä oikeassakin elämässä...





























Tässä kuitenkin vielä pari kuvaa elokuun "helteiltä" - rakkaalla pelolla rakkaat kököttämässä...

Nyt näihin kuviin ja tunnelmiin: Tsau!

tiistai 18. heinäkuuta 2017

18/7/2017: LOMALLA!!!

No huomenta!

Me ollaan lomalla 😊 Viisi viikkoa ja kolme päivää karvakamusten kanssa yhdessä 24/7 - onpa mainiota! Perjantaina eka lomapäivä ja oli pakko fiilistellä selfie-kuvilla, jotka eivät ihan onnistuneet...



  Enkä voi paljon kehuskella, että pojatkaan olisivat olleet kuvaustuulella...




Touko- ja kesäkuussa olisi ollut tarjolla vaikka mitä ja vaikka missä minun ja Hissun päänmenoksi koiraurheilurintamalla, mutta inspis on ollut jotekin kateissa - töistä tultua on mielummin tullut kotiin ja lähtenyt leppuuttamaan mieltä ja kroppaa metsälenkeille. Pari ihan oikeata juoksulenkin tapaistakin olen käynyt spurttaamassa: ensin Hissun kanssa ihan oikeilla "välineillä" eli vyöllä ja joustohihnalla ja toisen kerran extempore kummankin kamusen kanssa, kun vaan alkoi juoksettaa kesken normi lenkin. Hienosti Hissu hokasi jo puolen kilometrin jälkeen, että tarkoitus oli, että Hissu vei ja emäntä vikisi! Toisella kertaa pojat olivatkin sitten minulla irti, paitsi tietysti paluumatkalla läheisen omakotialueen läpi. Lemmystäkin löytyy kummasti virtasta kun juoksuun ei pakoketa vermeissä, vaan saa juosta vapaana. Emäntään kyllä kohdistetaan tasaisin väliajoin taklauksia ja roikutaan hampailla käsivarressa, mutta nämä yritykset sitten topataan hienovaraisesti heti alkuunsa - kuitenkaan karvakasaa masentamatta 😀

Tällaista tällä kertaa - palataan astialle vähän myöhemmin ruotimaan meidän kisa- ja treenikesää!

Tsau, näihin kesäisiin kuviin lopetellen...



sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Ihanaa Juhannusta 2017!

Ihana Juhannus!






Täytyy myöntää, että juhannuskuvien ottaminen ajoittui sunnuntaille, mutta eikös me nyt vielä eletä henkisesti Juhannuksen jälkeistä aikaa?!

Ollaan kotosteltu kolme päivää, joista suurin osa sadetta sisällä pidellen... Eipä ole haitannut, kyllä ne poutapäivätkin vielä tänne saapuvat.
Poutaisina hetkinä pojat ovat kuitenkin mukavasti päässeet päästelemään höyryjä omaan pihaan...



























Isäntä kävi eilen Lemmyn kanssa lenkillä ja teki huolestuttavan löydän: joku isompi kaveri oli käynyt meidän kotitiellä kakilla... 😐

Nyt ollaankin arvuuteltu hirven ja karhun väliltä - ja minä olen päättänyt, että kyseessä on hirvi. Toukokuussa meidän lenkkipoluilla tallustellut karhu oli turvallisesti tien toisella puolella, mutta ajatus siitä, että herra-karhunen saattaa tulla tepastelemaan ihan omaan pihaan ei oikein houkuta.

Nyt minä kuitenkin poistun takavasemmalle iltakahvin keittoon!

Palataan!

lauantai 15. huhtikuuta 2017

15/4/2017: Lomalla!

No Hello!

Me ollaan lomalla 😊
Erinlainen loma ikinä - isäntä ahertaa töissä, joten me lomaillaan kolmestaan koirapoikien kanssa.
Ei voi sanoa, etteikö vähän lomafiilistä haittaisi, mutta olen yrittänyt ikäväni tukahduttaa pitkiin lenkkeihin kera karvaisten kamujeni - aika hyvin olen onnistunut.
Puhuvat aikaisesta keväästä, mutta en kyllä itse aikaisuutta huomaa. Aamuiset pakkaset eivät ole kuitenkaan meitä pidätelleet, sen sijaan olemme nauttineet pakkasen kovettamista poluista ja uskaltautuneet (luultavimmin viimeisiä kertoja tänä keväänä) läheisellä suolla risteileville poluille. On ollut ihanaa!






























Ja mites treenailut? No kotona ei olla treenailtu yhtään mitään ja seuraavakin lomaviikko vietetään yhtä lorvaillen kuin tämäkin. Hissun kanssa päästään maanantaina extra-viikkovalkkaan agissa ja vielä lauantaina kuukausivalkkaan, joten Hissun treenikalenteri on täynnä. Torstaina olisi Lemmyllä vuorossa rallittelut ja toivon vähän pääseväni ennen maanantain extravalkkaa pyörähtämään Lemmynkin kanssa agiradalla.
Henkisesti treenit on aloitettu kylläkin agin saralla: Hissu on buukattu toukokuussa kanssani kaksiin ihan oikeisiin agikisoihin, ensin Laukaaseen ja sitten JATtilaan. Totisesti toivon, että ulkolämpötilan puolesta toukokuun ekalla viikolla voisi olla jo kesä: Laukaan kisat ovat kaukalossa, joten toivoisin, että jäisiä lätäköitä ei tarvitsisi enää siinä vaiheessa väistellä.

Henkinen & juurakollinen & siemennellinen valmistautuminen puutarhakesään on saanut aloituspotkunsa istutettujen daaliajuurakoiden ja tomaatinsiementen muodossa...


























Puutarhaystävien naamakirjasivut ovat jo pullollaan kuvia vaaksan mittaisista tomaatintaimista ja terhakoista samettikukista - minä olen siis taas vähän myöhässä, mutta usko on luja: kyllä minä vielä ehdin mukaan!!! Koirien namusia varten hankittu peltirasia on täynnä vielä koskemattomia siemenpusseja pitäen sisällään tilliä, krassia, avomaakurkkuja yms.  
Täältä tullaan puutarhaelämä!!!

tiistai 28. maaliskuuta 2017

28/03/2017: Totuus on taruakin ihmeellisempää...

Seitsemän hyvää tapaa oppia koiralta

Naamakirjassa törmäsin tähän juttuun ja heti tuli kova ikävä Lemmyä - minun karvaista terapeuttiani, hlökohtaista kuntovalmentajaani, hauskuttajaani, lohduttajaani ja vaikka mitä muuta, mitä tuo karvakasa minulle onkaan ollut ja tulee olemaan...

1. Lempeä kosketus on hyväksi terveydellesi



2. Elämä on ihaninta tässä hetkessä

3. Yksinkertaisessa elämässä ei ole mitään väärää

4. Leiki ja ulkoile

 

5. Uteliaisuus ei ole pahasta

6. Joskus rajoitukset vapauttavat sinut

7. Älä ota asioita niin vakavasti

Kiitos Lemmy 💗💗💗



Lue koko juttu täältä...

perjantai 10. maaliskuuta 2017

10/3/2017: Vieterintäni kiristää

Huomenta!

Minun neljän päivän pituinen minihiihdotonlomani on jo kääntynyt toisen lomapäivän aamuun - mukavana flunssaisena, tönkkösuolattuna olemuksena.

Takana pari ihanaa viikkoa arkea: päivänvalollisia lenkkejä, extratreenejä ja tällaisia extempore lomapäiviä. Lomapäivät ollaan vietetty vanhan kaavan mukaan: oltu mahdollisimman paljon pihalla polkuja tarpoen...


... minä, kamera ja koirapojat. Menestyksekkäästi uusia polkuja etsien:





Toissa viikonloppuna kertaamassa koirahierontaa kera Lemmyn. Valitettavasti kolme tuntia paikalla pysymistä oli herralta liikaa vaadittu ja tuo kolmas tunti vietettiinkin sitten enemmän ja vähemmän  istuksien ja vaklaten muita kurssilla olijoita 😊 Eipä haitannut, minusta tuo reilun kahden tunninkin paikallaan olon malttaminenkin oli huippusuoritus. Ja Lemmyllä oli kivaa: paljon pakastekuivattua kanaa, hierojatädin huomiota ja Sirpa-tädin rapsutuksia...

Kuva: Kingi&Kamu
Lemmy onkin muuten saanut vietellä lomapäiviä, mutta Hissun kanssa ollaan aktivoiduttu mukavasti: ralliteltu, käyty JATtilan ratatreeneissä ja omissa & vähän vieraittenkin agiviikkovalkoissa. Onnenpotkuna sain ostettua meille koko maaliskuun ajaksi agivalkat myös joka maanantaiksi, joten päästään viemään keinua eteenpäin oikein kunnolla. 

Hissulla menee hienosti, Lemmyllä menee hienosti, mutta emännän vieteri kiristää ihan liikaa!!!

Viimeisen kuukauden agivalkkojen teemana on ollut kisanomainen suoritus. Minä olen ottanut tämän vähän liiankin vakavasti: jo menomatkalla valkkoihin olen istunut autossa naama valkoisena ja kentän reunalla en ole muistanut omaa nimeäni jännitykseltä. Vieteri kiristää niin kovasti, että tekisi mieli kirkua!
Huomenna mennään Hissun kanssa meidän kolmansiin rallytokokisoihin ja niitäkin olen jännittänyt jo kaksi viikkoa etukäteen - eilisissä rallytreeneissäkin jopa hymy oli kateissa.
Nyt taas mietityttää, että jospa ne nämä kisat kuitenkin olisivat muita varten? En tiedä onko tässä itsensä kiusaamisessa mitään järkeä ja varsinkin kun siitä vielä omaehtoisesti eurojakin pulittaa.

Nyt pitäisi saada pää kuntoon: edessä olisi kevät ja kesä täynnä kisoja - jos ei rallyn puolelta, niin ainakin axaa olisi tarjolla pilvin pimein.

HohHoijaa - jos joisin, niin nyt vetäisin pään täyteen! Mutta koska en juo, niin otan koirapojat ja lähden metsään!

Kevennyksenä vielä pari kuvaa eiliseltä aamulenkiltä: taivaanranta enteili mukavasti tämän päivän fiiliksiä...



Tsau!