sunnuntai 27. helmikuuta 2011

27/2/2011: Hupsis, moksis ja molskaus

Valitettavasti otsake ei viittaa uuteen uintikertaan Lemmyn kanssa vaan tämän iltaiseen ensimmäiseen kokoontumiseemme Pumilaisten kanssa.

Pumit Ry:n Keski-Suomen Pumilaiset järjestävät 5-kerran yhteistapaamiset paikallisen koirakoulun tiloissa ja me päästiin Lemmyn kanssa täyteainekseksi näihin tapaamisiin, mikä oli meille onnenpotku! Ohjelma vaihtuu joka kerta ja tämä ensimmäinen kerta oli kuulostelukerta, eli vähän kyseltiin mitä ihmiset koirakkoineen haluaisivat tehdä: kerran tulee ainakin näyttelykoulutusta ja kerran päästään tutustumaan agilityyn.

Tänään tosiaan saimme esittää toivomuksia ja harjoittelimme peruskäskyjä: odota, seuraa, seiso, peruuta ja namin ottaminen ilmasta kiinni. Minä lähdin tapaamiseen pystypäin "pojan" kanssa valmiina KAIKKEEN.

Lemmy tärisi jo innosta autossa kun ajoimme koulun pihaan ja mukavasti pääsimme myös kouluntiloihin - Lemmy pääsi nuuskasemaan vanhaa ystäväänsä Essiäkin.

Aluki aloimme harjoitella odottamista - Lemmy meni mukavasti maahan, mutta kontaktit olivat minimissä kun uusia kavereita oli niin lähellä. Pidin koko ajan kiinni hihnasta, jottei satu tapaturmia eli Lemmy pääsisi innoissaan hyppäämään uusien kavereiden luo. Seuraavaksi harjoittelimme seuraamista ja sehän ei sitten enää mennytkään ihan putkeen. Lemmyä kiinnosti kaikki muut paitsi allekirjoittanut. Toiset ensikertalaiset vetivät mallikkaasti koulutustilaa laidasta laitaan ja me Lemmyn kanssa istuttiin nurkassa ja minä yritin saada kontaktia aikaan edes hetkeksi... ei onnitunut. Lemmy itki, maastoutui ja vaklasi kavereitaan.

HUPSIS
Seiso-käskyssä päästiinkin sitten jo kuin koiraveräjästä eli riman ali mentiin: Lemmy jolkotti vierelläni ottamatta kontaktia ja aina kun sanoin "seiso" ja pysähdyimme työnsin Lemmylle nakkia suuhun. IKUNA en olisi uskonut, että tämäkin on meille jo tuttua juttua...

MOKSIS
Peruuta-käskykin onnistui venklaamalla: käveltiin ensin halli toiseen päähän ja hyppäsin siellä Lemmyn eteen ja pakotin koiran "peruuttamaan", usein peruutimme sivuasennossa... Tästä ei siis paljon iloa ollut... Ohjaaja, sama kuka on ollut meillä kouluttajana sekä pentukurssilla, että pohjatyökurssilla, neuvoi minua kuin aloittelijaa... minä vain kuuntelin posket punaisena enkä saanut sanottua, että kyllähän me tämän teoriassa - ja jopa käytännössä, seinien ulkopuolella - osaamme.

MOLSKAUS
Namin heittäminen: nameja heiteltiin ja Lemmy jaksoi keskittyä sen verran, että sai ne lattialta syötyäkin, mutta kertaakaan en saanut katsekontaktia aikaiseksi...

JA PINNALLE TAKAISIN...
Viimeisenä harjoiteltiin rentona odottamista, eli vaikka linja-autopysäkillä odottamista.
Tämä meiltä onnistui : )
Lemmy oli täysin poikki kaikesta uudesta ja jännittävästä, että maastoutui itse lattialle läähättämään... Kyllä me oltiin tässä hyviä : )

Nyt vähän pelottaa tuleva keskiviikko: aloitamme TOKOn  "alokaskurssin" eli ryhmä vaihtuu ja luultavasti luvassa on tämän iltaisen toisto... En keksi muuta valmistautumiskeinoa kuin, että tulevat iltalenkit teemme TOKO-harjoituksia tuolla jalkakäytävillä yms. ja unohdamme vähäksi aikaa ohitusharjoitukset...

Jännäksi menee...

Happiness Charlie Brown Style:

"Sometimes I lie awake at night, and I ask, "Where have I gone wrong?" Then a voice says to me, "This is going to take more than one night."

27/2/2011: Ensimmäinen keväinen aamu ja uimamaisteri

No voi ihanuus: lähdimme Lemmyn kanssa aamulenkille ennen seitsemää ja ulkona oli jo VALOISAA!!! Tästä se kevät sitten alkaa♥

Sain eilen kuvia perjantai-iltaisesta uintimatkastamme, kiitos Heidi.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen piti liiviä vähän kiristää.

Tässä sitä mennään - lähes uimamaisteri.


Nyt kohti uusia seikkailuja!

lauantai 26. helmikuuta 2011

26/2/2011: Uimaharjoituksia

Eilen perjantaina teimme Veskarien kanssa retken Leppävedelle Koirasporttiin uimakoulun merkeissä. Ohessa linkki Koirasportin kotisivulle:

http://www.koirasportti.com/

Lemmyhän on uinut vasta kerran viime kesänä ihmis-pappansa houkuttelemana ja oli silloin kovin järkyttynyt asiasta. Mielummin järvessä vain seisoskellaan ja puhalletaan kuplia...

Siskon kanssa Veskaritreffeillä heinäkuussa 2010

Tälle retkelle lähdinkin toiveikkain mielin, koska kuulin jo etukäteen että altaassa on ammatti-ihminen Lemmyä uittamassa - koiraa ei siis vain heitetä altaaseen ja toivotaan, että se pysyy pinnalla : )
Lemmy oli heti uimalan eteisessä sitä mieltä, että nyt ollaan taas menossa eläinlääkäriin ja maastoutui siinä vaiheessa kun pelastusliiviä oltiin laittamassa päälle. Reippaasti kuitenkin mentiin altaalle saakka vaikka vähän jarruteltiinkin kun nähtiin uima-altaaseen menevä ramppi. Ohjaaja ohjasi Lemmyn kuitenkin rauhallisin ja varmoin ottein altaaseen. Minun tehtäväkseni jäi houkutella koiraa pari metriä edellä juosten luokseni, jotta päästään uinnin alkuun. Allas oli pyöreä muodoltaa ja Lemmy teki koko aikana kolme lenkkiä altaassa. Emäntä juoksi altaan ulkopuolelle asennettua tasoa pitkin käsiään taputtaen ja huudellen "mennään", "tule" ja Lemmyyyy...

Uimakierrosten välissä oli aina pieni huilaustauko. Ehdin vähän jutella näillä huilaustauoilla ohjaajan kanssa ja hän sanoi, että koira oli ensimmäisen järkytyksen laannuttua jo tosi rento ja nautti uimisesta - oli tosi ihana kuulla. Minulla meni koko keskittymiskykyni tasolla pysymiseen, enkä ehtinyt katsoa muuta kuin, että koira tulee minua kohti ja yrittää pysytellä hieman edellä uijaa. Altaasta noustuamme kävimme suihkussa ja kuivattelin koiran mukana tuomillani pyyhkeillä. Pyyhkeitä olisi toki saanut lainaan paikan päältä. Jossakin siellä olisi ollut myös mahdollisuus koiran kuivaamiseen koneellisesti. Kuivauksen jälkeen Lemmylle vain talvinuttu päälle ja sitten jo lähdimmekin kotia kohti. Koko operaatioon - autosta halliin, uinti, kuivatus, hallista autoon - meni noin 25 minuuttia, joten oli tosi nopeaa toimintaa.

Me mennään kyllä uudelleenkin!!! Ja ihan ajan kanssa. Harmitti kun en nähnyt kuin vilaukselta toisen Perro-tytön uimista ja muiden Veskari-porukoiden kanssa en ehtinyt vaihtaa sanaakaan... Ja tietysti olisi ollut ihana seurata Lemmyn uimista kaikessa rauhassa - toivottavasti saamme valokuvia uivasta Lemmystä lähiaikoina.

Kotimatkan Lemmy nukkui autossa, mutta heti kotiin päästyämme virkistyi: en muista milloin "pojan" häntä olisi niin kovasti heilunut ja mikä energia pojalla olikaan: isännän kanssa jaksoi könästää lähes tunnin vielä tuon uimareissun päälle. Oli aivan kuin Lemmy olisi saanut jonkun energiapiikin uimisen jälkeen...

Kopsasin tähän tämän hetkisen hinnaston uimisesta:

Uinti, kesto 30min
Irtokerta
5 kertaa
10 kertaa + 1 ilmainen kerta
25€
100€
200€


Nyt vain odotellaan seuraavia polskutteluja ♥

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

23/2/2011: Onnellisia, mutta väsyneitä...

No nyt se jännitysnäytelmä on takana - ja hyvin meni. Ohituskoulun 2. kerta ja päästiin tositoimiin: oltiin ulkona ja ohiteltiin nauhana muita koiria. En olisi ikinä uskonut viikonlopun ja alkuviikon vähäisistä ohituksista, siis niistä metsään menneistäkään, että näin hyvin selviytyisimme tänä iltana. Huokaus! Sain pidetty vauhtini lähes normaalina, enkä jäänyt liikaa miettimään ohitustilannetta.
Välillä täytyy ottaa hieman rauhallisemminkin...
Lemmyhän ohituksista suoriutuisi erinomaisesti, mutta emännällä on reagointi hieman LIIAN hitaalla - Lemmy ehtii jo reagoida koiraan kun minä vasta hokaan, että nyt olisi se minun reagoimiseni hetki... Samoin unohtelin, että milloin ohitus menee hyvin on turha minun roikuttaa Lemmyä hihna kireällä, pikaiset, ärhäkät korjaukset ja taas mentiin hihna löysällä.
Mutta tästä on tosi hyvä jatkaa - nyt vain odotellaan lämpeneviä kelejä ja koirakko täyteisiä teitä. Otamme myöhemmin vielä yhden priifauskerran.

tiistai 22. helmikuuta 2011

22/2/2011: Hiljainen on kylätie

Mihinkähän kaikki ihmiset koirineen ovat kadonneet? Aamulenkillä ei ketään, iltalenkillä ei ketään - illalla tehtiinkin sitten suosiolla pieni metsälenkki, jotta saatiin Lemmyn kanssa vähän nauttia olostamme.
Huomenna on se meidän toinen tunti ohittamisesta ja silloin pitäisikin olla luvassa TODELLA ohitettavia... Emännällä perhosia vatsassa jo nyt...
Päivällä kävimme paikallisessa eläintarvikeliikkeessä ostoksilla: Lemmylle luita ja koulutusnameja ensi viikolla alkavaa TOKOilua varten. Lemmy pääsi puntariinkin: 20,6 kiloa. Paino on tippunut vielä himpun viime syksystä, mutta se ei haittaa: koulutusnameja alkaa taas kulua kun pääsemme aloittamaan tositoimet ensi viikolla.

maanantai 21. helmikuuta 2011

21/2/2011: Tähtiä, komisario Palmu

Lähdettiin hieman myöhemmin iltalenkille kuin normaalisti: kirkas tähtitaivas -17, ohitusharjoitukset jatkuvat: toivoin että lämmennyt sää olisi houkutellut enemmän ihmisiä koirineen iltakävelylle ja ilmassa oli suurta toiveikuutta...
 Saatiin heti alkuun "tuplaohitus": emännällä oli asenne kohdillaan ja ohitus sujui hyvin. Lemmy tuli hyvin oikeassa kohdassa hieman minun takanani ja kahdella jalalla mentiin ohi, että humpsahti - eli palasimme tähän vanhaan hyvään tapaan... Seuraavaksi tavattiin boxeri rouva Parga, Lemmyn kavereita. Parga oli irti, kuten tavallista ja yllätti meidät juoksemalla metsästä Lemmyä tapaamaan. Minä huusin omistajalle, että ottaa Pargan kiinni - ollaan taas koulutushommissa... Mentiin kauniisti ohi kahdella jalalla ja tähtiä näkyi tässä vaiheessa myös luultavasti Lemmyn silmissä, sen verran pitkä ohitus tuli (allekirjoittaneen sopertaessa jotakin ohitusharjoituksista).
Kierrettiin toivioretki myös sieltä lapinkoiran reviirin kautta: koiraa ei näkynyt, mutta Lemmy teki taas saman lauantaisen tempun, eli emännän kenkään kiinni ja kovaa...
On tässä pähkinää purtavaksi:  mistä löytää enemmän tasalaatuisia ohitettavia koirakkoja ja onko tällä pannan vaihtamisella yhteys näihin "lapsen" kiukunpuuskiin vai onko karvakorvan biorytmit vain huipussaan...
Vain tähdet kertovat, komisario Palmu!

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

20.2.2011: Yllätyksiä ja ihanaa rutiinia

Ohitusharjoitukset jatkuvat edelleen - huonolla menestyksellä. Tehtiin iltalenkki, ilmeisesti parhaaseen lauantaiseen katseluaikaan, koska yhtään ohitettavaa ei löytynyt. Harjoittelin sitten Lemmyn sivulle kutsumista (tässä vaiheessa vielä ottamista) ilman kohdattavia. Lähi kadunpätkällä omakotitalon pihaa vartioi usein pitkäkarvainen lapinkoira, joka AINA ohitetaan mallikkaasi kaartaen mutta voi sitä itkun määrää... Tarkoitushakuisesti menimme illallakin pihan ohi ja otin Lemmyn vasemmalle puolelle ohittamis "asentoon": koiraa ei näkynyt, mutta Lemmy Anselmilta paloi proput emäntäänsä syystä tai toisesta. Syöksyi kuristusotteessa kenkäni kimppuun kuin terrierri rotan kimppuun. Aikmoisella älämölöllä sain koiran rauhoittumaan. Kotipihaan tultaessa jatkoin harjoituksia ja sama toistui taas ja tässä vaiheessa emännältäkin valitettavasti proput paloivat ja ääni kohosi "hieman". Tahtojen taistoa jatkui jonkun aikaa, mutta sitten koira rauhoittui. Olin tosi vihainen mokomasta käytöksestä, mutta en varmaan huokunut sitä vääpeli-itsevarmuutta, koska olin tosi huolissani, että Lemmy satuttaa itsensä kuristavalla kaulapannalla. Kotiin tuli sitten erittäin hiljaista porukkaa... Minä otin käyttööni naissukupuolelle ominaisen mykkäkoulun (koirapiireissä sitä taidetaan kutsua koiran huomiotta jättämiseksi) ja Lemmy katseli minua altakulmain ja olisi tullut kovasti pyytelemään anteeksi, mutta emäntä ei antanut periksi...
Tänä aamuna kaikki oli taas normaalia: -22 astetta, ihana auringon paiste ja pitkä metsälenkki.
Pidetään peukkuja, ettei tästä meidän ohitusharjoituksista tule vanhan sadun toistamista: korpista jonka nokkatarttui pikeen ja kun nokka irtosi pyrstö tarttui...

lauantai 19. helmikuuta 2011

19/2/2011: Ohituksia...

Normaalista poiketen lähdimmekin Lemmyn kanssa samoilemaan kevyenliikenteenväylille etsimään "ohitusuhreja". Aika pian ensimmäinen tulikin vastaan ja plörinäksihän se meni - panikoin kun Lemmy oli väärällä puolella ohitettavaa ja kun tein korjaavan liikkeen koira painelikin samantien perannalle lumihangen päälle. Ohitus tilanteessa Lemmy LOIKKASI penkalta alas ja sitten me mentiinkin taas tuttuun tapaan ohi Lemmy kaulapannastaan roikkuen ja henkeään haukkoen. Seuraavan "uhrin" tapaamiseen menikin tovi, mutta pääsimme harjoittelemaan nuorten naisten sekä takaa meidät ohittavien autojen ohituksia - nämä menikin tosi hyvin. Seuraava "uhri" oli vanhempi naishenkilö varustettuna potkukelkalla ja älyttömästi räkyttävällä kiinanpystykorvalla: sain Lemmyn vedettyä oikeaan kohtaa vierelleni ja sitten mentiin vauhdilla ohi kaikkien opetettujen oppien mukaisesti. YES! Palkitsin meidän vielä pitkähköllä metsälenkillä. Ja sitten kun minusta on kyse täytyy tietysti aina hieman säätää: Lemmyllä oli nyt kaksi kaulapantaa, eli se perinteinen ja tämä uusi kuristava. Metsälenkille vaihdoin taluttimen siihen vanhaan ja metsästä tielle tultuamme kotimatkan ajaksi taas sen kuristavan: näiden oppituntien takia meidän ei tällä tavalla kuitenkaan tarvitse luopua Lemmyn rakastamasta hankijuoksusta normaalienkaan lenkkien aikana, joka olisi hengenvaarallista tuon kuristavan pannan kanssa. Tästä edetään...

19/2/2011: Ihana lauantai aamu!

Lähdettiin Lemmyn kanssa -27 asteen pakkasessa aamulenkille ja unohdettiin heti keskiviikkoisella yksityistunnilla saamamme läksyt, eli lähdin Hurtan "hinkseleillä" ja liinalla metsään! Palataan takaisin keskiviikkoon: otamme Lemmyn ja parin muun koirakon kanssa pari yksityistuntia ohittamisesta. Meillä on Lemmyn kanssa ollut ongelmana muiden koirien ohittaminen kahdella jalalla hihnassa roikkuen älytön innostus päällä, nuoret laihat naiset saavat Lemmyn myös tekemään yllättäviä pomppuja heitä vasten - vahingoilta on vielä vältytty, mutta kosketus on ollut parista sentistä kiinni... Ekalla tunnilla oli teoriaa ja korostettiin, että ensimmäinen ehto on jotenkin ehkäistä koiran katsekontakti ohitettavaan. Lemmyllä painoa on parikymmentä kiloa, joten kuristavan pannan vaihtaminen auttaa myös Lemmyn kokoisen vilkkaan pötkäleen hallintaa. Panta edesauttaa myös, että Lemmy pysyy taluttajan takana eikä pääse edes nousemaan kahdelle jalalle tai ottamaan niin hyvin kontaktia. Ohituksissa auttaa myös pienet kaarrokset eli jos mahdollista vastaantulijaa ei kohdata suoraan, vaan pienen kaarroksen kautta esim. koukkaamalla bussipysäkin levennyksen tai vastaavan kautta. Torstaina käytiin heti pantaostoksilla ja jahdattiin kaksi päivää aamuin illoin ohitettavia, mutta tämän pakkasennätysviikon saalis oli nolla - missään ei ole ketään jota ohittaa... Ensi keskiviikkona alamme tosi toimiin, eli harjoittelemme ohittamista ulkona tiellä, viimeksi harjoittelimme vain hallissa. Odottelen tässä vain pakkasen laantumista, jotta ehtisimme harjoitella oikeasti ohittamista myös ennen tuota tulevaa keskiviikkoa. Joka tapauksessa oli ihanaa päästä metsään ja aurinkokin nousi sopivasti, joten sai otettua vähän valohoitoakin. Kotimatkalla höntsäsimme lähi puistikossa pahvilaatikon paloja heitellen. Oli ihanaa, että keksimme taas jotain uutta missä Lemmy sai purkaa pohjatonta energiaansa - kiitoksia emme varmaan saisi lapsoselta, jonka mäenlasku pahvit saivat kyytiä...

Oma pesä - paras pesä...

perjantai 18. helmikuuta 2011

Sepustusten aloitus 18.2.2011

Tästä se nyt sitten alkaa, allekirjoittaneen "julkinen" matka kukkien ja koiruuksien maailmaan. Omaa puutarhaa on nyt hoivattu viidettä vuotta ja omaa Perro-poikaa Lemmyä reilu vuosi.
Sitten Lemmyn meille tulon olen käynyt lukemassa useitakin karvakorvien/omistajien blogeja ja haaveillut, että joskus minäkin voisin tälläistä alkaa pitämään omaksi ja perheen iloksi - ja ties vaikka joku muukin näistä edesottamuksista ilostuisi. Puutarhammehan on tosi pieni, mutta innostukseni siihen sitäkin suurempi ja Lemmyhän on maailman paras Perro-poika, joten eiköhän näistä aineksista jotakin synny...