Latua, komisario Lemmy
Meillä on lunta - ja ihan hurjasti. Tänään ollaan koirapoikien kanssa käyty pari lenkkiä availemassa polkuja ja minun reiteni huutelevat hoosiannaa vieläkin...
Sen verran kuitenkin mukavuudenhaluinen Lemmykin on, että ei voinut millään käsittää miksei vasta moottorikelkalla avattua latua olisi saanut tepsutella, vaan piti seurata emäntää ladun vierttä kulkevaa nuoskalumista polkua pitkin 😐 - no, seurasi kumminkin...
Ylpeys ja ennakkoluulo
Joulukuu näyttäsi muodostuvan huoltokuukaudeksikin: viime perjantaina Hissu kävi hammasputsauksessa, maanantaina Lemmy hierojalla ja ensi maanantaina vielä käydään rokotuksilla + Hissun kilpparikontrollissa.
Lemmy nautti hieronnasta täysillä. Oikea puoli juntturassa ilmeisesti pihassa joka lenkin päätteeksi tehtävistä päättömistä pyrähdyksistä. Axaa tai ei, kyllä se kotikoirakin huoltoa tarvitsee, jos pää vie kovempaa kuin mitä kroppa kestäisi - ainakin Lemmyn tapauksessa.
Hissulla ei kauaa hampilassa mennyt, mutta sen jälkiseuraamuksena kulta sitten itkeskelikin koko illan ja vielä yli puolenyön. Minä olin huolesta soikeana ja manasin, kun meillä ei ole ikinä pojille mitään kipulääkettä varalla. Hissu söi kyllä illan antaumuksella jo luitakin, eikä kipuloinut lainkaan, joten nyt epäilen, että itkuisuus tuli ainoastaan huonosta olosta nukutusaineen haihtuessa kehosta.
Ulvova treenaaja, eli Hissu
HiippuHii, huutava Hissukka aiheuttaa minulle päänvaivaa. Axakentiltä tuttu haukkuminen tahtoo olla meillä seurana nyt jo rallytreeneissäkin. Pienikin epätarkka ohjaus tai liika innostaminen saa jätkän ulvomaan (lue: haukkumaan) kovaa ja korkealta ja tätä haukkua ei sitten ihan pienellä saadakaan loppumaan. Viime torstain rallytreenissä vitsailinkin, että minun pitäisi varmaan ennen normaali valkkaa käydä tekemässä varjo-valkka, jossa antaisin pojan huutaa, rällätellä ja väsyttää itsensä uuvuksiin, jotta varsinaisessa valkassa jaksettaisiin keskittyä.
Koiraurheilija nimeltä Hissu
Ai niin, käytiin me joulukuun ekana viikonloppuna Hissun kanssa pyörähtämässä viimeisen kerran tänä vuonna JATtilan axakisoissa. Tuloksilla ei kehuta ja menokin takkusi melkoisesti, mutta kahvi oli hyvää ja ainahan se on mahtavaa kun vain Hissun kanssa radalle pääsee. Onnea oli myös, että pakkasta oli tuskin lainkaan ja lämmittelyt sujuivat hienosti.
Sunnuntaina käytiin axan kuukausivalkassa - kaksi tuntia aikaa eli ihanasti pari tosi pitkää treenipätkää. Ensimmäinen pätkä meni taas enemmän ja vähemmän emäntää komentaissa, mutta toisella pätkällä poika oli jo niin väsynyt huutamiseen, että keskittymistä löytyi hienosti.
Puhdistus
On se upeeta, kun on näin monikäyttöiset koirat: lunta tuli tosiaan melkoisesti - onneksi on tällainen kätevä puutarha-apu eli espanjanlumikompostorietsivä koira. Tässä ei ollut mitään tekemistä sillä, että ilmeisesti kompostori ei ole vielä vaipunut talviunille houkuttelevine tuoksuineen, kompostori putsattiin innolla silmäripsissä roikkuvasta lumesta huolimatta...
Mutta nyt taas tsau - takaisin klassikoiden pariin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti